24. marraskuuta 2010

Kamalan kylmää - mutta ei hätää!

Kyllä täällä Ahvenanmaallakin voi olla kylmä!

Mutta oikealla pukeutumisella ja asenteella siitäkin selviää, vaikka muutaman asteen pakkanen ja melkein myrskyn voimalla puhaltava tuuli tekee säästä melkein arktisen.

Löysin vanhan, melkein käyttämättömän Luhdan toppatakin tuolta varaston jemmoista. Se on räikeän neonkeltainen, tyypillinen 80-luvun muotiväri urheiluvaatteissa. En ole käyttänyt sitä juuri ollenkaan 80-luvun lopun jälkeen kun se on ollut aivan liian kuuma. Käytin sitä silloinkin vain kun olin laskettelemassa Ylläksellä ja siellä oli 30 astetta pakkasta ja pureva viima puurajan yläpuolella! Hiihtohississä oli tosi kylmää olla, mutta se neonkeltainen toppatakki kyllä piti viiman ulkopuolella.

Nyt laitoin sen päälle, turkoosi pipo typ kommando, sitten isotupsuinen turkoosi tupsulakki siihen päälle (kaikki 80-luvun lopusta ja tyypillisiä väriltään). Sitten tavalliset pitkikset jalkaan, siihen päälle Fjällrävenin kunnon housut (työhousuni ajalta jolloin olin työnjohtajana rautatieasemalla Luulajassa) ja sitten fleecehanskat ja siihen päälle sellaiset joustohanskat jossa on kumisekoitusta, ettei kosteus mene läpi fleecehanskoihin. Ja eikun ulos koirien kanssa pitemmälle lenkille.

Ulkona oli, ja on edelleenkin tämän kirjoittamisen hetkellä, tosi kova tuuli. Oli joskus vaikea puskea päin tuulta.  Tie on liukas, koska viima on pyyhkinyt pinnan peilikirkkaaksi. Vaikka minulla on jalassa kengät, joissa on hyvä pohja, olen kellahtaa nurin koko ajan.

Kaiken lisäksi Pimu-koira on aivan villinä, kun on lunta. Se hyppii ja pomppii kuin mielenvikainen edestakaisin. Asiaa ei helpota ollenkaan, kun äitikoira, Nalle, on tosi laiska ja nirppanokka. Hän ei tykkää ollenkaan kun myrskyää ja tuiskuaa, turkki kastuu, eikä hän jaksaisi oikein kävelläkään, tai viitsisi. Hän on koko ajan perässä, pitää melkein vetää mukanaan.

Yritä siinä nyt sitten tasapainoilla peilikirkkaalla tiellä, Pimu vetäen sinne sun tänne, ristiin rastiin, ojasta tien yli toiseen, hyppien ja pomppien edestakaisin pitkin tietä, lumessa  möyrien, välillä kyljellään liukuen kun yrittää kääntyä liukkaalla tiellä ja jalat menee alta, jahdaten lumihiutaleita, noukkien lumikokkareita, kantaen tuulen tielle riipimiä risuja, kiusaten äitiään, hyökkäillen sinne tänne, hyppien minua vasten - miksei kukaan leiki kanssani... ja sitten Nalle laiskasti köntystellen, löntystellen ja pysähdellen siellä perässä vötkistelee ja vastahakoisesti kulkee mukana. Ja joskus pysähtyy - on kuin yrittäisi vetää betoniporsasta mukanaan.

Minulla repeää melkein kädet irti kun on kaksi vastakkaista, täysin erilaista voimaa molemmin puolin. Mutta en anna periksi! Kävelen sen  lenkin minkä olen päättänyt kävellä, kävi miten kävi - kaksi kertaa tänään! Eikä palellut yhtään, hikihän siellä tuli!

Lisäksi olen kolannut lunta, yli puolen metrin kinoksia oli kertynyt pihalle ja parkkipaikalle, autojen ympärille enemmänkin. Nurmikolla ja viereisellä pellolla ei ole melkein ollenkaan lunta, ruohonkorret näkyvät. Mutta meidän pihalle viima on kerännyt yli puoli metriä lunta, paikoin enemmänkin. Ja minä olen kolannut ne pois tänään. Nyt se on jo osittain peittynyt uudelleen, joten sama homma huomenna taas.

Nalle nirppanokka ei tykkää, kun tuulee ja lunta tarttuu karvaan!

Nalle: Eikö voitais mennä jo kotiin?

Pimusta ei ehtinyt saamaan kuvaa kun se ei ollut sekuntiakaan paikallaan!

