7. joulukuuta 2016

(Liian) antava kaula-aukko

Photoshoppasin kuvan useista
eri lehdissä olleista pukukuvista
Linnan juhlat - jälkipyykki

Kun katsoo uutisia netistä, ei juuri löydäkään muuta, kuin juttua siitä, kuka oli kaunein linnan juhlissa, kuka oli superyllätys, kuka linnan kuningatar, kenellä oli illan rohkein puku, kuka oli linnan tyylikkäin, kuka teki tyylimokan, kenellä oli räikeä meikki, kuka oli ilman rintsikoita!

Siis NAISIA arvosteltiin tai kehuttiin ja laitettiin paremmuusjärjestykseen puvun perusteella ja muutenkin.

Kenellä oli (liian) antava kaula-aukko, kenellä taas arvokkaimmat korut, kuka oli tyrmäävä, kenen mekko paljasti dekolteen, kuka oli pukulistan kärjessä superyllättäjänä... ja mitkä huulet!

Ja pilkistihän linnan juhlissa yllättävä trendikin! Ou jee, ou jee!                   Yllättävä trendi

Entäs miehet? No, sieltä löytyi jonkun Robinin eripariset kengät, ja hän oli kai linnan komeinkin - ai niin, joku Juuso-karhun omistaja nimeltään Sulo oli sympaattinen.

Natsit saavat ihan rauhassa porskuttaa - tärkeämpiä asioita ovat antavat kaula-aukot ja linnan rohkein asu! 😨

Huoh! Ryydyttää jo vähän!

Kyllä minä nyt niin mieleni pahoitin!Ikävä ilmiö valtaa alaa!
Saattaahan joku olla peräti alasti pukunsa alla!
Linkki uutiseen: Ikävä ilmiö

Eikä tietenkään postausta ilman koissuja!

Kuva on otettu Oulussa, Jäälissä pojan luona 3.12.2016.
 Olin suloisen pojanpoikani Allun lapsenvahtinakin viikonlopulla.
Tässä Allu höpsimässä mummin kanssa lapsenvahti-iltana.
❤💚💜💙💛



9. elokuuta 2016

Ilmasohva saapui!

Noniin, ilmasohva tuli tänään e-Villestä.

Kuten aiemmin heinäkuussa postasin, sain sen ilmaiseksi, koska lähetin heille vinkin sellaisen olemassaolosta.

Pakkohan sitä oli testata heti ja eiku tuumasta toimeen.

Menin pihalle, ja aloin heiluttamaan ilmasohvaa ohjeiden mukaan, että saisin sen täytetyksi ilmalla. Ulkona olikin aikamoinen tuuli.

En silti onnistunut täyttämään ilmasohvan kuoria, koska oli liian pieni alue liikkua ilmasohvan täyttämiseksi.

Menin sisälle, ja laitoin sitten sähköisen ilmapatjan pumpun käyntiin ilmasohvan sisälle. Sain sen verran ilmaa siihen, että pystyin kasaamaan siitä ilmasohvan. Koska olen noin 160 cm *lyhyt*, kokeilu onnistui.

Koirat tulivat ihmettelemään, miksi minä heiluin pihalla jonkun keltaisen, ison rätin kanssa.

Ilmasohvassa pitää kyllä loikoilla aika tarkkaan keskellä, ettei se kellahda kumoon.

Kun kuvasin ilmasohvaa, se meinasi lennähtää naapurin Kaisun pihalle, siellä oli niin kova tuuli. En kehdannut mennä kadun varteen tai etupihalle juoksentelemaan sen kanssa saadakseni siihen ilmaa. 😁

Tässä linkki aiempaan postaukseeni

Koska lisäämässäni kuvassa koiratkin ovat mukana, en laita niiden kuvia postaukseni lisäksi, kuten minulla on ollut tapana. Mutta laitanpa sen sijaan mummin oman kultakimpaleen kuvia. 

Allu voikukkapellossa muutama päivä sitten omalla takapihallaan.
Allu omalla etupihallaan heinäkuun viimeisenä päivänä.
Hän on jo iso poika, 9 kk ja viikko tuossa kuvassa!  

