28. marraskuuta 2010

Leivon Pain au Levain-leipää tänään

Leivon Pain au Levain -leipää tänään vehnähapanjuuresta jonka tein muhimaan kolme päivää sitten. 


Valmiit Pain au Levain-leivät


Edit: Huom! Viimeisenä näkyy kaksi linkkiä ruokablogiini, jonka olen tehnyt myöhemmin. 

AnnaY pyysi minua kertomaan miten leivon patonkia hapatetusta vehnätaikinasta. Unohdin sen! Sorry! Tässä tieto muillekin. Se on tosi yksinkertaista.

Pain au Levain ohjeen laitan myöhemmin kun teen leivontablogin. Tässä mielenkiintoista tietoa ihan tohtoristasolla hapanjuuresta ja -taikinasta: http://ethesis.helsinki.fi/julkaisut/maa/elint/vk/loponen/tiiviste.html (Doctoral dissertation Dec 2006, Jussi Loponen)

Hapatettu, yksinkertainen patonki:

Tee patonkiohjeen mukainen taikina mutta älä sekoita suolaa heti. Tee löysä taikina. Yleensä ohjeissa on mielestäni liikaa jauhoja. Laita siihen muutama gramma ruishapanjuurta tai aidon ruisleivän muruja sekaan, tai tee vaikka  itse hapanleivän juuri (vaalea tai tumma, reseptejä löytyy netistä), ja jos ei ole juurta tai ruisleipää, niin älä laita mitään. Hapattuu se kuitenkin. Olutkin voisi auttaa asiaa, en ole kokeillut.

Lisää myös tilkka sokeria tai hunajaa tai siirappia ruokalusikallinen tai pari. Vaivaa taikina kunnolla, lisää suola vasta ihan viimeiseksi kun on vaivattu jotain 10 minuuttia! Vaivaa vielä muutama minuutti, Koneella se käy kätevästi, jos ei ole konetta kannattaa suolatkin laittaa heti, se ei tahdo sekoittua sitkeään taikinaan jälkeenpäin käsivoimin.

Olen kokeillut ilman isompaa vaivaamista, sekoittanut vain ainekset kunnolla, suolankin heti, ja tulee hyvää, eli ei se taida olla niin nuukaa.

Laita taikina suljettavaan, öljyttyyn astiaan. Anna nousta huoneen lämmössä pari kolme tuntia, kääntele taikinaa sinä aikana. Laita sitten taikina jääkaappiin tai muuhun viileään tilaan. Tarkista välillä ettei pursua yli, ravista tai käännä taikinaa jos alussa nousee liikaa. Olen joskus pitänyt taikinaa yön yli jopa ulkona terassin kaapissa, jossa lämpötila kävi jokusen asteen miinuksella. Taikina ei ollut moksiskaan!

Ota taikina sisälle kolme neljä tuntia ennen paistamista seuraavana päivänä. Ota sopivan kokoisia paloja taikinasta, minä teen noin 500-600 grammaisia (riippuu vuoasta). Laita vuokiin ja anna kohota kunnolla liinan alla.

Minä teen aina niin löysää taikinaa ettei sitä voi leipoa. Otan vain palat ja lätkäisen vuokaan ja tasoittelen siinä. Vuoraan vuoat aina leivinpaperilla, niin ei tartu.

Kun leipä on noussut vuoassa, leikkaa patonkeihin saksilla pieniä viiltoja poikittain, varovasti ettei lässähdä.

Paista 250-275 asteessa ensin noin 10 min ilmankierto päällä, jos ei ole kiertoa paista sitten ilman, tietenkin.

Laske sitten lämpötilaa 220:een ja paista toiset 10 min. Minä yleensä nostan vielä kerran lämmön 275 asteeseen ja laitan ilmankierron päälle noin kymmeneksi minuutiksi. Laitan monta patonkia uuniin yhtä aikaa. Leivästä tulee kyllä hyvä ilman näitä lämpötilan vaihtamistoimenpiteitäkin, aina en viitsi värkätä niin tarkkaan.

Joskus patongin pohja on vaalea, joten käännän patongin vuoassa pohja ylöspäin ja paistan sillä tavalla sen viimeisen kymmenminuuttisen ilmankierto päällä. Minun uunini on aika huono, mutta siihen saa korkean lämpötilan mikä on hyvä.

