31. lokakuuta 2011

Renkku rantteella - ja koira-asiaa, kuinkas muuten?

Tässä minun suloisuudet.
Pimu vasemmalla ja mamma Nalle oikealla.
Nyt kun teen vain osapäivätyötä (vasten tahtoani) on enemmän aikaa kotihommiin, mikä on ihan hyvä puoli tässä muuten ikävässä asiassa.

Minulla on vapaata neljä päivää viikossa, mikä tuntuu ruhtinaalliselta, muttei silloin kun on palkkapäivä.

En minä tästä mitään talousongelmien narinablogia aikonut tehdä, vaan aioin kertoa mitä olen tehnyt pitkän viikonlopun aikana.

Poika on hankkinut aika paljon puutavaraa polttopuuksi, eli rakennustyömaalta naulatonta lautaa ja lankkua, jätepuuta. Minä olen ottanut asiakseni järjestää ne polttopuuksi, eli sahata klapeiksi.

Uudella Makitalla se onkin tosi mukavaa puuhaa. Kuitenkin tämä alkoi ottamaan selän päälle, kun minulla ovat nämä puut olleet ladottuna eurolavan päälle, ja siitä olen sitten vain sahannut läpi,  joutunut kyykkimään eikä vanha selkä kestäkään!

Tuntuu hassulta, ettei kroppa enää olekaan samassa kunnossa kuin parikymmentä vuotta sitten. Voi että se on turhauttavaa!

Kun selkä alkoi olla jo niin kipeä, että piti kävellä ihan vinossa, kuin laitamyötäisessä, päätin että puusouvini ei jää kesken, vaan teen asialle jotain.

Eli rakensin itselleni renkun. No, renkku on sahapukki, jos joku ei sitä tiedä! Renkuksi kutsutaan joskus myös puunkatotelinettä, ja joskus joku siltakin voi olla renkkusilta.

Nyt on sitten hyvä olla rantteella sahaamassa puita hyvän renkun avulla! Rante? No, se on sellainen paikka missä sahataan puita, yleensä puuliiterin edustalla, tai jopa sisällä.

Sainpa yhden kasan sahatuksi pihalta. Seuraavaksi siirrän renkun toiseen paikkaan, talon taakse, missä on toinen kasa tavaraa. Tämä kasa onkin talon yläkerrasta purettua paneelia ja vähän hirttäkin. Nekin vaan polttopuuksi, mitään ei tuhlata!

Miten koirat kuuluvat sitten tähän juttuun? No siten, että ne ovat niin ihania, ne kuuluvat kaikkialle missä minä olen!  Minun rakkaat ja uskolliset seuralaiseni!


27. lokakuuta 2011

Ei ole koiraa karvoihin katsominen - vai onko?


Toissa päivänä furminoin koirat terassilla. Furminaattori on tosi tehokas vehje. Kyllä se tuntui kalliilta pari kolme vuotta sitten, maksoi kai viitisenkymppiä, mutta kyllä se ostos kannatti!

Silloin tuli mielestäni iso karvakasa terassille.

Koirat rakastavat kun niitä furminoidaan. Nalle kyllä tykkää imuroinnista, jos mahdollista, vieläkin, enemmän. Nyt en kuitenkaan jaksanut ottaa imuria esille, kun oli aika myöhä. Pimu pelkää imuria, on muutenkin vähän pelkuri.

Tänään sitten otin keittiöstä matot pois ja furminoin koirat uudelleen. Sitä karvamäärää! Mistä ihmeestä sitä tuleekin niin paljon?

Furminaattori
Töihin siitä Pimu!

23. lokakuuta 2011

Mielenkiintoinen analyysi Jan Öbergiltä Libyan asiassa - An interesting analysis from Jan Öberg about Libya

Jan ObergJan Öberg: Libya – mitä olisi pitänyt tehdä?

