23. lokakuuta 2011

Purkitettua sex appealia

http://sundqvist.blogspot.com/ kuvan linkki täältä
Eksyin tässä eräänä päivänä netissä lihotusmainokseen, ja sitä kautta tähän sex appeal-juttuun.

Otsikon teksti on lainattu täältä: Julkaistu: Oittinen, Riitta (1999): Nuorekkuuden ihanteista ja arjesta ennen toista maailmansotaa.

Myös näistä olen saanut inspiraatiota ja aiheita, kaikki kunnia heille! Suurin osa inspiraatiosta tuli kahdesta ensimmäisestä alla olevasta linkista, ja tietysti tuosta Riitta Oittisen julkaisusta. Käykää lukemassa!:

Tuon yllä olevan kuvan nähdessäni luulin ensin, että nainen suri sitä että oli lihonut niin paljon. Mutta ei, hän iloitsikin lihomisestaan, ja mainosti lihotusrohtoaan.

Laitan tekstin lomaan vanhoja mainoksia, jotka kaikki eivät liity naisten kauneuden hoitoon. Kuvat on otettu yllä mainituista linkeistä. 


Mainokset olivat aikoinaan enimmäkseen piirroksia. Tämä kuva löytyy 
useastakin eri paikasta. En tiedä mikä on alkuperäinen lähde.
Flickr sivuilla löytyy kaksi eri tekijää ja kuvan laittajaa.
Kun lukee näitä entisaikojen mainoksia, huomaa monessakin kohtaa, että naisellisia muotoja suositaan, ei laihuutta kuten nykyään. Toki tänä päivänäkin pitää olla rinnat, ja isot, vaikka silikonilla täytetyt jos ei ole luonnostaan!

On jännä kun asiat nähtiin aivan toisella tavalla nykyään:

"Ennen palmikot kaunisti neitosia
hameen helmat ne maata viisti
luotu kauneus vierailta salattiin
oli impynen kaino ja siisti.

Nyt neitoset maalaa ja puuteroi
povi paljas ja leikattu tukka
ja hameet ei piilota polviakaan
kylmän suojana silkkinen sukka
(Julkaistu: Oittinen, Riitta (1999): Nuorekkuuden ihanteista ja arjesta ennen toista maailmansotaa. Teoksessa Ilka Kangas & Pirjo Nikander (toim.): Naiset ja ikääntyminen. Helsinki: Gaudeamus, 46-82.)"

Aikanaan suositusta Emännän tietokirjasta (1930) niksejä taloudenhoitoon, perheenäiti saattoi törmätä hakusanaan kasvojen rypyt: "Kovat virnistykset, tarpeettomat ilmehtimiset ja pysyväisesti surkea ilme aiheuttavat auttamattomasti ryppyjä, samoin kyyneleet".

Kauneuskilpailuissakaan ei ennen naisten ikä ollut niin tarkoin rajattu kuin nykyään, mutta kyllä sekin vaatimustaso kiristyi:

"Nykyisiin kauneuskilpailuihin verrattuna osanottajien ikä vaihteli paljon, sillä  mukanaolo sallittiin 16-35 -vuotiaille. Toisin kuin tänään, avioliitto ei ollut este osallistumiselle.

"Perinne jatkui. Seitsemän vuoden kuluttua (1926) samankaltaiset naistyyppikisat järjesti Suomen kuvalehti. Tarkkoja ikärajoja ei enää asetettu. Sen sijaan rajaksi oli otettu fyysiset merkit: "on turha yrittää vanhoilla ryppyisillä naistyypeillä, vaikkapa he polveutuisivat itsestään Louhesta, Pohjolan emännästä" todettiin osallistumissäännöissä.

Implisiittisempää pohjaa vanhuuden kavahtamiselle antoi lehden artikkeli, joka käsitteli taiteemme naistyyppiä. Kaikki kymmenen esimerkkitaulua olivat tytöistä tai nuorista naisista. Edelfeltin kuuluisan Ruokolahden eukkoja kirkonmäellä -maalauksen (1887) kirjoittaja mainitsi sivuuttaneensa tietoisesti."

Kauniiksi kutsuttuja naisia haluttiin myös maan tavoiteltujen poikamiesten puolisoiksi jalostamaan kansallisrotua!

"Naisten rotupuhtautta todisteltiin väitteellä, jonka mukaan naiset kotiin jääneinä — toisin kuin maailmalla matkustelleet miehet — olisivat säilyttäneet kansalliset piirteet muuttumattomampina. Näin samalla käänteisesti perusteltiin ja korostettiin miesten ulkonäön toissijaisuutta. "

Siis haloo! Miten ne miehet olisivat voineet muuttua? Ei kai vieraassa maassa käyminen muuttanut ihmisen kansallisia piirteitä?! Ja naiset sitten muka säilyttäneet ne kun jäivät kotiin! Kaikkea ne keksivätkin!

