Rooma - Ikuinen Kaupunki

ஜ۩۞۩ஜ   Romae - Urbs Aeterna   ஜ۩۞۩ஜ
17 - 21.8.2011
Colosseumin kuva ja siihen liitetyt juomiskuvat on käsitelty Photoshopilla.
Tämä lähde mistä me tytöt juomme on Fontana di Trevillä.
Eero juo Circo Massimon lähellä olevasta lähteestä.
ஜ۩۞۩ஜ   Rooma -  Ikuinen Kaupunki   ஜ۩۞۩ஜ
This is all too long story to translate into English or Swedish, but I may do it some day. Enjoy the pics! Click on a picture to get all the images as icons on the bottom of the screen

Tämä on ehkä aivan liian pitkä ja tylsä luettevaksi, mutta ajattelin enimmäkseen itseäni, kun kirjoitin. Voin aina silloin tällöin palata tähän reissuun ja muistella ikimuistoista, iki-ihanaa Roomaa. Muisti kun tahtoo alkaa valehtelemaan nuoremmillakin, kun aikaa on kulunut. Jo nyt piti siskoilta kysyä muutamia varmistuksia!

Mutta kuvia voi ainakin katsoa, jos ei jaksa lukea! Laitan myöhemmin kuvia myös slideshowna ja kokoan jonkinlaisen videonkin lyhyistä klipeistä. Kuvat missä ei ole mainittu kuvaajaa ovat minun ottamiani.

Jag har tänkt skriva detta på svenska också, men det visade sig, att det var jättemycket att skriva.  Att skriva denna berättelse på finska tog nästan en månad! Kanske en kortare referat någon dag! Njut av bilderna!

Historian tiedot ovat enimmäkseen Wikipediasta,
mutta myös omia tietojani kouluajoilta!
History details are mostly from Wikipedia,
but also something I have learned at school!
Historiska detaljer är mest från Wikipedia,
men några saker har jag lärt mig redan i skolan! 

Kiitos Helville, Ritulle ja Eerolle oivasta matkaseurasta! 
Oli aivan loistava matka! Olisipa vielä Lispe ollut mukana!

ஜ۩۞۩ஜஜ۩۞۩ஜ

Rooman perustivat erään tarun mukaan 21. huhtikuuta 753 eaa. kaksosveljekset, jotka olivat troijalaisen Aenean jälkeläisiä. Romulus ja Remus olivat Alba Longan latinalaisten kuninkaan Numitorin jälkeläisiä. Kuninkaan oli syössyt valtaistuimelta hänen julma veljensä Amulius, kun Numitorin tytär Rhea Silvia 
oli synnyttämässä. Rhea Silvia oli Vestan neitsyt, jonka Mars oli raiskannut, niinpä kaksospojat olivat puolittain jumalia.



ஜ۩۞۩ஜ Valmistelut ஜ۩۞۩ஜ

En ollut aikonut matkustaa Roomaan, tai mihinkään muuallekaan tänä vuonna, koska tuota rahaa ei ole muutenkaan tarpeeksi. Kävinhän jo Lispe-siskon tyttären juhannushäissä. Olivatkin ihanat häät!

Eräänä kesäiltana katselin huvikseni netistä erilaisia matkoja, ja juutuin Rooman kohdalle. Valittelin itse mielessä ettei koskaan ole rahaa matkustaa mihinkään.

Kului pari viikkoa, ja Helvi-siskoni Maksniemestä ilmoitti, että Ritu-sisko Lapinjärveltä on avomiehensä Eeron kanssa tilannut matkan Roomaan.
Juomalähde Circo Massimon
lähellä, Trastevereen mennessä.
Siinä sitten chattailtiin ja jätettiin Facebook-viestiä suuntaan jos toiseenkin. Lopulta Helvi heitti ehdotuksen, että lähdettäisiin mukaan. Tilattaisiin mekin matka sinne kun se oli niin halpa.

Ok, mietintämyssy päähän muutamaksi tunniksi, saattoi se mennä seuraavaankin päivään, en oikein muista, funtsimista ja sitten päätös, että joo, lähdetään!

Tuumasta toimeen. Matka tilattiin ja maksettiin, se olikin melko halpa. Laivalippu Helsinkiin ja hotelli lentokentällä toivat kyllä lisäkustannuksia, Helville lentomatka Pohjois-Suomesta. Mutta kun se oli päätetty niin se oli päätetty. Ajattelin käyttää kesälomarahani tuohon matkaan.

Hotellihuoneemme aula
Matka lähestyi eikä kesälomarahoja kuulunut eikä näkynyt, palkkakin oli tavallista enemmän myöhässä. Matkaan oli silti lähdettävä, olihan se maksettu, enkä voinut pettää siskoani, enkä halunnutkaan.

Onneksi luottokortilla oli koko luotto käyttämättä eli pääsin matkaan, vaikka en tykkääkään elää luotolla.

ஜ۩۞۩ஜ Matka ஜ۩۞۩ஜ

Lähdin laivalla Maarianhaminasta Helsinkiin puolen yön maissa maanantaina. Olin Helsingissä kymmenen tienoilla aamulla, sain siis nukkua kunnolla laivassa. Sitten käppäilin matkalaukkuineni Helsingissä koko päivän ihan iltakuuteen. Istuin eräässä kahvilassa rautatieasemalla enimmän ajan.
Matkalla Roomaan, vuoriston yllä.
Kuva: Helvi Seppälä
Osa hotellihuoneestamme
Yritin kysellä mistä lentobussi lähtee, enkä onnistunut saamaan tietoa, sitten lähdin matkalaukkuni kanssa bussiasemalle, joka sekin oli muuttanut, mutta onneksi ei kovin kauas entisestä paikasta. Jouduin kysymään eräältä vanhalta herralta, joka kulki rollaattorilla, että missä se bussiasema oikein onkaan. Hän neuvoi. Menin sitten sinne matkalaukkua perässäni vetäen, ei se niin kamalan lyhyt matka ollutkaan, vaikka ei pitkäkään, mutta se matkalaukku vähän hidasti.

Oli kyllä vaikea huomata missä se bussiasema oli, kun kylttikin oli niin matalalla ja huomaamaton. Menin ensin väärästä ovesta sisäänkin.

No, pääsinhän minä sinne lopulta ja sitten lippujonoon. Kun olin odottanut aikani ja pääsin lippuluukulle, siellä sanottiinkin että lentobussi lähtee rautatieasemalta, sain laiturin numeronkin. No eihän siinä auttanut kuin lähteä taapertamaan takaisin! Meinas vähäsen ottaa päähän!

Huoneemme toiletti
Lentobussi löytyi, eikä lippukaan maksanut paljon mitään! Yllätyin halpaa hintaa. Jäin sitten lentokentän ykkösterminaaliin, ja sieltä sitten hotellin omalla bussilla suoraan hotellille, se toimikin hienosti! Ei muuta kuin suihkuun ja sitten odottamaan Helviä Kemin lennolta sinne samaan hotelliin ja illalla aika myöhään hän tulikin. Olin ohjeistanutkin jo valmiiksi, kun illalla vuorot olivat harvemmassa, oli hyvä ehtiä aikaisimpaan mahdolliseen lähtöön. Ja hän ehtikin.

Hotellin uima-allas
Olipa mukava tavata taas. Olimmehan kyllä vastikään tavanneet, juhannuksena Lispe-siskon tytön häissä, joten siitä ei ollutkaan pitkä aika, mutta sitä edeltävästä näkemisestä sitten olikin.

Oli kiva kun oli edessä monta päivää yhdessä, ja vielä kolmaskin sisko eli Ritukin tulossa aamulla samalle lennolle Lapinjärveltä. Ainoa harmillinen juttu oli se, että Lispe ei päässyt mukaan. Hän täyttää tasavuosia ja on tilannut matkan Thaimaahan helmikuulle. Olisi kyllä ollut hienoa saada hänetkin mukaan!

Aamulla Ritu ja Eero tulivat hengästyksissään lentokentälle, oli ollut vaikea löytää parkkipaikkaa. Onneksi löytyi, ja olivat  kohtalaisen hyvissä ajoissa paikalla, ei ollut vielä paniikkia.

Hotellimme 
Cristoforo Colombo aula
Aamulla kahdeksalta noustiin lentokoneessa kohti Roomaa. Olipa mukava tunne - pitkästä aikaa ulkomaille! Edellisen kerran olin ulkomailla oikeasti poikani Jannen kanssa Korsikalla yhdeksän vuotta aikaisemmin. En laske Ruotsia enkä yleensäkään Pohjoismaita ulkomaiksi.

ஜ۩۞۩ஜ Rooma ஜ۩۞۩ஜ

Laskeuduttuamme Rooman Fiumicinon lentokentälle siirryimme miettimään millä konstilla menisimme hotellille. Vaihtoehtona oli mennä metrolla ensin Rooman keskustaan ja sieltä sitten taas metrolla hotellille. Toinen vaihtoehto oli taksi. Kävin kysymässä parilta taksarilta hintoja. Tulimme siihen tulokseen, ettei ole mitään mieltä lähteä seikkailemaan Rooman metroihin matkalaukkujen kanssa, kun emme tienneet kuinka lähelle hotellia metro menee, emmekä yleensäkään tunteneet systeemejä. Otimme siis taksin. Olin kyllä katsonut etukäteen metroasemat, mutta liittymäkuljetuksista en tiennyt mitään.

Taksimatka olikin aikamoinen elämys, kun taksisuhari ajoi just sillä tavalla kuin olemme kuulleet Italiassa ajettavan; täysi kaasu päällä, tai sitten seisottiin jarrun päällä. Huiskittiin ja tööttäiltiin toisille autoilijoille. No, pääsimme ehjinä hotellille.

Ritu ja Eero hotelli takanaan.
Tuossa takana on rakenteilla
oleva rakennus. Kauppakeskus
on myös takana, mutta on matala.
Olimme reilusti ennen puolta päivää hotellissa. Se näytti kivalta ja uima-allaskin oli mukavan kokoinen. Minä ja Helvi mentiin samaan huoneeseen asumaan. Ja siellä odottikin yllätys! Siellä oli vain kapea parisänky! Voi ei, korkeintaan 140 senttiä leveä! Eihän me kaksi sellaisessa voida nukkua! Minä olen muutenkin huono nukkumaan.

No, minä menin hotellin respaan ja sanoin muka hyvin hämmästyneenä, ettei huoneessa ole kuin yksi sänky, vaikka se on varattu kahdelle! Eivät ne sitä ihmetelleet sen enempää, järjestivät toisen huoneen, sanoivat että saamme sen muutaman minuutin kuluessa. Ja sattuikin mukavasti, huone oli samassa rakennuksessa kuin Ritun ja Eeron huone, kerrosta alempana vain. Rakennuksessa on kaksi kerrosta, ja hotellissa kaksi erillistä rakennusta.