Jan Oberg's Blog

Jan Öberg on kunniatohtori, rauhantutkija
, TFF:n johtaja, The Transnational Foundation in Sweden

Jan Oberg, dr.hc., peace researcher
Director of TFF, The Transnational Foundation in Sweden
www.transnational.org

Manuscript finished on August 15, i.e. a few days before the Libyan rebels moved into Tripoli

Purkitettua sex appealia

http://sundqvist.blogspot.com/ kuvan linkki täältä
Eksyin tässä eräänä päivänä netissä lihotusmainokseen, ja sitä kautta tähän sex appeal-juttuun.

Otsikon teksti on lainattu täältä: Julkaistu: Oittinen, Riitta (1999): Nuorekkuuden ihanteista ja arjesta ennen toista maailmansotaa.

Myös näistä olen saanut inspiraatiota ja aiheita, kaikki kunnia heille! Suurin osa inspiraatiosta tuli kahdesta ensimmäisestä alla olevasta linkista, ja tietysti tuosta Riitta Oittisen julkaisusta. Käykää lukemassa!:

Tuon yllä olevan kuvan nähdessäni luulin ensin, että nainen suri sitä että oli lihonut niin paljon. Mutta ei, hän iloitsikin lihomisestaan, ja mainosti lihotusrohtoaan.

Laitan tekstin lomaan vanhoja mainoksia, jotka kaikki eivät liity naisten kauneuden hoitoon. Kuvat on otettu yllä mainituista linkeistä. 


Mainokset olivat aikoinaan enimmäkseen piirroksia. Tämä kuva löytyy 
useastakin eri paikasta. En tiedä mikä on alkuperäinen lähde.
Flickr sivuilla löytyy kaksi eri tekijää ja kuvan laittajaa.
Kun lukee näitä entisaikojen mainoksia, huomaa monessakin kohtaa, että naisellisia muotoja suositaan, ei laihuutta kuten nykyään. Toki tänä päivänäkin pitää olla rinnat, ja isot, vaikka silikonilla täytetyt jos ei ole luonnostaan!

On jännä kun asiat nähtiin aivan toisella tavalla nykyään:

"Ennen palmikot kaunisti neitosia
hameen helmat ne maata viisti
luotu kauneus vierailta salattiin
oli impynen kaino ja siisti.

Nyt neitoset maalaa ja puuteroi
povi paljas ja leikattu tukka
ja hameet ei piilota polviakaan
kylmän suojana silkkinen sukka
(Julkaistu: Oittinen, Riitta (1999): Nuorekkuuden ihanteista ja arjesta ennen toista maailmansotaa. Teoksessa Ilka Kangas & Pirjo Nikander (toim.): Naiset ja ikääntyminen. Helsinki: Gaudeamus, 46-82.)"

Aikanaan suositusta Emännän tietokirjasta (1930) niksejä taloudenhoitoon, perheenäiti saattoi törmätä hakusanaan kasvojen rypyt: "Kovat virnistykset, tarpeettomat ilmehtimiset ja pysyväisesti surkea ilme aiheuttavat auttamattomasti ryppyjä, samoin kyyneleet".

Kauneuskilpailuissakaan ei ennen naisten ikä ollut niin tarkoin rajattu kuin nykyään, mutta kyllä sekin vaatimustaso kiristyi:

"Nykyisiin kauneuskilpailuihin verrattuna osanottajien ikä vaihteli paljon, sillä  mukanaolo sallittiin 16-35 -vuotiaille. Toisin kuin tänään, avioliitto ei ollut este osallistumiselle.

"Perinne jatkui. Seitsemän vuoden kuluttua (1926) samankaltaiset naistyyppikisat järjesti Suomen kuvalehti. Tarkkoja ikärajoja ei enää asetettu. Sen sijaan rajaksi oli otettu fyysiset merkit: "on turha yrittää vanhoilla ryppyisillä naistyypeillä, vaikkapa he polveutuisivat itsestään Louhesta, Pohjolan emännästä" todettiin osallistumissäännöissä.

