Kun kuuntelee musiikkia, ne tuovat usein vanhoja, jo melkein unohtuneita tunteita pintaan.
Esimerkiksi Deep Purplen kappale Black Night, on yksi sellainen kappale jota voin kuvailla vain yhdellä sanalla "Nuoruus". Siihen sanaan kiteytyy kaikki, mitä koin nuorena, teini-iästä aikuisuuteen. Se aikakausi oli aika lyhyt, mutta vaikuttaa elämääni edelleenkin. Led Zeppelin oli myös suosikkini, ja on tietysti edelleenkin, samoin Black Sabbath.
Deep Purple - Black Night. Klikkaa tätä!
Kun katson tätä videolinkkiä, näen siinä myös itseni. En missään konsertissa jossain hallissa - en koskaan nähnyt näitä idoleitani livenä. Kuulin vain radiosta ja he olivat julisteina seinälläni, Suosikki- ja Intro-lehdistä irrotettuna.
Näen jostakin syystä kaksi siskoani siinä, ja toisen siskoni parhaan ystävän. Meillä on käsilaukut heitetty kasaan keskelle Seurojentalon tanssilattiaa. Siinä me siskot ja tämä ystävä sekä muita tuntemattomia henkilöitä sheikataan innolla. Ei kuulu tämä Deep Purplen Black Night, vaan Seppo Hanskin "Kerran mä erehdyin" tai Innasen "Ai ai jurban leddu" Kyösti Haapalan orkesterin soittamana. Nämä olivat ainoat "jytä"kappaleet, mitä se orkesteri osasi, ja suurin piirtein kaikki muutkin sen aikaiset orkesterit, jotka tulivat maalaispaikan tanssipaikalle soittamaan.
Led Zeppelin - Whole Lotta Love
Black Sabbathin Paranoid on vaan upea!
Black Sabbath - Paranoid
Tämä oli jotakin, josta tykkäsin tosi paljon. Nämä kolme edellä mainittua olivat ne ykkössuosikit.
Kyösti Haapalan orkesterilla oli yhtenäiset asut, viininpunainen pukutakki ja vaaleat, prässätyt housut. Siis aivan erilaiset kuin meidän vaateihanne oli. Ja he olivat vanhoja miehiäkin meidän mielestämme.
Olipa mahtavaa kun Jouko ja Kosti esiintyivät Seurojentalolla. Silloin oli paljon enemmän menoa, ja Kemistä ja Iistä tuli ihania poikia tansseihin. Niitä sitten ujoina vilkuiltiin, vaikka oli rohkea meikki ja silmiinpistävät vaatteet.
 |
| 4-tiellä liftaamassa Kemiin Minä vasemmalla,sisko oikealla. |
 |
| Serkun luona Tyrnävän Partaalla. Itse ommellut vaatteet tietenkin! Olivat ne värikkäitä! |
Itse olimme muka hippejä, pukeuduttiin sillä tavalla. Mutta huumeet, viina ja tupakka eivät kuuluneet meidän kenenkään elämään, vaikka monen elämään se kuuluikin - eivät tosin huumeet meidän pikkukylällä, mutta lähikaupungissa Kemissä niitä jo kuulemma sai.
Meillä oli tosi värikkäät vaatteet. Kierreltiin kaikkien kylän mummojen vintit ja haettiin vaatteita mistä voi ommella esimerkiksi takin. Tuossa kuvassa missä minulla on baskeri päässä takkini on erään mummon vintiltä. Samoin siskoni takki. Muodistettuna tietenkin!
 |
| Naapurin mummon takki muodistettuna molemmilla. Rakastin tuota oranssia baskeria! |
 |
| Heinäpellolla kotitalon vieressä |
 |
| Minä uudessa joululahjaksi saamassani yöpaidassa ihailen julisteita. |
Olihan se ihanaa, kun sitten joku ihana, pitätukkainen poika tuli tanssimaan meidän rinkiin! Sitä onnea! Ja jos hän katsoi minua pitempään, sillä jo eli seuraavan viikon. Hänestä haaveilin ja seuravaalla kerralla kun nähtiin, saatettiinpa lähteä käsi kädessä uloskin. ...ja ne hitaat...! Voi sitä aikaa! ♥♫ ♪
Mentiin usein myös naapurikuntaan Simon Pirtille tansseihin. Siellä soitti useammin meidän mieleinen bändi. Oululainen Express oli meidän suosikkimme ja tutustuimmekin näihin soittajapoikiin jonkin verran.