6. heinäkuuta 2016

Höppänä

Myönnän, olen vähän höppänä! Minusta on jopa hauskaa olla höppänä ja joskus se höppänyys jopa palkitaan! Minulle kävi niin.

Tässä yksi esimerkki palkitsemisesta:

Laitoin e-Ville-verkkokauppaan heidän asiakaspalvelunsa kautta kyselyn ilmasohvasta eilen. Olin ehdottanut heille sellaisen hankkimista myyntituotteeksi muutama viikko sitten heidän FB-seinällään.

Kysymykseni kuului näin:

"Hei! 
Olisi hauska tietää, tuliko teillä nyt myynnissä oleva ilmasohva teille myyntiin Facebookissa olevalle sivullenne laittamani vinkin perusteella. Kirjoitin vinkin siitä muutama viikko sitten, vai oliko se hoksattu jo aikaisemmin?"

Vastaus tuli vuorokauden sisällä:

"Moi Raili,
Tämä on alunperin ollut meillä haussa jo huhtikuusta lähtien kollegamme bongattua sohvan. Alunperin tämä kuitenkin meinasi kaatua siihen, että valmistajat vaativat liian suuria minimitilauseriä tuotteelle ja vaikutti jo, ettei tätä saada kauppaan.

Kuitenkin minun mielestäni on kiva, että olet ollut tässä aktiivinen ja ehdottanut tuotetta meille, niin voisin tästä kiitoksena lähettää sinulle yhden sohvan ilmaiseksi :)

Minkä värinen sohva olisi mieleinen? Pääset tästä Airmate Chill ilmasohvan tietoihin:
"

Minulle siis on tulossa sellainen ilmasohva, halusin keltaisen tai punaisen. Jessss! Pihallehan sen voi laittaa, tai vaikka lötköttää siinä tv:n ääressä.
Ilmasohva, e-Ville

Ilmasohvan täyttäminen

Hyvät höppänät sentään! Kohta pääsen lekottelemaan ilmasohvalle. Nyt iltapäivällä tuli viesti, että keltainen sohva on tilattu minulle ja voin odotella postin ilmoitusta siitä. Saattaisi siihen pikku-Allukin nukahtaa.

Laitanpa pikku-Allu Alexanderinkin kuvan tähän. Mummin ihana mussukka!
Allu sai ensimmäiset kengät 19.6.
Kuvassa hän on kaksi päivää vaille 8 kk vanha.
Moposta on otettu renkaat pois. 
Eikä tietenkään postausta ilman koiria! 
Etualalla Ruutin koirapuistossa siskon tyttären tyttären koira Nala,
keskellä Nalle ja Pimu vasemmassa reunassa. Taustalla uimasillaan 
on kaksi koiraa, jotka ovat usein koirapuistossa.



20. kesäkuuta 2016

Ryhmärämä ja systerin synttärit

Nadam se da sam preveo tako pravo na hrvatski jezik da razumijete što mislim.

Naš izlet u Makarsku, u Hrvatskoj. Tekst je samo na finskom, a možete vidjeti slike. Proslavili smo 60. rođendan moj najmlađi sestre. Naš Domaćin je pečena rođendansku tortu za moju sestru. Bilo je jako lijepo iznenađenje!  Vila je vrlo, vrlo lijepo mjesto! Mi smo ga voljeli!

Our trip to Makarska, Croatia. The text is only in Finnish, but you can see the pics. We celebrated my youngest sister's 60th birthday. Our landlady had baked a birthday cake to my sister. It was a very nice surprise! The villa is a very, very nice place! We loved it!

Kaksi vuotta sitten vietettiin toiseksi nuorimman siskoni ja nuorimman siskoni miehen 60-v-synttäreita Budapestissä.



Nyt oli nuorimman siskon vuoro. Vietimme hänen 60-v-synttäreitään Kroatiassa, Makarskassa.

Tilasimme matkan jo viime vuonna alkusyksystä, vai olisko ollut jo elokuussa en muista. Vanhin sisko löysi mahtavan paikan Makarskasta. Ja eiku tuumasta toimeen, eli tilaamaan majoitus. Sitä ei tarvinnut edes maksaa etukäteen, vaan vasta paikan päällä sinne saapuessa.