Ai niin, minä vähennän hiivamäärää, tai jätän kokonaan pois, jos hapatan taikinan, ei tarvitse niin paljon tai ei ollenkaan hiivaa, mutta ilman hiivaa pitää nostattaa kauemmin, ja käyttää enemmän juurta. Mutta kukin voi tehdä oman mielensä mukaan.

Paistoaika riippuu paljon uunista ja vuoasta.

Minä teen hommia adventtinakin, en yleensä juhlista sitä sen enempää, mitä nyt polttelen vähän kynttilöitä. Nyt sitten leivon.

Hyvää adventtia kaikille!

Lisäys: tässä leipäjuttuja ruokablogistani, jonka olen perustanut myöhemmin.

Hapatettu pataleipä

Lisää leipää...

26. marraskuuta 2010

Hyvä minä - kerrankin! Good girl, me!

Tänään olinkin ahkerana! Hyvä minä!
I have done a lot today! Good girl!


Siivosin talon. Tein eilen vehnähapantaikinan muhimaan jääkaappiin  ja tänään leivoin ne patongeiksi. Tein tänään  myös hapanjuuren Pain au Levainia varten jonka leivon joko huomenna tai ylihuomenna. Riippuu siitä miten hyvin juuri kehittyy.

I cleaned the house. Yesterday I made a sourdough and put it in the refrigerator. Today I made baguettes of it. Tasty! I made also a sourdough root (starter) today, and I'll bake Pain au Levain tomorrow or day after tomorrow of it. Depends on how the root developes.



Sitten tein vielä herkkutoffeeta, jotka maustoin chililla ja aidolla vaniljalla sekä murukahvilla.
I made chockolate/vanilla toffee today, too. I flavored it with chili pepper and vanilla.




24. marraskuuta 2010

Kamalan kylmää - mutta ei hätää!

Kyllä täällä Ahvenanmaallakin voi olla kylmä!

Mutta oikealla pukeutumisella ja asenteella siitäkin selviää, vaikka muutaman asteen pakkanen ja melkein myrskyn voimalla puhaltava tuuli tekee säästä melkein arktisen.

Löysin vanhan, melkein käyttämättömän Luhdan toppatakin tuolta varaston jemmoista. Se on räikeän neonkeltainen, tyypillinen 80-luvun muotiväri urheiluvaatteissa. En ole käyttänyt sitä juuri ollenkaan 80-luvun lopun jälkeen kun se on ollut aivan liian kuuma. Käytin sitä silloinkin vain kun olin laskettelemassa Ylläksellä ja siellä oli 30 astetta pakkasta ja pureva viima puurajan yläpuolella! Hiihtohississä oli tosi kylmää olla, mutta se neonkeltainen toppatakki kyllä piti viiman ulkopuolella.

Nyt laitoin sen päälle, turkoosi pipo typ kommando, sitten isotupsuinen turkoosi tupsulakki siihen päälle (kaikki 80-luvun lopusta ja tyypillisiä väriltään). Sitten tavalliset pitkikset jalkaan, siihen päälle Fjällrävenin kunnon housut (työhousuni ajalta jolloin olin työnjohtajana rautatieasemalla Luulajassa) ja sitten fleecehanskat ja siihen päälle sellaiset joustohanskat jossa on kumisekoitusta, ettei kosteus mene läpi fleecehanskoihin. Ja eikun ulos koirien kanssa pitemmälle lenkille.

Ulkona oli, ja on edelleenkin tämän kirjoittamisen hetkellä, tosi kova tuuli. Oli joskus vaikea puskea päin tuulta.  Tie on liukas, koska viima on pyyhkinyt pinnan peilikirkkaaksi. Vaikka minulla on jalassa kengät, joissa on hyvä pohja, olen kellahtaa nurin koko ajan.

Kaiken lisäksi Pimu-koira on aivan villinä, kun on lunta. Se hyppii ja pomppii kuin mielenvikainen edestakaisin. Asiaa ei helpota ollenkaan, kun äitikoira, Nalle, on tosi laiska ja nirppanokka. Hän ei tykkää ollenkaan kun myrskyää ja tuiskuaa, turkki kastuu, eikä hän jaksaisi oikein kävelläkään, tai viitsisi. Hän on koko ajan perässä, pitää melkein vetää mukanaan.