Linkki:  Kuvia hotellistamme hotellin kotisivulla - klikkaa tätä!

Odotimme kai pari tuntia - hmmmm... mehän olimme Italiassa, olisihan se pitänyt arvata! Sama mañana-meininki on Italiassa kuin Espanjassakin, vain toisella sanalla, domani
Minä tulossa aamiaiselta. This is me.
Kuva: Eero Paso

No, järjestimme tavarat matkalaukuista kaappeihin, siistiiydyimme ja sitten lähdimme ulos. Kysyimme respasta mistä pääsee keskustaan, ja saimme tietää että ihan hotellin vierestä lähtee bussi joka vie metroasemalle, ja sieltä voi sitten jatkaa keskustaan.

Vertaa muovimukiin, siitä näkee
että kuppi on minikokoinen !
Ensin menimme kuitenkin hotellin vieressä olevaan jättimäiseen tavarataloon ostamaan vähän juomaa, leipää ja leikkeleitä välipalaksi. Siellä sitten istuimme kahvilassa vähän aikaa, ja kiertelimme muutenkin siellä.

Kahvilassa tilasin latten, ja Ritu tilasi vain kahvia vai olisko ollut espresso, en muista. Olipas pieni kuppi, ja kupissa vain neljännes kahvia, vahvaa kyllä. Siis sitä kahvia oli kai ehkä max 4 senttiä! Hih... ei siitä paljon kieli kostunut! Minulla oli caffé lattea kunnon kupillinen! Tietääpä seuraavalla kerralla että tilaa cappuccinon, latte macchiaton tai caffé latten, niin saa tarpeeksi kahvia. Ritu ja Eero joivat sitten kaljatkin siinä kun minä ja Helvi tehtiin vielä pieni kierros tavaratalossa. Hyvä että löydettiin takaisin sinne kahvilaan mihin Ritu ja Eero jäivät!

Sitten veimme ostokset hotelliin, sen jälkeen oli tarkoitus mennä bussilla metroasemalle, EUR Fermi nimeltään ja sieltä sitten Terminiin, joka on Rooman päämetroasema.

ஜ۩۞۩ஜ Ensimmäinen  ilta Ikuisessa Kaupungissa ஜ۩۞۩ஜ

Menimme bussipysäkille odottamaan, ja yhtäkkiä muistettiin, ettei busseissa rahasteta, vai lukikohan se jossain kyltissä, pitää olla valmis lippu. Kysyimme missä niitä myydään ja joku sanoi että tuossa kauppakeskuksessa tien toisella puolelle. Juttelimme bussipysäkillä iloisen värillisen naisen kanssa, puhui hyvää englantia. Yritin kysellä muiltakin, mutteivat ne osanneet englantia. Jouduimme siis ensin hakemaan liput kioskista joka oli siinä hotellin vieressä olevassa jättitavaratalossa, Euroma 2 nimeltään, ennen kuin pääsimme sitten bussiin ja metroon. Lippu oli voimassa loppupäivän. Italialaiset sanovat metroa metropolitanaksi.
Novecento
Kuva: Eero Paso

Kaupunginosa missä asuimme on nimeltään EUR, Esposizione Universale di Roma. Se on alunperin Mussolinin unelma - uusi kaupunginosa, jonka hän suunnitteli valmistuvaksi fasismin 20-vuotispäiväksi vuonna 1942. Nykyään sitä arvostetaan uusien rakennusten ja historiallisten nähtävyyksien läheisyyden vuoksi. Tämä alue yhdistetään rikkauteen ja hyvinvointiin, ja tämä onkin liike-elämän keskus. Meidänkin hotelli on liikehotelli, jota kesällä sitten myydään turisteille halvalla.

Kuljimme Palalottomatica-stadionin ohi bussilla monta kertaa, joka kerta kun mentiin metroasemalle ja takaisin. Stadion rakennettiin vuoden 1960 kesäolympialaisiin. Se remontoitiin vuonna 1999-2003. Aikaisemmin nimi oli Palazzo dello Sport tai arkisesti kansan suussa PalaEUR. Uuden nimen se sai sponsorin mukaan tämän uudistuksen jälkeen.

Kuvassa oleva kartiomainen, pronssinen Novecento-veistos on tämän stadionin alueella ja mietimme joka kerta mikä veistos se mahtaisi olla. No, otin selvää, osaanhan googlettaa. Novecento tarkoittaa 1900-lukua. Veistoksen tekijä, kuvanveistäjä Arnaldo Pomodoro on syntynyt 1926, eli samana vuonna kuin äitini. Pomodoro on kuuluisa ympäri maailman ja hänen taideteoksiaan on esillä lukuisissa paikoissa. Hän asuu Milanossa nykyään. Pomodorolla on ollut ristiriitaisia veistoksia, jotka ovat aiheuttaneet paljon kritiikkiä ja keskustelua. Tuo pronssipatsas on suihkulähde, mutta näyttäisi olevan korjauksen alla. Lähteen läpimitta on suurinpiirtein sama kuin veistoksen korkeus, 21 m.
Tässä miespuolinen
matkakumppanimme ja 
suojelijamme, kirjailija 
Eero Paso Euroma 2
-kauppakeskuksessa

Täältä löytyy Pomodoron veistoksia, myös kiistanalainen, lasikuituinen krusifiksi, joka on Cathedral of St. John the Evangelist-katedraalissa Milwaukeessa.

Arnaldo Pomodoron veistoksia - klikkaa tätä!

Tässä lisää tietoa jos kiinnostaa: Arnaldo Pomodoro - klikkaa tätä!

Ritu ja Eero olivat päivän kauemmin Roomassa kuin me, ja he sitten kävivät kävelemässä tällä alueella, ja Eero kuvasi tuon veistoksen.

Tässä linkki: Esposizione Universale di Roma - klikkaa tätä!

Metro 17.8.2011 EUR Fermi - Termini
Eka ilta. Terminin lähellä syömässä.
Videokaappaus










Oltiin me kyllä ihan eksyksissä alkuun, kun ei tietty minne mennä ja mitä voisimme tehdä. Koska me jouduimme odottelemaan hotellihuonetta, ja kauppakeskuksessakin meni aikaa - emme siis kiirehtineet ollenkaan - kävimme vain kävelyllä Rooman päämetroaseman ympäristössä ja etsimme sieltä ruokapaikan, kun  meni sen verran myöhäiseksi. Oli kiva kun päästiin edes sinne! Sitten olikin aika mennä metrolla ja bussilla takaisin hotellille. Se ei  monta minuuttia kestänytkään, nämä kulkivatkin aika tiheään, 5-10 välein. Metrokin oli supersiisti! Aamulla sitten Colosseumiin!

ஜ۩۞۩ஜ Colosseo ஜ۩۞۩ஜ

Colosseo - Colosseum
Menimme seuraavana aamuna aamiaisen jälkeen, tai ei se ihan aamua ollut, jotain yksitoista, bussilla ja sitten metrolla Colosseo-asemalle. Se sijaitsee ennen Termini-asemaa (alempana on metrokartta, sieltä näkee eri asemien nimet). Sieltä sitten ulos. 


Colosseo - Colosseum nähtynä 
Colosseo-meroaseman ovelta.
Arco di Constantino
Kuvittelimme, että Colosseum olisi jonkinmoisen kävelymatkan päässä metroasemalta. Emme olleet valmistautuneet ollenkaan siihen, että kun astumme ulos metroasemalta, Colosseum nousee mahtavana ja uljaana suoraan  nenämme edessä kadun toisella puolella. Uljaana huolimatta siitä että se on melkolailla kärsinyt ja seiniä puuttuu. Piti ihan vetäistä henkeä, ja iho meni kananlihalle, kun astuin ulos aseman ovesta, oli se kyllä henkeä salpaava näky! Saman kokivat muutkin matkakumppanini.

Colosseum  ylhäältä
Kuva: Helvi Seppälä
Istahdimme aseman viereisen ravintolan terassille juomaan virvokkeita. Sitten lähdimme Colosseumia katsomaan. Kierreltiin siellä, ohitettiin hevoskärryjä ja siellä oli tosi pitkä ja leveä jono sisään. Pyörittiin ja hyörittiin siinä aluksi suurin piirtein kuin päättömät kanat!

Minä Colosseumilla
Kuva: Helvi Seppälä
Ihmettelimme, että  pääsemmeköhän sisälle Colosseumiin ollenkaan, kun on niin valtava jono. En muista kuka sen keksi jostakin kyltistä, Eero, Ritu, Helvi vai minä, että jos on Rooma-passi, pääsee jonottamatta. Ihmettelimme sitten mistä sellaisen saisi.

Colosseum
Tuo vaalea lattian osa on keltaista marmoria.
Kuva: Eero Paso
Minä menin sitten takaisin aseman sisälle kysymään yhdestä kojusta, ja siellähän myytiinkin niitä passeja. Ne maksoivat 25 euroa. Ne kävivät kaikkiin busseihin ja metroon ja raitiovaunuihin Rooman alueella, ja kaksi museokäyntiä sai sillä ilmaiseksi, muista käynneistä eri museoissa yms. sai alennuksen. Passi oli siis voimassa kolme päivää, ja meillehän se sopi kuin nenä päähän!

Gladiaattorit Colosseumilla
Kuva: Helvi Seppälä
Passit ostettiin ja mentiin Colosseumiin sisälle ilman jonotusta. Ja sitten olikin monta tuntia kävelemistä, kuvaamista, rappuja, kävelemistä ja taas rappuja. Kuvasin kännykällä, minivideokameralla ja isommalla järjestelmäkameralla.

Konstantinuksen riemukaari
Arco di Constantino aivan 
Colosseumin kupeessa
Colosseum on todella valtava paikka. Siellä oli näkemistä ja ihmettelemistä vaikka kuinka paljon, vaikka se on tavallaan raunio. Siellä oli näkyvissä maan alaiset käytävätkin, joita pitkin taistelijat ja leijonat olivat tulleet. Seisoimme paikalla, missä hallitsija näytti peukalollaan alas tai ylös ja ratkaisi siinä taas yhden ihmisen kohtalon.

Jotenkin vaikuttavaa, ja surullistakin, ajatella sitä. Hallitsijallekin oli oma käytävä siellä maan alla, koska turvallisuuden takia hän, tai he, tulivat paikalle sieltä eivätkä ihmisjoukon mukana.

Historian siipien havinaa...

Tässä kohdassa hallitsija istui/seisoi, ja näytti peukalollaylös tai alas 
ja määräsi tällä tavalla jonkun elämästä - tai kuolemasta. Videokaappaus.
Nimi Colosseum (Colosseo) otettiin käyttöön vasta keskiajalla. Antiikin aikana rakennus tunnettiin nimellä Amphitheatrum Flavium. Nykyään Colosseum on pyhä paikka katoliselle kirkolle ja paavi johtaa Ristin tien soihtukulkuetta Colosseumille jokaisena Pitkäperjantaina. Colosseum on kuvattuna Italian viiden sentin kolikossa.