Mentiin usein myös naapurikuntaan Simon Pirtille tansseihin. Siellä soitti useammin meidän mieleinen bändi. Oululainen Express oli meidän suosikkimme ja tutustuimmekin näihin soittajapoikiin jonkin verran.
 |
| Tässä poseeraan muodistamassani biisamihatussa. Tästä tein myöhemmin pojalleni lelun joka sai nimen Molli. |
 |
| Joskus 1969 |
He olivat aivan ihania meidän mielestämme. Ja soittivat jytää niin että voitiin sheikata itsemme euforiaan! Sitä ihanuutta!
Tämä Expressen julkaisi levynkin, jonka nimi on jotain Anna, oma kulta Anna tai jotain sinne päin. Ja se laulaja "koiranpentu" ja Unski, urkuri!
Oooh, minä pyörryn! ☺
Pääsimme näiden Expressin poikien kyydissä kerran Iin Karhusaareen nuoremman siskoni kanssa. Olimme liftaamassa ja kaksi näistä pojista olivat menossa Ouluun. Oltiin onnesta ymmyrkäisinä! Pojat soittivat Beatlesin Don't let me Down:ia ja meistä se oli aivan ihanaa!
Tykkään tästä kappaleesta edelleenkin!
 |
| Katolla amerikasta saadussa hameessa ja itse tehdyssä puserossa |
Kerran pääsin Dannyn konserttiin Kemiin, ja siellä lauloi Kirka! Voi kuinka ihana raspikurkku! Hän lauloi rockia niin että hiki lensi! Todella hienoa. Lauloi hän herkempiäkin lauluja.
Surullinen asia sattui niihin aikoihin kun Kirkan "Hetki lyö" soi usein radiossa. Entinen poikaystäväni teki itsemurhan, hän ampui itseään haulikolla.
 |
| Taitaa olla varhaisimpia teini-iän kuviani. |
Hän tuli koululla luokseni, sanoi rakastavansa minua aina, ja lähti. Minä ihmettelin mitä tämä nyt on, olimmehan jo eronneet aikoja sitten! Kaksi kuukautta on pitkä aika 16-vuotiaana!
Sitten hän lähti...
Sitten hän lähti...
Sain kuulla, että hän oli soittanut baarissa ennen "lähtöään" Kirkan Hetki lyö. Poliisi kertoi, ja myöhemmin kaveritkin.
Kun kuulen sen kappaleen, muistan sen aina.
 |
| Tähän kuvaan ranskalainen kirjeen- vaihtokaverini rakastui! |
Jälkeen päin kuuntelin aina Rolling Stonesien Paint it Black'ia, uudelleen ja uudelleen, en kuunnellut Hetki lyö-kappaletta vuosiin tapahtuman jälkeen.
Helvi-siskoni! Muistat kai BA73057?
On paljon muutakin musiikkia mistä pidän, mutta nämä ovat sellaisia mitä haen usein Youtubesta ja kuuntelen. Hevi, eli melodinen metalmusiikki on tullut myöhemmin suosiooni. Tai onhan edellä mainittukin muutama bändi, joka kuuluu samaan kategoriaan.
Tykkään raskaasta blues rock-kitarasta ja jylisevästä laulusta. Kitaran särösoundi on minusta hienoa, kun on hyvä soittaja sitä soittamassa.
Esim. Metallica, Jarkko Ahola ja Marco Hietala ovat sellaisia, joista tykkään ja joita kuuntelen, on toki paljon muitakin.
Tässä muutamia suosikkejani (klikkaa linkkiä):
Suosikkimusiikkiani toisaalla tässä blogissa - klikkaa tätä!