Yritä siinä nyt sitten tasapainoilla peilikirkkaalla tiellä, Pimu vetäen sinne sun tänne, ristiin rastiin, ojasta tien yli toiseen, hyppien ja pomppien edestakaisin pitkin tietä, lumessa  möyrien, välillä kyljellään liukuen kun yrittää kääntyä liukkaalla tiellä ja jalat menee alta, jahdaten lumihiutaleita, noukkien lumikokkareita, kantaen tuulen tielle riipimiä risuja, kiusaten äitiään, hyökkäillen sinne tänne, hyppien minua vasten - miksei kukaan leiki kanssani... ja sitten Nalle laiskasti köntystellen, löntystellen ja pysähdellen siellä perässä vötkistelee ja vastahakoisesti kulkee mukana. Ja joskus pysähtyy - on kuin yrittäisi vetää betoniporsasta mukanaan.

Minulla repeää melkein kädet irti kun on kaksi vastakkaista, täysin erilaista voimaa molemmin puolin. Mutta en anna periksi! Kävelen sen  lenkin minkä olen päättänyt kävellä, kävi miten kävi - kaksi kertaa tänään! Eikä palellut yhtään, hikihän siellä tuli!

Lisäksi olen kolannut lunta, yli puolen metrin kinoksia oli kertynyt pihalle ja parkkipaikalle, autojen ympärille enemmänkin. Nurmikolla ja viereisellä pellolla ei ole melkein ollenkaan lunta, ruohonkorret näkyvät. Mutta meidän pihalle viima on kerännyt yli puoli metriä lunta, paikoin enemmänkin. Ja minä olen kolannut ne pois tänään. Nyt se on jo osittain peittynyt uudelleen, joten sama homma huomenna taas.

Nalle nirppanokka ei tykkää, kun tuulee ja lunta tarttuu karvaan!

Nalle: Eikö voitais mennä jo kotiin?

Pimusta ei ehtinyt saamaan kuvaa kun se ei ollut sekuntiakaan paikallaan!

22. marraskuuta 2010

Mielenkiintoinen seminaari tänään!

Otin tänä iltana osaa seminaariin ja paneelikeskusteluun luonto-ja kulttuuriturismista. Luennoitsijana oli norjalainen Terje Motrøen, joka on geologi, agrologi ja tutkija. Hän on myös yliopistolehtori Høgskolen i Hedmark:issa Norjassa. 

Ovat saaneet paljon hyvää aikaan juuri tällaisissa pienissä paikoissa (kuten tämä Ahvenanmaa) turismin saralla. Nimenomaan luontoa säästävän turismin puitteissa. Massaturismihan tuhoaa äkkiä tällaisen pienen paikan, jos joku tänne onnistuisi sellaista saamaan.

Luennoitsija kertoi että he saivat niin paljon EU-rahaa projektiin kuin tahtoivat! Ihme juttu, täytyi olla tosi hyvä raha-anomuksen täyttäjä! Tämä Terje oli itse aloitteen tekijänä tässä jutussa noin kymmenen vuotta sitten.

Heillä on ideana se, että he perustavat korkeakouluopetuksen jossakin maakunnassa, eivät jollain kampuksella yliopistossa, vaan menevät sinne missä tarve on. Silloin he saavat sinne paikallisia toimijoita, ja opiskelijoiden ikä on 20-75! Eniten on ollut kuulemma ihmisiä jotka ovat 40-59 v! Monet tekevät sitten siitä sivuelinkeinon itselleen. Pienet maatilat, kalastajat, mökkikylien omistajat, uudet yrittäjät yms. Eli kiinnostusta ja elämänkokemusta omaavia on tullut opiskelemaan kun voivat tehdä sen siellä missä asuvat, ihmisiä joilla on jo sitoutumista paikkakunnalleen ja yrittämisen tahto.

Yli 60 % opiskelijoista oli aloittanut kurssin jälkeen oman yrityksen. Koulutukseen kuului, että jokaisen piti perustaa yritys, siis paperille, ja siitä oli sitten helppo jatkaa todellisuudessa, jos halusi jatkaa. Kaikki valmistelut siis tehtiin koulutuksen aikana niin pitkälle kuin vain oli mahdollista.

Koulutus on sellainen josta saa näitä korkeakoulupisteitä, ja siitä heidän koulutuksestaan oli mahdollista saada 90 pistettä, eli aika paljon. Siis ihan kunnon koulutusta, ei mitään huuhaata.