Olimme kyllä aivan väsyneitä kun vihdoin lähdimme sieltä pois. Mutta se oli sen arvoistakin! Tuntui kuin jalat olisivat makaroonia. Mutta olimmehan Italiassa! 

ஜ۩۞۩ஜ Trastevere ஜ۩۞۩ஜ

Menimme Colosseumilta lepäämään hotellille, metrolla ja bussilla tietenkin, ja kävimme uimassa. Se virkistikin kummasti, emme "jaksaneetkaan" jäädä hotellille, vaan lähdimme katsomaan Trasteveren kaupunginosaa. Eero oli jostakin lukenut että se on boheemi kaupunginosa Tiber-joen toisella puolella, ei kovinkaan kaukana Circo Massimo-metroasemalta, hieman ränsistynyt, taiteilijoiden ja opiskelijoiden suosima alue.

Trastevereläiset sanovat, että he ovat niitä aitoja roomalaisia. Ainoa oikea ja aito roomalainen on kuulemma sellainen jonka suku on asunut Trasteveressa vähintään seitsemän sukupolvea!

Kävelimme siis metroasemalta Via del Circo Massimoa Trastevereen.
Karttaa tutkimassa.
Eero ja Raili
Kuva: Helvi Seppälä
Löysimmekin aika helposti, kun Eerolla oli kartta mukana. Minulle oli poika ladannut kännykkään Rooman oppaan, joka ei ollut riipppuvainen nettiyhteyksistä. Se auttoi hyvin paljon monessa tilanteessa ja antoi todella paljon mielenkiintoista tietoa. Opas oli tosi hyvä, sieltä sai suoraan lukea eri kohteiden historiaa, ja se näytti kartalla paikan missä se sijaitsee.

Android-puhelimeen ladattava Rooman opas. In English!

Kävelimme sitten Tiber-joelle, ylitimme Ponte Palatino-sillan, sitten sieltä jonkin matkan päästä oikealle, Ponte Cestio-sillan yli saarelle, joka on Tiber-joessa. Saarella on vanhoja rakennuksia vieri vieressä ja ravintola ravintolan jälkeen. Kiertelimme siellä aikamme ja sitten valitsimme ravintolan, joka oli matalahkon, mutta voimakasvirtaisen kosken vieressä ja tilasimme pastaruuan, Eero jotain lihaa, ja minä tilasin oluen kuten Ritu ja Eerokin ja tietenkin vettä. Ruoka oli aika tavallista, mutta hyvää, oli vähän nälkäkin jo. Ilta oli jo pimennyt, Ritulla taisi olla supernälkä. Olimmehan viimeksi syöneet aamiaisen ja jotain pientä myöhemmin päivällä Colosseumin lähellä olevassa ulkoilmaravintolassa.

Dedicato alla città eterna
Omistettu ikuiselle kaupungille

Katu on roomalaisen koti, sanotaan, ja se näkyi täällä Trasteveressä. Siellä oli romanttisen ränsistynyttä, pehmeän pimeää ja valot tuikkivat lämpimästi, kosken kuohu kuului joka paikkaan saarella.

Viihdyimme siellä niin hyvin, että oli puoli yö ennen kuin lähdimme pois. Alkoholi jäi kuitenkin siihen yhteen kaljaan. Saarella oli pieni ulkoilmaelokuvateatteri, ja siellä näytettiinkin jotain juuri silloin.
Istuimme oikealla puolella näkyvässä ravintolassa.
Se on juuri tuossa kosken niskalla. Valkoinen seinämä näkyy
koskea vasten. Sen yli näki juuri ja juuri kosken kun istui.
Koski pauhasi korvia huumaavasti, vaikka se ei näytä isolta. 

Ravintoloissa oli mukavia sohvia, ja tuoleja, siellä ihmiset jopa loikoilivat nurmella ja nauttivat illasta. Yhdellä ravintolalla oli intialaista ruokaa, ja siellä istuttiin lattialla tai tyynyillä, ja pöydät olivat tosi matalia, jotain max 50 senttiä.








Tämä ravintola oli sellaisella kapealla korokkeella, tai muurilla, joka reunusti kalliota. Näytti tosi eksoottiselta. Sinne saarelle oli monta porrasta alas sillalta, joten kuntoiluakin tuli enemmänkin portaiden kapuamisen vuoksi.
Eero juo vettä Trasteveresta
tullessa lähellä
Circo Massimoa.

Kävelimme takaisin hotellille toista kautta, eli jatkoimme Ponte Cestio-sillan jatkoa pitkin, eli Ponte Fabriciota pitkin, siis toiseen suuntaan kuin mistä olimme tulleet, ja sieltä kiersimme sitten takaisin siihen paikkaan mistä olimme lähteneet saarelle.
Templo de Hércules Víctor
Herkules voittajan temppeli
Herkules Voittajan temppelin kuvasin Trasteveresta tullessa. Se on heti Palatino-sillan jälkeen Tiber-joen Rooman puoleisella rannalla Forum Boariumilla. Se on rakennettu jo 100 ekr lopulla! Voi että... tätä ihanaa historiaa!

Kuva on otettu säkkipimeällä minun uudella kännykälläni ja siinä oli vain mustaa ja muutama vaalea pystyraita. Sain kuitenkin työstetyksi kuvan niin että siitä näkee millainen tämä Templo de Hércules Victor on. Luulin ensin että joudun deletoimaan tämän ainoan kuvan.

Kävelimme takaisin metroasemalle vanhan kilpa-ajoradan pohjaa pitkin, jonka pitkää sivua reunustaa Via del Circo Massimo-katu, vastapäistä sivua reunustaa Via dei Cerchi. Circus Maximus oli antiikin Rooman kilpa-ajorata ja gladiaattoriareena. Se rakennettiin jo ennen ajanlaskumme alkua, ja toimi noin 500 vuotta ajanlaskumme alkamisen jälkeen.



Nykyään se on pelkkä pitkä, ruohoa kasvava puistoalue, reilut 600 metriä pitkä, noin 120 leveä vanha areena jota kävelimme. Se on muutaman metrin alempana kuin ympäröivä alue.  Siellä on ollut obeliskikin, joka on nykyisin Piazza del Popolon keskellä. Siitä myöhemmin tässä kertomuksessa.

Näin Google mapsissa, että siellä oli jotain tori- tai markkinakojuja, kun lähensi kuvaa tarpeeksi. Eli ehkä siellä on joskus sellaisia, tai on ollut.
Circo Massimo yöllä
Kuva: Helvi Seppälä
Circo Massimolla käytiin siis gladiaattoritaisteluita ja hevoskilpailuja enimmäkseen neljän hevosen vetämillä vaunuilla. Siellä myös teloitettiin ihmisiä, eikä Colosseumissa, niin kuin moni luulee. Moni kristitty kärsi marttyyrikuoleman Circo Massimolla. Ja sen pohjaa pitkin me sitten kävelimme. Tuntui eksoottiselta ja oli jotenkin epätodellinen tunne, kun ajatteli sitä asiaa.
Circo Massimo, Google maps.
Tuolla kentällä me kävelimme.
Trastevere on horisontissa, ja
metroasema muutama sata metriä
kuvaajan selän takana

Palatium, mons Palatinus eli Palatinus-kukkula (ital. Palatino) on Capitoliumin ohella tärkeimpiä Rooman alkuperäisistä seitsemästä kukkulasta. Kukkula sijaitsee Forum Romanumin ja Circus Maximuksen välissä. Kukkulalla on ollut asutusta jo noin vuodesta 1000 eaa. Rooman tasavallan aikana (509 – noin 27 eaa.) alueesta kehittyi vaikutusvaltaisten sukujen asuinalue, ja keisariajalla keisarit rakensivat sinne palatsinsa. Sana palatsi on johdettu kukkulan nimestä.

Kukkulalla on edelleen nähtävissä jäänteitä Augustuksen, Tiberiuksen ja Flaviusten keisarisuvun (Vespasianus, Titus ja Domitianus) rakennuttamista palatseista. (Wikipedia). Tuossa Googlen mapsin kuvassa tämä Palatinus-kukkula ja sen rakennukset näkyvät oikealla. Tuolla pohjalla me käveltiin iltapimeässä! Kuvassa takana häämöttää Vittorio Emanuele II:n monumentti valkoisena, valkoisen rakennuksen päällä tummana näkyvät osat ovat patsaita.

Harmittaa kun emme ehtineet Palatinus-kukkulallekaan katselemaan, kun oli niin vähän aikaa viettää Roomassa. Aivan liian vähän aikaa!

Tulimme sitten metrolle ja meidän EUR Fermille, mistä bussit kulkivat sitten hotellille päin. Vartija tuli kiirehtimään meitä pois metrosta, että sai sulkea kalteriovet. Menimme bussien lähtöpaikkaan, eikä mitään bussia missään! Me kun luulimme että kai nyt bussi kulkee, kun metrokin kulki, vaikka olikin viimeinen vuoro! Ei me kyllä tiedetty että vahingossa ehdittiin viimeiselle metrovuorolle sieltä Trasteveresta, se oli tosiaankin pelkkä vahinko!

Mutta ei mitään bussia ollut odottamassa niin kuin joka kerta aikaisemmin! Joku pariskunta otti taksin, joka tuli siihen juuri, me jäimme nuolemaan näppejämme. Kysyin toisella kadulla olevan bussin kuskilta, mistä voisi saada taksin. Hän ymmärsi huonosti englantia ja minä solkkasin jotain muka italilaksi, hän sitten näytti kädellään että taksitolppa on ihan metroaseman uloskäynnin lähellä, siellä päin mistä tulimme, mutta olisi pitänyt kääntyä päinvastaiseen suuntaan.

No, eikun sinne. Mietimme että pitäisikö sittenkin lähteä kävelemään hotellille, mutta sitten tulikin taksi ja otimme sen. Se maksoi vain kympin, eli neljälle ei mikään ihmeen suuri hinta. Tietenkin kympin kalliimpi kuin bussi, koska meillä oli se Rooma-passi. Taksisuhari oli puhelias tyyppi ja lyhyt matkamme sujui nopeasti.

Kylläpä nukutti mukavasti, kun menimme hotellille. Mietimme, että jaksaisimmeko edes lähteä mihinkään seuraavana aamuna.

Eihän väsymyksestä tietenkään ollut tietoakaan aamulla. Siis aamiaiselle hyvin levänneinä ja katselemaan historiallisia nähtävyyksiä!

ஜ۩۞۩ஜ Vatikaani ஜ۩۞۩ஜ

Termini-asemalta lähdimmekin metrolla aivan uudelle, eli oranssille linjalle. Linja jota olimme käyttäneet aiemmin on sininen linja.

