19. toukokuuta 2012

Haaste Plättyseltä

Kuva otettu viikko sitten. Nyt ovat
puut aivan vihreänä. Ja voikukkia
huimasti enemmän. Pitää lähteä
taas ruohonleikurin selkään! 
Sain haasteen Plätyltä vastata kysymyksiin ja tehdä uusia kysymyksiä ja lähettää uusille blogikirjoittajille. Kiitos siitä!








Tässä Plätyn kysymykset ja minun vastaukseni:

Oletko vilukissa?
  • En ole, päinvastoin. Tykkään viileästä, ja mieluummin sitten puen enemmän päälle, ettei palele, palelen harvoin.

Oletko uinut avannossa?
  • Tottakai, aina kun vain mahdollista. Rakastan kylmiä vesiä. Kun olin kylpylänjohtajana Maarianhaminalaisessa kylpylässä, siellä oli oma ranta, laituri ja avanto. Kävin joka päivä! Ihanaa! Jos on viluinen olo, ei varmasti enää ole avannon jälkeen, mikä euforinen tunne monta tuntia jälkeen päin!

Mikä laulu on koskettanut eniten sisintäsi?
  •  Kirkan  Hetki lyö ja Rolling Stonesien Paint it Black. Nämä molemmat liittyvät samaan henkilöön, joka kuoli kauan, kauan sitten.

Oletko paistanut talvella räiskäleitä nuotiossa?
  • Olen paistanut - monta monituista kertaa! Useimmiten Kuivaniemen ulkopuolella olevalla saarella Ryöskärin Kalla, jossa ystävilläni on ikivanha kalastajamökki, ystävättäreni on kalastajan tytär. Myös monta kertaa Porvoon ulkopuolella merellä, hiihtäen, puut, kahvitarpeet, eväät ja lättytaikina valmiina repussa mukana. Mahtavaa! 

Oletko yöpynyt telttamajoituksessa talvella?
  • En, mutta melkein talvella! Hyvin myöhään syksyllä Ruotsin Lapissa kalareissulla, miinusasteita. 

Oletko lapsirakas/pidätkö vanhuksista?
  • Olen erittäin lapsirakas ja tykkään vanhuksista. Olen huomannut että he tykkäävät myös minusta. Mietin viimeksi viime viikolla, että pitäisi liittyä sellaiseen vanhusten seurajuttuun. Eli kävisin jonkun vanhuksen luona vaikka viikottain, veisin ulos, keittäisin kahvia ja vain juttelisin. 

Pidätkö aktiivisesti yhteyttä sukulaisiisi?
  • Pidän hyvin aktiivisesti, päivittäin Facebookin kautta siskoihin, ystäviin ja serkkuihin. Myös erittäin kaukaisiin sukulaisiin Amerikassa ja Australiassa on viikottainen yheys, Facebookin ansiosta. Ensi kesänä onkin sukujuhlat Tyrnävällä.

Matkusteletko paljon vai oletko mieluummin kotiseutuihminen?
  • Matkustelen mielelläni, olen käynyt 26 maassa, mutten viime aikoina. Nykyään ei ole ollut varaa matkustella. Rooma oli ihana viime kesänä, kun pitkästä aikaa pääsin matkustamaan. Olen silti kotiseutuihminenkin. Jos matkustelee paljon, se ei sulje pois sitä, että on kotiseutuihminen. Monesti käy niin, että arvostaa kotiseutuaan entistä enemmän, kun on käynyt matkalla jossakin.

Ärsyttääkö tällaiset kyselyjutut/kiertokirjeet ym. vastaavat?
  • Kiertokirjeet ja puhelinmyyjät ärsyttävät, mutteivat tällaiset haasteet. Nämä ovat kivoja. Innostuinkin aivan heti! :D

Vastasitko rehellisesti vai valikoiden vai valehtelitko?
  • En valehdellut enkä valikoinut, vastasin spontaanisti just niin kuin ajattelenkin. 