Minä ja toiseksi nuorin siskoni lensimme Oulusta Helsinkiin myöhään perjantai-iltana, lähtö oli aikaisin lauantaiaamuna, piti olla jo puoli viiden maissa kentällä.

Vietimme yön kentällä kuten muutkin reppureissaajat, eli lentokentän penkeillä. Meillä vaan ei ollut reppuja. On se kyllä näin vanhana ja raihnaisena turhan hankalaa yrittää nukkua kovalla penkillä, mutta onhan vähän pehmustettu penkki kuitenkin pehmeämpi kuin kivilattia! Emme viitsineet lähteä 3-4 tunniksi Vantaalle siskoni pojan luokse, sinne matkustamiseen olisi mennyt vain muutama minuutti kehäradalla.

Oman makuuhuoneeni parveke näkyy
varjossa vasemmalla toisessa kerroksessa.
Majoitus Makarskassa huvilassa oli todella halpaa verrattuna esim. 10 hengen hotellimajoitukseen.

Saimme olla koko porukalla samassa talossa, tehdä aamiaista, iltapalaa, lounasta, milloin mitäkin, jos ei huvittanut lähteä kaupungille. Huvilassa oli hieno grillipaikkakin.

Vuokrasimme siis kokonaisen suuren huvilan. Jokaiselle löytyi oma huone, pariskunnille tietysti yhteinen. Talossa oli 6 makuuhuonetta, ja jokaisessa oma kylppäri, ja parveke/terassi. Vai oliskohan ollut niin, että yhdessä alakerran huoneessa ei ollut terassia, en ajatellut asiaa sen tarkemmin.

Näkymä yläkerrasta alas kaupunkiin
Olohuone ja keittiö olivat tarpeeksi suuria isollekin seurueelle, ja terassialue oli iso. Emme me paljon olleetkaan sisällä, koska säät suosivat meitä. Ja maisemat olivat mitä mahtavimmat terassilta katsottuna.

Talo on parin kilometrin päässä Adrianmeren rannasta, ja Makarskan keskustasta, hyvin jyrkällä rinteellä. Talolta alas ja takaisin ylös käveleminen kävi kyllä aika kovasta työstä!

Uimaan ei kuitenkaan tarvinnut lähteä meren rantaan, koska talossa oli mukavan kokoinen uima-allas. Siellä oli myös pingispöytä, tikkataulu ja jalkapallopeli, myös paljon leikkivälineitä lapsille.

Vanhin sisko ja hänen miehensä olivat Kroatiassa jo viikon ennen meitä, Bračin saarella. He tulivat sieltä huvilallemme Makarskaan jo päivää ennen meitä ilman että tiesimme siitä.

Tervetuliaiskattaus
He olivat järjestäneet kivan tervetuliaisyllätyksen meille; terassin pöydällä odotti oluet, Cosmopolitan-vodka ja ruokatarjoilu salaatin ja leivän muodossa. Kun huvilan omistaja tuli opastamaan meitä taloon, hän ei kertonut, että sisko ja hänen miehensä piilottelivat yhdessä makuuhuoneessa. No, paljastuihan se sitten. Oli kiva aloitus lomalle!

Vietimme pikkusiskon syntymäpäivää viikon etuajassa, koska matkan ajankohta oli silloin sopiva. Varsinainen syntymäpäivä oli 7.6.

Oikealla Konzum. Lähellä oli myös pankkiautomaatti.
kuvasta ylävasemmalle mentiin meidän huvilalle
Eka päivänä lähdin kävelemään Konzum-nimiseen kauppaan, kun palasimme kaupungilta, muut jatkoivat huvilalle. Siitä tulikin rankka reissu, kun siellä oli niin paljon umpikujia, eikä mitään umpikujan merkkejä. Muutenkin siellä käytettiin liikennemerkkejä aika säästeliäästi.

