16. joulukuuta 2012

Lunta tulvillaan, on raikas. . .

Sähköt ovat olleet poissa monta kertaa viimeisen vuorokauden aikana.

Vanhat 80-luvulla ompelemani
laskettelusuojat olivat tarpeen!
Aamuyöstä heräsin monta kertaa, kun sähköt tulivat takaisin päälle. Minulla oli puhelin latauksessa ja se plimplotti joka kerta kun sähköt tulivat takaisin.

Eilen minä tein aivan hirmuisen lumentyöntö- ja lapioimisurakan!
Peitin nimittäin talon perustukset lumella. Meillä on sellainen luonnonkiviperustus talossa, niin kuin vanhoissa taloissa tapaa olla. Alumiinilapio oli tosi hyvä siinä hommassa. Ensin lapioin lunta sillä, ja kun lumi loppui talon seinustan läheltä, hain lisää lunta siirtämällä työntimellä lunta lähemmäksi ja taas lapiohommiin.

Talon seinustalle lapioitu lunta
tuulen suojaksi!
Perustus on osin aika korkea, ehkä noin metrin, joten jouduin lapioimaan aika paljon lunta. Lumihan ei pysy pystysuorassa, vaan piti kerätä kasa seinää vasten, että pysyy siellä ylempänäkin. Lapioin talon lähes ympäri, vain etuosasta reilut puolet jäi lapioimatta, siinä kun on terassi edessä. Huomasi heti, ettei talossa enää vedä niin paljon. Tuli siinä eräskin kuutio lapioiduksi.

Lumi oli tosi raskasta joissakin paikoissa, niin märkää että tarttui jopa alumiinilapioon!

Polku parkkipaikalle on taas ummessa!
Meillä oli aikamoinen myrsky eilen. Ilmatieteen laitoksen mukaan 21 m/s. Varmaan paikoitellen kovempiakin puuskia. Pelkäsin että puun oksa putoaa päähäni, oli niin kova tuuli. Niitä oksia lenteli pihalle.

Kun lapioin talon itäpuolella, eli ison tien puolella, tuuli meinasi viedä lapionkin, se kun on sellainen isokokoinen, alumiininen lumilapio, ja siinä on iso pinta. Oli vaikea heittää lunta perustuksille joissakin kohdissa, kun tuuli tarttui lapioon!

Eilen täysin putsatut portaat 
ja nyt tämän näköistä!
Lapioin myös eilen paikan toiselle autolle parkkipaikalla. Minä olen jaksanut lapioida ja kolata vain yhdelle autolle, mutta eilen olin niin vauhdissa tuon talon eristämiskeikan jälkeen, että lapioin senkin paikan tyhjäksi. Siinä olikin lähes metri lunta, kun olin itse kolannut paikan täyteen, että sain omalle autolle paikan! 

Näyttipä kivalta, kun oli piha melkein kokonaan kolattu/lapioitu. Autotallin edustalta pitäisi vielä saada pois. Sitä käytetään varastona, joten en pidä kiirettä sen kanssa.

Kauniisti jäätyneitä ruusun
oksia talon seinustalla.
Kolasin myös polut mitkä vievät talolta parkkipaikalle ja liiteriin, nekin olivat taas aika täynnä lunta, mutta se oli helppo keikka.

Menihän siihen kolme neljä tuntia! 

Olipa yllätys aamulla, kun katsoin ulos ovesta. Pihapolkua ei taaskaan näy, on tullut niin paljon lunta! Olin kuvitellut että se on siinä! Mutta ei. Lumihommia siis tänäänkin! 

Eilen aioin siivota, mutten enää jaksanutkaan yli kolmen tunnin lumiurakan jälkeen. Mutta ihmeen hyvä olo tulee kun tekee jotain!

Kyllä kunto kohenee jouluksi, saa syödä kinkkua! ;)

Terassi ja portaat täynnä lunta
taas kerran! Nyt ei kuitenkaan
niin paljon kuin muina kertoina.
On siis tullut pakkokuntoilluksi tuon lumihelvetin takia, en varmaan viitsisi lähteä kävelylle, kun koiratkaan eivät ole kotona.

Tänään siis siivousta ja jälleen lumen kolausta!

Täällä lämpötila vaihtelee nollan molemmin puolin, eli lumi on märkää ja painavaa. Onneksi kolasin eilen, ei ole niin kova homma tänään!

Nyt lumisadekin on lakannut. Pitää alkaa siivoamaan, ja sitten kolaamaan. Ei ole tekemisen puutetta ei ei! :)


12. joulukuuta 2012

Lumihelvetti jatkuu. . .

Tuohon vasemmalle minun piti
päästä autolla aamulla kolauksen
jälkeen.
Noniin, lumihelvettihän se tuli tästäkin päivästä!

Aamulla piti lähteä kolaamaan pihaa taas ennen töihin lähtöä. Märkää ja raskasta lunta kun oli plusasteita.

Nyt iltapäivällä sitten lähdin taas ulos kolaamaan, ja silloin alkoi saakelinmoinen pyry.

Kun sain kolatuksi auton paikan ja roskiksien edustan ja polut portaille ja liiteriin, oli ehtinyt satamaan jo viisi senttiä lunta sinne mistä aloitin! Helvatti kun ottaa päähän tämä lumihelvetti! Poikakaan ei ole kotona, että voisi auttaa.