Jäimme kuitenkin ensin Flaminio-asemalle, kun oletimme että sieltä on lyhyt matka Vatikaaniin, mutta eipä näin ollutkaan.
Ramses II:n obeliski ja kaksoiskirkot
Santa Maria dei Miracoli ja
Santa Maria in Montesanto

Kävelimme kuitenkin siellä Piazza del Popololle, joka on lähellä Borghesen puistoa. Aukion ympäristössä olikin näkemisen arvoisia  nähtävyyksiä. Aukion keskellä on egyptiläinen Heliopolikselta peräisin oleva Ramses II:n obeliski, joka tunnetaan nimellä Obelisco Flaminio. Tämä obeliski siirrettiin Circo Massimolta (Circus Maximus) tälle aukiolle, kuten kerroin jo tuolla aikaisemmin.

Heliopolis on muinaisen Egyptin kaupunki. Se sijaitsee noin 8 km Kairosta lounaaseen. Heliopoliksessa on mm. auringonjumala Ralle pyhitetty temppeli. Kaupunki tuhoutui persialaiskuningas Kambyses II:n hyökkäyksessä 525 eaa., ja vain obeliski jäi jäljelle.
Chiesa di Santa Maria del Popolo

Aukion toisessa reunassa on kaksoiskirkko, eli kaksi kirkkoa, jotka ovat melkein toistensa kopioita, Santa Maria dei Miracoli ja Santa Maria in Montesanto. Toinen näistä on kuitenkin hieman pienempi pinta-alaltaan ja sisältä ne ovat erilaisia. Niiden välissä on Via del Corso, joka vie Rooman sydämeen Piazza Venezialle, missä myös kävimme. Siellä on Vittorio Emanuele II muistomerkki, toiselta nimeltään Altare della Patria, josta myöhemmin tässä blogissa.
Chiesa di Santa Maria del Popolo

Yksityiskohta Chiesa di
Santa Maria del Popolo-
kirkon lattiasta
Kuitenkaan emme käyneet näissä kaksoiskirkoissa, kun oli muka kiire Vatikaaniin, mutta kävimme kuitenkin aukion reunassa olevassa kirkossa Chiesa di Santa Maria del Popolo.

Tämän perusteella sanotaan tämän Piazza del Popolon nimen alunperin syntyneen, eli kirkon puistossa olevien poppeleiden mukaan, mutta nimi voi tarkoittaa myös kansan aukiota.

Kirkko oli kaunis, kuten kaikki kirkot Roomassa, mahtavia veistoksia ja harrasta tunnelmaa.

Chiesa di Santa Maria del Popolo
Näimme myös Carabinierien rakennuksen, eli Rooman santarmien rakennuksen tuon aukion toisella reunalla. Se on iso, massiivinen, vankilamainen, mutta osittain linnamainen rakennus. Karabinieerit luotiin Savoijin kuningas Vittorio Emanuele I:n käskyllä Sardinian kuningaskunnalle poliisivoimiksi 13. heinäkuuta 1814.
Fontana del Nettuno, Piazza del Popolo,
valmistaja Valadier 1823

Tämän jälkeen läksimmekin takaisin metroasemalle.

Tältä Flaminio-asemalta matkustimme sitten Ottaviano San Pietro-Musei Vaticani-metrolla Vatikaaniin. Sieltä kävelimme erääseen pieneen ulkoilmaravintolaan istuskelemaan ja juomaan virvokkeita, taisimme syödäkin siellä jotain, kiertelimme sitten jonkin aikaa ja Helvi hävisi johonkin. Käsitimme, että hän kävelisi etukäteen Vatikaanin portille ja odottaisi siellä. Kierreltyämme aikamme kävelimme Vatikaaniin. No, eihän Helvi siellä ollutkaan! Mitä nyt sitten, mihin se systeri on kadonnut? No, eiku soittamaan. Hän olikin katsellut matkamuistoja, etsinyt jotain lapsenlapselleen. Hän käveli sitten sinne portille, missä me jo odottelimme - ei siinä sitten sen kummempaa ongelmaa ollutkaan!

Porta Angelica
Portti mistä menimme Vatikaaniin
Vatikaaniin oli yksinkertaista mennä Ottaviano-asemalta ja löysimme sen helposti. Mutta  Vatikaanin sisäänkäynti näytti vaatimattomalta verrattuna siihen, mitä tuli näkyviin holvikaaren alitettuamme. Siellä oli valtava aukio, ja aukiolla kaksi samanlaista suihkulähdettä. Rakennusten katoilla oli lukuisia patsaita. Rakennukset eivät olleet hyvin korkeita. Huomasinkin myöhemmin karttaa katsoessani että tulimme sinne sivuportista. Pääportilta näkymä sisään aukiolle ja kauimmaisella reunalla olevaan Pietarin kirkkoon on mahtava.

Siellä aukiolla me sitten otimme kuvia, istuimme portailla, ja ihmeteltiin sitä valtaisaa patsaiden määrää.

Aukiolle tuli poliisikin kun istuimme portailla. Ja niillä olikin tosi jännä ajoneuvo, pieni mopoauto!  Voi että se oli jotenkin hassua, mutta siellä ei ilmeisesti saa ajaa millään raskailla tai bensiinivehkeillä, tämä kuulosti sähköautolta. Se auto ei jotenkin herättänyt respektiä (arvostusta), mutta italialaiset poliisit ovat kyllä kuuluisia kovista otteistaan tosipaikan tullen. Mut hei... oli ne jotkut komeita!

Näimme, että aukiolla oli pitkä jono ja epäröitiin, lähdemmekö ollenkaan sisälle kirkkoon. Huomasimme kuitenkin pian, että jono kulki tosi nopeasti, ei taittu odottaa edes kymmentä minuuttia kun jo olimme sisällä kirkossa.

Kirkko on vaikuttava, ja vaikka siellä oli paljon ihmisiä, siellä oli harras tunnelma, kuten yleensäkin, kun astuu kirkkoon sisään. Ajatella, täällä on koko katolisen kirkon keskus! Ja me olemme täällä, mahtavassa vallan ja uskon temppelissä! Kuinka monta ihmiskohtaloa onkaan sinetöity täällä vuosisatojen saatossa?

Valloittava hymy!
Näimme myös Vatikaanin sveitsiäiskaartin jäseniä, tietenkin. Näimme onneksi myös yhden kaartilaisen, joka oli juhlapuvussa, mielestäni hyvin kaunis asu, kun tykkään värikkäistä vaatteista itsekin. Vatikaanin sveitsiläiskaartin kuuluisat asut on suunnitellut Jules Repond 1914, ei italialainen taiteilija Michelangelo, kuten usein väitetään. Asuja käytetään vain juhlapäivinä, arkisin sotilailla on tummansininen sotilaspuku. Tuossa kuvassa olevalla sinipukuisella kaartilaisella oli hurmaava hymy!

Takanani suihkulähde
ja egyptiläinen obeliski
Kiertelimme siis Piazza San Pietrolla aikamme ja sitten menimme sisälle kirkkoon. Ei osannut muuta kuin ihmetellä, kuinka taitavasti kaikki veistokset, maalaukset ym. oli tehty. Ja kuinka kauan aikaa siihen oli mennyt ja kuinka moni ihminen oli sitä tekemässä. Tunnelma oli harras. Siellä oli paavin siunaama vihkivesiastiakin, mutta minä en sitä huomannut. Muut seuralaiseni kostuttivat sormensa tällä pyhällä vedellä.
Cittá del Vaticano
Palazzo Apostolico


Basilica di San Pietro

















Tuolla kirkossa tuli myös mieleen ihmiset, joiden kohtaloon tämä vallan keskittymä on vaikuttanut niin monella eri tavalla, eikä aina niinkään myönteisesti.

Erityisesti jäi mieleeni kirkon sisältä, tai ulko-ovesta reliefi, jossa miestä vedettiin ristille. Se oli jotenkin rankan näköinen juttu. En saanut siitä hyvää kuvaa, kun tausta oli niin tumma, ja aurinko paistoi ovesta sisälle.

Reliefi kirkon ovessa

Laitoin sen kuvan kuitenkin tänne, että saa vähän käsitystä millainen se oli. Ovet olivat varmasti ainakin 6 metriä korkeat!   ►

Hassua sinänsä, että sellainen kuva jäi parhaiten mieleen. Sehän on yksi vaatimattomimmista jutuista koko temppelissä! Mutta ehkä se juuri siksi jäi mieleen, kaikessa dramaattisessa minimalistisuudessaan.

Piazza San Pietro kuvattuna Pietarin kirkon portailta
Perimätiedon mukaan Pietarinkirkko on rakennettu paikalle, jossa apostoli Pietari ristiinnaulittiin ja johon hänet haudattiin. Pyhää Pietaria pidetään Rooman ensimmäisenä piispana ja paavina. Pietarin haudan uskotaan olevan Pietarinkirkon pääalttarin alla.
Baldakiini 

Berninin suunnittelema baldakiini on 35,5 metriä korkea ja valettu pronssista. Baldakiini tarkoittaa valtaistuimen, alttarin, saarnastuolin tai vuoteen suojakatosta.

Berninin suunnittelema
Pyhän Pietarin istuin
.

Tämä Vatikaanin käynti olikin todella mielenkiintoinen ja antoisa. Minuun teki myös vaikutuksen ne kymmenet patsaat jotka olivat aukiota ympäröivien rakennusten kattojen reunoissa, kuten tuossa  ylempänä olevassa kuvassa. Kuinka paljon aikaa, rahaa, työvoimaa ja suunnittelua näihin onkaan käytetty aikanaan! Ja edelleenkin - täytyyhän nämä aarteet säilyttää!

Kupoli
Nyt olikin sitten aika lähteä takaisin metrolle ja hotellille. Olihan jo taas kuljeskeltukin!

Huomenna olisikin viimeinen mahdollisuus katsella nähtävyyksiä.

Vatikaanista tullessamme meitä väsytti ihan tarpeeksi, joten emme lähteneet enää mihinkään.

Sovimme, että lähdemme viimeisenä Rooman päivänämme Fontana di Treville ja Pantheonille. Ja niin tehtiin.

ஜ۩۞۩ஜ Fontana di Trevi ஜ۩۞۩ஜ 

Lähdimme taas samalle metrolinjalle kuin Vatikaaniin mennessä, eli oranssille; Termini-asemalta Barberini-Fontana di Trevi-asemalle. Sieltä ei pitäisi olla pitkä matka kuuluisalle lähteelle, jossa Anita Ekberg kahlasi Marcello Mastroiannin kanssa Federico Fellinin elokuvassa La Dolce Vita.

La Dolce vita - klikkaa tätä!

Fontana del Tritone
Tullessamme ulos Barberini-asemalta hörhöilimme ensin vähän ympäriinsä ihmetellen mihin oikein mentäisiin. Ja tulimme aukiolle.