Implisiittisempää pohjaa vanhuuden kavahtamiselle antoi lehden artikkeli, joka käsitteli taiteemme naistyyppiä. Kaikki kymmenen esimerkkitaulua olivat tytöistä tai nuorista naisista. Edelfeltin kuuluisan Ruokolahden eukkoja kirkonmäellä -maalauksen (1887) kirjoittaja mainitsi sivuuttaneensa tietoisesti."

Kauniiksi kutsuttuja naisia haluttiin myös maan tavoiteltujen poikamiesten puolisoiksi jalostamaan kansallisrotua!

"Naisten rotupuhtautta todisteltiin väitteellä, jonka mukaan naiset kotiin jääneinä — toisin kuin maailmalla matkustelleet miehet — olisivat säilyttäneet kansalliset piirteet muuttumattomampina. Näin samalla käänteisesti perusteltiin ja korostettiin miesten ulkonäön toissijaisuutta."

Siis haloo! Miten ne miehet olisivat voineet muuttua? Ei kai vieraassa maassa käyminen muuttanut ihmisen kansallisia piirteitä?! Ja naiset sitten muka säilyttäneet ne kun jäivät kotiin! Kaikkea ne keksivätkin!

Vihjailut suomalaisten "alempaan rotuun" liittyneestä rumuudesta antoivat herätteen Suomen Kuvalehden kauneuskilpailulle.

1930-luvulla suomalainen nainen voittikin kisat kolme kertaa, ja näin todistettiin, ettei suomalainen olekaan "alempaan rotuun" kuuluvia. Näin tuo rotuväite siis kumottiin.

"Purkitettua sex appealia

Ottakaa käteenne vaikka viimeinen päivälehti ja käyttäkää silmiänne ja te huomaatte että koko maailma on noussut pelastamaan naista kaikesta siitä kauheudesta, joka sisältyy sanoihin: rumuus, vanhuus, lihavuus.

Joka maailman kulmalta tulvaa hänelle neuvoja, joita noudattamalla hän saavuttaa ikuisen nuoruuden ja kauneuden: laihdutuspastilleja, ihovoiteita, kauneusvesiä, vaahtokylpyjä, ikikiharoita, huulimaaleja, leukasiteitä, jotka poistavat vaikka kymmenen leukaa ja kauneussaippuoita, jotka yhdessä viikossa antavat käyttäjälleen maailman ihanimman hipiän ("Pirjetta", Saavatko miehet olla rumia? Aitta 1930:11).

Mainos vuodelta 1938
Mutta niin kauan kuin minä vielä olen iloinen poikamies, joka kollektiivisesti rakastaa kaikkia, kaikkia, kaikkia kauniita naisia, ainakin niin kauan huudan minä: eläköön kosmetiikka, oppikaa kosmetiikkaa, käyttäkää kosmeettisen mustan magian kaikkia noitatemppuja hyväksenne (Olavi Paavolainen, Poikamiehen näkökulmasta, Kauneudenhoitolehti 1933:2, s. 7)"

Kauneushoitoloitakin alkoi ilmaantua Helsinkiin 1930-luvulla, vuosikymmenen alussa oli kolme kappaletta, ja saman vuosikymmenen lopussa jo 15.
  • Miranda: ruumiinkulttuuria, permanettiondulointia, kauneudenhoitoa 
  • Tukholmalaisen kauneudenhoitokoulu Academie Scientifique de Beautén  yhteistyökumppani Paris: radiumnaamioita ja laihduttavaa parafiinikäsittelyä
  • Carmen: maaseudulle tilauksesta kemikaaliota ja toalettitarpeita
  • Cléo: hormoninaamioita ja vitamiinipitoista aasinmaitoa 
  • Cosima: lihaskudosta kiinteyttävää diatermiaa 
  • Susanne: Vivormones-käsittelyä vanhentuneelle iholle
  • Institute de Beauté Jeanine: kasvojen kohottamista ilman kirurgisia toimenpiteitä. 
Kauneushoitolan toimintaa kuvasi tarkemmin helsinkiläisen Salon New Yorkin johtajatar vuonna 1932:

"Te tulette pieneen, sievään verhojen ympäröimään "budoaariin", jossa on suuri peili ja leposohvan tapainen tuoli. Te riisutte päältänne leningin (herrat riisuvat takkinsa ja aukaisevat paitansa kauluksen). Sen jälkeen asetutte taaksepäin nojaavaan asentoon tuoliinne ja teidät peitetään huovilla, vain pää, osa rintaa ja selkä jätetään paljaiksi. Sen jälkeen kääritään päähänne pyyheliina. Nyt se alkaa.

Ensin puhdistetaan kasvot, kaula ja rinta cleansing creamella. Sitten hierotaan ihoa skin food kasviravinnolla. Hieromisen jälkeen käytetään sähkövibraatiota, jossa vibraatio tapahtuu käden välityksellä.(--) Silmät huuhdotaan silmävedellä (eyelotion) ja sitten asetetaan silmien ja kasvojen päälle kompressio. Sen tarkoituksena on vetää kokoon ihohuokosia ja vahvistaa kasvolihaksia. Senjälkeen sivellään jäällä (tämä karaisee ja vahvistaa ihoa ja kirkastaa ihon väriä). Sitten vain lievästi puuteria, ja jos niin halutaan, punaväriä poskiin ja huuliin. Viimeksi toimitetaan selän ja niskan hierominen, vibraatio ja puuteroiminen. Ja niin olette valmiita astumaan kadulle, joka niin pahasti koettelee hipiäänne, puhtain kasvoin, tyyninä ja rauhallisina kuin vanhat filosoofit, mutta nuortuneita ja uhkeina kuin -- puolijumalat!"

"Vaikka suomalaiset tavallaan ovat maailman puhtain kansa – ajatellen jokaviikkoista saunaa – emme yleensä vielä ole saavuttaneet sitä viimeistä siisteyden astetta, joka antaa sivistysihmiselle erikoisen tenhoavan leiman", pahoitteli puolestaan kirjailija Kersti Bergroth naisille laatimassaan Miellyttämisen taidossa (1925)."

Työläisnaisille näitä mainoksia ei osoitettu, koska haluttiin pitää ero työläisten ja hienoston välillä. Hienostolla oli sitäpaitsi varaa ostaa kauneutta itselleen. Esimerkiksi vasemmiston naisille osoitetuissa lehdissä ei paljonkaan mainostettu kauneustuotteita.

"Vaikka nuorekkuuden tärkeys ei näkynyt työväenlehtien lukijoille niin selvästi mainosten ja kirjoitusten kautta, se tuli esille ideologisessa kuvastossa. Kommunistisen ihannenaisen rakentumista käsitelleen Eric D. Weitzin mukaan uusi 1920-luvun työläisnainen oli nuori, hoikka ja eroottinen aivan kuten porvarillinen sisarensa. Proletaarinaisen kauneus perustui kuitenkin terveyteen ja atleettisuuteen, ei porvarillisena pidettyyn prameuteen tai ylellisyyteen."

Mutta jos kauneutta ihannoitiin, se siis esitettiin eri tavalla, terveytenä, atleettisuutena yms. Arvosteltiin myös ylempien sosiaaliluokkien naisia.

"Jälkimmäiseen viittaa naisen kolmatta ikäkautta käsittelevä artikkeli (1912) Työläisnaisessa. Siinä elämäntapojen kerrottiin vaikeuttavan vanhenemisen kohtaamista: "rasittava seuraelämä, myöhään valvonta, ylellinen elintapa, heikontuneet hermot, sopimaton puku, nurinkurinen katsantokanta kaikessa, mikä on todella arvokasta elämässä (--) vaikuttaa ehdottoman epäsuotuisasti menopaussiin."