Pitää kai hakea naapuri apuun joku päivä, kun piha on niin täynnä lunta, etten enää saa sitä lykätyksi mihinkään. Lykkäsin jo sitä tien varteen ja lapioin sieltä sitten penkan yli ojaan omalle puolelle, ettei kukaan valita. Lumi oli niin märkää että tarttui kolaan kiinni! Nyt ovat jalat ja olkapäät ihan tönkkönä!   :(

Lumi oli niin märkää ja raskasta, että
piti tehdä työntimellä uria että pystyi
kolaamaan.
Autotallin ovea en saa auki, pitäisi kolata, mutten jaksa, ehkä viikonlopulla. Ei minun nyt tarvitse sinne päästäkään. Pääasia että pääsen liiteriin hakemaan puita.

Jännä juttu että pohjoisessa ei ole paljon ollenkaan lunta ja täällä on sitten aivan hirveästi. Viime vuonna lunta tuli vasta tammikuussa ja koko talvenakin vain joku kymmenen kaksikymmentä senttiä. Ei tarvinnut kolata juuri ollenkaan.

Taitaa olla ilmaston muutos tulossa, kun täälläkin on tällaisia lumipäiviä.

Nyt romahtivat lumet eteisen katoksen toiselta puolelta, on vielä plusasteita. Vesi tippuu räystäistä. Toivottavasti tämä lumikaaos loppuu tähän. Tykkään lumesta, ja kolaamisestakin, mutta rajansa kaikella!

No, kai se tästä vielä iloksi muuttuu!  :)


10. joulukuuta 2012

Lisää lunta!


Edellisessä blogissani on kuvia siitä, kun meille tuli aika reippaasti lunta. Eihän se riittänyt!

Nyt kun olin poissa viisi päivää Pohjois- ja Itä-Suomessa, tänne oli tullut toinen mokoma lisää!

Tässä kuva työpaikaltani
Oheiset kuvat ovat työpaikaltani, kun en pimeyden vuoksi saanut otetuksi kuvaa omasta pihasta yöllä.

Kun viime yönä tulin kotiin vähän ennen kahta, löysin meidän parkkipaikalta valkoisen kumpareen, ja sieltä alta sitten löysinkin autoni, ei mikään paljastanut, että se oli auto, minä vain tiesin että siihen minä sen parkkeerasin!

Jouduin heti yöllä kolaushommiin. Kolasin kolmeen asti, ja sitten suihkuun ja nukkumaan.

4,5 tunnin unien jälkeen menin takaisin ulos ja yritin saada autoa tielle meidän parkkipaikalta. Eihän se onnistunut kuin vasta tunnin hikoilun jälkeen.

Jouduin ottamaan kolme räsymattoakin avuksi renkaiden alle, että pääsin autolla tielle. Oli niin jäinen ja korkea kantti tehty tien reunaan, etten saanut petkeleelläkään sitä rikki (vai sanoisinko perkeleelläkään...).

Lopulta kuitenkin onnistuin, ja sitten kiireellä töihin, olin vain kymmenen minuuttia myöhässä!

Tänään olenkin kolannut sitten taas monta tuntia, eikä ole vieläkään läheskään valmis, voimat loppuivat.

Lätkin monta kiloa suolaa siihen kantin päälle toivossa että se haurastuisi ja saisin sen pois siitä petkeleellä. Pitää mennä yrittämään parin tunnin kuluttua.

Lumen alla on kymmenen sentin paksuinen kerros jäätynyttä lunta, eli sitäkään en saa pois millään, täällä on ilmeisesti ollut suojasää välillä, sitten pakkasta joka on jäätänyt lumen siihen, ja sen päälle sitten on satanut vielä parikymmentä senttiä uutta lunta, joka on pehmeämpää. Pitää kai mennä kerjäämään joltakin traktorimieheltä apua, ei meidän pihaa muuten saa asiallisen näköiseksi minun voimillani.

Että minä vihaan tätä lumihelvettiä! Olishan se lumi voinut tulla silloin kun olen kotona! Mutta ei! Tietenkään!

Tässä siskon luona otettu  video, mikä ei mitenkään liity lumeen!

2. joulukuuta 2012

Talvi tuli Ahvenanmaalle

Torstaista eiliseen, lauantaihin, on satanut lunta, välillä paljonkin.

Kaiken lisäksi on ollut todella kova tuuli, joten lumet ovat kertyneet meidän pihapolulle ja parkkipaikalle autotallin eteen. Yöllä oli ollut reilut kymmenen astetta pakkastakin. Nyt on reilut viisi astetta.

Takapihalla ei ole paljon ollenkaan lunta, ruohonkorret näkyvät. Kun on sopiva tuuli, kaikki lumet tulevat pihapolulle ja parkkipaikalle. Ja yleensä tuuli on just sellainen! Huoh!

Tänä aamuna heti kahdeksan jälkeen menin koirien kanssa ulos, ja koska oli pukeuduttava kunnolla, ajattelin että samalla kolaan lumet pihasta.

No, sitä työtä sitten riittikin, vaikka olimme jo kerran kolanneet pihaa jonkin verran. Oli oikeastaan kiva olla pihalla lumitöissä, olen aina tykännyt kolaamisesta.

Kun olin valmis, kello olikin jotain yksitoista, ja vatsa huusi aamiaista.

