Virallisesti vanha - jäin eläkkeelle!

Oho! Jo toinen postaus tälle päivälle!

Väliin laitan kuvia, joita olen ottanut Kemin sisäsatamasta perjantai-iltana. Vein poikani kanssa amerikkalaisen vieraan/kaukaisen sukulaisen viettämään iltaa kauniiseen sisäsatamaamme.

Siellä on kahviloita ja ravintoloita, missä voi syödä tai juoda kahvia/olutta/drinkkejä, ja viettää aikaa mukavasti. Merilapin sää näyttikin parhaat puolensa!

Aloin eläkkeelle 1. heinäkuuta, eli olen virallisesti vanha, minulla on työeläkekorttikin, jolla saan eläkeläisten alennuksia! Täytin viime kuussa 65 v.

Eläke ei ole kummonen, mutta kyllä sillä pärjää, saan myös Ruotsista eläkettä, mutta summa on aivan mitätön.

Hassuinta tässä on se, että sain työtarjouksen kun eläkepäätökseni oli jo tullut! Kävin haastattelussa, ja otin työn vastaan. Voinhan minä vähän aikaa leventää leipääni eläkeläisenä, kun olen kituuttanut pienellä ansiosidonnaisella pitkään.

Sitten kun ei huvita tai en jaksa, sanon itseni irti, eikä ole pelkoa aktiivimallileikkauksista tai karanteeneista, minullahan on kiinteä tulolähde, eli eläke! Veroa varmaan menee reippaasti, mutta tuskin 100 %, joten pienikin lisäys on tervetuullut eläkkeen päälle.

Lisäksi se, että on kiva tehdä töitä, kun tuntee vielä itsensä terveeksi. Suostuin kuuden tunnin työpäivään, en halunnut tehdä kokopäiväistä työtä. Saan käyttää kielitaitoani ja muutakin ammattitaitoa uudessa työssäni.

Miksi työtarjous ei tullut aikana, jolloin olin työttömänä⁉ Olisihan ollut kivaa saada työ ja päästä pois työttömyyden kurjuudesta ja pienestä ansiosidonnaisesta. Kaiken lisäksi aktiivimalli leikkasi ansiosidonnaistani viimeiset pari kuukautta. Tein vaikka mitä, aktiivimalli leikkasi!

Olin erittäin aktiivinen työnhakijakin, TE-toimiston virkailija, joka soitti minulle, myönsi sen itsekin. Hän sanoi, että varmaan olen aktiivisin työnhakija hänen piirissään.

Joskus tuntui nololta hakea taas kerran työtehtävää yrityksssä, johon oli lähettänyt useita hakemuksia eri työtehtäviin.Tukahdutin nolouden tuntemukset ja hain -  ihan tosimielessä! Olen aika rohkea mieleltäni, joten uskallan tehdä kaikenlaista epätavallistakin saadakseni töitä.

Kerran sainkin työpaikan, kun kirjoitin yleisönosastoon lehdessä, että on outoa, että yli viisikymppisiä syrjitään rekrytoinnissa. Kerroin työkokemuksistani ja syrjimiskokemuksistani ja lopussa kirjoitin, että tämän voi ottaa myös työnhakuilmoituksena. Ja se tärppäsi, sain puhelinsoiton - ja työpaikan!

Eikä tässä kaikki!

Sain toisenkin työtarjouksen! Mutta olin lupautunut jo tähän edellä mainittuun paikkaan. Sanoivat minulle, että jos lopetan jostakin syystä, minun pitäisi ottaa yhteyttä. Se paikka on Haaparannassa, jonne täältä on vain noin 30 km. Eihän se olisi ollut varma paikka ennen haastattelussa käyntiä, mutta yksi mahdollisuus kuitenkin!

Siinäkin olisi vaadittu kielitaitoa! Hyvän ruotsinkielen taitoisia on vaikea löytää täältä pohjoisesta, vaikka Ruotsi on niin lähellä.

Aika jännää, että kun pääsee eläkkeelle, saa töitä, mutta ei ennen sitä, vaikka kuinka ahkerasti etsii!

Näyttää siltä, että ne todelliset työpaikat ovat muualla kuin julkisessa haussa. Niinhän moni on sanonutkin.

Aloitan työt 16.7.18.

Porvoolainen

Nyt on sitten asetuttu Porvooseen.

Saavuin kimpsuineni ja kampsuineni Porvooseen Viikinkitielle perjantaina 15.2.2013 illalla hiukan ennen puolta yötä Pimun kanssa. Nalle jäi Jannen kanssa Ahvenanmaalle.

Tervetuliaisteksti han kuin hotelleissa.

Matkustin uudella Gracella ja olihan se hieno laiva. Varasin viime tipassa hytinkin, että voin sitten käydä kahvilla ja mahdollisesti ostoksilla, kun koira oli mukana. Yleensä en ota hyttiä niin lyhyelle matkalle, kun ei tarvitse ostaakaan mitään. Istuskelen koiran kanssa  aulassa missä usein on myös muita koiraihmisiä. Monesti käykin niin, että joku vahtii koissua että saa käydä kahvilla tai ostoksilla.

Tällä kertaa Pimu jäikin sitten hyttiin, kun kävin ostamassa pullon punkkua taxfreestä ja sitten kahvilla. 