Kauneusihanteet muuttuvat koko ajan, mutta tämän hetkinen kauneusihanne on kaiketi laihin mitä koskaan on ollut.

"Suhtautumisen kirjo 

Tiedemiehet ovat näihin päiviin asti näyttäneet pitävän tätä kysymystä turhanpäiväisenä, eivätkä ole siitä välittäneet; toiset taas sen sijaan, että kiittäisivät, moittivat aina siitä, että nainen huolehtii kauneudestaan. Tämä on yksi niitä miesten epäjohdonmukaisuuksia, sillä kauneushan on kumminkin heidän tulisen jumaloimisensa esineenä (Kauniiksi tulemisen taito. Mathilde Pokinotoff, lääketieteen tohtori Pariisin ja Pietarin tiedekunnissa, 1907, s. 3)"

Tekstin lainaukset täältä:
Riitta Oittinen - Nuorekkuuden ihanteista ja arjesta ennen toista maailmansotaa

Tällä ei ainakaan tänä päivänä
houkuteltaisi ostajia.
Tunnettehan urhoolliset Hakkapeliitat, jotka Kustaa II Adolf'in taistelussa oikeuden ja totuuden puolesta eivät tuumaakaan väistyneet, jotka kestävyydellään ja järkkymättömyydellään raivasivat tien vihollisrintaman läpi, siellä missä toiset horjuivat. Asemastaan enimmin pidettyinä eivät Hangon Keksit ole koskaan väistyneet ja se on juuri niiden ensiluokkainen ja täysikelpoinen laatu, joka on vienyt ne voittoon. Myöskin Te tarvitsette keksiä; antakaa niiden tulla jokapäiväiseksi ravinnoksi kodissanne. Mutta älkää pyytäkö keksiä yleensä, pyytäkää Hangon Keksiä (Hangon Keksi- mainos vuodelta 1926).

Mainoksia:

1950
Päätäin hävittämiseen voi käyttää uusia DDT-valmisteita kuten "Täystuho", "Salamasurma", "Yke" ym.

1930
Onko teillä monta rautaa tulessa? Syökää enemmän sokeria! Uusia voimia ja virkeyttä antaa teille sokeri, se on huokeinta ja tiivistetyintä ravintoa (Kotkan sokerin mainos vuodelta 1937)

1960
Olut ei lihota. Pullollinen suomalaista olutta sisältää vain 125 kaloria.



Kuva Wikipediasta

17. lokakuuta 2011

Nyt Suomi on varastanut revontuletkin Norjalta, lapsille tehdään plastiikkakirurgisia toimenpiteitä koulukiusaamisen takia, ja vaaleissa tuli rökäletappio!



Iltalehdessä luki tänään, että Norjalaiset ovat huolestuneita, kun Suomi on nyt varastanut revontuletkin Norjalta, eikö olisi riittänyt että Joulupukki on jo varastettu? Tässä ihastuttava mainosvideo! Tuli taas kaipuu Lappiin ja kiertämään tunturia suksilla.

Iltiksessä oli myös juttua, että koulukiusaaminen ajaa jo lapsia plastiikkakirurgille! Esim. hörökorvaleikkauksia tehdään juuri koulujen alkamisen aikoihin, koska ne voivat aiheuttaa sosiaalisia ongelmia, eli kiusaamista. Mitä se sanoo meidän maailmastamme?

Onhan hörökorvista pilkattu aikojen alusta, mutta tuntuu että nuo asiat kärjistyvät nykyään.

Iltiksessä oli myös juttua tutkimuksesta, jossa todettiin että vanhemman uupumus vaikuttaa samaa sukupuolta olevan nuoren koulu-uupumuksen kehittymiseen.

Luin myöskin että koulukiusaajista kasvaa usein väkivaltaisia puolisoita. Kiusaamisen uhrit eivät tutkimuksen mukaan yleesä ole väkivaltaisia vanhempana.