Kun aloin kirjoittamaan tätä, alkoi todella tiheä lumisade! Voi että! Lisää kuntoilua siis tiedossa! Onneksi nyt ei tuule ollenkaan, eli lumi ei kinostu.

Pimu ja Nalle ovat tietenkin innoissaan kun saavat juosta takapihalla lumessa. Pimu juoksee edestakaisin ja auraa kuonollaan lunta. Nalle yrittää ottaa Pimua kiinni, muttei se meinaa onnistua, Nalle on jo aika vanha, mutta pirteä ikäisekseen kuitenkin.

Naapurin omenapuun alla oli paljon peuran jälkiä, ja niitähän koirat sitten halusivat lähteä seuraamaan. Peuroilla oli ollut oikein syömingit. Naapuri jätti kaikki omenat keräämättä ja antoi niiden pudota puun juurelle peuroja varten. Puu on aivan pihassa, eli voivat katsella peurojen herkuttelua.

Tässä linkki aiempaan juttuuni, siinä on kuva joka on otettu 3.12.2011, eli samoihin aikoihin kuin tässä olevat kuvat on otettu, vuosi vain on eri, ja täysin erilainen lumitilanne!

Juttu melkein tasan vuosi sitten


18. marraskuuta 2012

25 000 käväisijää

Kuva on otettu 31.1.2009. Ihanaa uintia! 
Eilen tuli täyteen 25000 käväisijää blogissani.

20000 tuli täyteen 21.6.2012, eli vajaat viisi kuukautta sitten. Keskimäärin siis tuhat käväisijää kuussa.

Näissä ei lasketa omia käyntejäni, koska olen laittanut asetuksiin ettei niitä lasketa.

Mukavaa kun täällä on kävijöitä. Varmaan Samakasan kautta tulee aika paljon, ja sitten Facebookin kautta, kun joskus laitan linkin sinne, kun olen kirjoittanut.

Kiitos käynneistä ja tervetuloa uudelleen. Kommentoidakin saa!

Toivon kaikille kivaa päivän jatkoa, täällä on harmaata ja alakuloista. Kohta lähdemme hakemaan puita liiterin täytteeksi.

P.S. Poistin edellisen blogikirjoitukseni pelkäämisestä toistaiseksi, koska en ole varma, haluanko että ei-toivotut henkilöt sen näkevät. Mietin sitä vielä. Asiasta ja tuomiosta oli uutinen paikallisissa lehdissä ja toinen lehdistä lupasi julkaista lisää asiasta myöhemmin. Toivottavasti eivät sentään nimiä.

11. marraskuuta 2012

Isänpäivänä – isän muistolle


Ei perheessämme viljelty rakkauden sanoja
siihen aikaan ei ollut sellaisia tapoja

Teot kaiken rakkauden näytti
se meidän talon aina lämmöllä täytti

Isä oli hiljainen ja hiukan ujo
muttei häntä piinannut alakulo

Hän oli taiteilija, moniosaaja ja viisas mies
muissa olosuhteissa tullut kuuluisaksikin kenties

Isä tykkäsi eläimistä,  ei halunnut hiirtäkään tappaa
lapsenlapset kuuntelivat kiinnostuneina pappaa

hän kertoi hassuja kertomuksia lapsuudestaan
lapset innostuivat hänen ilkikurisuudestaan

Hän ei koskaan kurittanut meitä, oli liian kiltti
meillä sai rakkauden lämmössä elää jokainen piltti

Mitä hän ei osannut ei tarvinnutkaan osata
eläkkeellä keittokirjankin läpi halusi äidille kokata

Vaatteet meille ompeli, kelkat teki, historiaa luki
ruotsinkielenkin oppi, siinä siskoni oppikirjan tuki

Isä oli myös hoksaavainen keksijäpelle
rakensi pieniä vempeleitä vaikkapa autoilijalle

Tauluja maalasi,  mandoliinit rakensi, nuotit kirjoitti
elannon hankkimiseksi aikansa rakennuksilla vietti

Könninkellot rakensi ja hammasrattaatkin itse hioi
eihän muuten itse rakentaneensa sanoa voi

Musiikkia hän intohimoisesti soitti ja opetti
kunnes sairaus rakkaat harrastukset lopetti

Silti isä soitteli loppuun asti
kunnes koitti aika, sitten hän lähti

Taivaalla tuikkii kaksi tähteä vierekkäin
oletteko te siellä, isä ja äiti - kaulakkain?

Isänpäivän mietteitä 2011



8. marraskuuta 2012

Pimun ja Nallen syysherkuttelua

Pimu
Meidän koissut ovat kyllä kaikkiruokaisia! AlarEunassa pari videota. Valokuvat on otettu tänä kesänä.

Pimu ja Nalle
Niille kelpaavat keväällä voikukan melkein avautuneet kukkanuput, ruoho kesällä, puolipaleltuneet omenat nurmikolta kerättynä ja sitten nämä ruusunmarjat.

Joka kerta, kun käymme ulkona, koirat syövät muutaman ruusunmarjan. Niitä riittääkin meidän ympäristössä melkein koko talveksi.
Pimu, Nalle ja Tytti

Pimu ja Tytti

Nalle-mamma

Tässä syödään ruusunmarjoja


Ja tässä syödään voikukkia.
Hassu maiskutus alkaa noin puolentoista minuutin kohdalla. Ja lopussa yhteinen kakkahetki!