On paljon muutakin musiikkia mistä pidän, mutta nämä ovat sellaisia mitä haen usein Youtubesta ja kuuntelen. Hevi, eli melodinen metalmusiikki on tullut myöhemmin suosiooni. Tai onhan edellä mainittukin muutama bändi, joka kuuluu samaan kategoriaan.
Tykkään raskaasta blues rock-kitarasta ja jylisevästä laulusta. Kitaran särösoundi on minusta hienoa, kun on hyvä soittaja sitä soittamassa.
Esim. Metallica, Jarkko Ahola ja Marco Hietala ovat sellaisia, joista tykkään ja joita kuuntelen, on toki paljon muitakin.
Tässä muutamia suosikkejani (klikkaa linkkiä):
Suosikkimusiikkiani toisaalla tässä blogissa - klikkaa tätä!
Mandolinski orkestar "Kresimir" J.Brahms: Hungarian dance No.5 Isäni, muusikko ja taiteilija tulee tästä aina mieleeni, hän kun oli todella taitava mandoliinin soittaja! Hän myös rakensi mandoliineja. Tulee ikävä häntä kun kuuntelen tätä!
Vaikka omat nuoruusmuistoni sijoittuvatkin ajallisesti ihan eri vuosikymmenille,tunnelmat ovat paljolti samanlaiset. Mulla "Vihreät niityt oli" pitkään se kappale, joka sykhdytti, nyt lähes kaikki sen ajan biisit, hassua kyllä, Elvikseen tykästyin vasta vanhempana ja Beatelesit hurmasivat pari vuotta sitten teatteriesityksenä!
VastaaPoistaKyllä musiikki liittyy eri tilanteisiin vahvasti.Esim.vanha 'twilight time'tuo mieleen nuoruuden seurustelun.Jne.'Kari Tapion 'ainut maailmassa'on ollut usein ihana.Nuoruudesta myös vaikkapa'Aquarius'Häätansseja mulla ei oo ollut,ei oo häävalssimuistoa.
VastaaPoistaBeatlesit olivat jo vähän "out" kun minä aloin kuuntelemaan musiikkia, mutta jotkut kappaleet elivät vahvoina, ja minä tykkäsin esim. "Yestarday":stä. Rollarit samoin olivat vähän ulkona, mutta "Satisfaction" on ja pysyy suosikkinani. Muut olivat tulleet tilalle kuten Deep Purple, CCR, Black Sabbath ja Uriah Heep, muutaman mainitakseni. Vuosiluku oli jotain 1968 ja siitä eteenpäin, kun tulin kunnolla tietoiseksi nuorisomusiikista. Siis teini-iässä, tottakai.
VastaaPoistaMutta kotona kuuli kaikenlaista musiikkia, eritoten vanhaa, koska isä oli muusikko ja kansanpelimanni.
Ei minunkaan häissäni tanssittu 70-luvun alussa.
"Twilihgt time" on myös hieno kappale, olen aina tykännyt siitä.
Kari Tapiota en ole jostain syystä kuunnellut koskaan, ehkä johtuu siitä että olen asunut Ruotsissa parikymppisestä, sitten Suomeen muutettuani oli pieni lapsikin, ja paljon töitä omassa firmassa, ja sitten muutto takaisin Ruotsiin. Ei ehtinyt kai kuunnella musiikkia sen enempää. Ja Ruotsissa oli sitten toisenlaiset sävelet.
Voi, siskoseni. Kyllä oli ihana juttu...tuli haikea olo. Surullinenki. Mutta oli se vaan niin ihanaa aikaa. Kaiholla muistelen... ja kyllä mä ton nrosarjan muistan. Varmaan loppuikäni:=)
VastaaPoistaNykyisin meikäläisen musiikkimaku on pääosin ulkomainen pop ym. radiossa soitetut, heavymusiikki, lattarimusiikki...ym.ym. ja kotimaiset rockbiisit.
On se jännä juttu että jotkut asiat jäävät mieleen niin tiukkaan! Kaksi numerosarjaa BA73057 ja LOR-32. Jännä juttu!
VastaaPoistaOikea nostalgiatrippi tämä teksti!
