(ehitus = rakentaminen)Minulla ja ex-miehelläni oli yhteinen rakennusyritys Porvoossa. Perustimme sen 1984.
Ehitus=byggande.
Jag och min exman hade byggfirma i Borgå tillsammans. Den grundades 1984. Jag skall översätta den här spännande Estlandsresan på svenska så småningom. Vi började jobba i Estland, dåvarande Sovjet Unionen 1986. Vi påbörjade ett massvedsprojekt och också ett golfprojekt och även andra små projekt. Resan varade nästan tio år. Jag bodde en del av tiden i Estland där vi hyrde hus. Ibland var jag där en vecka per månad, ibland två veckor, ibland bara några dagar.
Joskus 1986 aloimme tekemään töitä Virossa oman yrityksen puitteissa. Aloitimme erään puuprojektin ja lähdimme mukaan myös yhteen golf-projektiin.
Viro oli silloin vielä Neuvostoliittoa. Olimme kyllä hurjan rohkeita kun lähdimme sinne.
Byrokratia
Byrokratia oli aivan mahdoton mutta jos yrityksellä oli yksi pieni esine, niin kaikki toimi kohtalaisen hyvin. Tämä pieni esine oli leimasin, siis sellainen leimasin millä tulee PYÖREÄ leima! Meidän yrityksellä oli ihan tavallinen leimasin missä teksti oli riveissä, ei ympyränä. Firmallamme ei ollut myöskään logoa.
No, tuumasta toimeen. Minäpä suunnittelin sellaisen logollisen, pyöreän leiman. Leimasimme aina jokaisen asiakirjan sillä pyöreällä leimasimella, ja leimasinvärin piti olla se byrokraatin sininen - tietenkin! Leimasin jokaisen sivun asiakirjasta määrätyssä järjestyksessä, ensin oikealle alas, sitten vasemmalle keskikohtaan, ja sitten ylös oikealle. Aivan samalla tavalla kuin neuvostoliittolaiset virkamiehetkin leimasivat kaikki asiakirjat.
Ja johan alkoivat byrokratian rattaat pyörimään. Sitä ennen oli tosi jäykkää, kun eivät millään meinanneet uskoa että on oikea firma, kun ei ollut leimasinta! Mutta nytpä sitten oli! Mutta eihän se mitenkään sujuvaa ollut sen jälkeenkään, mutta toimi kuitenkin.
Vuokrasimme talon Virosta, tai Eestistä. Paikalliset tykkäsivät enemmän Eesti-sanasta. Ja nykyäänhän maa onkin Eesti Vabariik. Talo oli Keski-Virossa lähellä Raplaa, missä meillä oli töitä.
Byråkrati
Byråkratin var näst intill omöjlig, men om ett företag hade en sak, så fungerade det hyfsat. Den här lilla saken var en stämpel, alltså en sådan som stämplar en RUND stämpel. Vårt företag hade en helt vanlig stämpel, alltså text bara i rader, inte rund. Företaget hade ingen logga heller.
Nå, från ord till handling! Jag designade en rund stämpel med en logga. Vi stämplade alltid varje dokument med den där runda stämpeln, och färgen måste vara byråkratblå - förstås! Jag stämplade varje sida av dokumentet i en viss ordning, först nere på höger, sedan i mitten på vänster och sedan högt uppe på höger. Precis så som de sovjetiska tjänstemän stämplade alla dokument.
Då började det rulla. Innan det var det väldigt trögt, eftersom de hade svårt att tro, att företaget var ett riktigt företag, när man inte hade en stämpel. Men nu hade firman en stämpel. Det var förstås inte så jättesmidigt efter det heller, men funkade ändå.
Vi hyrde ett hus i Estland. Det var nära Rapla, i mellersta Estland där vi hade jobb.
Tyhjä talo
Eräänä viikonloppuna menimme kotiin taas kerran ja palatessamme talo oli tyhjennetty! Sähkövatkain, leivänpaahdin, kahvinkeitin, mikro, kaikki mahdollinen oli viety - kaikki mikä oli vähänkin länsimaista ja modernia jota saattoi kutsua elektroniikaksi. Minä olin ostanut turkin sieltä, ja sekin oli viety. En kyllä kaivannutkaan sitä, se oli osoittautunut paksuksi ja jäykäksi ja haisikin. Mutta muut tavarat olivat jäljellä. Ei ollut mitään murtojälkiäkään. Päädyimme siihen tulokseen että vuokraisäntä oli vienyt ne. Emme saaneet tavaroitamme koskaan takaisin.