11. Yksi kymysys unohtui ja tässäpä olisi: Oletko onnellinen ja mikä olisi syy siihen?
  • Täytyypä sanoa, etten ole kovin onnellinen juuri nyt, on niin paljon ongelmia, kun palkkaa ei ole tullut reiluun kahteen kuukauteen. Jouduin laittamaan palkkaturvaan, tiedä sitten kuinka kauan kestää saada rahat sieltä. Yhdestä asiasta olen silti onnellinen, saan uuden työpaikan! Enkä edes itse hakenut, vaan minua kysyttiin! Niin olen myös onnellinen mun ihanista koissuista ja siitä että kesä on aivan ovella, ovi on jo auki, ainakin puoliksi! :D

Ja nyt kysymykset, jotka laitan henkilöille jotka mainitsen kysymysten jälkeen:
  1. Mitä mieltä olet Facebookista ja sosiaalisista medioista yleensä?
  2. Mitä mieltä olet Wikipediasta?
  3. Käytätkö paljon nettiä tietojen hakemiseen?
  4. Oletko deittaillut ihmisen kanssa, jonka olet löytänyt netistä?
  5. Jos olet, miten kävi? Jos et, kerro miksi et.
  6. Onko sinulla suosikkoblogi/bloggaaja?
  7. Oletko käynyt Ahvenanmaalla? Jos olet, milloin?
  8. Monessako maassa olet käynyt? Luettele ainakin muutama. Ruotsikin lasketaan! 
  9. Osaatko monta kieltä? Mitä? Kuinka hyvin?
  10. Mikä ruoka, missä maassa, on jäänyt mieleesi? Huono vai hyvä? Myös Suomi lasketaan! 
  11. Mistä maasta on paras lomamuistosi, se voi olla myös Suomi! 
Haasteen säännöt ovat seuraavat: 
Vastaa saamiisi kysymyksiin omassa blogissasi, keksi uudet 11 kysymystä ja haasta 11 blogiystäväää vastaamaan niihin ja keksimään puolestaan uudet 11 kysymystä. Ilmoita minulle kun olet vastannut kysymyksiini. Jos et keksi 11 bloggaajaa, laita niin monta kuin löydät.

Haastan seuraavat henkilöt. Joillekin olen laittanut jo jonkun haasteen, joten en "häiritse" heitä, vaan yritän keksiä muita:


Ja nyt omat vastaukset kysymyksiini (olisikin kiva, jos kaikki vastaisivat omiin kysymyksiinsä sitten myöhemmin samassa kysymysblogissaan):

1. Mitä mieltä olet Facebookista ja sosiaalisista medioista yleensä?

Kiva juttu. Olen yhteydessä sisariini ja serkkuihini ja moneen ystävääni melkeinpä päivittäin. Facebookin kautta olen myös löytänyt kaukaisia sukulaisia aina Australiasta ja Amerikasta asti, ja nyt olen heidänkin kanssaan yhteyksissä Facebookin kautta, myöskin sähköpostilla, englanniksi, tottakai.

Facebook mahdollisti sukulaisten löytämisen. Oma hyvin kaukainen sukulaiseni Turusta, arkeologi, oli tutkinut sukuamme, ja sai sitten Facebookin kautta yhteyden minuun ja minä sitten sain tiedot uusista, hyvin kaukaisista sukulaisistani.

2. Mitä mieltä olet Wikipediasta?

Mukava etsiä tietoa, kohtalaisen luotettavaa. Yliopistotkin käyttävät tätä lähdettä tietojen keruussaan. Mutta tällaisten tietojen kanssa pitää olla aina hiukan varovainen.

Kuka pelkää Wikipediaa?

3. Käytätkö paljon nettiä tietojen hakemiseen?

Olen superutelias ja tiedonhaluinen, isääni kai tullut, hän oli samanlainen, eli käytän, hyvin paljon. Mutta seuraan myös erilaisia medioita ympäri maailman, olen tilannut uutiskirjeet maailman suurimmilta sanomalehdiltä, esim. Wall Street Journal, New York Times, sitten yksi saksalainen, pari englantilaista, pohjoismaalaiset suurimmat lehdet ja yksi kiinalainenkin, englanniksi. Niistä saa ajankohtaista tietoa eri puolilta katsottuna.

4. Oletko deittaillut ihmisen kanssa, jonka olet löytänyt netistä?

Olen.