13 kommenttia:

  1. Varmaan halauaisivat jo sisälle, kivan näköisiä lumikoiria ilme oli kiva, vähän kuin olisi tympäissyt..

    VastaaPoista
  2. Siis haluaisivat.. käyppä katsomassa minunkin lainakoiruutta:)

    VastaaPoista
  3. Nalle ei tykkää ollenkaan lumesta, sitä tympäisi tosissaa olla niin kauan ulkona! :)

    Pimusta en saanut kuvaa kun se riekkui sinne tänne!

    VastaaPoista
  4. olipas kiva lukea niin tutuntuntuista juttua! ensinnäkin nuo vaatteet: mä olin vaatekauppias 80-luvun lopulla...kaikki ne mallit ja värit oih oih...
    sit nalle! mun hoitokoira(lapin porokoiratyttö)on nalle myös ja sen kans olin eilen liikkeellä ja koiruus oli ihastuksissaan lumesta! kelli ja piehtaroi ja haukkaili ja maisteli ja murisi ja riehui...onneksi oli isäkoira kotona! kun ne molemmat on yhtäaikaa, laitan talutushihnan vyötärön ympäri, ne kun molemmat ovat aika rajuja vetureita...saa silti olla varuillaan!
    mut ihana toi sun nalle-kuva, reppana tosiaan vähän nyreissään, ainaks mun pitää...

    VastaaPoista
  5. Olipa mukava juttu!Sinä se olet tehnyt kaikenlaista elämässäsi!Siellä...kaukana...jossain..Ahvenanmaalla nyt sitten asustelet!Eteenpäin,sano mummo lumessa!!!

    VastaaPoista
  6. Hih....siellä sitä arktisissa oloissa ollaan. Taitaa olla kylmempää kuin täällä pohjoisessa:=)

    VastaaPoista
  7. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  8. Ihan kuin oisin kanssanne ollut lenkillä, niin hieno kuvaus. Mutta köllötinkin täällä sängyllä kissojen kanssa, jotka myös rakastivat lumessa leikkimistä silloin, kun saivat ulkona vapaasti juoksennella Taivassalon Mussalossa. Kaihoten katsovat kaupungin parvekkeelta ulos myräkkään. Kun tietäis mitä ajattelevat - jos mitään.

    VastaaPoista
  9. Niin, oli se kyllä myräkkää tänään.

    Nallen lapsi, Pimu, on puoliksi suomenlapinkoira!

    TT: Ne vaatteet, ne olivat ihanan värisiä, minä rakastan niitä värejä edelleenkin, ja ne värit sopivat minulle. Mutta nykyään ei voi ihan yhtä räikeänä kulkea kuin silloin! Ja ne olkatoppaukset, olivat ne mahtavia!

    Minäkin pidän kesällä kun kuljen metsässä koiria kiinni vyössä. On paljon helpompaa pitää tasapaino.

    Ja Helekkasisko siellä Lapissa! Täällä on arktisempaa kuin siellä kun sille päälle sattuu! :)

    Mustis: Kävin ihailemassa sitä komeaa poikaa!

    Joo Tami, kyllä kaikkea on tullut tehdyksi. Nyt tää mummo loikiskelee eteenpäin, ja välillä taaksepäin, lumikasoissa - ja välillä selälläänkin! :)

    Peequu: Eiks ooki kiva köllötellä sängyssä kissojen kera kun ulkona tuuli ulvoo?

    VastaaPoista
  10. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  11. Kiitos Aikku!

    Minun toinen nimi on Kaisu! :D Eli sama nimi kuin sinulla!

    Syntymätodistuksessa lukee että Kaisa, mutta pappi oli kirjoittanut väärin, isä ja äiti halusivat toiseksi nimekseni Kaisun, ei ole tullut muutetuksi, vaikka olen kyllä aikonut monta kertaa. Kaisu olen silti aina ollut toiselta nimeltäni ja tulen aina olemaankin.

    VastaaPoista
  12. Laaliseni.. niin tutuista asioista kirjoitat että kipeää tekee. Voi kun
    tietäisit...

    Torsholma ja Brändö, Lappo - kaikkina vuodenaikoina, kun Purjehtija oli vielä ruorissa....
    Talviaikaa Maarianhaminassa, Kumlinge keväällä... kesällä Eckerö - Tukholma.

    VastaaPoista
  13. Niinpä AnnaY!

    Vuodenajaat näkyvät täällä hyvin, niin kuin pohjoisessakin, joskin erilaisina. Ja luonto on aina ihastuttava, oli vuodenaika mikä tahansa. On vain asenteista ja vaatetuksesta kiinni kuinka pärjää!

    Ja se meri! Mikä ihana elementti, myös talvella!

    :)

    VastaaPoista

Kommentteja kiitos! Comments please! Oli pakko ottaa sanavahvistus käyttöön roskakommenttien vuoksi.