Kolasin pihankin eilen iltapäivällä. Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä kello yksi oli vielä lähes -20 pakkasta. Aamulla olikin sitten +4. Yöllä oli satanut tosi paljon lunta, tai satoi sitä aamullakin mutta tuossa yhdentoista pintaan tuo lämmin sitten tuli.
Kolasin siis pihan enkä ole ikinä kolannut niin raskasta lunta! Kolasin lumet tielle, niin kuin minulla on tapana, ja sitten kolaan ne vähän matkan päähän, missä on matalammat lumikantit mistä on helpompi lapioida ne pois tieltä.
No, kun olin kolannut osan lumesta tielle, tuli auraustraktori täyttä vauhtia ja sain tuplamäärän lunta takaisin pihalle, osa tuli autojenkin päälle! Olishan se voinut rauhallisemmastikin ajaa, nyt vain lumiloska lensi minunkin päälle! No, eiku uusi, sitkeä yritys!
Kun olin saanut lumikasat siirretyksi tieltä sinne kauemmaksi ja lapioiduksi ne sitten sinne nietosten päälle, tuli naapuri traktorillaan! Olisi se nyt voinut tulla aikaisemmin! Edellisellä kerralla olin ehtinyt kolaamaan lumet tielle kun hän tuli ja säästi minut siltä lapiohommalta. Nyt olin liian aikaisessa! Hmph....
No, eipä tarvinnut kuntoilla eilen, ja sain hyvällä omalla tunnolla syödä nuo kieltämättä aika voipitoiset leipäsiivut!Tässäpä kuva eilisen kolausaherruksen jälkeen! Ei ole paljon kuivaa paikkaa noissa päällyshousuissa. Alla oli legginsit ja nekin aivan litimärät. Olin märkä aluspaitaa myöten, en hiestä vaan vesisateesta, vaikka tuli siellä pikkuhikikin. Vettä satoi siis ihan oikeasti ja monta tuntia, ei mitään tihkua!
Minulla on tässä ylläni lasketteluvaatteita 80-luvun lopulta. Ovat nykyään aika isoja! Ja ovat ne kohtalaisen värikkäitäkin!
Tänään töihin mennessä oli sitten aivan todellinen, totaalinen, aito pääkallokeli!
Osasin arvata sen jo, kun kävin ulkoiluttamassa koirat aikaisemmin aamulla. Oli niin liukasta etten meinannut päästä parkkipaikalta tielle, siinä kun on pientä nousua tielle. Onneksi Pimu-pentu veti, vaikka muuten en tykkääkään siitä että se tekee sitä!
Sitten kun kävelin tiellä, ei voinut mennä pitkälle, koska oli niin liukasta, piti kävellä tien sivun lumisohjossa, koska tie oli liukas kuin olisi kävellyt saippuaisella, sileällä kalliolla!
Töissä en voinut jättää autoa parkkiin työpaikan viereen, koska siinä on T-risteys. Siinä oli niin liukasta että varmaan joku auto olisi liukunut autoni päälle, jos olisin parkkeerannut normaalisti siihen T:n yläsakaraan. Piti palata takaisin, ja parkkeerasin sairaalan parkkipaikalle, siitä on muutama sata metriä töihin, ehkä 300-400 m. Kun kävelin alas sitä katua missä olen töissä, talo on viimeisenä kadulla, ja lievä alamäki, piti kahlata lumessa tien sivussa kun tie oli niin niljakas! Oli onni että minulla oli nelivetoinen auto, Audi Quattro, olisin ehkä muuten jäänyt kiinni sinne talon kohdalle, kun jouduin palaamaan takaisin!
Parempi olisi kun olisi muutama aste pakkasta koko talven ja sitten suoraan kevät maaliskuussa!
Tästä näkee kuinka hankala on jos on liukas ja auto tulee tuolta ylämäestä!
kyllä muistan tilanteen kun auto lähti käsistä ylämäki ja jrkkä käännös oikialle, pirskuta auto pyörähti kahesti ympäri pyörien. huis ei mittää hättää pysähty sit kun jarrutin oikee varovasti. oli se sellainen shokki että ajattelin jos olis ollu muita autoja niin olis ollu melkoinen samakasa.. oli onni myöten. pääsin siitä vielä likkeellekkin kun satiin hiekkaa vähän alle
VastaaPoistasilmät harittaa ... älä välitä piti kertoa vielä että leivoin niin paljon täytekakkua ja pullaa että meillä syödöään koko loppuvikko sitä. jotenkin unohdin et 6 ihmistä on pois kun he meni sinne teneriffalle
VastaaPoistaNiinkin voi käydä auton kanssa, eli pitää tosiaankin olla varovainen, ja itse ei välttämättä tarvitse tehdä virhettä, onhan niitä muitakin siellä liikenteessä.