5. Jos olet, miten kävi? Jos et, kerro miksi et.

Tosi surkeita kokemuksia, suurin ongelma Kuningas Alkoholi niillä miehillä jotka tapasin. Yksi ei kestänyt kahvilassa edes puolta tuntia, piti päästä ravintolaan juomaan, jätin hänet sinne. Oli pikkuhutikassa jo tapaamaan tullessaan. Yhden kanssa asuin monta vuotta yhdessä, ja hänkin osoittautui ilkeäksi ja pelottavaksi ihmiseksi, ihan piti poliisilta pyytää suojelusta.

6. Onko sinulla suosikkoblogi/bloggaaja?

On useampikin, esim. Samakasa, Milena, AnnaY, Plaza de Mustis ja monta muuta, mutta nämä kolme mainitsen erikseen, koska käyn heidän blogeissaan useimmin. PeeQuu kirjoittaa mainiosti.

7. Oletko käynyt Ahvenanmaalla? Jos olet, milloin?

Olen käynyt 1980-luvulla, ja muutin tänne 2005.

8. Monessako maassa olet käynyt? Luettele ainakin muutama. Ruotsikin lasketaan! 

27 maassa, ainakin. USA, matkanjohtajana jääkiekkojoukkueella useamman kerran, Englanti, Mexiko, melkein kaikki Euroopan maat, Vatikaani mukaan lukien, ja Pohjoismaat, ei Islanti (haave päästä sinnekin), Neuvostoliitto. Saarista Korsika, Kreeta, Malta, Mallorca, Gran Canaria, Teneriffa ja Puerto Rico Karibialla.

9. Osaatko monta kieltä? Mitä? Kuinka hyvin?

Osaan suomea, ruotsia ja englantia erittäin hyvin, saksalla pärjään, samoin virolla, ymmärrän hiukan kreikkaa (luen paremmin), latinaa olen lukenut koulussa, venäjääkin omin päin nuorena ja pärjään jotenkuten (melko huonosti tänä päivänä, 90-luvun alussa oli toisin, kun työskentelin Virossa pitkän aikaa oman firman nimissä ja kieltä joutui käyttämään). Avoimessa yliopistossa luin toissa talvena portugalia/espanjaa/ranskaa/italiaa englannin kielen kautta, ja tulen toimeen jotenkuten, ranskalla ja portugalilla kaikista huonoiten, espanjalla kohtalaisesti. Puhuminen hankalampaa kuin kirjoitetun ymmärtäminen. Latinan opiskelu auttaa näissä kielissä.

10. Mikä ruoka, missä maassa, on jäänyt mieleesi? Huono vai hyvä? Myös Suomi lasketaan!

Melkein hiiltyneeksi paistettu, mauton naudanfilé Miamissa, hienossa ja kalliissa ravintolassa. Yllättävän hyvä kokemus oli Lobster-ketjun ravintolassa, niin ikään Miamissa, jättikatkaravut. Uskomattoman hyviä, vaikka ketju on verrattavissa MacDonaldsiin. Siksi ehkä kokemuskin oli niin yllättävän hyvä, kun oli hiukan ennakkoluuloja.

Loisteliain ruokakokemus on Maltalta Winston-hotellista. Ruoka oli superhyvää, ja 10 hengen seurueella oli viisi ”lakeijaa” univormussa selän takana odottamassa että saa palvella. Punaiset takit, kultapoletit, ja -napit yms. Aika jänskä kokemus sinänsä. Siellä söin todella hyvät valkosipulietanat alkuruuaksi. En missään muualla ole saanut niin hyviä etanoita, en edes itse laittaessani niitä.

Hauska ja nolokin ruokakokemus Italian San Remosta on sellainen, että luulin tilaavani hienon, monta eri ruokalajia sisältävän menyyn, ja tarjoilija kysyi, että olenko ihan varma että haluan sen ruokalajin - olin varma. Ja sain eteeni maidossa keitettyä makaroonimössöä! Kyllä nauratti! – ja nolotti! Ja seurueellani oli hauskaa! Maistuihan se ihan samalle kuin kotona maidossa paksuksi keitetty makaroni! Ei se huonoa ollut mutta…

Minä, muka kieli-ihminen, en osannut tilata oikeaa ruokaa Italiassa! Sain ruuan kaiken lisksi ilmaiseksi, koska se on normaali lisuke muiden ruokien yhteydessä.

11. Mistä maasta on paras lomamuistosi, se voi olla myös Suomi!

Kreetalta. Pyöräilimme ystävättäreni kanssa Kreetalla vuoristossa, mentiin kuusi seitsemän tuntia ylös, ja aina vaan tuli uusia huippuja. Lopulta oli lähdettävä takaisin. Ja alas pyöräilemiseen menikin vain tunnin verran.

