14. elokuuta 2014

Työvoimatoimiston simputettavana - piristyksenä siiliasiaa

Luin eilen ja tänään juttua täältä, että ilman TE-toimiston lupaa ei voi lähteä esim. opiskelemaan. Ja päätöksestä ei voi edes valittaa. On kyllä aika kummaa, ettei viranomaisen päätöksestä voi valittaa! Siitä tulikin sitten mieleeni oma työvoimatoimiston juttuni. 

Minä pyysin ennakkopäätöstä (kylläkin ihan eri asiassa) työvoimatoimistolta sähköpostitse. Kysyin, että tuleeko karenssia, jos sanoudun irti työpaikastani. Työpaikkani oli lakiasiaintoimisto jokunen vuosi sitten.

Minun työolosuhteeni olivat todella huonot siellä. Toimistossa oli noin 12 astetta lämmintä koko talven, leutoina päivinä ehkä 16 astetta, eikä muutosta tapahtunut, vaikka sanoin asiasta kymmeniä kertoja. Toimisto oli omakotitalon kosteissa kellaritiloissa. Työsuojeluviranomainenkin kävi siellä mittailemassa, ja hämmästeli asiaa kovin.

Kaiken lisäksi palkkani oli reilut kaksi kuukautta myöhässä. Palkanmaksu oli tökkinyt koko työssäoloajan, ja oli useimmiten pari kolme viikkoa myöhässä. Kun alkoi olemaan kohta kolme kuukautta myöhässä, piti toimia.

Työvoimatoimiston johtaja soitti minulle ja sanoi, että karenssi tulee jos sanoudun irti. Pyysin kirjallista ennakkopäätöstä. Hän ei suostunut antamaan sitä, sanoi ettei ole pakko antaa ennakkopäätöstä. Minä lopetin puhelun kohteliaasti ja aloin täyttämään palkkaturvahakemusta.

Jännä tilanne olla töissä ja hakea palkkaturvasta palkkaansa. Kun työnantaja kuuli siitä, hän sanoi siihen, että hyvä, ei hänen sitten tarvitsekaan maksaa! Minä siihen, että kyllä tarvitsee ja siihen voi tulla vielä jotain sakkojakin (en kyllä tiedä tuliko, ja voiko edes tulla), ja tuleehan siihen odotusajan palkkakin.

Minä sain myönteisen päätöksen ja rahani palkkaturvasta, ja myös odotusajan palkan... ja jatkoin töitä! Enhän voinut muutakaan! 

Palkat viivästyivät taas, eihän se mies oppinut mitään siitä, vaikka palkkaturvasta tuli maksulappu edellisistä myöhästymisistä.

Sitten onneksi eräs hänen kilpailijansa soitti, ja pyysi minua töihin - ja minä lähdin ilomielin. Palkkani entiseltä työnantajalta jäi saamatta, ja laitoin toisen hakemuksen palkkaturvaan. 

Tuli kielteinen päätös. Tein valituksen.

Meni kuukausia, vaihdoin jo uudelleen työnantajaa ja lähdin käräjäoikeuteen, vaikka mitään vikaa ei ollutkaan tässä toisessa lakiasiaintoimistossa, jonka omistaja soitti ja antoi minulle töitä. Hän maksoi palkat aina ajallaan, joskus jopa pari päivää liian aikaisin. Työ oli vain osa-aikaista, joten sillä oli hiukan hankalaa tulla toimeen, 75 %.

Entinen työnantajani lupasi palkkani moneen kertaan, antoi päivämääriä, kertoi, että oli muka maksanut väärän Railin (hänen äitinsä nimi on Raili). Ihmettelin, eikö muka hän saa rahojaan takaisin äidiltään, jos on maksanut vahingossa hänelle. Eihän hän tietenkään ollut maksanut, keksi ketkale vain viivytyskeinoja. Joskus tuli parikymppiä rahaa, kerran tuli 180 euroa, mutta ei koko saatavaa, joka oli tuhansissa euroissa. 

Vihdoin kyllästyin ja uhkasin entistä työntantajaani sillä, että laitan hänet henkilökohtaiseen konkurssiin jos rahat eivät tule kahden viikon sisällä, annoin päivämääränkin. Kerroin saaneeni neuvoja nykyisen työpaikkani eli käräjäoikeuden tuomareilta ja kerroin myös että he olisivat sanoneet, ettei hän silloin saa harjoittaa liiketoimintaakaan. Itsehän minä ne jutut keksin, en kysynyt keneltäkään mitään neuvoa. Mies säikähti sitä niin paljon, että maksoi palkkarästini seuraavalla viikolla!

Miten voi lakimies olla niin tyhmä, että uskoo tuollaista? :o Kai se viina oli sulattanut joitakin aivosoluja, mies oli/on nimittäin aika ankara juomamies, joskaan ei ollut humalassa töissä koskaan. Ei kyllä joka päivä jaksanut töihin.

Viime keväänä tuli ilmoitus, että kielteinen palkkaturvapäätös oli tehty väärin, ja että Ely-keskuksen pitäisi korjata se. Olisin voinut ilmoittaa sinne aikaisemmin, että olin jo saanut palkkani, mutta odotin päätöstä ihan piruuttani.

Kun valitukseni hyväksyttiin, ilmoitin, että asia ei ole enää ajankohtainen, koska olen saanut palkkani.

Oli jotenkin voitonriemuinen olo, että olin onnistunut kumoamaan ELY-keskuksen päätöksen valittamalla.


Olen miettinyt, onko todellakin näin, ettei työvoimatoimiston ole pakko antaa kirjallista ennakkopäätöstä sellaisessa asiassa jota kysyin.  

Eikä postausta ilman Pimua, ja Pimu-piristyksen lisäksi vielä siiliasiaa!

Viime viikolla oli niin kuivaa, että ruohikko rapisi jalan alla kuin kuiva jäkäläkangas. Käytin eräänä iltana hyvin myöhään Pimua ulkona, ja Pimu ihmetteli jotain rapisevaa puskissa talon kulmalla aidan ulkopuolella. No, puskistahan piipersi siili muutaman metrin päähän meistä kiepauttaen itsensä piikkipalloksi.

Katselimme sitä hetken aikaa, ja sitten menimme takaisin kotiin ja nukkumaan. En saanut unta, kun tuli mieleen, että siilillä on jano. Oli ihan pakko nousta ylös, pukeutua ja etsiä siilille sopiva vesikuppi. Löysin vanhan lautasen. Otin lautasen ja pullollisen vettä mukaan ja menin ulos laittamaan siilille vettä. Siili oli siellä puskassa hääräämässä.

Laitoin lautasen kaupungin puolelle, ettei taloyhtiön ihmisillä olisi narisemista. Seuraavana päivänä tein lautasen viereen taulun, jossa lukee "Siilin vettä. Saa täyttää". 

Lautanen ja kyltti ovat vieläkin tallella. Olen täyttänyt lautasen muutaman kerran, mutta nyt on onneksi satanut, kohta voin kai kerätä lautasen ja kyltin pois. 

Pimu ihmettelemässä siilin vesilautasta