◄Siellä oli hieno suihkulähde. Olimme päätyneet Piazza Barberinille. Se esittää merenjumala Tritonia, joka istuu valtavalla kivisellä simpukalla, delfiinit kannattelevat simpukkaa. Bernini suunnitteli tämänkin, se valmistui Palazzo Barberinin edustalle vuonna 1642

Il Messaggero
Matka jatkui Fontana di Treviä kohti. Kierreltyämme hetken jatkoimme matkaamme alkuperäiseen kohteeseemme Fontana di Treville. Täällä näkikin jo millainen Rooma on, olimmehan melkein sen sydämessä, kapeita katuja ja korkeahkoja, massiivisia kivitaloja. Ohitimme Il Messaggero-lehden rakennuksenkin.

Se on valtakunnallinen lehti, jonka pääpaikka on Roomassa ja perustettu 1878. Se on Rooman ja Keski-Italian suosituin päivälehti. Se tekee erilliset aluekohtaiset painokset alueille Lazio,Umbria, Marche, Abruzzo and Tuscany.

Tämä rakennus ei ollut mitenkään erikoinen tai kuuluisa nähtävyys, mutta olin juuri edellisenä päivänä selaillut Il Messaggero-lehteä hotellillamme, ja oli kiva ottaa siitäkin kuva. Ja olenhan utelias! Siitäpä sitten jatkettiin eteenpäin.

Fontana di Trevi sijaitsee Piazza di Trevillä. Suihkulähteen on suunnitellut Nicola Salvi ja se on rakennettu palazzo Polin seinämään. Salvi ehti kuitenkin kuolla vuonna 1751 ennen kuin suihkulähde valmistui, ja työn saattoi loppuun Giuseppe Pannini vuonna 1762.
Fontana di Trevi
Fontana di Trevi on kaupungin suurin ja tunnetuin suihkulähde. Se sisältää suuren tekokallion, altaan ja 20 metriä korkean ja 26 metriä leveän seinän, joka on koristeltu barokkielementeillä palatsin julkisivuksi.

Okeanos - Oceanos
Kompleksin keskellä, tekokallion päällä, lepää meren jumala Okeanos merihevosten vetämässä vaunussa. Barokkiseinän reunasyvennyksiin on myös sijoitettu yltäkylläisyyden ja parantavan voiman jumalat.

Sinne lensi kolikot!
Yksi juomalähteistä Piazza
di Trevillä.  Kuvassa minä.
Vanhan roomalaisen uskomuksen mukaan kolikon heittäminen vasemman olan yli takaa paluun Roomaan, kahden kolikon heittäminen enteilee avioliittoa ja kolmen kolikon heittäminen avioeroa. Suihkulähteeseen heitetään päivittäin keskimäärin 3000 euron edestä kolikoita ja varat käytetään paikallisten ruokakauppojen toiminnan kehittämiseen.

Helvi-sisko
Ritu-sisko
Täytimme eväsvesipullomme ja joimme Piazza di Trevillä aivan Fontana di Treviä vastapäätä olevasta juomalähteestä. Kun sormella sulki "hanan" suun, sen yläpuolella olevasta reiästä tuli vesisuihku ylöspäin,  oli sitten helppo juoda suoraan siitä. Hyvän makuisen veden virkistämänä jatkoimme matkaa. 

Tämän Eero näki ja
tuli uteliaaksi. Onneksi!
Yhtäkkiä Eero kysyi että mikä ihme tuo valkoinen, iso rakennus on, missä näkyy leveä portaikko ja patsaita. Ihmettelimme ja yritimme miettiä mikä se voisi olla. Eerolla oli kiikari mukana ja hän katsoi sillä. Ei meinattu millään lähteä koukkaamaan tuolta, missä se meille tuntematon nähtävyys oli, kun oli muka kiire Pantheonille. Mutta Eero halusi ja mehän tietenkin lopulta annoimme periksi. Ja kyllä kannatti. Nähtävyys olikin aikamoinen!

Altare della Patria

Näkymä monumentilta sinne mistä tultiin. 
Kuvasin keskelläsuojatietä kun
autoille oli punaiset.
Kävelimme muutaman sadan metrin matkan uudelle nähtävyydelle ja huomasimme sen olevan Monumento Nazionale a Vittorio Emanuele II. Sitä kutsutaan myös nimellä Altare della Patria (Isänmaan alttari). Monumentin suunnitteli Giuseppe Sacconi vuonna 1895, sen tekemiseen osallistuivat monet kuvanveistäjät Italian eri osista, se vihittiin 1911 ja valmistui lopullisesti 1935. 

Monumentti on pystytetty yhdistyneen Italian ensimmäisen kuninkaan Viktor Emanuel II:n kunniaksi. Monumentissa on majesteetillinen portaikko, korinttilaisia pylväitä, kuninkaan ratsastajapatsas ja kaksi jumalattaren kuvaa. 
Altare della Patria


Kerroin tuolla aiemmin, että Via Popololta vie tie suoraan Rooman sydämeen, eli Piazza Venezialle. Tämä monumentti sijaitsee Piazza Venezialla - eli olimme vihdoinkin Rooman sydämessä, emmekä tajunneet sitä vasta kuin jälkeenpäin! Viimeisenä lomapäivänämme! Ritu ja Eero tosin ovat yhden päivän kauemmin kuin minä ja Helvi. Kannatti siis tulla Rooman sydämeen! 


Yksi monista patsaista
Via Venezia
Monumetti on 135 metriä leveä ja 70 metriä korkea. Materiaalina on käytetty poikkeuksellisen hohtavan valkoista marmoria Botticinosta Bresciasta. Patsaan jalustassa on Italian yhdistymisen museo. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen monumenttiin lisättiin Italian tuntemattoman sotilaan hauta.


Venäläinen morsian tulossa  
kuvattavaksi monumentille 
vievää portaikkoa pitkin




Helvi Vittorio Emanuele II:n
monumentilla.
Kuva: Helvi itse












Pantheon

Seuraavaksi oli Pantheonin vuoro. Palattiin vähän matkaa takaisin sinne mistä tultiin ja sitten vasemmalle, seurasimme vain opastuskylttejä.


Pantheonille olikin helppo löytää, seurasi vain kylttejä. Kuljimme kapeita kujia ja katuja pitkin sinne. Kun saavuimme aukiolle, missä temppeli oli, se ei vaikuttanut ensin mitenkään mahtavalta, kun tulimme jotenkin sivusta. Mutta kun vähän katseltiin sitä, ja sitten mentiin sisään, se olikin aivan upea. Sisältä se oli loistavan hienossa kunnossa! Päältä päin se on hieman kärsineen näköinen.
Panteonin pylväikön yläpuolella on teksti missä lukee,
että Marcus Agrippa on rakennuttanut sen.
Pantheon on kaikkein parhaiten säilynyt antiikin aikainen monumentti Roomassa. Se rakennettiin alunperin pyhäköksi seitsemälle planeetalle ja niiden jumalille. Nykyään se toimii katolisena kristillisenä kirkkona. 
Kupolista tuleva valo valaiseeeri vuorokauden
aikoina eri kohtia pyhäköstä

Pantheonin pyöreä cella kupoleineen on maailmankuulu, ja sitä ovat myöhempien sukupolvien arkkitehdit ihailleet ja jäljitelleet. Rakennukseen on haudattu kuuluisia henkilöitä, kuten Rafaello ja yhdistyneen Italian ensimmäinen kuningas Vittorio Emanuele II. Sanaa Pantheon onkin myöhemmin käytetty valtionjohtajien ja suurmiesten hautapaikasta, kuten Pariisissa. 

Konstantinus Suuri kääntyi kristinuskoon, ja pakanatemppelit suljettiin viimeistään 500-luvulle tultaessa. Vuonna 608 Bysantin keisari Fokas lahjoitti Pantheonin paavi Pyhä Bonifatius IV:lle muunnettavaksi kristilliseksi kirkoksi, minkä ansiosta Pantheon on säästynyt tuholta. 

Vastavihittyyn kirkkoon tuotiin kasapäin luita katakombeista karkottamaan pakanahenget. 

Jossakin vaiheessa keskiajalla Pantheoniin tehtiin kellotapuli. 1309–1377 kirkko oli suljettuna paavien Avignonin vankeuden aikana. Kirkko joutui huonolle hoidolle – sitä käytettiin linnoituksena Colonnien ja Orsinien valtakiistoissa ja välillä jopa siipikarjatorina! Avignonin vankeudesta päästyään paavi avasi kirkon uudelleen.

Pantheonissa pyydettiin hiljaisuutta tasaisin väliajoin, koska se on nykyäänkin toimiva katolinen kirkko ja ihmiset käyvät siellä hiljentymässä. Siellä on koko ajan turisteja, joten keskittyminen voi olla vaikeaa. Mutta on tämä rakennus niin vaikuttava, että siellä hiljentyy väkisinkin. Historian siipien havina kuuluu melkein konkreettisesti siellä. 

Piazza della Rotonda
Obelisco Macuteo
Veistos Pantheonin sisällä
Kuvitelkaa! Noin vanha pyhäkkö, joka on edelleenkin käytössä! Tuntuu jotenkin mahtavalta, kun ajattelee historiaa taaksepäin. Rooma on ollut mahtivaltakunta ja se kyllä näkyy tänäkin päivänä.

Pantheonin pylväikön vastapäätä on Piazza della Rotonda, ja siellä on obeliski, Obelisco Macuteo, joka on Ramses II:n ajalta. Hän hallitsi 1279 eaa.–1213 eaa.Voi että! Vanhaa, hyvin säilynyttä, kaunista!

"Gladiaattori"
Sekä Colosseumilla että täällä Pantheonin ulkopuolella kuljeskeli "gladiaattoreita" jotka houkuttelivat turisteja kuvaamaan itseään heidän kanssaan pienestä korvauksesta. Vai liekö ollut ilmaista? En tiedä  kun emme kysyneet, mutta ihan kivan näköisiä miekkosia he olivat!

Nyt olikin sitten aika lähteä takaisin Barberini-asemalle, sieltä sitten Terminille ja takaisin siniselle linjalle ja Colosseo-asemalle.

Oli nimittäin tarkoitus vielä käydä Capitoliumin kukkulalla ja Capitoliumin museossa.

Niinpä lähdimme valumaan takaisin päin. Olihan se aikamoista valumista, kun oltiin jo kävelty monta tuntia. Mutta nyt oli viimeinen päivä käydä siellä. Jalat olivat kyllä jo taas makaroonia! Mutta kuten sanottu, ollaanhan Italiassa! Ja huomenna aamulla olisi aikainen lento kotiin. Voi ei, haluan jäädä tänne vielä muutamaksi kuukaudeksi!