Metallicaa kuuntelen ihan varta vasten radiosta, ja katson telkusta jos tulee, ja muuta samantapaista musiikkia. Himiäkin kuuntelen.
Minä en ole mitenkään suuri musiikkifriikki nykyään, ei muka ole aikaa kuunnella koskaan. Mutta tämän tyyppinen on kiva kuunnella, ja nykylattareista tykkään. Suomalainen musiikki ei oikein ole kolahtanut.
Apocalypticalla on kyllä aivan ihania biisejä. Ja tänään kuuntelin yhden Amorphiksen biisin, se oli hyvä, mielestäni paljon Metallicavaikutteita.
Kiitos Laali!
VastaaPoistaTuli omakin nuoruus mieleen noita kipaleita kuunnellessa :D
Lisäisin tuohon vain kotimaisen eli Tapani Kansan Delihah Rauli Baddingin Paratiisin yms.
Kiitos kommista mk!
VastaaPoistaMeidän äiti rakasti Delilahia sekä T. Kansan että Tom Jonesin laulamana. Minun suosikkeihini se ei kuulunut, vaikka se tuli radiosta kai kymmeniä kertoja päivässä silloin kun se oli suosituimmillaan.
Badding ei myöskään kuulunut siihen musiikkiin jota kuuntelin, en edes muista olinko tietoinen Baddingista juuri tuona aikana mistä tässä kerron, vähän myöhemmin kyllä. Tykkään esim. Ikkunaprinsessasta tosi paljon.
Jeps tulipa kivoja muistoja mieleen ja kipeä juttu siitä ettei ollut siskoa vaikka olikin? Siis emme eläneet yhdessä, mikä puute ja suru? Mutta muuten pintaliitoa ja elämää ja iloja ja suruja riitti ja niitä kuvia.. nauratta kun katsoo, miten nuori ja kaunis iho ja silloin ei ollut tyytyväinen, en ole kyllä nytkään:) Sun sivu on asiallinen ja ihan kiva.. me ollaan tavattu tuolla bookissa..
VastaaPoistaKiitos mustis!
VastaaPoistaMeitä siskoksia oli neljä, mutta nuorin ei kulkenut meidän mukana silloin kun olimme teinejä, kun hän on minua 3 v nuorempi. Muut kolme ollaan synnytty vuoden välein, vanhin sisko vuoden vanhempi, nuorempi sisko vuoden nuorempi, minä keskimmäinen niistä kolmesta. Ja sitten tuli tämä pikkusisko kolme vuotta minun jälkeeni.
Minä muistan kun ei muka ollut tyytyväinen ulkonäköön, mulla ei koskaan ollut edes finnejä!
Mutta läski muka olin - huh! Ja nyt olisin tosi onnellinen jos painaisin sellaset 50 kg! :D
Kuulin joskus vuosia myöhemmin, että kun muutamat kemiläiset pojat tulivat Oulusta armeijasta lomille kotiin Kemiin, he sanoivat ohi ajaessaan kavereilleen että tuossa talossa on monta nättiä tyttöä.
Asuimme aivan nelostien varrella muutama kymmenen kilometriä Kemistä etelään, eli Ouluun päin. Hih... hauska juttu!
Kyllä se on totta että ihminen elää eri ikäkausina erilaisen musiikin parissa. ehkä ammatti muusikot pysyvät eniten omassa lajissaan. se jää jo veriin kai. nuorena minäkin tykkäsin kevyestä pop musasta tanssi ja jopa roc ja kaikenllaista. nyt on musiikki maku muuttunut varsin tylsäksi monen mielestä pelkkää klassista tai puoli sellaista, no nyt on musakansiossa vaihteeksi vähän sähäkämpi, en tiedä mikä siinä innosti, ehkä se tanssi ja exsotiikka. kaipasin piristystä elämän tarinoiden jälkeen.
VastaaPoistaNiinhän se on. Kyllä minäkin kuuntelen klassista musiikkia, pidän esim. Straussista kovasti, myös monesta muusta.
VastaaPoistaPopmusiikkia ja suomalaisia iskelmiä en kuuntele juuri koskaan, ei ole jotenkin kolahtanut.