3. marraskuuta 2012

Klapisouvi Pyhäinpäivänä

Sain tässä eräänä päivänä idean, että laitan nettiin kyselyn, olisiko kenelläkään lahjoittaa pois haettavaksi kohtalaisen hyväkuntoista rakennusjätettä tai muuta puuta, jota voi polttaa uunissa.

Toissa päivänä tulikin sitten viesti sähköpostiin, että puutavaraa olisi saatavilla kun vain noutaa.

Puhelinnumerokin oli mukana ja niinpä minä soitin sinne.

Poika heittelee puita kärryyn
Olin tosi yllättynyt, kun mies sanoi, että puutavara on 30 sentin klapeiksi pilkottua, valmista polttopuuta.

Kun sitten kysyin, olisiko sitä paljonkin saatavilla, niin mies vastasi siihen että onhan tuota jotain 25 m3.
Siinähän oli mennä pasmat sekaisin! :D

Mies kertoi, että puutavara on ollut siinä ladossa jo aika monta vuotta, että lämpöarvoa on kadonnut. Mutta eihän se meitä haittaa, poltetaan sitten vaikka tuplamäärä!

Klapeja asfaltilla liiterin
edustalla.
Meidän liiteri on pieni.
Tänään sitten käytiin pojan kanssa hakemassa pari peräkärrylastia. Huomenna haetaan lisää ja sitten ensi viikolla vielä. Haemme tietenkin koko talven puut.

On se jännä, että tällainen impulsiivinen ilmoitus poiki koko talven puut aivan ilmaiseksi. Olen tyytyväinen!

Koska olen vain puolipäivätyössä, rahaa ei ole liikaa. Kokopäivätöitä tekisin tietenkin mieluummin, mutta näyttävät paikat olevan kiven alla minun ikäiselleni.

No, en murehdi sitä nyt, olen tyytyväinen päivän "saldoon".

Nyt pääsenkin sytyttämään kynttilän rakkaalle isälle ja äidille, ja muille läheisille, jotka ovat jo menneet tuonpuoleiseen.



13. lokakuuta 2012

Kaunis syyspäivä taas - puutarhan putsaamista

Tässä on omenapuuklapia, palavat
kuumasti kunhan ensin kuivuvat
Tänään oli taas todella hieno pihallaolopäivä. Oli puolipilvistä, enimmäkseen aurinkoista ja kirkasta.

On kyllä jännä juttu, että nyt muutaman viikon ajan on viikonloppuisin ollut kaunis sää, ja viikolla on satanut. Sehän on sopinut minulle täydellisesti!

Kesäkin meni niin, että öisin satoi ja päivisin oli aika nättiä. Täällä ei ole ollut niin kostea kesä kuin mantereella.

"Traktori" on melkein risujen peitossa.
Tässä ovat risut mitkä jäivät kaadetusta
koivusta
Tänään keräsin risut omenapuutarhasta. Poika kaatoi koivun ja omenapuun pari viikkoa sitten, ja teki ne pölkyiksi, ja osan klapeiksikin.

Minä halkaisin loput pölkyt klapeiksi tänään, ja keräsin puista kertyneet risut ja vein ne nuotiopaikalle. Joku päivä poltamme syysnuotion.

Risut menossa nuotiopaikalle
Jokainen kaunis syyspäivä pitää käyttää hyväkseen kun näitä pihahommia täällä riittää, eikä niitä viitsi tehdä sateessa.

Pihalla on kiva olla kun on sopivan lämmintä ja kirkasta sekä kuivaa. Maa on kyllä aika kostea, mutta siihen ovat saappaat hyvä lääke!
Tyhjä kärry on tosi pieni!
Tässä näkyy meidän talokin.

Poika laittoi uuden vetopuomin
"traktoriin", aikaisempi oli peltiä ja
meni poikki. Uusi puomi on myös
pitempi.



12. lokakuuta 2012

Kaunis syysilta meren rannalla

Tulin juuri iltakävelyltä koirien kanssa.

Ilta oli mitä kaunein, ei tuulta eikä sadetta. Niitä on viimeisen viikon aikana riittänytkin.

Aurinko oli juuri laskemassa. Kun lähestyin meren rantaa, ajattelin että ehdin kuvata vielä kauneimman auringonlaskun, mutten aivan ehtinytkään, aurinko oli nopeampi ja kuvista tuli hiukan tummia.

Vielä oli muutama venekin satamassa, ihmiset ajelevat täällä tosi pitkälle syksyyn, tai melkeinpä talveen.

Tykkään jotenkin syksystä, vaikka tykkään kesästäkin. On hienoa että meillä on vuodenajat. Toivoisin vain, että talvi olisi lyhempi ja kevät ja kesä pidempiä.

Meri täällä ympärillämme lämmittää pitkälle syksyyn, ja siksi täällä on leudompi syksy kuin muualla Etelä-Suomessa, keväällä sen sijaan meri jäähdyttää ja kevät voi tulla myöhemmin.

Syksy on jotenkin rauhallista aikaa, tai rauhoittumisen aikaa, elämä palaa rauhallisempiin uomiin talven tuloa odotellessa.

Syksyn pimeät illat ovat mukavia, jotenkin rauhoittavia. En pelkää tuolla ulkona pimeässä ollenkaan koirien kanssa kulkiessani. Jotkuthan eivät pidä pimeästä, minä pidän.