Jouduin kokeilemaan monta eri kujaa, ennen kuin pääsin tielle, mistä saatoin suunnistaa talolle. Sinä päivänä tuli yli 18 000 askelta, ja jalat olivat ihan tönkkönä huvilalle tullessa. No, näinpä ainakin maisemia. Juhlakalun miehelle kävi samoin, kun hän myöhemmin vaelsi vuorelle ja kylälle.

Ennen matkaa ajattelin vuokrata siellä pyörän, mutta kun näin/koin maisemat paikan päällä, päätin unohtaa koko idean. Siellä olisi joutunut raahaamaan pyöränkin ylämäkeä huvilalle itsensä lisäksi, oli niin jyrkkiä mäkiä. Alas olisi kyllä päässyt tosi nopeasti.

Kaupungilta kohti huvilaa
Käytimmekin taksia aika tiuhaan kaupungille mennessä ja sieltä tullessa, se oli sen verran halpaakin. Tilattiin useimmiten kaksi taksia, yhteen mahtui aina viisi, ja kustannus oli kai jotain reilut pari euroa per nokka suuntaansa. Ei ollenkaan paha. Paluumatka takaisin Splitiin maksoi 1000 kunaa, eli noin 135 euroa, 13,50 per nokka, kilometrejä tuli kuitenkin jotain 80, joten sekään ei ollut paha hinta. Oli se ainakin helppo keino päästä lentokentälle.

Monissa esitteissä sanotaan, että Kroatiassa olisi Suomen hintataso. Se ei kuitenkaan pidä alkuunkaan paikkaansa, vaan esim. ravintoloiden hinnat olivat paljon pienempiä. Alle kahteenkymppiin sai erinomaisen ruuan viineineen.  Ruoka-annokset olivat suuria, ja pihvit valtavia! Suomessa ei voi kuvitellakaan saavansa niin suuria pihvejä. Yhtenä iltana vanhin siskoni tilasi jonkun pihviruuan, ja pihvi painoi varmaan 400 grammaa. Hän ei jaksanut syödä kuin ehkä puolet siitä.

Itse tilasin vasikankotletin, ja niitä tulikin kaksi suurta! Söin kaikki, vaikka tiukkaa tekikin, eihän hyvää ruokaa voi jättää! Syöppö mikä syöppö!

Kuvattu huvilalta
Ruokakaupoissa hinnat olivat edullisia, vain esim. Coca Cola ja muut tuontitavarat olivat lähes Suomen hinnoissa, mutta halvempia kuitenkin. Tupakka oli paljon edullisempaa, porukan tupakoivat ihmiset ostivatkin kartongit mukaan. Minäkin kuskasin yhden kartongin, vaikken poltakaan - se oli siskoni miehen, saipahan hän tuoduksi ylimääräisen kartongin minun laukussani.

Meillä oli yhteinen ruokakassa, alkoholijuomat jokainen osti erikseen. Itse kulutin lähes pullollisen punaviiniä viikon aikana huvilalla. Jaoin sen kyllä siskon miehen kanssa, koska en saanut juoduksi koko pullollista. Ravintolassa join aina lasillisen valkkaria. Ravintola tarjosi usein myös ilmaiseksi snapsin jälkiruuaksi. Join sellaisiakin pari kolme loman aikana.

Viini oli halpaa. Juhlakalun avomies osti kolmen litran valkoviinipänikän kaupasta, se maksoi muistaakseni jotain viisi euroa. Se ei mennyt kuitenkaan kaupaksi huvilalla, koska oltiin niin paljon liikkeellä, ettei ehditty. Joidenkin mielestä se ei ollut hyvääkään, eikä kukaan ollut muutenkaan innokas juomaan, joten hän joutui kaatamaan koko pänikällisen vessan pyttyyn lähtiessämme. Mitä tuhlausta! 😱 Harmi, kun en hoksannut kuvata tapahtumaa.