VastaaPoistaHih, sulla on sitten syömistä niissä pullissa ja täytekakussa! :D
Nyt kiirehdin töihin! Hyvää päivää sinne Aikkuk!
Kyllä talvellakin voi tulla aidosti hiki!
VastaaPoistaMuistan, kun olin eräänä kevättalven iltana hakemassa takavetoisella autollani ja peräkärryllä erään asiakkaan pesukonetta korjattavaksi.
Edessä oli melko jyrkkä ylämäki ja heti ylärinteessä, mutkan jälkeen aika vilkas tie n:o 66. Oli säkkipimeää ja myös pääkallokeli. Lisäksi tie oli aivan outo ja sivussa syvät ojat.
Siinä kävi sitten niin, että vauhtini ylämäkeen ei riittänytkään ja auto kärryineen alkoi valua alaspäin vaikka jarrutkin olivat aivan pohjassa. Vauhti vaan kiihtyi sitä mukaa kun hien virtaus kasvoi alaspäin liukuessa!
Autossani ei ollut tehokasta peruutusvaloa, joten oli aivan vaan arvailtava missä mennään.
Kuten joku ehkä on kokenutkin, peräkärryn peruuttaminen hallitusti valoisassa ja sileällä maalla on hieman vaikeaa, puhumattakaan sitten kaljamakelillä oudossa rinteessä ja pimeässä mutkassa.
No, sillä kerralla mukana oli tuuria ja sain yhdistelmäni pysymään ojien välissä ja pääsin ottamaan uudelleen vauhtia.
Sitten pääsinkin jo nousemaan tielle 66.
Hyvää päivän jatkoa kaikille ja muistakaa liikkua varovaisesti!
Minä olen peruuttanut peräkärryä nykyään niin harvoin etten varmaan enää osaakaan! Toista se oli ennen, rakennusyrityksen aikana, aina peräkärry perässä!
VastaaPoistaOlen muuten ollut tilanteessa missä rekka lähtee liukumaan taaksepäin jäisellä ja niljakkaalla tiellä jyrkässä ulämäessä, minä siinä takana. Onneksi ei ollut muita tiellä, saatoin peruuttaa pakoon! Ei siinä käynyt kuinkaan, rekallekaan, se pysähtyi aikansa liu'uttuaan. Päälle se olisi kuitenkin tullut jos en olisi voinut peruuttaa.
Eivät tuollaiset tilanteet ole mitenkään kivoja. Kun osaa hommat niin voi paljolti pelastaa tilannetta niin kuin sinäkin pystyit vp!
Minä muuten vältin aivan varman kolarin kässärikäännöksellä!
Ihmettelen tänäkin päivänä miten siinä onnistuin!
Olin kyllä harjoitellut sitä tosi paljon, melkein joka päivä parkkeerasin kässärikäännöksellä talvella töissä (oma yritys, iso parkkipaikka!).
Stop-merkin takaa tuli vanha mies autollaan ja minun oli pakko tehdä jotain ettei auto osu juuri häneen kun auto oli jo melkein kokonaan tiellä, tuli oikealta.
Koska oli liukasta, ei jarruttelu auttanut, eli oli pakko nykäistä käsijarru päälle ja samantien pois päältä ja ohjausliike siihen väliin, ja kääntyihän se auto 90 astetta risteyksessä vasemmalle, risteävälle kadulle.
Vanha herra pysähtyi hämmennyksessään keskelle tietä, mistä minä pyysin häntä siirtämään auton välittömästi pois. Hän kiitti kovasti viisasta toimintaani!
Viisasta ja viisasta - en todellakaan tiedä miten osasin tehdä niin kuin tein siinä tilanteessa.
Helppohan se on harjoitustilanteessa, kun ei ole mitään vaaraa! En ainakaan mennyt paniikkiin ja seisonut jarrulla! Siihen aikaan kyllä ajoinkin noin 60 tuhatta kilometriä vuodessa.
Kivoja juttuja vaikka kuinka paljon. Kiitti, sisko:=)
VastaaPoistaKiitos kultasiskoni!
VastaaPoista