Matkalla takaisin kävelimme kapeita kujia pitkin ja tapasimme kerjäläiskoiriakin! Ihan totta! Koirat makasivat kadulla ja niiden lähettyvillä oli kippo, missä oli kolikoita.

Säälitti ne koirat kyllä, kun oli +38 astetta lämmintä. Mutta niillä oli vesikulho ja ne näyttivät ihan hyvivoivilta - mutta silti... Ilmeisesti isäntä tai emäntäkin oli lähistöllä, koska reppu ja juomapullo olivat portailla.

Kävimme vielä paluumatkalla kuvaamassa Fontana di Treviä eri suunnasta tulevassa valossa ja edelleen Il Messaggero-talon ja Piazza Barberinin kautta takaisin Barberini-asemalle. Sieltä sitten Terminille, vaihto siniselle linjalle ja Colosseo-asemalle. Jalat, jalat.... ai ja oi!

ஜ۩۞۩ஜ Capitolium ஜ۩۞۩ஜ

Olipa ihanaa istahtaa siistiin ja viileään sinisen linjan metroon! Oranssin linjan metrojunat eivät olleet ihan niin siistejä ja niissä oli enemmän tungosta. Barberinilta Teminille oli vain lyhyt matka, pari minuuttia. Termini- ja Colosseo-asemien välissä on vain yksi asema, Cavour. Terminin ja meidän "oman" metroaseman välissä on yhdeksän asemaa, mutta matka sujui kuitenkin aina nopeasti, kilometreissä se on ehkä jotain 10, siis Terminiltä meidän EUR Fermin asemalle. Matka taittui oikeastaan liian nopeasti, kun jalkoja jo väsytti.

Mutta urheasti vain jäätiin pois Colosseolla, olihan viimeinen iltamme Roomassa. Voi että!

Ritu, minä ja Colosseum
Astuimme ulos Colosseo-asemalta, ja Colosseum oli aivan yhtä mahtava kuin edelliselläkin kerralla! Emme kuitenkaan menneet sinne, vaan oikealta hieman ohi ja ylös Capitolium-kukkulalle. Siellä kiertelimme ja katselimme kaikenlaisia rakennusten jäänteitä. Itse asiassa siellä oli paljon hyvin säilyneitä rakennelmia. Oli ihmeellistä ajatella, että täällä oli asunut ihmisiä, täällä oli katuja ja ja asuntoja kerroksissa. Ja täällä oli myös ollut paljon kauppoja ja kauppiaita.
Juomalähde Capitoliumilla

Capitolium tai Mons Capitolinus (ital. Campidoglio) on kuuluisin ja korkein Rooman alkuperäisistä seitsemästä kukkulasta. Capitoliumilla sijaitsi Rooman valtakunnan tärkein temppeli – Juppiterille, Junolle ja Minervalle pyhitetty Jupiter Capitolinuksen temppeli. Hengellisen keskuksen läheisyydessä sijaitsi poliittisen elämän näyttämö – Forum Romanum.

Forum Romanum, taustalla
Vittorio Emanuele II monumentti
Kukkulalla on kaksi huippua: linnoitettu pohjoinen osa oli antiikin aikana nimeltään Arx, eteläosassa puolestaan oli jyrkkä Tarpeian kallio, jota käytettiin teloituksissa. Huippujen välissä sijaitsi matalampi laakso, joka toimi turvapaikkana. Kukkulan Forumin puoleisella reunalla sijaitsi 1. vuosisadalla eaa. rakennettu Tabularium, jossa oli Rooman valtionarkisto.

Keskiajalla Capitolium oli Rooman siviilihallinnon keskus. Piazzan keskellä on kopio antiikkisesta Marcus Aureliuksen ratsastajapatsaasta. Alkuperäiskappale on sijoitettu viereiseen museoon.

Antiikin aikaisen Arxin alueella sijaitsevat nykyään Santa Maria in Aracoeli-kirkko sekä Viktor Emanuel II:n muistomerkki (Wikipedia). Kyllä harmittaa kun ei älytty käydä katsomassa tuota kirkkoa siinä Vittorio Emanuele II muistomerkin katsomisen yhteydessä, kun ei muka siitäkään tiedetty mitään! Sivistyksessä on ammottavia aukkoja!
Tässä "kerros"taloja. Näissä
oli asuntoja ja kauppaliikkeitä.
Tuolla kävellessä kyllä tunsi taas historian "puhuvan". Tuntui jotenkn - melkein järkyttävältä ajatella, että täällä on ollut tällaista vilkasta elämää. Mitähän Suomessa oli silloin - muuta kuin metsää? Voi että on jotenkin jännää nähdä asiat tällaisessa historialliessa perspektiivissä! Täällä oli varmaan aikamoinen vilinä silloin kun täällä asui ihmisiä.

Vittorio Emanuele II monumentt
Vittorio Emanuele II monumentti näkyi tuolta Capitolium-kukkulalta, Forum Romanumin yli katsottuna. Ja se näytti olevan tosi lähellä! Sehän tuntui olevan vaikka kuinka kaukana silloin, kun menimme sinne, ja ihan vahingossa Eero sen löysi! Hmmm... löysi, kyllähän se oli helppo nähdä, mutta kun meillä ei ollut aavistustakaan mikä se oli, eikä oltu koskaan kuultukaan siitä!

Domus Tiberiana-talon kyltti.
Näkyy tarkemmin kun suurentaa.
Tuossa kyltissä kerrotaan 135 metriä pitkästä käytävästä, Criptoportico Neronianosta,  joka liittää yhteen kaksi taloa, Domus Tiberianan ja Casa di Livian. Kuvasin videonkin tunnelista, mutta en ole löytänyt sitä! Mihin lie hävinnyt, tai sitten luulin kuvanneeni - jos kamera ei ollutkaan päällä! Kuvasinhan yhden pätkän vahingossa kun luulin että kamera oli sammutettu. Voi harmi! Mutta ei hätää, Helvi oli ottanut yhden kuvan siitä!

Criptoportico Neroniano
Kuva. Helvi Seppälä
Tässä ylhäällä Capitoliumin kukkulalla Palatino-museossa esillä oleva Opus sectile-tyyliin tehtyä kaakelia, tai lattia/seinälevyä keisari Neron ajalta. Tällä tyylillä on tehty kuvioita seiniin ja lattioihin. Materiaalina on käytetty marmoria, helmiäistä ja lasia. Mosaiikkiin verrattuna palat ovat paljon suurempia. Tätä tyyliä harrastettiin antiikin Roomassa ja keskiajalle saakka. Tämä on löydetty kaivauksissa vuonna 1866.

Kukkulalla, ja muuallakin Roomassa oli isoja, leveälatvaisia havupuun näköisiä puita. En tiedä mikä niiden nimi on, mutta olivat hienoja. Täällä Capitoliumillakin niitä oli paljon. Kuvassa näkyy näitä männyn tyyppisiä puita, Colosseum taustalla. Olimme tässä kohdassa Capitoliumille johtavilla portailla.

Männyn tapaisia puita.
Näkyy tuossa yksi kotoisen
kuusemmekin näköinen.
1500-luvulla kukkula koki perusteellisen muutoksen, kun Michelangelo suunnitteli Piazza del Campidoglion ja sitä ympäröivät palatsit Palazzo dei Conservatori, Palazzo Senatorio ja Palazzo Nuovo. Nykyään nämä muodostavat yhdessä Capitoliumin museot.

Eero, Ritu, Helvi ja minä käppäiltiin ympäriinsä, ja sitten Ritu ja Eero lähtivät omille teilleen ja minä ja Helvi jatkoimme keskenämme. Jalat alkoivat tosiaankin jo olla ihan makaroonia, oltiinhan Italiassa, silloin ei puhuta muusista. Alkoi jo väsyttämäänkin vähän, päivähän oli ollut jo aika pitkä ja monivaiheinen.

Sitten vähän eksyimmekin! Kiersimme varmaan ympyrää, kun ei löydetty Capitoliumin museoita, ja kiersimme ja palasimme takaisin. Makaroonijaloilla se ei ole niinkään mukavaa. Soitimme Ritullekin välillä ja kysyimme missä he ovat. Sitten tulimme yhteen kohtaan, mistä olimme palanneet takaisin parikin kertaa, nyt jatkoimme sinne. Ja saavuimme museolle! 

Ritu ja Eero olivatkin jo siellä. Menimme sisälle museoon.Siellä oli patsaita jos minkämoisia, jäännöksiä koristeista ja rakennelmista. Kiersimme siellä aikamme ja kuvasimme. Kuvaaminen ei ollut missään kiellettyä. 

Tuntui upealta kierrellä siellä katsomassa kaikkea, mitä silloin ammoisina aikoina oli tehty. Kyllä täytyy ihmetellä, että sen aikaisilla työkaluilla oli saatu aikaan niin kauniita veistoksia ja koristuksia - ja rakennuksia! Tuntuu ettei tänä päivänä sellaista enää osatakaan. Luulen ettei tänä päivänä sellaista voisi kuvitellakaan, kun ei ole ilmaista orjatyövoimaa.

Minä lähdin kiertelemään omia teitäni siellä, ja Eero teki samoin. Ritu ja Helvi saivat useammassakin paikassa odotella jompaa kumpaa meistä - Eero oli kuitenkin se, jota jouduttiin enemmän odottelemaan. Mutta kun asiat kiinnostavat, niitä pitää saada sitten tutkiskella niin kauan kuin haluaa. Meillähän oli rajoitettu aika Roomassa, mutta tänä viimeisenä iltana ei sitten ollutkaan kiire muualle. Emme olisi kai jaksaneetkaan!
Apollo kitharoidos. Kipsiin maalattu 
fresko Augustuksen ajalta,
Palatino-museo

Rooma paloi kahdeksan päivän ajan vuonna 64 jaa. keisari Neron aikana.  Palo kesti ensin viisi päivää, sammui ja syttyi uudelleen ja paloi vielä kolme päivää entistä rajummin. Palo alkoi Circus Maximuksen kauppapuodeista missä oli tulenarkaa tavaraa.

Palosta eniten hyötyi juuri keisari Nero, jota monet historioitsijat pitivät palon sytyttäjänä. Kristittyjen vainot alkoivat ja levisivät Roomassa, kun keisari Nero syytti kristittyjä tästä tuhopoltosta. Keisaria todennäköisesti syytettiin palosta sen jälkeen tapahtuneiden pakkolunastuksien takia. Palon jälkeen Nero pakkolunasti laajoja alueita itselleen Rooman keskustasta, rakentaakseen itselleen suuremman ja vielä mahtavamman palatsin, Domus Aurean.