Vihjailut suomalaisten "alempaan rotuun" liittyneestä rumuudesta antoivat herätteen Suomen Kuvalehden kauneuskilpailulle.

1930-luvulla suomalainen nainen voittikin kisat kolme kertaa, ja näin todistettiin, ettei suomalainen olekaan "alempaan rotuun" kuuluvia. Näin tuo rotuväite siis kumottiin.

"Purkitettua sex appealia

Ottakaa käteenne vaikka viimeinen päivälehti ja käyttäkää silmiänne ja te huomaatte että koko maailma on noussut pelastamaan naista kaikesta siitä kauheudesta, joka sisältyy sanoihin: rumuus, vanhuus, lihavuus.

Joka maailman kulmalta tulvaa hänelle neuvoja, joita noudattamalla hän saavuttaa ikuisen nuoruuden ja kauneuden: laihdutuspastilleja, ihovoiteita, kauneusvesiä, vaahtokylpyjä, ikikiharoita, huulimaaleja, leukasiteitä, jotka poistavat vaikka kymmenen leukaa ja kauneussaippuoita, jotka yhdessä viikossa antavat käyttäjälleen maailman ihanimman hipiän ("Pirjetta", Saavatko miehet olla rumia? Aitta 1930:11).

Mainos vuodelta 1938
Mutta niin kauan kuin minä vielä olen iloinen poikamies, joka kollektiivisesti rakastaa kaikkia, kaikkia, kaikkia kauniita naisia, ainakin niin kauan huudan minä: eläköön kosmetiikka, oppikaa kosmetiikkaa, käyttäkää kosmeettisen mustan magian kaikkia noitatemppuja hyväksenne (Olavi Paavolainen, Poikamiehen näkökulmasta, Kauneudenhoitolehti 1933:2, s. 7)"

Kauneushoitoloitakin alkoi ilmaantua Helsinkiin 1930-luvulla, vuosikymmenen alussa oli kolme kappaletta, ja saman vuosikymmenen lopussa jo 15.
  • Miranda: ruumiinkulttuuria, permanettiondulointia, kauneudenhoitoa 
  • Tukholmalaisen kauneudenhoitokoulu Academie Scientifique de Beautén  yhteistyökumppani Paris: radiumnaamioita ja laihduttavaa parafiinikäsittelyä
  • Carmen: maaseudulle tilauksesta kemikaaliota ja toalettitarpeita
  • Cléo: hormoninaamioita ja vitamiinipitoista aasinmaitoa 
  • Cosima: lihaskudosta kiinteyttävää diatermiaa 
  • Susanne: Vivormones-käsittelyä vanhentuneelle iholle
  • Institute de Beauté Jeanine: kasvojen kohottamista ilman kirurgisia toimenpiteitä. 
Kauneushoitolan toimintaa kuvasi tarkemmin helsinkiläisen Salon New Yorkin johtajatar vuonna 1932:

"Te tulette pieneen, sievään verhojen ympäröimään "budoaariin", jossa on suuri peili ja leposohvan tapainen tuoli. Te riisutte päältänne leningin (herrat riisuvat takkinsa ja aukaisevat paitansa kauluksen). Sen jälkeen asetutte taaksepäin nojaavaan asentoon tuoliinne ja teidät peitetään huovilla, vain pää, osa rintaa ja selkä jätetään paljaiksi. Sen jälkeen kääritään päähänne pyyheliina. Nyt se alkaa.

Ensin puhdistetaan kasvot, kaula ja rinta cleansing creamella. Sitten hierotaan ihoa skin food kasviravinnolla. Hieromisen jälkeen käytetään sähkövibraatiota, jossa vibraatio tapahtuu käden välityksellä.(--) Silmät huuhdotaan silmävedellä (eyelotion) ja sitten asetetaan silmien ja kasvojen päälle kompressio. Sen tarkoituksena on vetää kokoon ihohuokosia ja vahvistaa kasvolihaksia. Senjälkeen sivellään jäällä (tämä karaisee ja vahvistaa ihoa ja kirkastaa ihon väriä). Sitten vain lievästi puuteria, ja jos niin halutaan, punaväriä poskiin ja huuliin. Viimeksi toimitetaan selän ja niskan hierominen, vibraatio ja puuteroiminen. Ja niin olette valmiita astumaan kadulle, joka niin pahasti koettelee hipiäänne, puhtain kasvoin, tyyninä ja rauhallisina kuin vanhat filosoofit, mutta nuortuneita ja uhkeina kuin -- puolijumalat!"