Piti koko ajan jarrutella, ja kädet olivat liukkaat, kun aurinkovoide ja hiki kostuttivatne. Ei meinannut pystyä jarruttelemaan, kun oli vain jarrukahvat, eikä jalkajarrua. Oli nälkäkin, kun ei ollut paljon evästä mukana, vain vettä. Löysimme pudonneita appelsiineja tieltä, ja kuorimme niitä ruuaksi. Ja huomasimme siinä samalla, että appelsiinin kuori nihkeytti kädet. Hieroimme kuorista sitä nihkeyttä käsiimme, eikä enää ollut vaikeuksia jarrutella.

Samalla reissulla olimme ajamassa pienen laakson pohjalle kärrytietä, ja sen alimmalla kohdalla oli pieni puro joka piti ylittää, olimme eksyneet isommalta tieltä.

Sen puron rannalla oli hevonen, emmekä meinanneet uskaltaa pyöräillä sen ohi. Sitten minä viimein rohkaistuin, ja laskin pyörällä täyttä vauhtia jalat ylhäällä puron yli. Vesi roiskuen ja hevonen korskuen kohdattiin. Hevonen varmaan oli yhtä paniikissa kuin minä, se reuhtoi ja yritti päästä karkuun. Se oli sidottu liekaan siihen puron lähelle, että sai sitten juoduksi siitä, oli tosi kuumaa. No, loppu hyvin, kaikki hyvin.

Parin tunnin pyöräilyn jälkeen löysimme taas takaisin asfalttitielle, ja kun saavuimme risteykseen, iso lammaslauma lähti peräämme. Siellä ne juoksivat tiellä määkien perässämme, ja me yritimme karkuun, ja pelkäsimme että ne jäävät auton alle. Yritimme pelotella niitä palaamaan takaisin muttei se auttanut. No, piti sotkea polkupyörällä niin lujaa kuin päästiin. Jäiväthän ne loppujen lopuksi jäljestämme.

Kreetalta on muutakin erittäin mukavaa muistoa. Vaellus läpi Samaria-rotkon, ja saapuminen Libyan meren rantaan. Siellä oli kaistale mustaa laavahiekkaa.

Jouduimme yrittämään monta kertaa, ennen kuin pääsimme kuuman hiekan yli mereen. Olimme ottaneet lenkkarit pois jalasta, eikä puhettakaan, että olisivat enää mahtuneet uudelleen jalkaan, kun oltiin tarvottu kivisellä rotkon pohjalla viisi-kuusi tuntia lähes kolmenkymmenen asteen helteessä ja jalat olivat turvoksissa.

No, jalkapohjia polttaen saimme juostuksi mereen. Sitä ihanaa tunnetta! Viileä meri, kelluminen vedessä ja kuumien ja turvonneiden jalkojen rauhoittaminen. Oli aivan ihanaa! Samaria-rotkon pohjalla kulkee puro, eikä meidän tarvinnut kantaa vettä mukana repussa. Eli kaadoimme limupulloista mukaan ottamamme vedet pois, ja joimme raikasta vettä purosta. Vesi maistuikin tosi hyvälle.

Korsikaltakin on kivoja muistoja, kävin siellä poikani kanssa v. 2002. Vuokrasimme mopot kolmeksi päiväksi, ja ajelimme ympäriinsä, noin 500 km yhteensä. Yhden päivän ajoimme polkupyörillä.

Viime kesän Rooman matkakin oli kiva, siitä onkin blogissani. Aivan ikimuistoinen kokemus, ja haluan sinne vielä uudelleen.