Joissakin dokumenteissa väitetään, ettei kukaan uskaltanut sammuttaa paloa, kun uhkailevat miesjoukot estivät sammutustyöt ja heittivät itsekin soihtuja palon tehostamiseksi. He ehkä halusivat ryöstellä vapaammin, tai heille oli todella annettu käskyjä, toteaaTacitus, joka kirjoitti tästä. Hän oli roomalainen senaattori ja historioitsija. Häntä pidetään Rooman merkittävimpänä historioitsijana ja eräänä huomattavimmista roomalaisista kirjailijoista.
Forum Romanum
Kuva: Helvi Seppälä

Ihmisapu, keisarin lahjoitukset tai jumalien lepyttely eivät tukahduttaneet ikäviä puheita, joiden mukaan tulipalo oli tahallisesti sytytetty. Lopettaakseen nämä puheet Nero teki syntipukeiksi kansan kristityksi nimittämät henkilöt ja rankaisi heitä valikoiduin kidutuksin.
Agrippina Minor, Neron äiti.
Kuvasin Palatino-museossa
Julia Agrippina (15–59, myös Agrippina nuorempi tai Agrippina Minor) oli Rooman keisari Neron äiti. Agrippina oli Germanicuksen ja Agrippina vanhemman tytär ja keisari Caligulan sisar.

Nero yritti murhata äitinsä monta kertaa, ja viimein onnistuikin siinä. Hän myrkytti äitinsä kolme kertaa, mutta Agrippinalla oli vastamyrkkyä, Nero rakensi äitinsä makuuhuoneeseen huteran kattomekanismin, jonka piti romahtaa hänen päälleen, eikä sekään onnistunut. Agrippina houkuteltiin laivaan jonka Nero antoi upottaa Napolinlahteen, mutta sitkeä nainen ui maihin. Vihdoin Nero käski kätyreidensä puukottaa äitinsä hengiltä. Kun Agrippina näki salamurhaajien miekat, hänen kerrotaan sanoneen "iske kohtuun, joka synnytti Neron maailmaan". 
Kuva: Helvi Seppälä
Aika rankkaa on elämä ollut siellä, jos orjilla ja köyhillä, niin myös rikkailla ja vaikutusvaltaisilla valtataistelujen vuoksi.

Aikamme vaellettuamme tuolla Palatino-museossa oli lähdettävä hotellille, siis kävelimme takaisin Colosseo-asemalle, sieltä metrolla ja bussilla hotelliin. 
No, sinne ne joutivaktin!
Helekan lenkkarit...

Helekan lenkkarit taisivat kulahtaa
reippaasti tällä reissulla!
Helvillä oli jalat kipeänä. Hänellä oli ollut sandaalit muina päivinä, mutta ennakoi pitkää kävelypäivää aamulla ja laittoi jalkaansa lenkkarit, vai miten se nyt menikään - korjaa Helvi tämä juttu jos siinä oli jotain muuta, niin muutan - ei olisi pitänyt! Helekka raukka siellä sisukkaasti vain käveli jalat rakoilla! Hän oli saanut ne rakot edellisenä päivänä. 

Voi titä tyttölukkaa, ku on lalat pipinä!
Tulimme hotellille noin 18.45, ja nämä
kuvat otettiin silloin.
Helekan jalat tämän päivän jälkeen,
viimeisenä iltana siis!
Sitten olikin aika pakata. Voi että oli ikävää lähteä kotiin, kun vasta oli päässyt alkuun, ja opimme miten kuljemme Roomassa.

Pölyinen sandaalini
Tilasimme edellisenä päivänä taksin aamuksi lentokentälle, ja se odottikin meitä sovitusti. Taksitkin olivat uusia ja siistejä...

Lentokentältä sitten pääsimme jatkamaan matkaa myöhässä, ja sitten olimmekin yläilmoissa ja jätimme viimeiset jäähyväiset ihanalle Roomalle. 

Lentoyhtiöllä, Norwegian Airilla, oli ilmainen Internet-yhteys lennolla, joten laitoinkin sitten päivitykset siellä Facebookiin ja taisinpa laittaa Samakasaankin.

Mutta ei paluumatka ihan ongelmitta sujunut - milloin se olisi sujunut kun minä olen matkustanut? USA:ssa kaikilla kerroilla jotain ongelmia; matkatavarahenkilöstö otti vahingossa New Yorkin jatkolennon lipun itselleen, enkä huomannut, toisella kerralla Delta Airlines meni konkurssiin, ja jouduimme odottamaan lentokentällä New Yorkissa noin kaksi vuorokautta, vähän vajaat, saimme sitten monen monien taistelujen jälkeen isolle jääkiekkojoukkuelle ja kolmelle hoiviini ottamalle vanhukselle kyydin Lufthansalla Frankfurtiin, sieltä SAS otti meidät armollisesti Tukholmaan ja Finnair sitten sieltä Helsinkiin. Tukholmassa humaltunut jääkiekkoporukka meinasi "kaapata" lentokoneen Suomeen, kapteenit ja stuertit juoksivat karkuun, vartijat tulivat ja hyvä ettei poliiseja kutsuttu paikalle, läheltä piti! 

Lontoossa käydessäni ensi kerran paloi Kings Crossin metro, jonne olimme just menossa Catsin esityksestä, asuimme sen lähellä olevassa hotellissa, toisella kerralla paloi Heathrowssa. 

Nyt lento myöhästyi, kun odottivat jotain bussilastia, joka oli myöhässä, koska olivat joutuneet johonkin onnettomuuden aiheuttamaan ruuhkaan. Minulla oli muutenkin aika tiukka aikataulu laivan lähtöön. Nämä yhteydet kun mantereelta Ahvenanmaalle ovat niin rajoitetut.

Lentokone laskeutui siis myöhässä, minä syöksyin bussiin, joka lähti onneksi melkein heti siitä. Katsoin kelloa ja viisari liikkui liian vinhaan! Bussi oli rautatieasemalla jotain vajaa puoli tuntia ennen laivan lähtöä! Huh... nyt on löydettävä taksi ja kiivaasti. Ja löytyihän se siitä turhia odottelematta. Sanoin taksille että nyt on sitten tosi kiire! Ja taksari yritti kaikkensa, mutta oli ruuhkaa, voi että aika kulki nopeasti. 

Taksimatkaan meni reilu vartti, ei sieltä niin kauan yleensä mene satamaan! Rahat olivat valmiina ja maksoin taksille, vähän tippiäkin jäi, kun ei ollut aikaa odotella vaihtorahaa, mutta olihan suhari sen ansainnutkin, kun yritti päästä perille ajoissa. Kiireesti sitten satamaan ja portaita ylös matkalaukkua raahaten, hikihän siinä tuli! Perhana vieköön, pitäähän minun ilmoittautua siellä lippuluukulla ensin! Ja eiku takaisin alas, kallista aikaa meni siihenkin pari minuuttia!
Ihan selvästi ollaan Italiassa!
Kuva: Helvi Seppälä

Lippuluukulle sitten hikisenä ja huohottaen. Poika siinä sitten otti vastaan klubikorttini, ja kysyi että mikä näistä kolmesta varauksesta pätee. Minä siihen, ettei mulla ole kuin varaus tälle laivalle joka just lähtee, olin kyllä perunut pari muuta aikaisemmin, mutta ne eivät olleet peruuntuneetkaan, vaikka olin saanut vahvistuksen peruutuksista. Sanoin kundille toisen kerran, että varaus on se, mikä lähtee nyt. Kyllä sekin sieltä löytyi, ja ne kaksi peruttua matkaa peruttiin uudelleen. Sitten se kundi sanoi että ok, nyt kiiruusti laivaan, suosittelen että juokset!

Hehh... ja meikä juoksi, taas samat raput ylös ja pääsinkin sinne putkeen. Alempi putken sisäänkäynti oli jo suljettu, eli piti mennä ylös asti, mutta ei se haitannut minua, olinhan kuitenkin mukana jo, vaikken vielä laivassa. Oli yksitoista minuuttia laivan lähtöön kun lähdin lippuluukulta, eli tiukille meni!

Sitten pääsinkin ylös, ja sieltä hissillä alas toiseen kerrokseen missä minulla oli halpishytti, ilman vessaa, mutta yhteisvessa näkyikin olevan ihan vieressä. Olin iloinen että hytti oli toiseksi viimeinen laivan perässä, omalla lyhyellä kahden hytin käytävän pätkällä. Ajattelin, että nyt saan nukkua rauhassa, kun väsytti ja töihin menokin oli aamulla. Laiva saapuisi satamaan Maarianhaminassa puoli viisi aamulla.

Kävin syömässä jotain, sitten menin lukemaan hyttiin, ja ajattelin mennä nukkumaan siinä yhdeksän kymmenen maissa. Ihanaa!

White Power tai Blackmetal uusnatsiörinää!

Juuri kun olin käynyt vessassa, pessyt hampaat ja pukenut yöpaidan päälle, viimeiseen hyttiin, jonka vieressä minun hyttini oli, tuli joku remuryhmä, ilmeisesti nuoria miehiä.

Hyttini oli 2083, alaoikealla, siinä heti vieressä se
yhteinen vessa ennenportaikkoa, eli tosi lähellä.
He alkoivat soittaa täysillä jotain saksalaisen tyylista natsimusaa, jotain örisevää white power/blackmetal- romua.

Ja ne kundit örisivät itse mukana täysillä! Nukkumisyrityksetkin sai unohtaa. Yritin kuitenkin, laitoin tulpat korviin ja tyynyn vielä korville, ei auttanut. 

Sitten kun nämä nuorukaiset alkoivat hakkaamaan seiniä, rämpyttivät seinää vasten käännettävää kerrossänkyä niin, että seinäkin pullahteli selkäni takana kovan räminän säestämänä, sain tarpeekseni. Soitin hytin puhelimella infoon ja kerroin mitä tapahtuu, sanoin että luultavasti siellä kohta hajoaa koko hytin sisustus, kuulivat puhelimessa sen räminän ja möykkeen.

Apollo
Apollo vanhana
Kohta tulivatkin vartijat ja koputtivat viereisen hytin oveen. Kuulin kun he varoittivat tosi tiukkasävyisesti metelöimästä ja soittamasta musiikkia liian kovaa. Nämä örisevät nuorukaiset sitten hiljenivät kyllä jonkin verran, lähtivätkin pian pois sieltä. Minun oli vaikeaa saada unen päästä kiinni tuon takia, ja juuri kun olin sitten pääsemässä uneen, örveltäjät tulivat takaisin, ja örisivät ja remusivat, mutta eivät enää rämpyttäneet kerrossänkyä. Olikin jo aamuyö, ja ajattelin että turha kai tässä on enää yrittää unta, mutta yhtäkkiä koko porukka ihan kuin käskystä oli hiljaa, liekö sammuneet hyttiinsä?