"Vaikka suomalaiset tavallaan ovat maailman puhtain kansa – ajatellen jokaviikkoista saunaa – emme yleensä vielä ole saavuttaneet sitä viimeistä siisteyden astetta, joka antaa sivistysihmiselle erikoisen tenhoavan leiman", pahoitteli puolestaan kirjailija Kersti Bergroth naisille laatimassaan Miellyttämisen taidossa (1925)."

Työläisnaisille näitä mainoksia ei osoitettu, koska haluttiin pitää ero työläisten ja hienoston välillä. Hienostolla oli sitäpaitsi varaa ostaa kauneutta itselleen. Esimerkiksi vasemmiston naisille osoitetuissa lehdissä ei paljonkaan mainostettu kauneustuotteita.

"Vaikka nuorekkuuden tärkeys ei näkynyt työväenlehtien lukijoille niin selvästi mainosten ja kirjoitusten kautta, se tuli esille ideologisessa kuvastossa. Kommunistisen ihannenaisen rakentumista käsitelleen Eric D. Weitzin mukaan uusi 1920-luvun työläisnainen oli nuori, hoikka ja eroottinen aivan kuten porvarillinen sisarensa. Proletaarinaisen kauneus perustui kuitenkin terveyteen ja atleettisuuteen, ei porvarillisena pidettyyn prameuteen tai ylellisyyteen."

Mutta jos kauneutta ihannoitiin, se siis esitettiin eri tavalla, terveytenä, atleettisuutena yms. Arvosteltiin myös ylempien sosiaaliluokkien naisia.

"Jälkimmäiseen viittaa naisen kolmatta ikäkautta käsittelevä artikkeli (1912) Työläisnaisessa. Siinä elämäntapojen kerrottiin vaikeuttavan vanhenemisen kohtaamista: "rasittava seuraelämä, myöhään valvonta, ylellinen elintapa, heikontuneet hermot, sopimaton puku, nurinkurinen katsantokanta kaikessa, mikä on todella arvokasta elämässä (--) vaikuttaa ehdottoman epäsuotuisasti menopaussiin."

Kauneusihanteet muuttuvat koko ajan, mutta tämän hetkinen kauneusihanne on kaiketi laihin mitä koskaan on ollut.

"Suhtautumisen kirjo 

Tiedemiehet ovat näihin päiviin asti näyttäneet pitävän tätä kysymystä turhanpäiväisenä, eivätkä ole siitä välittäneet; toiset taas sen sijaan, että kiittäisivät, moittivat aina siitä, että nainen huolehtii kauneudestaan. Tämä on yksi niitä miesten epäjohdonmukaisuuksia, sillä kauneushan on kumminkin heidän tulisen jumaloimisensa esineenä (Kauniiksi tulemisen taito. Mathilde Pokinotoff, lääketieteen tohtori Pariisin ja Pietarin tiedekunnissa, 1907, s. 3)"

Tekstin lainaukset täältä:
Riitta Oittinen - Nuorekkuuden ihanteista ja arjesta ennen toista maailmansotaa

Tällä ei ainakaan tänä päivänä
houkuteltaisi ostajia.
Tunnettehan urhoolliset Hakkapeliitat, jotka Kustaa II Adolf'in taistelussa oikeuden ja totuuden puolesta eivät tuumaakaan väistyneet, jotka kestävyydellään ja järkkymättömyydellään raivasivat tien vihollisrintaman läpi, siellä missä toiset horjuivat. Asemastaan enimmin pidettyinä eivät Hangon Keksit ole koskaan väistyneet ja se on juuri niiden ensiluokkainen ja täysikelpoinen laatu, joka on vienyt ne voittoon. Myöskin Te tarvitsette keksiä; antakaa niiden tulla jokapäiväiseksi ravinnoksi kodissanne. Mutta älkää pyytäkö keksiä yleensä, pyytäkää Hangon Keksiä (Hangon Keksi- mainos vuodelta 1926).