Tyttöjen epävarmuus purkautuu läpsimisenä, senkin luin Iltiksestä.

Yritin löytää hyviä uutisia, muttei sieltä meinannut millään löytyä nimenomaan uutisena. Ollaanko me sellaisia, että ostamme lehden vain jos on ikäviä uutisia? Ikävät uutiset siis houkuttelevat ja ovat rahasampo keltaiselle lehdistölle, ja muillekin. Miksi? Tuntuuko meistä että meillä itsellämme on paremmin, kun saamme lukea muiden vastoinkäymisistä?

  • lukijoiden kauhukokemuksia...
  • hirveitä naapureita...
  • exä vainoaa...
  • kuntien tarpeet usein lasten tarpeiden ohi sijoituspäätöksissä ja lapsi joutuu laitokseen yhä useammin...
  • McDonald'sin lastenkirjassa haukutaan isää hulttioksi ja suunnitellaan puukotusta... 
  • 11-vuotiasta pahoinpidellään toistuvasti koulussa, kiusaaja sai jäädä kouluun, kuristamista, päähän potkimista, käsivarsi turvoksissa potkun jäljiltä, kun tyttö suojasi päätään...
    • Eikö löydy hyviä uutisia!?
    Joo, löysin yhden, mutta se on kiusaamisen aiheuttama juttu, mutta hyvä sinänsä

    Kiusaamisseinä - klikkaa tätä!

    Maakäräjävaaleissa tuli puolueelleni rökäletappio, niinhän aina tahtoo käydä hallitusvastuussa oleville, varsinkin kun on ollut pakko kiristää vyötä laman takia.

    Minulle itselleni ei tullut rökäletappio, sain tuplamäärän ääniä siihen verrattuna, mitä itse laskin saavani, eli sain kokonaista kaksi ääntä! Olisipa kiva tietää kuka se minua äänestänyt maarianhaminalainen on!
    ღ(。◕‿◕。)ღ

    Puolueemme puoluesihteerikään ei saanut enempää kuin kaksi ääntä. Olisin toivonut hänen saavan enemmän ääniä. Hän on fiksu nainen!

    Täällähän on vähän äänestäjiä, esim. maakäräjille pääsi jo noin sadalla äänellä, eli kansanedustajaa vastaavaan paikkaan, palkalliseksi parlamenttiimme.

    Kunnallisvaalien tilannetta en edes tiedä.

    Ja juuri kun sain tämän valmiiksi, kuulin että tätini on nukkunut pois aamulla. Rauha hänen muistolleen.

    Voi tätä ikävien uutisten päivää!

    13. lokakuuta 2011

    Täysikuu - ja vettä sataa pilvettömältä taivaalta?! - Full moon - and rain?!

    Oli jännä käydä ulkona koirien kanssa tänä iltana.
    It was exiting to walk the dogs tonight!


    Kun menin ulos, alkoi yhtäkkiä satamaan aika reippaasti, mutta kun katsoin taivaalle, siellä näkyi täysikuu ja ihan pilvetön taivas talon yllä!

    Omalla kohdallani ylös katsoessa en nähnyt kuin pimeää, ja pisarat osuivat silmiini. Eikoinen tilanne. Ei se sade haitannut, oli vain jännää.

    Nämä kuvat joita tässä on, on otettu edellisenä iltana.


    I was walking the dogs tonight. When I went out, it began raining. When I watched up there I was standing, it was just black and  I got the rain drops in my eyes, but there was a full moon above our  house and no clouds at all! Strange, but exiting! 

    These pictures have been taken the evening before.




    Hyvää Kansallisen Epäonnistumisen päivää!


    Joka ei ole koskaan epäonnistunut, ei ole koskaan uskaltanut tehdäkään mitään!