Grillipaikka
Yhtenä päivänä laitettiin ruokaa huvilalla, ja osa porukasta meni ostamaan hyvää pihvilihaa kaupasta. Lihanleikkaaja oli ihmeissään, kun siskon tyttö yritti selittää, että tarvitaan lihaa pari kiloa, eli kymmenelle hengelle parinsadan gramman pihvit. Englantia ei osattu kovin hyvin joissakin paikoissa. No, Satu joutui sitten näyttämään, milloin lihanleikkaaja lopettaa pihvien leikkaamisen. Se lihaläjä ei todellakaan maksanut paljon, vähän alle 15 euroa, siis 1,9 kiloa hyvää pihvilihaa! En osaa kertoa tätä tarinaa tämän paremmin, koska en ollut itse mukana.
Siskojen miehet,tyylikäs hattuherra Kari ja herra kirjailija Eero paistoivat pihvit grillipaikalla. Oli siinä tekemistäkin, koska pihvejä oli niin paljon, lisäksi grillattiin maissia, pekoniin kiedottua parsaa ja tomaatteja. Kuumahan herroilla tuli, mutta olipa hyvää ruokaa!

Grillaamisesta on videokooste, jonka liitän jutun loppuun.

Vinot puut Makarska Rivieralla
Rannikolla oli joka paikassa jännän näköisiä, vinoja puita. Ottamani kuvat epäonnistuivat, joten laitan tähän siskoni Lispen ottaman kuvan.

Muu porukka kävi yhtenä päivänä Krkan kansallispuistossa, missä on paljon vesiputouksia. Itse en uskaltanut lähteä mukaan, koska nilkkani vihoitteli koko matkan ajan, ja kansallispuistossa käyminen olisi vaatinut aika paljon kävelyä. Kävin sillä aikaa ostoksilla Makarskan keskustassa, ja siellähän aika kuluikin aika nopeasti. Krkan reissulaisilla meni koko pitkä päivä matkaan, taksimatkallakin 2,5 tuntia suuntaansa. Mutta he olivat oikein tyytyväisiä matkan antiin. Ja minullekin tuli yli 10 000 askelta shoppailureissulla! Tottakai tämä vaivani harmitti todella paljon, mutta eipä sitä jaksanut jäädä harmittelemaan sen enempää, loma on loma, eikä silloin surra.

Kujat olivat niin kapeita, että autojen piti
vekslata, että pääsivät kääntymään
Talon omistajan tekemä synttärikakku
siskolle. Kaikki kynttilät sammuivat
kerralla!
Ritu-sisko 60 v.
Siskoni synttärijuhlat vietettiin tiistaina toukokuun viimeisenä päivänä, viikko etuajassa.

Vuokraemäntä yllätti meidät tuomalla itse tekemänsä synttärikakun! Oli kiva saada ihan paikallista, itse tehtyä kakkua, se oli joku suklaakakku. Siinä oli kynttilöitäkin. Sisko onnistui puhaltamaan kaikki kynttilät sammuksiin yhdellä kerralla - mutta eipä niitä ollutkaan kuuttakymmentä! Kakku maistui kaikille oikein mainiosti!

Minun syntymäpäiväni sattui paluupäivälle, eli 4.6. Minäkään en jäänyt lahjoitta! Sain ihania nilkkakoruja, rannerenkaan ja korvikset kotimatkaa edeltävänä iltana! Ryhmärämä tiesi mistä tykkään!

Kuvassa saamani lahjat
Makarskasta ostamani hatun päällä.

Ja olipa myös pieni synttärikakkukin odottamassa minua siskon pojan luona Vantaalla paluumatkalla, missä odotimme tunnit ennen Ouluun lentoa. Meillä olikin kokonainen päivä ja ilta aikaa olla vierailulla.

Vantaalla odotti synttärikakku minuakin

Olimme Oulussa yhden maissa yöllä, ja poikani haki meidät lentokentältä (minä ja toiseksi nuorin siskoni edelleenkin), sisko ja hänen miehensä jäivät Porvooseen päiväksi, muut asuvatkin Etelä-Suomessa.

Sieltä ajelin sitten siskon kanssa Kemiin, ja oltiin kotona kolmen maissa. Eli sekin yö meni vähän harakoille, jos ajattelee nukkumista. Mutta hyvin me vanhat jäärättäret jaksettiin valvoa mennen tullen! 😉

Oli todella kiva reissu - naurua, hulluttelua, hyvää ruokaa, kauniita maisemia, liikuntaa.