Niin, ja latinorytmeistä tykkään tosi kovasti myös! Niitä kyllä kuuntelen!
VastaaPoistaSielunsiskoni Laali!
VastaaPoistaOlisiko mitenkään mahdollista muuttaa blogisi kirjoituspohjaa? Minulla alkaa vilistä silmissä ja särkeä päätä, kun yritän saada selvää kirjavasta kokonaisuudesta. Täällä kommenttilaatikossa on kiva asioida, teksti pysyy ryhdissään ja sitä on helppo lukea.
Mitä musiikkiin tulee, tykkään edelleen Elviksestä ja Johnny Cashista. Venäläistä, kaikkien aikakausien musiikkia kuuntelen myös, samoin kevyttä klassista.
Lauantaiterveisin
van V
Kiitos van V.
VastaaPoistaOnko nimimerkkisi otettu Håkan Nesserin, van Veetereniltä jota esittää Sven Wollter, jonka tunnen elokuva"urani" ajalta?
Olen miettinyt sivuni muutosta itsekin, viimeksi viime viikolla muutin tätä.
En osaa sanoa millä tavalla muuttaisin, inhoan kaikkea pliisua, vaikka lukeminen saattaa ollakin helpompaa.
Tätä edellinen oli niin pliisun näköinen ettei kukaan viitsinyt edes alkaa lukemaan.
Jos joskus eksyn tekstiin jota on vaikea lukea, "maalaan" tekstin niin sen näkee lukea, siis niin kuin haluaisin kopioida tekstin.
Mietin tätä muutosta koko ajan, kun en ole itsekään oikein tyytyväinen. Voisin ehkä ottaa pois tuon kotini kuvan tuosta taustalta.
Hyvää lauantain myöhäisiltaa ja kaunista sunnuntaita!
Heips laaliseni. Tuolla edellä sanottiinkin jo se mitä ajattelin, kun sivulles eka kerta tulin uudistuksesi jälkeen, vaan en tohtinut sitä sanoa. Ajattelin, että kaikillahan on oma maku.
VastaaPoistaOn totta että sun blogi on vähän vaikeaselkoinen ja hankala lukea. Nyt ei tiedä missä on sivupalkit, missä tekstiosa ja missä yläpalkin viiteosiot. Kun kaikkialla on keltaista.
Keltainen on muutenkin erittäin paha kontrasti mustan kanssa, luettavuuden kannalta. Valkoinenkin on parempi, mutta paras on harmahtava, joka ei lyö silmiin. Ja käytä vähän isompaa fonttikokoa, sillä musta "syö" kirjainten reunoja.
Pidä tekstiosa rauhallisena ja mellasta väreillä sitten sivupalkeissa. Ja sido värejä yhteen asiasisällön kanssa. tai erota selvästi eri asiat, kuten linkit ja yläpalkin tekstit tekstiosasta. Ja värien keskellä harmaa on tosi hyvä tehokeino.
Tässä ihan lyhyesti pähkinänkuoressa jotain vinkkejä. Ja lue tuolta samakasan vinkkiosasta bloginrakentamisohjeblogia (bloggaan, siis olen), jonka sinne vein. Siellä saattaa olla jotain uutta sinullekin.
Pahastuitko, toivon ettet. Kun luin että olet miettimässä edelleen uutta ilmettä, siksi rohkenin kommata. Muuten, selkeä ei ole yhtä kuin pliisu, jos sitä pelkäät. Käy vaikka vilkaisemassa mun blogin uutta ilmettä.. :)
Olen kyllä tietoinen tästä asiasta itsekin, kokeilin eri juttuja enkä sitten jaksanut muuttaa kun on ollut niin paljon muuta juttua. Tämähän ei ole vielä valmis, olen laittanut vain hätäisesti jotain selvempiä juttuja. Hädissäni jo poistin kuvat jotka häiritsivät taustalla, jäi sinne yksi vielä.
VastaaPoistaMuutoksia on tulossa kunhan ehdin. Olen käynyt katsomassa kaikenlaisia vinkkejä ja minulla on kyllä selkeä kuva siitä mitä haluan, puuttuu vain se toteutus.