Kun kävin koirien kanssa aamulenkillä, ihmettelin muutamaa ojan pientareella olevaa valkoista kasvin lehteä. Tietenkin kumarruin ja näppäsin yhden käteeni, ja kaduin saman tien! Lehdet olivatkin kuuraisia nokkosen lehtiä, sormia polttelee vieläkin!

Kumma että olivat niin vahvamyrkkyisiä!

Pitää vaihtaa kohta autoon talvirenkaat alle, ja tarkistaa että jääraappa on autossa, kohta varmaan tuulilasikin on jäässä aamulla töihin lähtiessä


6. lokakuuta 2012

Kaunis syyspäivä - puun kaatoa ja oksien silppuamista

Tänään onkin ollut todella kaunis syyspäivä, lämmin ja aurinkoinen. Aivan täydellinen pihahommiin.

Lähdin raivaamaan pihalta vanhan omenapuun oksia, kun poika kaatoi yhden viime viikolla. Nyt sitten laitoin oksat oksasilppuriin. Poika katkoi puun rungon sopiviksi pölkyiksi, saan sitten joku päivä halkaista ne halkaisukoneella. Pitää hiukan kuivua ensin, kun se ei halkaise kovin sitkeää ja märkää pölkkyä.

Tänään poika sitten kaatoi koivun pihalta, se oli liian lähellä taloa, ja liian lähellä toista koivua. Se toinen jätettiin siihen.

Löysin kiepin veneliinaa, ja sellainen kiinnitettiin kaadettavaan koivuun niin ylös kuin pystyi, sitten toinen pää kiinni päältä ajettavaan ruohonleikkuriin. Sitten tarpeeksi liinaa, enemmän kuin kaadettavan koivun pituus, ja kiristys, että puu lähtee kaatumaan oikeaan suuntaan.

Poika teki tietenkin ensin loven koivun juureen sille puolelle mihin puun piti kaatua, ja sitten alkoi sahaaminen. Sähkösahalla se oli kyllä hiukan voimatonta, mutta onnistui kuitenkin.

Minä vedin traktorin avulla liinaa kireälle, ja sitten se puu yhtäkkiä alkoikin kaatumaan, ja vieläpä ihan oikeaan suuntaan!


Tässä poika puuhaa.

Olisin videoinut puun kaadon, mutta kun oli tekemistä siinä liinan kiristämisessäkin!




Tästä jo huomaa että poika on
Mersu-friikki! 

23. syyskuuta 2012

Raivaus, radio ja minä

Ljudspåret nederst!

Raivasin kaikkea vanhaa tavaraa olohuoneesta, osan poltin nuotiossa, osan lahjoitan Emmaukselle. Tilanpuute on aikamoinen olkkarissa, ja sinne on kertynyt liikaa turhaa tavaraa.

Löysin vanhan cd:n vuodelta 2006! Olin unohtanut koko jutun.

Olin silloin perjantaivieraana Ålands radiossa ja sain cd:n sieltä. Siinä haastattelun lomassa soitettiin mielimusiikkiani. Vaikka ei siinä ehtinyt kolmea kipaletta enempää. Olin valinnut useampia.

Haastattelija kertoi jälkeenpäin, että monilta saa vetää sanat suusta suurin piirtein hohtimilla, ja siksi pitää valkata enemmän musiikkia, ettei tule vaivautunutta hiljaisuutta tms., siis voi soittaa vaikka musaa ja jutella haastateltavan kanssa siinä välissä, että saa "pehmenemään". Minua ei tarvitse pehmennellä, olen sellainen joka puhun missä vain. Siksi ei ehdittykään soittaa enempää.

Olin kyllä silti menettää puhekykyni, kun haastattelija alkoi kyselemään asiosta joista en tiennyt hänen tietävän. No, ei se tuossa raidalla kuulu ainakaan kovin paljon, se hämmästys. Vasta kotona sain tietää, että toimittaja oli soittanut pojalleni, ja hän oli kertonut kaikenlaista.

Täällä kun on pulaa uutisista ja uusista ihmisistä, ja kun aloin kylpylänjohtajana Maarianhaminan kaupungilla ja sen jälkeen vapaa-aikatoimen johtajana, olin sitten heidän mielestään mielenkiintoinen.

Kun tulin tänne kylpylänjohtajan sijaiseksi, jotkut ihmettelivät ja kyseenalaistivatkin valinnan, koska monen mielestä olisi pitänyt valita joku joka jo asui Ahvenanmaalla. No, ei sitä minulle tultu sanomaan suoraan, eikä kukaan ollut minua kohtaan negatiivinen.

Tämä radioseikkailu oli oikein miellyttävä kokemus.

video
Tämä ei ole video vaan ääniraita.
Den här är ingen video, utan ljudspår.








15. syyskuuta 2012

Pihatöitä ja suloinen auringonpaiste!

Tänään ei tuntunut syksyltä ollenkaan, kun aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta. Oli kuin keskikesä!

Niinpä pääsinkin töihin pihalle. Edellisenä viikonloppuna oli niin kostea keli ettei huvittanut.

Meillä on aika iso lautakasa autotallin vieressä ja se pitää saada suojaan sateelta. Joten aloin kuskaamaan niitä tontillamme olevaan pikkutaloon.

Siitä lautakasalta ei ole kai kahtakymmentä metriä pikkutalolle, mutta kun kannoin pari sylillistä niitä lautoja, ajattelin että täytyy keksiä jokin toinen keino. Laudat harottivat miten sattuu sylissä, kun kävelin pikkutalolle.

