Omat runot

Kaksi samaa haikua, mutta kolmas rivi on erilainen

●▬▬▬▬▬▬▬ஜ۩۞۩ஜ▬▬▬▬▬▬▬●

Aika pysähtyy

syleilee elämääsi

palaa taakse päin

●▬▬▬ஜ۩۞۩ஜ▬▬▬●

Aika pysähtyy

syleilee elämääsi

ryntää eteen päin

●▬▬▬▬▬▬▬ஜ۩۞۩ஜ▬▬▬▬▬▬▬●

Pahat sanat

Ilta

Miksi niin hapan

Miksi niin ärsyyntynyt

Yö

Tietokone naks naks

Nukkumaan vasta aamuyöllä

Aamu

Miksi murjottava naama

Miksi tiuskivat sanat

Päivä

Pahat ja rumat sanat

Murjotus ja viha

Ilta

Mene pois

En halua nähdä sinua enää


●▬▬▬▬▬▬▬ஜ۩۞۩ஜ▬▬▬▬▬▬▬●

Aamun hiljaisuus

Aamun hiljaisuus puhuu minulle

- on tulossa kaunis päivä

Linnut laulavat ja sirkuttavat pihapuussa

- linnuilla ei ole suruja ja huolia

Koiranpennut leikkivät toistensa kanssa

- emo katselee vieressä ja on ylpeä lapsistaan

Istun juomassa teetä

- on surullinen olo

Ihminen, miksi olet paha toiselle?

- toinen kärsii, etkö sinä kärsi pahuudestasi?

Onko sydämesi piikkilankaa?

●▬▬▬▬▬▬▬▬ஜ۩۞۩ஜ▬▬▬▬▬▬▬●

Kalevalainen koiraruno - kalevalatyyppinen trokee

Kulki koira pitkin tietä

kohottelihe koipeaan

Tuli vastaan narttu nätti

haukkui koira kaipuutaan

Silloin lähti narttu nätti

metsän piiloon kulkemaan

Koira siinä kuono maassa

enkö koskaan naista saa

Narttu nätti taakseen katsoi

koira komea ei seuraakaan

Mikä virhe minussa onpi

nätissä neiti nartussa

Kun ei koira komea

perääni tuu nuuskimaan

Vihdoin koira katsoi taakseen

siellä narttu nuuskuttaa

Lähti koira metsään siitä

neidin perään jolkottaan

Aika kului kuukin vaihtui

kuu toinenkin kaikkosi

Metsäss' nyt haukku kuuluu

kuuluu haukku kuorossa

Metsän kaiku kaiken kertoo

koiraperhe ilakoi

Narttu nätti, koira komea

monta pentua haukuttaa

Suuri perhe innokkaasti

siellä leukojaan louskuttaa

●▬▬▬▬▬▬▬ஜ۩۞۩ஜ▬▬▬▬▬▬▬●


Edellä olevat ovat omia runojani. Kerään tähän myös  runoja joita tulee mieleen lapsuudesta, ja miksei aikuisuudestakin.

Otin pikkutyttönä osaa lausuntakilpailuihin aina kun vain niitä oli, ja sain palkintojakin melkein joka kerta. Kerran voitin Astrid Lindgrenin kirjan "Kati Amerikassa". Voi että olin ylpeä siitä kirjasta, se on tallella vieläkin. Muita Kati-kirjoja ei ole tullut luetuksi.

Mieleenpainuvin kaikista runoista on eräs runo, jonka sain lausua oikein radiossa! Meillä ei ollut niin hienoa radiota, josta olisi kuulunut ularadio, joten menimme koko perhe naapuriin kuuntelemaan kun lausuin sitä runoa. Oli se hienoa! Olin hiukan ylpeäkin, olin toisella luokalla koulussa.

Runoa en ikävä kyllä ole löytänyt netistä, enkä edes muista runon sanoja kunnolla enää, mutta sen nimi oli Alakoululaisen kevätruno. Siinä oli muistaakseni 12 säkeistöäkin, ja se oli tosi pitkä. Silloin en osannut edes jännittää esiintymistä! Tunne siitä lausumisen ilosta on edelleenkin tallella.