Sain siis nukutuksi pari kolme tuntia. Laivan tullessa satamaan Janne tuli hakemaan ja yritin nukkua sitten kotona. Mutta vaikeaahan se oli, nukahdin vasta kuuden maissa. Onneksi olin sopinut ettei tarvitse tulla töihin ennen yhtätoista, ja meninkin sitten töihin yhdeksitoista. 
Asklepios, lääkinnän ja
terveyden jumala


Väsytti kyllä, mutta kummallisen vähän. Olin kyllä hieman puutunut koko viikon, kunnes sitten viikon lopulla sain nukutuksi kunnolla. Kai se loma silti teki tehtävänsä, se kun oli henkisesti niin rentouttava ja kiva, vaikkakin fyysisesti aika raskas.

Oli se vaiherikas matka, tämäkin, mutta kannatti tehdä! 

Kuvittelin mielessäni ennen matkaa, ennakkoluuloisesti, että Rooma on ihan kaaosmainen paikka, julkinen liikenne on yhtä kaaosta yms. Ei näin ollutkaan, vaikka siellä olikin aika paljon ihmisiä, varsinkin oranssilla metrolinjalla sekä näissä kuuluisimmissa nähtvyyksissä.

Olimme iloisesti yllättyneitä julkisen liikenteen todella hyvästä toimivuudesta, metrojen ja bussien siisteydestä ja ilmastoinnista, myös itse kaupunki yllätti siisteydellään. Yritän kyllä olla ajattelematta ennakkoon, millaista missäkin on, mutta aina sitä vaan huomaa, että on ennakkokäsityksiä asioista, mitkä sitten onneksi usein murskautuvat.

Dionysos pienenä poikana
Hermes
Rooma oli kaiken kaikkiaan erittäin positiivinen kokemus, ainoa vika oli liian lyhyt loma! Kateellisena ajattelin Ritua ja Eeroa jotka saivat viettää vielä yhden päivän Ikuisessa Kaupungissa. Haluan sinne takaisin!

Tässä lopussa on veistoksia ja muita taideteoksia jotka olen kuvannut viimeisenä iltapäivänä Palatino-museossa. Kuvat oli pakko laittaa tekstin lomaan, kun oli tosi vaikeaa saada niitä kunnon järjestykseen tuonne loppuun, jos ei halunnut sekoittaa tekstin joukkoon.

Hera on avioliiton ja aviollisen rakkauden, 
hedelmällisyyden ja synnytyksen
jumalatar antiikin Kreikan mytologiassa.
Hän on Zeuksen sisar ja vaimo. 
Laitan vielä lisääkin kuvia tänne, nyt tämä saa kelvata tällaisenaan - liian pitkänä, tylsänä ja täynnä historiaa! Mutta kuten sanoin tuolla alussa, tämä on enemmän minua itseäni varten, eikä tämä ole tylsä minulle itselleni. Toivottavasti tästä löytyi silti jotain mielenkiintoistakin.
Musa 3 vuosisadalta









Ensi kerralla pitää ehdottomasti käydä katsomassa katakombit, Espanjalaiset portaat, jotka toimivat paikallisten asukkaiden kohtaamispaikkana, ja Villa Borghese (sinne puistoon pitäisi mennä piknikille samalla). Trastevereen pitää päästä myös uudelleen, sopivasti valoisaan aikaan iltapäivällä, jotta näkee sen myös päivän valossa, ja voi sitten jäädä vaikka syömään sitten kun tulee pimeää. Samalla näkisi Circo Massimonkin päiväsaikaan - sinne on ehdottomasti mentävä käymään ihan kunnolla.

Ja se kirkko Vittorio Emanuele II:n monumentin vieressä on tutkittava. Jaa, on siellä vielä paljon muutakin näkemistä! Ihan pakko päästä vielä käymään siellä!

Keisari Neron aikainen maalattu
kipsiteos ajanlaskumme alkuajoilta
Meillähän oli periaatteessa vain  kolme ja puoli päivää aikaa nähtävyyksien katselemiseen, ehdimmekin oikeastaan aika paljon. Mutta jäi niin paljon näkemättä!
Kiitos kun jaksoit tänne asti!  J




18 kommenttia:

  1. Täytyy perehtyä tähän uudemman kerran, nyt vain selailin jutun ylimalkaan läpi ja laalimaiseen tapaan oli aika mittava, mutta voihan sitä valita sitten sen osion, joka erikoisesti kiinnostaa. Mustis kiittää, Rooma on rakas paikka, Hemmo pyysi kontaktiaikana polttamaankin sen ja minähän viimein poltin:)

    VastaaPoista
  2. Joo, ei tuota yhtenä iltana jaksa lukea läpi, ja tosiaankin voi valita mitä katsoo! Esimerkiksi siskon rakkoiset jalat tuolla lopussa! :D

    Ja todellakin, tämä on laalimaista, aivan mahottomasti tekstiä! ;)

    VastaaPoista
  3. Suuret kiitokset mahtavasta matkakertomuksesta!
    Melkein tuntui kuin olisin ollut itsekin mukana.

    Ihmetellä vaan pitää, millä ihmeellä ehdit nuo kaikki kohdata ja selvittää.

    Sekin on vielä todettava (vastoin aikaisempaa ohjettani unen saavuttamiseksi), että tästä tekstistä ei olisi ollut apua siinä asiassa. Lukemista ei kerta kaikkiaan malttanut keskeyttää.

    Vaan jäi itselleni epäselväksi, montako kolikkoa maltoitkaan heittää olkasi ylitse. Ja olivatko ne riittävän "ostovoimaisia"?

    Kivasti kerrottu ja varmasti mahdottoman kiva kokemus teille!

    Vain pieni sininen lintu yritti kaikella tavalla häiritä lukemistani, mutta mikä jäi pimentoon, se oli helppo arvata!

    VastaaPoista
  4. Se sininen lintu on Twitter-lintu, eli sitä klikkaamalla pääsee Twitteriin! Se kyllä lentelee poiskin välillä, ei istu samalla "kirjaimella" koko aikaa.

    Heitin kaksi kolikkoa, kun luin oppaasta (se on Wikipediassakin) näin:

    "two coins will lead to a new romance and three will ensure either a marriage or divorce", eli kaksi kolikkoa johtaa uuteen romanssiin ja kolme varmistaa avioliiton tai eron. En uskaltanutheittää kolmea, kun pelästyin että joudun vielä naimisiin! ;)

    Eipä sitä romanssia ole näkynyt vielä! ;)

    VastaaPoista
  5. Jaksoit sentäs lukea sen TK! Kiitos kehuista!

    VastaaPoista
  6. Ja et sitten muka ollut tietoinen, että tuolla romanssillakin saattaa olla vakavia, jopa koko loppuelämän kestäviä seuraamuksia?
    Ja älähän nyt vielä hätäile, se ei varmaankaan ollut mikään pikaposti. Kaiken lisäksi juuri nyt kuuluu tuolla VR:kin olevan aika moisia ongelmia!
    Koeta nyt vaan istua kädet ristissä kiltisti odottamaan! ;)

    VastaaPoista
  7. Joo, tosiaankin, VR:lläkin on ollut ongelmia, ja sitten Italiassahan on se domani-meininki josta mainitsinkin tuolla, joten voihan se kestää!

    Eli jään odottelemaan kädet ristissä ihan kiltisti! :)

    VastaaPoista
  8. Mukavaa tutkailla tätä ja tosiaan, tästä riittää moneksi kerraksi!

    Näin jälestäpäin, jäikö reissusta mieleen yhtä ylitse muiden vai onko vielä liian aikaista kysyä?

    VastaaPoista
  9. Joo, riittää tosiaankin! Ja olin reissussa vain neljä päivää! :D

    Oli mahtavaa astua ulis Colosseo-asemalta, ja Colosseum el Colosseo oli siinä suoraan edessä, kadun toisella puolella. Se tuntui mahtavalta. Ehkä siksikin kun se oli ensimmäinen varsinainen nähtävyys!

    Sitten oli jotenkin epätodellista kävellä Circo Massimolla keskellä yötä, siis itse antiikkisella areenalla ja tietää mitä siellä tehtiin ammoisina aikoina. Nythan se oli aika ikävän näköinen, kun siinä kasvoi ruohoa ja sekin oli hieman kärsinyt kuumuuden vuoksi. Mutta se kun t i e s i mitä siellä oli ennen ollut.

    Trastevere oli mukavan elävä paikka, nykyaikaa ja entistä aikaa sekaisin, vilkas paikka. Pitää nähdä päivälläkin, nyt oltiin vain illalla.

    Pakko päästä Roomaan uudelleen! :D

    Kiitos kommentistasi!

    VastaaPoista
  10. Mukavaa luettavaa, Rooma on minulla toistaiseksi käymättä. Tästä sai hyvän kuvan kaupungista!

    VastaaPoista
  11. Kiitos AnnaY! Reissu oli todella mukava.

    Aika rankkaa se kyllä on, kun noin lyhyessä ajassa käy niin monta eri paikkaa läpi. Mutta en olisi viihtynyt uima-altaallakaan, olin mieluummin historian siipien havinassa! :D

    VastaaPoista
  12. www.youtube.com/watch?v=6Chp6hbL4hQ&feature=related

    VastaaPoista
  13. www.youtube.com/watch?v=6Chp6hbL4hQ&feature=related

    VastaaPoista
  14. Mutta mä en ole Marja-Leena, Anna-Liisa! Hihhh....

    VastaaPoista
  15. Hello new friend! I enjoyed looking at all of your travel photos in Rome. Do you know that the Google Translate button in your sidebar does not offer "English" in the drop-down list?! How frustrating because I would love to read your in-depth descriptions.

    The little blue Twitter bird is so cute the way it flutters and lands in places as I scroll. I am not on Twitter, but this sure is captivating!

    I hope your week ahead is a fine one.

    VastaaPoista
  16. Hi Lydia,

    And welcome!

    Thanks for the comment!

    It it strange that Google Translate button doesn't offer English. I'll check it and try to refresh it!

    You cannot trust fully the translation from Finnish to English, but it works so that you know what it is about. Sometimes it translates very badly!

    Have a nice day!

    VastaaPoista
  17. Hi again Lydia,

    No I think I know why Google Translator doesn't offer English. It might be because the default language in this blog i English, and the program sure thinks that the text is also in English. I'll try to change the language to Finnish to see, what happens!

    VastaaPoista
  18. Hi - again!

    Now I have changed the translator options. First I changed the language in my blog to Finnish, but it didn't help, that's why I still have English as language here, I changed back.

    Then I went into the html-script in the gadget and changed the language there! And i mangaged to get even English there - I don't know much abouts html but this time I thought right! :)

    Tell me if i doesn't work. I see English now in the translator, earlier I din't. So I think it works now.

    I translated the text, there are many many fails but the main thing is that you know what it is about even if some things are translated very wrong!

    I moved the Google Translator up right!

    VastaaPoista

Kommentteja kiitos! Comments please! Oli pakko ottaa sanavahvistus käyttöön roskakommenttien vuoksi.