    Tarvitsemme todellakin kulttuurin joka EI tuomitse epäonnistujia, sillä epäonnistumisessa on oppimisen siemen.

    Miten voit tehdä oikein jos et ole joskus tehnyt väärin ja epäonnistunut? Yrityksen ja erehdyken kautta oppii.

    Meidän kulttuurissa epäonnistujat lakaistaan maton alle, heitä  halveksitaan ja pilkataan.

    Monta hyvää yritystä ja yrittäjää tuomittiin loppuelämäkseen, kun pankit tekivät virheitä 1990-luvun alussa. Heidän ahkeruutensa ja työpanoksensa oli turhaa. Eivät he kaikki olleet huijareita, vaikka niitäkin oli joukossa, tietenkin - kuten kaikissa muissakin kansanryhmissä.

    Moni teki itsemurhan häpeästä! Moni joutui sosiaalitoimiston asiakkaaksi, moni avioliitto kariutui, monet lapset joutuivat kärsimään perheen huonosta voinnista, vain siksi, että näitä ahkeria pienyrittäjiä halveksittiin konkurssin vuoksi -  konkurssin joissa pankeilla oli paljon suurempi rooli kuin näillä pienyrittäjillä.

    Tässä vain yksi esimerkki. On monia muitakin.

    Epäonnistuminen voi olla myös onnistumisen alku!

    Oppia ikä kaikki!

    Tällaisen viestin sain sähköpostiini tänään:

    on ilo viettää yhdessä Kansallista epäonnistumisen päivää! Yes we can - or can't. ;) Meillä startattiin LVM:ssä tänään talon sisäiset byrokratiatalkoot päivän kunniaksi. Asiasta on myös postaus LVM:n FB-profiilissa.
    Mokat kunniaan!
    Mona
    *********************************************
    Mona Rundberg
    Kehittämispäällikkö
    Liikenne- ja viestintäministeriö
    Eteläesplanadi 16 - 18 (PL 31), 00023 Valtioneuvosto
    p. 09 160 28511, gsm. 040 751 1688
    Viettäkäämme siis mukavaa Kansallista Epäonnistumisen Päivää avoimin ja suvaitsevaisin mielin tänään!

    Huomenna jo ehkä onnistumme, ellemme vielä ole sitä tehneet!

    Tällainenkin tuli sähköpostissa tänään!

    Huomenta!

    Kun heräät tähän päivään nousten väärällä jalalla sängystä, muistathan että on Kansallinen epäonnistumisen päivä! Tänään saa mokata.

    Kuinka voit juhlistaa Kansallista epäonnistumisen päivää tänään?

    • Jaa www.epaonnistumisenpaiva.fi-sivustolta löytyviä videoita Facebookissa. Videoilla mm. Jorma Ollila, Peter "Angry Bird" Vesterbacka, MM-jääkiekkovalmentaja Jukka Jalonen, Madventuresin Riku Rantala ja Wallu Valpio.
    • Kerro omista epäonnistumisistasi Facebookissa, Twitterissä ja keskustelupalstoilla. Kannusta muita kertomaan niistä.
    • Järjestä ad hoc -tilaisuus työpaikalla, koulussa tai kaveriporukan kesken. Keskustelkaa, mitä epäonnistumiset teille tarkoittavat, millaisia epäonnistumisia on tullut vastaan ja mitä niistä voi oppia?
    • Osallistu Kansallisen epäonnistumisen päivän virallisiin tilaisuuksiin ympäri Suomea. Tapahtumat löydät osoitteestawww.epaonnistumisenpaiva.fi/tapahtumat/

    PS. Päivän epäonnistunut vitsi kuuluu: Aloititko sinäkin aamusi Juhla-Mokalla?

    Energiaa epäonnistumisiin!

    3. lokakuuta 2011

    Garden in October 2011

    Beautiful autumn colors 2 October 2011 - Kauniita syksyn värejä 2 lokakuuta 2011







    The rose hips are very big this year.
    Ruusunmarjat ovat tosi isoja tänä vuonna. 