USA:n reissut jääkiekkoporukan kanssa ovat omaa luokkaansa, aivan hurjia tapahtumia, kun lentoyhtiö meni konkkaan, eikä mikään lentoyhtiö halunnut ottaa meitä Eurooppaan. Sain tapella että päästiin Lufthansalla Frankfurtiin, sitten SAS:illa Tukholmaan ja vihdoin Finnairilla Helsinkiin. Tukholmassa meinasi syntyä mellakka kun keski-ikäiset, humaltuneet ja väsyneet ikämieskiekkoilijat alkoivat vaatia erästä lentoyhtiötä viemään meidät kotiin. Sain juuri ja juuri vältetyksi ettei miehiä pidätetty! Huh…

Minä olin ottanut mukaani Nykistä vielä kolme vanhusta, jotka eivä kuulleet eivätkä ymmärtäneet kieltä, kun meitä ajettiin lähtöportilta toiselle koko ajan. Nämä vanhukset näyttivät niin eksyneiltä, että menin kysymään ensin yhdeltä ruotsalaisparilta, onko heillä ongelmia. Olihan heillä, eivät tienneet miten pääsevät Tukholmaan, eivätkä ymmärtäneet kuulutuksia (kuulokojeet estivät kuulemasta kunnolla, ja ehkä kielitaitokin. Vanhalla herralla oli kuulokoje molemmissa korvissa ja rouvalla yhdessä). Näin heidän lipuistaan, että heillä oli sama lento. Otin heidänkin liput itselleni, ja lupasin pitää huolen että he pääsevät kotiin kunnialla.

Sitten näin yhden yksinäisen, eksyneen näköisen mummon. Menin tietenkin kysymään onko ongelmia. Olen aika kiltti, ja aavistelin, että tälläkin mummelilla oli ongelmia. Tämä mummo ei puhunut muuta kieltä kuin suomea. Tytär oli jättänyt odotusaulan ovelle ja sanonut, että sinne vain istumaan ja odottamaan, ja kun porukka nousee pitää seurata perässä koneeseen ja Helsinkiin. Eihän se niin yksinkertaista ollutkaan! Otin tämänkin mummon lipun ja hoidin hänetkin kunnialla kotiin. Oli varmaan ollut tytär huolissaan, kun mummo ei ollutkaan kotona Suomessa 12 tunnin sisällä vaan siihen meni yli 40 tuntia.

Minulla olikin sitten 35 hoivattavaa, parikymmentä superkännistä ja väsähtänyttä ikämiestä, loput tavallisia ihmisiä. Oli siinäkin seikkailua kerrakseen!

Ruotsalainen pariskunta ilmaisi kiitollisuutensa erittäin hyvin Tukholmassa kun erottiin! Oli kiva kun saatoin auttaa. Suomalaisen mummon autoin Helsinkiin saakka, siellä hänellä olikin vastaan ottajat. Soitimme Tukholmasta.

Tykkään aktiivilomista, mutta noin aktiivista ei ihan tarvitse olla mitä tämä Ameriikan reissu oli! Siellä tapahtui paljon muutakin, ja siitä kirjoitankin blogissani.

Olin siis tuttavani ikämiesjääkiekkoilijan suosituksesta yksityisesti matkanjohtajana tällä joukkueella ikämiesten maailmanmestaruusturnauksessa, ja samalla lomalla, en palkallisena.






9. toukokuuta 2012

Koirapuiston karvakuonot

Pimu vas, Nalle oik.
Vapun aattona kävin kaupungilla ostamassa Alkosta kahden desin Freixenet-kuohuviinipullon, ajattelin törsätä sen illalla, ja törsäsinkin! En voinut ostaa normaalikokoista pulloa, kun en olisi kuitenkaan saanut juoduksi, ja juoma olisi sitten väljähtynyt jääkaapissa.

Tuloksena parhaat yöunet kuukausiin! Nyt tiedän mistä löydän unilääkettä univaikeuksiin, jos niitä tulee.

Mutta minunhan piti kirjoittaa karvakuonoista, joita tapasin, kun ulkoilutin omia pieniä ja suloisia karvakuonojani Maarianhaminan kaupungin koirapuistossa tuolla Alkon reissulla.

Puisto on tien tien varressa hiukan ennen varsinaista kaupungin keskustaa, ja koirat aina innostuvat, kun ajetaan ohi, tietävät mitä siellä puistossa on. Ja tottakai joka kerta käydään sielläkin paluumatkalla. Niin nytkin.

Tässä video: Leikkiä koirapuistossa

Tällä kertaa puistossa olikin oikein lauma koiria, eli kahdeksan kappaletta, minun kaksi koiraani sitten siihen lisäksi. Siinä oli labradorinnoutajaa, saksanpaimenkoiraa, olisko ollut rottiskin, sitten oli springerspanielin ja jonkun muun sekoitus, vain vähän isompi kuin Pimu ja Nalle, lisäksi labbiksen ja jonkun muun sekoitus. Sitten oli pieni "tasku"koira, olisko ollut pitkäkarvainen chihuahua, joku sellainen rusettikoira se kuitenkin oli.