Olihan tämä aikaisemmin tosi haalee vaalee ja inhosin mennä koko sivulle joten muuttaa pläjäytin kerralla, ei olisi pitänyt! ;)
Kiitos kommentista, aina saa kommentoida ja neuvoa asiallisesti, niin kuin teit, Orvokki! :D
Hyvää Ystävän Päivää!
Hankala on näiden sivujen kanssa tulla sinuiksi, mitä enemmän muuttelee ja kokeilee sitä enemmän haluaa, minullakin on nyt piisu kun poistin järkyttävät elementit mitä siellä ainakin sen 7 kertaa oli, mutta en ole tyytyväinen vieläkään, ei tämä nyt niin paha ole, talo on oikea kummitustalo (naurua)
VastaaPoistaNiin, tuon kummitustalokuvan otin syksyllä, tuli jotenkin mukavan hyytävän näköinen Psyko-kuva.
VastaaPoistaNyt se on poissa, selvyyden vuoksi.
Nyt on hieman rauhallisempi sivu, mutta fontit pitää vielä miettiä, ja värit, ja kuvat ja ja ja....
:D
Olet uudistanut sivusi, talosi oli nätti, ja nyt se on poissa, en sanonut sitä pahallani kummitustaloksi, minusta se oli viehättävä, anteeksi jos se oli väärin sanottu.. tämä taitaa olla jotakin kursiivikirjaisin? Mukava tämäkin sivusto ja kuvasi ovat kivoja.. facebookissa olen se pilvi löydät TT ystävistä:)
VastaaPoistaEn minä sinun kommentin vuoksi poistanut, vaan muiden kommenttien takia. Minä rakastan sitä kummitustalokuvaa! Kirjoitinhan ihan otsikkoonkin että se näyttää kummitustalolta - ei tullut mieleenkään että ottaisin loukkaukseksi, aivan päinvastoin, ihan totta! :D
VastaaPoistaTuli kommenttia ettei minun tekstejä sieltä näe kun on niin sekava, joten yritin muuttaa, mutta ei tämäkään niin hirveästi miellytä. Pitää taas laittaa mietintämyssy päähän. Haluan sen
kummitustalon takaisin! :D
Tykkäsin siitä edellisestä mallista enemmän kuin tästä, mutta saa nyt olla!
Hyvää viikonloppua ja kiitos kommista!
Kiitos!
VastaaPoistaOli siinä musiikkia laidasta laitaan, varsinkin kun vielä lukee mukaan tuon kommienkin tarjonnan.
Vaikka meillä ei nyt kuitenkaan ole niin tavattoman suuri ikäero, on musiikkimakumme kuitenkin melkoisesti eroavaa. Olihan tuossa listassasi minunkin pitämiäni kipaleita, mutta ei kovin montaa. Uskoisin paremminkin lukeutuvani musiikkimaultani sinne isäsi ja äitisi porukkaan, siis vanhaa suomalaista jenkkaa, valssia yms. Solisteista voisin mainita esim. Veikko Tuomen, Georg Malmstenin, Arttu Suutalan ja monia muita sen aikaisia laulajia.
Mutta makuja taitaa olla vähintäänkin yhtä monia kuin on ihmisiäkin!
Oletko muuten julkaissut aiemminkin tällaista tekstiä, tuntui niin jotenkin tutulta?
Onhan tämä itse blogiteksti ollut tässä jo kai tammikuusta, lisäsin vain mielimusiikkilistani tähän loppuun.
VastaaPoistaMusiikkimakuja on monenlaisia, ja sehän on vain hyvä. Lapsena kuuntelin paljon juuri sinun mielimusiikkiasi, koska isä soitteli sellaista, ja kuunteli radiostakin. Arttu Suuntala ja Dallapé-orkesteri tulivat tutuiksi!
Tuosta listasta jäi muuten pois venäläinen musiikkikappale, taitaa olla nimeltään Kasakkapartio, siitä tykkään tosi kovasti! Ja Puna-armeijan kuoron esittämä Kalinka on mahtava!
Yritänpä etsiä ne tuohon listan.