Venäläiset ja virolaiset ovat vieraanvaraista kansaa. Mutta systeemi oli opettanut ihmiset epärehellisiksi.
Vessa
Siinä talossa oli kyllä tosi ihmeellinen vessa. Sellainen ulkovessa, mutta sisällä talossa, talon kylmällä kuistilla. Ja talon alla iso betoninen allas, mihin kaikki jätökset kertyivät, siis melkein koko talon alusta oli sitä betonisäiliötä! Ja arvatkaapa oliko haju sen mukainen? Talossa haisi aina vaikka kuinka siellä siivosi ja puunasi ja desinfioi, eikä ihme, kun ulkovessa oli tavallaan sisällä. Huh...
Tomt hus
Ett veckoslut åkte vi hem och när vi kom tillbaka var huset tömt så gott som på allt som innehöll lite elektronik; elvisp, brödrost, kaffebryggare, mikrovågsugn - allt möjligt hade tagits - allt som man kunde säga var lite västerlänsdkt och modernt som man kunde kalla som elektronik. Jag hade köpt en päls där och den hade också blivit stulen. Jag saknade den inte heller, den hade visat sig vara tjock och styv och den luktade illa också. Där fanns inga inbrottsmärken heller. Vi gjorde den slutsatsen att det var hyresvärden som hade tagit våra saker. Vi fick dem aldrig tillbaka.
Ryssar och ester är väldigt gästvänliga, men systemet hade lärt dem att vara oärliga.
Utedass
Toaletten, eller utedasset, var en konstig konstruktion. Det var egentligen i hallen, men som utedass. Det fanns en jättebehållare, eller en tank av betong under huset, där allt samlades, alltså nästa hela husets undersida var betongtank! Gissa om det luktade, speciellt på sommaren? Det luktade jämt, hur mycket man än fejade och skurade och decinficerade - inte undra på det eftersom utedasset var liksom inne. Huga...
Projektit
 |
| Hõreda mõis (Raplamaa, Juuru vald) |
Kuva kartanosta on täältä Hõreda mõis (Raplamaa, Juuru vald)
No, eihän nyt pienet vastoinkäymiset sentään meitä maahan kaataneet! Uusien koneiden ostoon vaan ja eiku työt käyntiin taas!
Ostimme Virosta myös metsää. Sitten kaadoimme sen ja kuljetimme Suomeen paperitehtaille. Meillä oli tukkirekka siellä, kenttäsirkkeli ja kaksi metsäkonetta. Hyvästa puusta teimme lautaa ja lankkua Suomen markkinoille ja huonompi tavara meni massapuuksi.
Se massapuun kuljetus rautateitse olikin sitten byrokraattiakrobatiaa. Siskoni mies oli myös mukana tässä jutussa ja hän ja exäni joutuivat menemään Moskovaan asti ministeriöön pyytämään näitä lupia. Kyllähän se lupa heltisikin lahjusten ja pienten, pyöreiden leimojen avulla! Ja sitten ne junakuljetukset alkoivat!
Se olikin sitten aikamoista haipakkaa jonkin aikaa. Meillä oli eri yhtiö rakentamisessa ja eri tässä massapuuhommassa. Meillä oli sopimukset suurien paperitehtaiden kanssa. Minulla oli aikamoinen työ pitää nämä kaikki paperit ja lupajutut kunnossa ja laskutus ajallaan.
Minä olin siellä jotain kaksi viikkoa kuukaudesta, joskus enemmän, joskus vähemmän. Suomessa tein laskutukset yms. Tein konsulttihommaa siinä samassa. Virolaiset ja venäläiset tarvitsivat elintarvikkeita, ja minä välitin yhteyksiä Keski-Eurooppaan, Saksaan ja Benelux-maihin. Hankin informaatiota ja yhteistyökumppaneita venäläisille ja virolaisille sieltä. Olin vain välittäjänä, en ollut mukana busineksessa ollenkaan. Sain palkkioni konsulttihommasta. Siinä hommassa piti osata saksaa ja silloin osasinkin - tänä päivänä taito on pahasti ruostunut.