    Pimu loves rose hips
    Pimu rakastaa ruusunmarjoja

    We have a lot of apples left, even if I have made many litres juice already.
    Paljon omenoita jäljellä vaikka olen keittänyt jo paljon mehua.




    1. lokakuuta 2011

    Open by night Mariehamn 30.9.2011 - OBS! Även på svenska!

    En ole koskaan nähnyt niin paljon ihmisiä kaupungilla yhtä aikaa Maarianhaminassa. Hyvällä säällä oli varmaan osuutensa asiaan, ihan kuin kaikki olisivat lähteneet liikkeelle ostoksille, tapaamaan tuttuja, puhumaan, nauramaan ja pitämään hauskaa. Kävelykadulla ei meinannut päästä eteenpäin ollenkaan!

    Siellä olivat eri puolueetkin esittelemässä omia ohjelmiaan, oli muotinäytöksiä ja tanssiesityksiä ja kaupat auki kymmeneen.

    Monilla oli koiria mukana, kuten minulla. Niillä oli hauskaa kun saivat nuuskia, haistella ja vähän haukkuakin.

    Nyt olivat kaikki kaupat auki kaupungissa. Täällä on harvinaista että kauppa olisi auki pitempään kuin kuuteen, kolme isompaa ruokakauppaa vain ja KappAhl. Siellä oli myös pomppulinna lapsille ja kasvomaalausta. Olisi ollut kiva mennä pomppimaan, mutta kävikin ilmi etten olekaan lapsi! :D

    Yhdessä kaupassa oli todellakin superalennus! Sain kympillä pleiserin jonka entinen hinta oli 179 €. Eihän mulla sen hintaisiin ole varaa, joten nyt sitten ostin sen. Oli kaksi kokoa jäljellä, ja se pienempi oli just sopiva! Hieno juttu!

    Kangas on tosi hienoa, sellaista kohokuvioista, brokadimaista, vaalean sinistä, en ole ikinä ostanut vaaleansinistä, mutta näihin puolueen menoihin se väri sopii kuin nakutettu! Kyllä tuo väri sinänsä sopii minulle, mutta kun en ole koskaan ollut sinisen ystävä. Mutta kaikki muuttuu, myös mieli! 


    Här hörs Adeles låt, men ljudkvaliteten är inte den bästa.
    Tässä videossa kuuluu Adelen kappale, mutta äänen laatu ei ole paras mahdollinen.


    Jag har aldrig sett så mycket folk i Mariehamn! Vädret hade väl en avgörande roll i det. Det verkade som om alla hade kommit ut, vandrade, handlade, pratade, skrattade och hade det trevligt. Det var lite svårt att komma fram i trängseln på gågatan.

    Partierna var där för att presentera sina program, hoppslott fanns för barn, modevisning, dans och musik för alla. Väldigt  många hade hund/hundar med sig, precis som jag. De hade roligt också, det var ju mycket att nosa på, busa och skälla. Butikerna hade öppet sent. Det är ovanligt, vi har ju inte många butiker öppna efter sex på kvällen. 

    Vilken fin och trevlig stämning det var där!

    Jag ville hoppa i hoppslottet, men det var bara för barn!  :(

    Jag fyndade också! Jag hittade en plazer som kostade 10 €. Den hade kostat 179 € tidigare så jag tog vara på tillfället. Jag har inte tyckt om blå färg, men jag köpte plazern ändå, eftersom färgen var så fin. Den passar mig och även i min verksamhet med politik, vår färg är ju blå. Tyget var fint, brokadaktigt men inte färggrannt, och jag blev förtjust i det. Det fanns två storlekar kvar och jag köpte den mindre! Jess! 

    Täältä löytyvät kaikki jotka latasin: Open by Night Mariehamn
    Här hittar man alla videoklipp som jag filmade igår, se ovan.