Hyvällä porukalla on hyvä reissata!

Kiitos Ritu-sisko (juhlakalu) ja hänen avomiehensä Eero, Lispe-sisko ja miehensä Kari, Helvi-sisko, siskontyttäret Satu ja Maarit, Satun poikakaveri Jari sekä Katja! Olette ihania! 

Mihin seuraavaksi?

Videoita


Siskon mies hyppää altaaseen Erittäin lyhyt videopätkä


Kuvia Makarskan reissulta

Tauko shoppailun lomassa. Muut olivat Krkan kansallispuistossa.
Matkalla huvilalta alas cityyn
Selfie ravintolassa
Hatun ostossa
Päässä Makarskasta ostettu turkoosi huivi, jossa metallikoristelut.
Nämä huivit maksoivat reilun euron kappale. Ostin kaksi, molemmat mielivärejäni.
Poseeraan terassilla
Kuva oman makuuhuoneeni parvekkeelta
Huvilan puutarhaa
Viiniköynnös terassin ruokapöydän katoksena
Huvilalla
Huvilan terassilta otettu kuva
Kuva huvilan yläkerrasta otettuna. 
Auringonlasku huvilalla
Tämä mies myi toribasaarissa vaatteita. Selvästikin
Suomifani koska muita lippuja ei ollut.
Makarska Riviera
Tämä tarjoilija tarjoili alla näkyvän kala-annoksen
Ruoka-annokseni eräässä ravintolassa.Samana päivänä pyydystettyä
makrillia.Tuo vihreä on pinaattia ja perunaa. Oli hyvää.
Tällaisen ruoka-annoksen olivat Lispe-sisko ja hänen miehensä
Kari saaneet Makarskassa illalla päivää ennen saapumistamme.
Juhlakalu. Ollaan syömässä kaupungilla.
Party party!
Ryhmärämä syömässä ravintolassa Makarska Rivieralla.
Vasemmalta edestä Eero, minä, Maarit, Ritu, Helvi, Lispe, Kari,
Jari, Satu, Katja. Tarjoilija kuvasi.
Makarskan rivieralla. Ruokaravintolat ovat tässä rannalla
Makarskan rivieralla
Makarskan rivieralla
Juhlakalu Ritun kaunis tytär
Pyöriminen pyörryttää
Satu ja Jari yöuinnilla
Kostutin varpaat Adrianmeressä. Kävin uimassakin, vaikka olikin 
oma allas huvilalla. Jalkapöydät olivat vähällä kärähtää shoppailu-
reissulla, kun unohdin aurinkovoiteen.
Minä Adrianmeressä
Helvi-sisko Adrianmeressä
Juhlakalu Ritu
Ryhmärämä ruokaa odottamassa
Siskon miehen  Kari kanssa poseerataan
Siskokset Makarska Rivieralla
Lispe, Ritu, minä, Helvi
Seurueen miehet Eero, Jari ja Kari.
Naisia oli kokonaista 7 kappaletta! 
Siskokset, vanhin oikealla ja siitä sitten vasemmalle
ikäjärjestyksessä. Nuorin, 60 v-juhlakalu, vasemmalla.
Yksinäinen sitruuna huvilan puutarhassa
Limettejä oli paljon huvilan puutarhassa.
Poimin niitä muutaman ruokaa varten.

Osoitekyltti huvilan seinässä
Kuća Za Odmor - Lomatalo
Kuntosali huvilan ylimmässä kerroksessa
Täällä uni maistui päivän spatseerausten jälkeen.
Tämä ei ole Pimu eikä Nalle. Tuli ikävä koiria,
kun näin tämän makoilevan kahvilan edustalla.
Soittaja/isäntä oli ilmeisesti kahvilla.


Mummin suloinen Allu (Alexander) ♥ tavattiin myös Kroatian reissulla,
kun käytiin
 viemässä koirat hoitoon lentokentälle mennessä.
Kuvassa wanha rouva Nalle Allun "tukena".

Eikä postausta ilman omia koiria!  
Pimu ja Nalle juovat vettä. Käytiin retkellä Paavonkarissa.
Makarska sijaitsee vuoren juurella.