Oli todella mielenkiintoista asiaa ja sai vähän inspiraatiota poliittiseen toimintaan missä olen mukana. 

13. marraskuuta 2010

Ihannenainen - minäkö? No en taatusti! Ks. Iltalehden uutinen!

Olisihan se ihanaa olla ihannenainen, mutta en minä kyllä millekään sovinistille halua olla sellainen!

http://www.iltalehti.fi/rakkausjaseksi/2010111012669911_lz.shtml


Muahahhahhhaaaaah... naurattaa ihan! 

Kas  kun ei vaadittu että pitää tuoda ruoka nenän eteen tv:n luo, jalkapalloa seuratessa.


Huimat 91 prosenttia miehistä toivoi naiselta todella korkeaa seksiviettiä - heh...  viemärille haisevan vieressä ei ainakaan seksivietti nouse kovin korkealle!


En kyllä nyyhkytä saippuasarjojen äärellä, en edes katso niitä koskaan, mutta en tosiaankaan menisi pubiin katsomaan jotain helkutin jalkapalloa jonkun äijän mieliksi! 


Pitää enemmän makeista kuin suolaisista herkuista - minä en yleensä pidä. En ole siis ihannenainen! Vaikka joskus harvoin syönkin karkkia! Viimeksi eilen! ;)


Omaa pienet, terhakat rinnat, hyvän takamuksen ja pitkät hiukset - miksi sitten äijät kuolaavat kaiken maailman dollypartonien, baywatchpamelaanderssonien victoriasilvstedtien ja samanthafoxien perään? Kysyn vaan! Mun rinnat eivät ainakaan ole pienet ja terhakat - kyllä niitä paremminkin voisi verrata Mansikin vastaaviin! Ja takamus on hävinnyt kokonaan laihtumisen myötä!


Rakastaa viiniä, mutta tietää rajansa, mitä tulee alkoholiin - tämä pitää paikkansa minun suhteeni. 


Voi lähteä ovesta ulos ilman meikkiä tai on ainakin valmis alle kymmenessä minuutissa - menen ulos ilman meikkiä mutta kauppaan mennessäni meikkaan pari minuuttia, juhliin mennessä saattaa mennä kyllä tuo kymmenen, tai sitten enemmän!


On miestä lyhyempi - no, olen melkein aina miestä lyhempi 158,5-sentteineni!


On urheilullinen ja treenattu ja pitää painonsa kurissa -urheilullinen joo, paino kurissa - ei! Mutta sekin on tosin tapahtumassa! Mutta eivät ne "allit" enää häviä tein mitä vaan!


On hyvä kuski - uskoisin olevani. Olen ajanut tosi paljon autoa ja jäärata-ajoakin ja -rallia. En kilpaillut!


Omistautuu perheelle ja lapsille, mutta on korkeasti koulutettu ja tienaa miestä paremmin sekä on hyvä raha-asioissa -  no JUST, se mies pitää siis vielä ELÄTTÄÄKIN! Minä olen saanut sellaisesta ihan tarpeekseni. On pakko olla hyvä raha-asioissa jos pitää terve, aikuinen mieskin elättää itsensä lisäksi! Perheelleni olen aina omistautunut.


Nauttii isoista ja raskaista annoksista - en nykyään, kevyet ja terveelliset kiinnostavat enemmän, en ole kuitenkaan ruokafasisti!


Tykkää katsella jalkapalloa - no en tosiaankaan! Mäkihyppy ja formulat kiinnostavat huisin paljon enemmän!


On nainen, josta miehen kaverit pitävät ja pitää myös miehen kavereista - yleensä näin on ollut.


Kannustaa miestä viettämään iltoja äijäporukassa  - vaikka kuinka kannustin äijääni vaikka mihin, hän ei rakkaasta tietokoneestaan voinut luopua - ei edes töiden hakuun!


Nauraa ja vitsailee - kyllä, liiankin paljon joidenkin mielestä!


Rakastaa löhöilyä sängyssä ainakin viikonloppuisin - no ei siellä jaksa jatkuvasti löhöillä vaikka voinkin löhöillä joskus vaikka lähelle puolta päivää.


On sinut itsensä kanssa, oli päällä mikä vaate tahansa - AINA - tai sitten ei!


Nauttii ruuanlaitosta ja kotiruuasta - joo, laitan aina kotiruokaa!