Toimin myös "arkkitehtina" ja suunnittelijana. Eräs virolainen tuttava aikoi perustaa kahvilan ja bensa-aseman. Minä suunnittelin rakennuksen sisätilat ja bensa-aseman logon yms. Siitä ei sitten tullutkaan mitään, kun Viro alkoikin vapautumisprosessinsa. Ne kutsuivat minua siellä arkkitehdiksi.
Aloimme tekemään myös jalopuukauppaa. Kumppanimme, siskoni mies, lähti kauas Itä-Venäjälle, Krasnojarskiin tekemään jalopuukauppoa. Sinne on kai jotain kymmenentuhatta kilometriä Suomen rajalta, Mongoliaan sieltä on noin tuhat kilometriä, paikka on Mongolian yläpuolella.
Siellä oli tietenkin pitänyt juoda viinaa ja juhlia. Miehet olivat jossakin leiritulilla ja joivat ja lauloivat. Yhtäkkiä kaikki alkoivat ammuskelemaan ilmaan. Siskoni mies pelästyi, että nehän saattavat osua toisiinsa tai häneen kun siinä hihhuloivat ympärikännissä. Pääsi hän onneksi pois sieltä kuitenkin.
Projekt
Nälkä ja ruoka
Kerran olimme menossa autolla jonnekin Itä-Virossa. Mukana oli meidän yhteistyökkumppanimme, erään sovhoosin johtaja. Oli myöhäinen lokakuun päivä. Näin kilometreittäin peltoa, ja pelloilla kaalinpää kaalinpään perään. Minä siitä kysymään, että miksei niitä kaaleja korjata pois. Sovhoosin johtaja sanoi, ettei kukaan jaksa, kohta ne kynnetään maahan! Ihmiset näkivät nälkää siellä - ja ruokaa kynnettiin maahan! Oi aikoja oi tapoja!
Syyksi sovhoosin johtaja sanoi sen, etteivät miehet viitsi eivätkä jaksa, koska saavat osan palkasta vodkana. He ovat humalassa päivät pitkät eikä ahkeruudesta saa sen enempää palkkaa kuin juopottelustakaan. Ja kuulemma viina oli yleinen palkan osa. Ihmiset pidettiin sillä tavalla passiivisina ja riippuvaisina etteivät jaksa alkaa protestoimaan systeemiä vastaan.
Tosiasiahan on että Venäjällä ja Virossakin naiset pitävät yhteiskuntaa yllä. Virossa asia on kyllä parantunut huomattavasti.
Hunger och mat
Hunger och mat
KGB
Meillä oli virolainen sihteeri. Yhtenä iltana lähdimme hänen kanssaan teatteriin Paideen. Tunsimme teatterin johtajan siellä. Tämä sihteeri kertoi että KGB seuraa meitä. Minä mietin siinä että mitä se nainen oikein höpäjää siinä. Mutta aivan oikein, valkoinen lada seurasi meitä! Pysähdyimme parissa paikassa ja ladakin pysähtyi. Ja teatterissa käynnin jälkeen sama valkoinen lada oli perässämme, ihan näkyvästi. Ei heillä ollut tarvetta piilotella, he ehkä halusivatkin että me näemme. Tämä sihteeri kertoi, että häntä seurataan, koska hänellä on sukua saksassa ja he epäilevät että hän loikkaa. Hän ei saanut matkustuslupaa Suomeenkaan, koska oli epäilyttävä henkilö, muut saivat. Voi että!
KGB
Mafia
Suunnittelimme metsähommien aloitusta Novgorodissa. Se tyssäsi alkuunsa, kun siihen tuli mafia väliin, ja halusi rahaa jokaisesta asiasta. Jos ei maksa nirri pois! Emme aloittaneet Novgorodissa. Tuntui kamalalta kun piti pelätä mitä ne mahdollisesti tekevät. Ja siellä tapettiin ihmisiä aika pienestä syystä eikä miliisillä ollut kiinnostusta tutkia asioita, kun heidätkin oli lahjottu.
Mafia
Suomalaiset porot
Virolaiset kutsuvat suomalaisia poroiksi. Ja sillä on halveksiva kaiku. Suomalaissyntyisiä lapsia syrjittiin koulussa ja heitä haukuttiin poroiksi, sekä oppilaat että opettajat syyllistyivät siihen.
No, en ihmettele jos suomalaisia, humalaisia miehiä sanottiin poroiksi!