Hainkin sitten ruohonleikkurin, kiinnitin siihen peräkärryn ja lastasin lautoja siihen. Eihän siihen kovin painavaa lastia voi laittaa, mutta kuitenkin viisinkertaisen määrän mitä voin kantaa sylissäni.

Asia hoituikin sitten sutjakasti ja tallin vieressä oleva lautakasa aleni samalla kun pikkutalon kasa kohosi.

Poika harrasti polttopuun tekemistä siinä kun minä "lautailua". Hän sai kasan lautaa työpaikaltaan. Näitä lautoja on hyvä polttaa näin syksyllä, kun ei tarvitse kovin kuumaa. Nämä kuivaavat ilman hyvin ja lämmittävät sopivasti. Kyllä talven varalle pitää hankkia oikeaa polttopuuta kuitenkin.

Päivä kului mukavasti, ja energiaakin, joten on hyvä mieli.

Kun äsken käytin koiria lenkillä jalat olivat niin tönkkönä, etten meinannut päästä rappuja ylös, kun palasin.

No, huomenna jalat ovat taas entistä paremmassa kunnossa, saan kannetuksi loputkin laudat pikkutaloon.

Eilen Pimulla oli muita hommia, ruusunmarjat maistuivat. Tuuli aika reippaasi ja se kyllä kuuluu ikävästi videolla:

5. syyskuuta 2012

Rakastettava romu

Sain  Orvokilta hauskan haasteen, eli minun pitäisi kertoa jostakin rakastamastani vanhasta romusta.

Minulla on monta romua, jota rakastan, esim. vanha Nishiki-maastopyörä. Siitä minun piti luopua, kun vaihteiston hammasrattaat olivat kuluneet melkein kokonaan pois. Ostin uuden pyörän, lähes samanlaisen. Vanhan korjaaminen olisi ollut kalliimpaa kuin uuden pyörän hinta!

No, en laita siitä vanhan pyörän kuvaa tähän, koska en löydä sitä tiedostoistani tähän hätään, tietokone tilttasi, ja piti laittaa uusi kovalevy. Vanha on tallella, pitää vain etsiä sieltä ne talletetut kuvat joku päivä.

Laitan sen sijaan kuvan toisesta romusta, joka on 82 vuotta vanhempi kuin tuo mainitsemani rakas pyörä.

Se on vanha puntari. Se ei ole ollut minulla kauan aikaa, vaan se löytyi talosta, kun muutin tänne neljä vuotta sitten. Mutta se on IHANA! Valmistusleimakin näkyy, eli se on valmistettu vuonna 1907.


Kahvan puuosa on melkein kulunut pois, mutta on siinä sentään vielä jotain jäljellä. Ja vaikka ruoste on raiskannut aika reippaasti, puntari toimii. Testasimme sitä siten, että mittasimme elektronisella vaa'alla erilaisia painoja ja verrattiin sitten mitä tämä puntari näyttää. Aika tarkka se on, eli jos tällä punnitsee esim. kalan, ei mene kalavaleen puolelle!

Kiitos Orvokki tästä hauskasta romumatkasta!

1. syyskuuta 2012

Vihdoinkin se löytyi...

Nimittäin kuva talosta, jonka olen suunnitellut ja piirtänyt.

Kuvan on ottanut poikani Jan S.
Me asuimme vasemmalla puolella
olevassa asunnossa.
Tämä paritalo on Porvoossa, Emäsalossa. Se on aika suuri, reilut 550 neliötä kaiken kaikkiaan. Tässä uudempi juttu.

Suunnittelin tämän suurimmaksi osaksi itse, kuten erään toisen, pienemmän paritalon Porvoon Uddaksessa ja myös pari yksittäistä taloa, Kemissä ja Porvoossa. Olen myös suunnitellut erään toimistorakennuksen joka on Porvoossa eräällä teollisuusalueella. 

Silloin minulla ja ex-aviomiehellä oli rakennusyritys ja suunnittelin taloja ja sisustuksia rakennusprojekteihimme. Toteutin niitä myös, esim. väliseinien tekoa, seinänlevytyksiä, kittauksia, maalaamisia ja tapetointeja. Monissa taloissa on kipsilevyseinät ja väliseinän teko on aika helppoa. Paneloin myös sisäkatot ja tein myös esim. puolipaneeleja keittiöihin yms., hioin parkettilattiat ja lakkasin ne.

Oi niitä aikoja! Silloin tuli tehdyksi monenlaista hommaa, eikä jaksamisessakaan ollut vikaa!

Tähän Emäsalon taloon kaadettiin puut Pohjois-Pohjanmaalta, Iin Olhavassa. Ne olivat ylispuita, osittain exän serkun mailta, osittain valtion mailta.

Ja koska olin suunnitellut talon, halusin myös kaataa ainakin yhden puun sitä varten, ja kaadoinkin. Moottorisaha tuntui raskaalta, mutta onnistuin kuitenkin. Apulaisia oli tietenkin, ettei puu kaadu väärään suuntaan. Ylispuut olivat tosi komeita, paksuja ja suoria mäntyjä.

