Kyllä täällä Ahvenanmaallakin voi olla kylmä!
Mutta oikealla pukeutumisella ja asenteella siitäkin selviää, vaikka muutaman asteen pakkanen ja melkein myrskyn voimalla puhaltava tuuli tekee säästä melkein arktisen.
Löysin vanhan, melkein käyttämättömän Luhdan toppatakin tuolta varaston jemmoista. Se on räikeän neonkeltainen, tyypillinen 80-luvun muotiväri urheiluvaatteissa. En ole käyttänyt sitä juuri ollenkaan 80-luvun lopun jälkeen kun se on ollut aivan liian kuuma. Käytin sitä silloinkin vain kun olin laskettelemassa Ylläksellä ja siellä oli 30 astetta pakkasta ja pureva viima puurajan yläpuolella! Hiihtohississä oli tosi kylmää olla, mutta se neonkeltainen toppatakki kyllä piti viiman ulkopuolella.
Nyt laitoin sen päälle, turkoosi pipo typ kommando, sitten isotupsuinen turkoosi tupsulakki siihen päälle (kaikki 80-luvun lopusta ja tyypillisiä väriltään). Sitten tavalliset pitkikset jalkaan, siihen päälle Fjällrävenin kunnon housut (työhousuni ajalta jolloin olin työnjohtajana rautatieasemalla Luulajassa) ja sitten fleecehanskat ja siihen päälle sellaiset joustohanskat jossa on kumisekoitusta, ettei kosteus mene läpi fleecehanskoihin. Ja eikun ulos koirien kanssa pitemmälle lenkille.
Ulkona oli, ja on edelleenkin tämän kirjoittamisen hetkellä, tosi kova tuuli. Oli joskus vaikea puskea päin tuulta. Tie on liukas, koska viima on pyyhkinyt pinnan peilikirkkaaksi. Vaikka minulla on jalassa kengät, joissa on hyvä pohja, olen kellahtaa nurin koko ajan.
Kaiken lisäksi Pimu-koira on aivan villinä, kun on lunta. Se hyppii ja pomppii kuin mielenvikainen edestakaisin. Asiaa ei helpota ollenkaan, kun äitikoira, Nalle, on tosi laiska ja nirppanokka. Hän ei tykkää ollenkaan kun myrskyää ja tuiskuaa, turkki kastuu, eikä hän jaksaisi oikein kävelläkään, tai viitsisi. Hän on koko ajan perässä, pitää melkein vetää mukanaan.
Yritä siinä nyt sitten tasapainoilla peilikirkkaalla tiellä, Pimu vetäen sinne sun tänne, ristiin rastiin, ojasta tien yli toiseen, hyppien ja pomppien edestakaisin pitkin tietä, lumessa möyrien, välillä kyljellään liukuen kun yrittää kääntyä liukkaalla tiellä ja jalat menee alta, jahdaten lumihiutaleita, noukkien lumikokkareita, kantaen tuulen tielle riipimiä risuja, kiusaten äitiään, hyökkäillen sinne tänne, hyppien minua vasten - miksei kukaan leiki kanssani... ja sitten Nalle laiskasti köntystellen, löntystellen ja pysähdellen siellä perässä vötkistelee ja vastahakoisesti kulkee mukana. Ja joskus pysähtyy - on kuin yrittäisi vetää betoniporsasta mukanaan.
Minulla repeää melkein kädet irti kun on kaksi vastakkaista, täysin erilaista voimaa molemmin puolin. Mutta en anna periksi! Kävelen sen lenkin minkä olen päättänyt kävellä, kävi miten kävi - kaksi kertaa tänään! Eikä palellut yhtään, hikihän siellä tuli!
Lisäksi olen kolannut lunta, yli puolen metrin kinoksia oli kertynyt pihalle ja parkkipaikalle, autojen ympärille enemmänkin. Nurmikolla ja viereisellä pellolla ei ole melkein ollenkaan lunta, ruohonkorret näkyvät. Mutta meidän pihalle viima on kerännyt yli puoli metriä lunta, paikoin enemmänkin. Ja minä olen kolannut ne pois tänään. Nyt se on jo osittain peittynyt uudelleen, joten sama homma huomenna taas.
Nalle nirppanokka ei tykkää, kun tuulee ja lunta tarttuu karvaan!
Nalle: Eikö voitais mennä jo kotiin?
Pimusta ei ehtinyt saamaan kuvaa kun se ei ollut sekuntiakaan paikallaan!
Kävin eilen illalla ensimmäistä kertaa meren rannalla koirien kanssa tänä talvena.
Jos mies on tyhmä kuin monni
Tässä kuvia pojan tekemästä koira-asuntovaunusta. Tämä on hyvä laittaa hänen moottoripyöränsä perään. Ovat käyttäneet tavarankuljetustilana, kun ovat olleet retkeilemässä, mahtuu koira ja pari urheilukassia kyytiin.
No, eipä tarvinnut kuntoilla eilen, ja sain hyvällä omalla tunnolla syödä nuo kieltämättä aika voipitoiset leipäsiivut!