Kyllä ne aika poroja siellä olivatkin silloin. Oikein hävetti joskus katsoa sitä menoa. Eivätkä naiset olleet sen kummempia, kännissä yhtä kamalia ellei kamalampiakin!
Finska "porot" (renar)
Jännittävin ja pelottavin tapahtuma
Eräänä iltana, kun olimme vuokraamassamme talossa, puhelin soi. Suomen konsuli soitti. Hän kertoi, että nyt Viro on vapautumassa - neuvostosotilaat voivat hyökätä. Meidän pitäisi valmistautua evakkoon. Hän kertoi, että me olimme ainoat joilla oli lankapuhelin, kännykkäpuhelimet eivät silloin vielä olleet kovin luotettavia eikä kantavuuskaan joka paikassa riittävä. Sen takia hän sanoi soittaneensa meille.
Konsuli sanoi, että meidän oli kerättävä määrätyt ihmiset mukaan, jos hän soittaa että nyt on lähdettävä. Hän antoi näiden ihmisten osoitteet meille ja kertoi että Nesteen tankkeri odottelee meitä eräällä lahdella. Sinne pitää lähteä kiireesti kun konsuli soittaa.
Mehän siellä sitten sydän syrjällään odotettiin. Pelättiin että tässähän joutuu vielä Siperiaan emmekä koskaan enää näe Suomea. Se aika on mielessäni todella synkkänä ja pimeänä, mutta sitä ei kestänyt kauan.
Eihän sitä soittoa koskaan tullut, kaikki sujui rauhallisesti. Kun menimme Tallinnaan Seuraavana aamuna, siellä oli tankit Toompean mäellä parlamenttitalon ympärillä. Lähdimme kotiin.
Det mest spännande och mest skrämmande händelse
Projektin loppu
No, mehän emme silti niin helpolla antaneet periksi. Me jatkoimme itsenäisessä Virossa puukaupoilla muutaman vuoden vielä, oli meillä muutakin pientä bisnestä, mutta pääasiassa kuitenkin Suomen puolella.
Monet sovhoosien ja kolhoosien johtajat onnistuivat siirtämään kansan yhteisen omaisuuden omiin nimiinsä. Kaksi näistä sen aikaisista ystävistäni ovat korkeissa asemissa joko valtion tai yritystoiminnan parissa. Olivat oikein mukavia ihmisiä, ja seurusteltiin paljonkin vapaa-aikana. Nyt kontaktit ovat jääneet kokonaan. Eräskin kuorma-autosovhoosin johtaja onnistui sumplimaan itselleen lähes kaikki kuorma-autot, ja nyt hän on iso kuljetusalan yrittäjä Virossa.
Neuvstoliitto veti pois joukkonsa vasta 1994. Mennessään ne veivät rautateiltä kuparilangat joten sähköjunat eivät kulkeneet! Piti käyttää höyry- ja dieselvetureita. Nämä langat vietiin käsittääkseni vain Tallinnan ympäristöstä.
Rumaa jälkeähän neuvostohallinto jätti luontoon, myös romahtamaisillaan olevia kerrostaloja. Ei Neuvostoliitossa juurikaan korjattu, eikä ajateltu turvallisuutta. Korkeiden kerrostalojen rappukäytävissäkään ei yleensä ollut valoja, eli oli tosi vaikea kulkea siellä pimeän aikaan.
Tämä Viron keikka kesti vuosia. Opin viron kielenkin jotenkuten, mutta olen jo unohtanut sen. Opin venäjääkin jonkin verran. Jotain 10-11-vuotiaana luin itsekseni venäjää koska minusta se oli kiva ja mielenkiintoinen kieli. 80-luvulla ja 90-luvun alussa osasin sitä kohtalaisesti, en monimutkaisia lauseita, mutta hyvin yksinkertaista kieltä. Se avasi monia ovia.
Slut av projekt
Viron keikkamme oli aika kohtalokas. Mieheni löysi laivalta uuden naisen, joskin suomalaisen. Mutta jälkeen päin olen tullut siihen tulokseen, että se oli hyvä asia.
Projektet i Estland var ödesdiger. Min man hittade en ny kvinna på Estlandsbåten, en finsk kvinna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentteja kiitos! Comments please! Oli pakko ottaa sanavahvistus käyttöön roskakommenttien vuoksi.