Exän serkku, maanviljelijä/rakentaja, sitten kuori nämä puut ja kasasi myös rungon omilla maillaan, tietenkin me olimme siinä apuna. Hirsien loveaminen ja salvoksien tekeminen on oikeastaan aika tarkkaa puuhaa, että talosta saa tiiviin. Hirret numeroitiin ja kuljetettiin sitten Emäsaloon uudelleen kasattavaksi.

Kuljetuksessa tapahtuikin aikamoinen haaveri, joka päättyi kuitenkin onnellisesti.

Kun tukkikuorma oli kääntymässä kapealle soratielle, sille tielle joka johti rakennuspaikalle, peräkärry kaatui. Tie oli vain hiukan parempi kuin joku tukkiautotie. Tukit vyöryivät erästä pikkutaloa kohti, joka oli siinä risteyksessä. Yksikään tukki ei osunut taloon, mutta muutama vieri aivan talon seinustalle. Olin itse auton takana omalla autollani, ja näin, kun peräkärry alkoi kaatumaan. Se oikaisi liikaa, ja meni ojan puolelle enkä pystynyt tekemään mitään. 

Onni onnettomuudessa oli, ettei ketään ollut sillä puolella taloa. Kahdeksankymppinen mummo, joka asui talossa, syöksyi kauhuissaan ulos, kun näki tukkikuorman vyöryvän kohti taloa. Onneksi ovi oli toisella puolella taloa.

Hän oli todella kauhuissaan. Osasin ruotsia, onneksi, ja pystyin rauhoittamaan hänet. Hän ei osannut suomea ollenkaan. Emäsalossa oli vielä siihen aikaan paljonkin asukkaita, jotka eivät osanneet suomea, eritoten vanhoja ihmisiä.

Lähistöllä töitä tehnyt tuttava tuli kaivinkonellaan apuun kääntämään peräkärryn takaisin pyörilleen ja hirret lastattiin uudelleen kyytiin. Kyllä siinä aikaa vierähti.

Siinä rytäkässä vahingoittui talon pensasaita, muttei sekään pahoin. Se palautui jo seuraavana vuonna. Me tietenkin tarjottiin korvausta siitä pensasaidasta ja harmista, mutta mummo ei millään halunnut ottaa rahaa vastaan. Jätimme kuitenkin hänelle rahaa, että hän voi ostaa uusia pensasaitataimia, jos ne eivät palautuisikaan. Kävin tädin luona myöhemminkin kylässä kahvilla muutaman kerran, ja joskus pysähdyin rupattelemaan hänen kanssaan, kun tulin töistä kotiin. Oikein mukava mummeli.

Asuimme talossa kaksi vuotta, toisella puolella asui liikekumppanimme amerikkalaisine vaimoineen.

Talo myytiin myöhemmin Venäjän Federaatiolle, sen kaupalliselle edustustolle.

Paritalon puolikkaana ollessaan sen oleskelutila oli kai jotain reilut 60 neliötä, ja takka seinän vieressä. Siinä oli mukava istuskella takkatulen loisteessa syksyn sateilla ja talven kylmillä. Siitä tulikin suosittu oleskelupaikka. Telkkari oli takan vieressä olevalla tasolla.

Paritalon puolikkaassa oli ylhäällä kolme makuuhuonetta ja iso kylpyhuone. Yhdestä makuuhuoneesta oli tarkoitus tehdä pukeutumis/vaatehuone. Ylhäältä näki alas olohuoneeseen, aukko noin 20 neliötä. Huoneen korkeus kuutisen metriä. Olohuoneessa oli avoin portaikko, josta pääsi ylös aulaan. Aulaan mahtui täysikokoinen biljardipöytä, ja sellainen meillä olikin. Siellä oli mukava pelata biljardia ja kun järjestettiin juhlia, siellä oli aina pelaajia. Alhaalla oli kaksi makuuhuonetta ja makuuhuoneiden välissä iso kylppäri. Keittiön yhteydessä oli kylppäri ja sauna. Keittiössä oli avoin näköyhteys ruokailutilaan ja oleskelutilaan. Välissä oli tarjoilutiski. Talon puolikkaat olivat identtisiä.

Talo oli suunniteltu niin, että siitä saattoi helposti tehdä edustustilan. Asuntojen väliseinän saattoi purkaa, lattia oli yhtenäinen, leveää, lakattua lankkua. Takkakin oli tehty niin, että väliseinän purkamisen jälkeen oli yksi iso takka, jossa saattoi pitää tulta kahdella puolella. Takka oli silloin keskellä noin 130-neliöistä oleskelutilaa. Venäjän Federaatio purkikin sitten sen väliseinän ja otti talon edustuskäyttöön.

Sinne tulikin suuret edustustilat, ja useampikin vieras saattoi yöpyä; kuusi makuuhuonetta ja kaksi isoa kylppäriä ylhäällä, neljä makuuhuonetta alhaalla. Kaksi vielä isompaa kylppäriä oli alhaalla, noin kymmenen neliötä. Lisäksi kylppäri ja sauna molemmilla puolilla. Kylppärissä, missä oli sauna vieressä, oli iso, kahden hengen poreallas, kummassakin asunnossa. Suosittu paikka se poreallaskin!

Yksi alakerran makuuhuoneista oli sisustettu kirjasto/tupakkahuoneeksi englantilaisilla huonekaluilla, nahkapäällysteinen, mahonkinen kirjoituspöytä, siihen sopiva nahkainen, muhkea kirjoituspöydän tuoli, mahonkinen lasivitriini sekä kaksi aitoa chesterfield-nojatuolia. Verhot siihen huoneeseen ostin Lontoosta siellä käydessäni, nekin tummat ja paksut, sopivat "herrojen" sikarihuoneeseen.