Mainoksia:

1950
Päätäin hävittämiseen voi käyttää uusia DDT-valmisteita kuten "Täystuho", "Salamasurma", "Yke" ym.

1930
Onko teillä monta rautaa tulessa? Syökää enemmän sokeria! Uusia voimia ja virkeyttä antaa teille sokeri, se on huokeinta ja tiivistetyintä ravintoa (Kotkan sokerin mainos vuodelta 1937)

1960
Olut ei lihota. Pullollinen suomalaista olutta sisältää vain 125 kaloria.



Kuva Wikipediasta

7 kommenttia:

  1. Mielenkiintoinen kooste! Mukava lukea.

    VastaaPoista
  2. Tosi hyvä juttu:=))) Ihanaa sunnuntaita ja ensi viikkoa, siskoseni

    VastaaPoista
  3. Oletko mainoksen uhri?? Taitavat olla aika vanhoja mainoksia, hinnatkin ovat mummun markoissa. Mutta olisi kiva kokeilla onko noista makeisista apua, painoni menee alas kuin lehmän häntä.
    En minäkään tykkää liian lihavasta, enkä liian laihasta naisesta, siis kumppanina, mutta ystävänä kyllä. Sellainen sopivasti pehmeä on suosikkini!!!

    VastaaPoista
  4. Ennen oli ennen ja nyt on nyt, kuten lapseni aina huomauttavat jos rupean puhumaan "ennen"..Mielenkiintosia nämä vanhat jutut, Itselläni on viikkolehtiä 1920 luvulta alkaen /esim.Vecko journalen,Husmodern ja Året runt lueskelen niitä silloin tällöin.

    VastaaPoista
  5. Kiitoa Anna Y!

    Minua kiinnostavat nämä jutut. On mielenkiintoista nähdä, miten ennen on ajateltu asioista. Ja tämähän oli oikein tieteellinen tutkimus, mistä myös tykkään.

    Kiitos Helekka siskoni rakas!

    Ihanaa sunnuntaita ja ensi viikkoa sinullekin!

    Polaris:

    Kiitos kommentistasi. Minä en ole mainoksen uhri, kun en katso televisiosta niitä, en yleensä edes katso mainostelevisiota, en ole tilannut sellaisia kanaviakaan!

    Jos satun joskus mainoksen ääreen, vaihdan kyllä kanavaa sen ajaksi. Joskus katson Ruotsin nelosta, se on nimittäin ainoa mainoskanava joka mulle näkyy, mutta silloinkin vaihdan kiireesti kanavaa mainoksen ajaksi. :D

    Ja nuo mainokset olivat kyllä mielestäni papan pennosissa, ei mummoilla ollut siihen aikaan paljonkaan sanomista! :D

    Minä en voisi sulkea pois laihaa tai lihava kumppania, en katso ulkonäköä jos ihastun, enkä kiellä itseäni ihastumasta jos joku on "liian laiha tai liian lihava".

    Sellainen valikoivuus poistaa mielestäni mahdollisen onnen elämästä ja on myös melko pinnallista. Mutta jokainen elää mieltymystensä mukaan, enkä voi moittia siitä ketään.

    Jokaisella on tietenkin omat ihanteensa, minullakin, mutta poikkean siitä mielelläni jos kohtaan ihanan ihmisen, luineen tai läskeineen.

    Pia:

    Kiitos kommentistasi. Näinhän se on, ei menneisyyteen kannata katsoa. Mutta on se joskus mielenkiintoista.

    Ajattelin tuota mitä lapsesi sanovat "Ennen oli ennen ja nyt on nyt", hieman pidempäänkin. Ja huomasin, etten minä juuri koskaan puhu entisajasta ihannoivasti tai kaipaa sinne takaisin.

    Minusta nykyaika on ihanaa, vaikka tämä maailma ei olekaan täydellinen, ja on taas menossa takapakkiakin! :D

    Minun nenäni edessä tuossa keittiön seinällä on kehystetty lehden sivu vuodelta 1952. Löysimme sen kun purimme pikkutalon eristeitä, kun remontoimme sitä.

    Siinä puhutaan neekereistä kuin se olisi ihan normaali käytäntö, ja niinhän se olikin! Lehti on Hufvudstadsbladet 11.11.1952. Yksi uutinen siinä: " Blodig dag i Sydafrika. Tiotal negrer nedskjutna.

    Silloinhan tuo neekeri oli normaalia kielen käyttöä, muttei enää.

    Taidanpa ottaakin siitä sivusta kuvan, ja laitan tuonne tekstini loppuun!

    VastaaPoista
  6. Vieläköhän ne neekerinsuukot ovat vielä olemassa. Kyllä ne oli sitten hyviä! Taitaa olla nilläkin nimi muuttunut.?

    VastaaPoista
  7. Kiva Pia kun kommentoit!

    Kyllä niitä on vielä olemassa, ja ovat aivan yhtä hyviä kuin ennenkin, taitaa vain nimi olla eri, en vaan muista mitä pakkauksessa luki! :D Loppuivat aika äkkiä! Nam!

    VastaaPoista

Kommentteja kiitos! Comments please! Oli pakko ottaa sanavahvistus käyttöön roskakommenttien vuoksi.