Pimu on aika kova nykimään hihnassa, ihme että nämä
pojan vanhasta koulurepusta tekemäni valjaat ovat
kestäneet jo toista vuotta! Kasariajan värit!  :D
Siellä oli myös isohko sekarotuinen koira, jonka karva oli tosi ihanan punaisenruskea. Se oli hiukan villimpi kuin muut, ja omistaja joutuikin kieltelemään sitä, kun se oli kuitenkin aika suuri. Sen nimi oli Tyson. Sitten se vitivalkoinen tuolla videolla taitaa olla kultainen noutaja, aivan sellaisen näköinen kuitenkin. Mutta ei se tosiaankaan ollut vitivalkoinen, kun se oli leikkinyt toisten kanssa, ja oli itse aina alimmaisena mutelikossa! Siellä oli  hiukan kosteaa.

Pimu pienempänä. Tämä kuva on pankkikorttini kuvana.
Minun karvakuononi ovat mielestäni pieniä, ehkä jotain pystykorvan kokoisia tai hiukan pienempiä, siellä oli vain yksi pienempi koira. Sitäkin omistaja piti sylissään koko ajan, kun varmaan pelkäsi että isot ovat uhka sille. Pimu oli kovasti kiinnostunut siitä pienestä.

Pimun ja Nallen erottaa siitä tuossa videossa, että niillä on valjaat, ja ne ovat muita pienempiä. Ja Nalle vinkuukin, en tiedä miksi.

No, nämä kaikki koirat olivat rauhallisia ja kilttejä - ja leikkisiä.

Edellisellä kerralla puistossa käydessäni siellä oli kolme koiraa. Kaksi niistä samoja kuin tälläkin kerralla.

Nämä kaksi sitten pitivät jöötä Pimulle, nuoremmalle koiralleni, Nallen "vauvalle". Vauva on jo kyllä kaksi vuotta, mutta pidän sitä edelleenkin vauvana! Nalle on 10 v. Pimu pelkäsi ihan kamalasti kun nämä kaksi jättikoiraa kurittivat, toinen oli saksanpaimenkoira ja toinen labbis. Mutta annoimme niiden rauhassa määrätä kuka hallitsee ja on johtaja, eikä kukaan purrut ketään, mutta kyllä ne kurittivat Pimua aika raisun näköisesti.

Pimu ja naapurin heppa
Pimu oli kyllä arkana siellä silloin, ja yritti olla hissukseen ja kulki pitkin aitauksen reunoja. Nallea ne eivät yrittäneetkään kurittaa. Nalle onkin ärhäkkä tyttö, on se voittanut kerran tappelun rottweilerinkin kanssa, niin että rottis lähti vinkuen kotiin kuono verillä.

No, koska johtajuusasiat oli jo selvitetty edellisellä tapaamisella, tällä tapaamisella ei sitten tullutkaan minkäänlaista kuritusta kenellekään koiralle. Kaikki leikkivät iloisesti. Pimu näyttää videolla hiukan ujolta, haluaa mukaan juoksemaan ja telmimään, mutta arkailee, ei silti näytä pelkäävän. No, aika parantaa varmaan sen. Johtuu se ehkä siitäkin, että käymme aika harvoin tuolla puistossa muita koiria tapaamassa.

Pimu (oik) on puoliksi suomenlapinkoira, osittain bordercollie
ja mitä lie muuta. Nallessa on siis bordercollieta ja muita
rotuja, Pimun isä on puhdasrotuinen suomenlapinkoira.
Kumma juttu on se, että kun kotikulmilla tulee koiria vastaan, nämä minun turrit haukkuvat hulluna, kun ovat hihnassa. Mutta puistossa ei ole merkkiäkään samanlaisesta käytöksestä, mikä on tosi kivaa. Johtuu varmaan siitä etteivät ole hihnassa kiinni. Haukkuvat kyllä ennen kuin ollaan sisällä aitauksessa, mutta kun hihna on irti, ovat kuin eri koiria.

Nalle vilvoittelemassa puskassa kesällä 2011