Eli kylppäreitä oli kaiken kaikkiaan kuusi kappaletta, kahdessa poreallas, ja lisäksi kaksi saunaa, yksi  naisille ja yksi miehille.

Seinät olivat valkoista marmoria, lattiat samoin. Keittiössä oli musta graniittinen työtaso, jossa välkähteli pieniä spektroliittipaloja sateenkaaren väreissä. Keittiön kaapistot olivat maalarinvalkoista, joiden urissa oli harmaansininen raita.

Tapetit tilattiin Englannista K-Raudan kautta, myös niihin sopivat makuuhuoneiden kankaat sängynpäällisiin, tyynyliinoihin yms. Tilattiin myös helmalakanoita yms. joissa toistui samoja kuvioita kuin tapetissa, jotkut kankaat olivat täsmälleen samoilla kuvioilla kuin tapetitkin. Huoneiden värit olivat vaaleaa, hillittyä sinistä, roosaa ja beigevalkoista, jokaisessa yksi väriteema. Yläaulan tapetti oli ylhäällä hillittykukallista, kellertävää ja vihertävää, alaosa samoja sävyjä olevaa ohutta raitaa, välissä leveä boordi erottamassa eri tapetteja. Biljardipöydän yläpuolella oli tietenkin kolmiosainen biljardivalaisin jossa kolme vihreää kuuppaa ja messinkiset metalliosat. Kuupat olivat sisäpuolelta valkoista lasia.

Oli se upea talo, täytyy sanoa, vaikka itse sen suunnittelinkin! Mutta se tehtiinkin myytäväksi ja sisustettiin sitä silmällä pitäen. 

Olen aina tykännyt sisustamisesta ja värien kanssa leikkimisestä. Tykkäsin siitä työstä tosi paljon. Kun olin tyylihuonekaluliikkeen myymälänhoitajana, kävin asiakkaiden luona suunnittelemassa sisustuksia. Samoin, kun teimme korjauksia isoihin taloihin, olin osallisena sisustuksen suunnittelussa, joskaan en aina.

Esim. Villa Hellbergin sisustuksen suunnitteli eräs kohtalaisen kuuluisa sisustusarkkitehti, Ehrnrootin sukua, mutta sain olla mukana siinä hommassa, hänen apunaan. Siihen taloon tuli Laura Ashleyta. Hellberg oli muistaakseni silloin von Rettigin omistuksessa. Siinä oli rallipiireissä olevia omistajia tai osakkuuksia, en oikein tiedä. Tapasin kuitenkin esim. Juha Kankkusen siellä monta kertaa. Hän oli silloin ujohko ja konstailematon mies.

Haikon Kartanon yökerhokin me remontoitiin ja sisustettiin. Satu Tiivola oli todella mukava ihminen, aina niin ystävällinen ja avoin, kun kävin siellä mittailemassa. Hän piti tekemästämme suunnitelmasta tosi paljon, ja se toteutettiinkin yökerhossa, jonka nimeksi tuli muistaakseni Albert E tai sitten koko sukunimellä Edelfelt. En muista tarkkaan. Tätä en suunnitellut itse, vaan olin mukana ideoimassa, exäni suunnitteli sen suurimmaksi osaksi.

Avajaisten cocktail-tilaisuudessa oli kyllä aikamoisen amerikkalaista meininkiä, siellä seisottiin viimeisen päälle pukeutuneena lasi kädessä ja kuljettiin seurueesta toiseen smalltalkia harrastaen. Tuollaisessa mingel-tilaisuudessa en ollut aikaisemmin ollutkaan. Oli ihan ok tavallaan, mutta minun mielestäni aika jäykkää ja jotenkin keinotekoisen iloista meininkiä. No, kyllähän jotkut julkkikset sitten päihtyivätkin aikalailla, ja käytös oli sen mukaista. Nämä olivat oikein julkkisbileet. 

Jännä että yksi kuva saa aikaan tällaisen nostalgiapläjäyksen, ja mieleen muistuu jo unohtuneita asioita!

Laitan lisää kuvia, kunhan löydän niitä ja jos muistan.

Porvoossa, Puimatiellä oleva,
 piirtämäni talo. Pieni rinnetalo, joka oli
 ensimmäinen rakentamamme koti
Suomessa. Muutimme Ruotsista ja
 aloimme rakentamaan tätä.
Tuo yllä oleva kuva Emäsalon talosta on otettu joku vuosi sen jälkeen, kun talo myytiin. Siinä on tällä hetkellä tosi suuri terassi edessä, ja kapeampi ympäri talon, aivan kuin suunnittelinkin. Siinä on merenrantaakin pikkupätkä, tontti on hehtaarin kokoinen.


Tässä ihka ensimmäinen
piirtämäni talo Kemissä.
Tämä on piirtämäni paritalo
Porvoon Uddaksessa. Istutukset
ovat niin reheviä, ettei taloa näy
paljon ollenkaan.
Tässä piirtämäni toimistorakennus
Porvoossa. Meidän toimisto oli
tässä tien puoleisessa päädyssä,
kolme vuokralaista toisessa
päässä.

Kuvat on napattu Google mapsista, lukuunottamatta ylimmäistä kuvaa.