Olin aika kova lallattelemaan pikkutyttönä.

●▬▬▬▬▬▬▬ஜ۩۞۩ஜ▬▬▬▬▬▬▬●

Hiiriä pyydystämässä
Immi Hellén

Katsopas kummaa, virkkoi Miiri
tuopa on oikein lystikäs hiiri!
Sarvetkin päässä on sankarilla,
juuri kuin pässillä puskurilla.
Oivan paistin mä siitä saisin
jos vain koskea uskaltaisin.
Mut sarvekas vastaa:
Kaikki ne tässä, ovatkin hiiriä pyydystämässä!
Ylen tyhmä sä oot,
sen huomaa kyllä,
näin kaunisko takki ois hiirellä yllä?
Ja jalassa näinkö kiiltävät saappaat
vai minut sä paistiksi suuhusi kaappaat.
Koetapas koskea, sarvilla pukkaan
ja kynteni isken pörrötukkaan.
Oon suurempi herra kuin hiiri vainen
on nimeni KOPPAKUORIAINEN!

Tämän osaan ulkoa vieläkin, tietenkin!

●▬▬▬▬▬▬▬ஜ۩۞۩ஜ▬▬▬▬▬▬▬●

Tätä runoa en löytänyt netistä, mutta se menee jotenkin näin:

Vasikkamme vallaton

pihamaalla irti on

pitkin nurmikkoa laukkaa

välillä ruohotupsua haukkaa

kuka kuka kiinni saa

HOPSIS hyppäs aidan taa

●▬▬▬▬▬▬▬ஜ۩۞۩ஜ▬▬▬▬▬▬▬●

Syksy

Lauri Pohjanpää

Kaksi vanhaa, vanhaa varista
nuokkuu hiljaa pellon aidalla.
Ruskea on rinta kaisliston,
taivas harmaa. Sataa. Syksy on.

”Kurkikin jo lähti”, veljelleen
toinen virkkaa niinkuin itsekseen.
Pitkä hiljaisuus. Jo toinenkin
”niin maar; lähti”, sanoo takaisin.

Sitten vanhukset taas vaikenee.
Järven pintaan sade soittelee.
Sukii siivenselkää toisen pää.
Toinen joskus silmää siristää.

Höyhenihin niskat kyyristyy
Sataa. Hiljaista on. Hämärtyy
yli pellon mustan kynnöksen.
Tuntuu riihen tuoksu etäinen.

Kaksi märkää, vanhaa varista
nuokkuu aatoksissaan aidalla.
”Täytyy tästä…”, toinen havahtuu,
lentoon verkkaisesti valmistuu.
”Käyhän taaskin tarinoimassa.Oli oikein hauska tavata."

Tämänkin osasin ulkoa pikkkutyttönä, mutta en enää.

●▬▬▬▬▬▬▬ஜ۩۞۩ஜ▬▬▬▬▬▬▬●

Tämänkin osaan vieläkin ulkoa, mutta se ei olekaan mitenkään pitkä loru. Tästäkin tykkäsin kovasti. 

Anni Tanni talleroinen

punaposki pulleroinen
tuli ulos, oven sulki
pihanurmen yli kulki

pikku kellariin.

Anni Tanni talleroinen
punaposki pulleroinen
haki kellarista voita,
maitoa ja perunoita
pikku kipposiin.

●▬▬▬▬▬▬▬ஜ۩۞۩ஜ▬▬▬▬▬▬▬●

Sagotipset - klikkaa tätä!

Muistan sadun Noita-akka Pomperipossasta.

Muistan sen jännityksen kun luin sitä. Luin silloin vielä aika hitaasti, ja se satu oli melkein kammottavan jännittävä. Olisi kiva löytää se satu, ja katsoa kuinka pitkä se olikaan, koska se tuntui silloin liian pitkältä, kun pelotti niin kovasti, miten siinä käy.

Tässäkin on muistissa vain se jännittävyys ja pelko, en edes muista keitä siinä sadussa oli - muita kuin ilkeä Pomperipossa.

●▬▬▬▬▬▬▬ஜ۩۞۩ஜ▬▬▬▬▬▬▬●