Hytti ei maksanut kuin 16 euroa, joten ajatteli nettä minulla oli varaa siihen. Yllätyin edullista hintaa. Hytti oli Piccolo-niminen, se oli 9. kannella ja siinä oli oma kylppärikin suihkuineen, kohtalaisen tilava. Kaksi vuodetta oli kerrossänkynä. Yhdelle hytti on hyvä, mutta kahdelle aika ahdas. Iso telkkarikin siellä oli, ja kännykkä sekä netti toimivat koko matkan ajan. Saavuin siis aika myöhään perille. Oli kuitenkin pakko kantaa kaikki tavarat sisälle keskellä yötä, koska autoni peräluukun lukko on mennyt rikki, eikä sitä voi lukita. Onneksi olin ostanut kaljakärryn taxfreestä, ostin vahvemman version, kun maksoi vain kolme euroa enemmän.

Oli siitä sitten tosi suuri apu tavaran kuskaamisessa. Onneksi talossa on hissi! Asun eka kerroksessa, mutta sinne on 16 rappua (laskin ne!).

Olin lastannut pikkuisen VW Poloni niin täyteen, ettei kahvipaketti enää meinannut mahtua, kun ostin vielä sellaisenkin Roution ABC:ltä.

Etupenkillä pelkääjän paikalla ei ollut tavaraa kattoon saakka, koska pitihän minun nähdä oikealle risteyksissä. Siinä oli pöytätietokoneeni keskusyksikkö ja koneen telkkarinäyttö ja jotain muutakin. Muut paikat olivatkin sitten aivan täynnä kattoon saakka.

Kun katsoo Poloa, ei voisi uskoa että sinne mahtuu niin paljon tavaraa. Esim. takakontissa oli neljä banaanilaatikkoa täynnä tavaraa, niiden päällä sitten vielä mattoja ja muuta tavaraa.

Takaistuimella oli tila Pimulle kuljettajan takana, ja siellä toisella puolella olikin sitten vielä yksi banaanilaatikko ja vielä isompi, korkeampi laatikko ja niidenkin päällä tavaroita. Pelkääjän paikan penkin edessä lattialla oli pienempiä laatikoita, ja tietenkin etupenkkien takana lattialla. Joka kolo oli hyödynnetty!

Oli siinä raahaamista, onneksi oli se kaljakärry!

Kaiken lisäksi piti yrittää siirtää tavarat sisälle kaikki mahdollisimman hiljaa, etteivät muiden unet häiriintyisi. Avasin ja suljin ovet tosi hiljaa, ja luulen etten häirinnyt ihmisiä isommin. Onneksi oli viikonloppu.

Kello oli puoli kolme, kun käytin vielä Pimun ulkona ja otin pikasuihkun.

Lauantaiaamupäivä meni väsyn merkeissä, mutta sitten aloin purkamaan tavaroita paikoilleen. Ja sainkin aika paljon. Seuraavana päivänä loput.

Sunnuntai-iltana yritin ajoissa nukkumaan, mutta eihän se uni meinannut tulla kun olin valvonut niin pitkään viikonlopun aikana iltaisin.

No, aamulla silti ylös puoli seitsemän ja töihin vartin yli.

Helsingin käräjäoikeus ja hovioikeus ovat
vasemmalla olevassa talossa. Se on
entinen Alkon tehdas Salmisaaressa.

Matkaan menee aikaa, ja eka aamuna varasin enemmän, koska en oikein tiennyt miten löydän parkkipaikan Itäkeskuksesta ja sitten vielä metrolla Ruoholahteen ja sieltä kävelemällä Salmisaareen, noin 900 metriä.

Kaikki sujui todella hienosti, ja olin töissä hyvissä ajoin. Tutustuin taloon ja sitten alkoivatkin työt. 

Olen viihtynyt mainiosti. Työkaverit ovat todella rentoa porukkaa. Jotenkin sitä ajattelee, että valtion virastojen ihmiset ovat vakavia ja jäykkiä – tai siis minä olen ajatellut niin hiukan ennakkoluuloisesti! No, ei meidän osastolla ainakaan! Olen todella iloisesti yllättynyt! Osasto on kuudennessa kerroksessa, summaaristen asioiden osasto.

Talo on suunniteltu niin, että toimistohuoneet ympäröivät tavallaan sisäpihan tai valotunnelin, ja siten tulee päivänvaloa joka huoneeseen. Työhuoneeni ikkunasta näkyy monta kerrosta toimistoja, ja tietenkin se sisäpiha. Toimistohuoneeni on tilava, ja tyhjän näköinen vielä. Ne ovat viihtyisiä ja valoisia, koska jokaisessa on lattiaan saakka ulottuva ikkuna. 

Tästä näkyy se valotunneli rakennuksen keskellä.

Olen jo päässyt työn makuun oikein hyvin. Aikaisempaan työhöni verrattuna tässä ei tarvitse niin monipuolista ajatustyötä. On tuntunut melkeinpä lomalta tehdä yksinkertaisia rutiinitöitä.  

Tässä kuvassa on kahvihuoneemme kuudennessa kerroksessa.
Kuva on hiukan vääristynyt, kun otin panoraamatoiminnolla.

♫♪¸¸.•*¨*•♫♪¸¸.•*¨*•♫♪¸¸.•*¨*•♫♪¸¸.•*¨*•♫♪¸¸.•*¨*•♫♪¸¸.•*¨*•♫♪

Nyt on viikko ja kaksi päivää kulunut. Työkin on monipuolistunut. Tuntuu edelleenkin aika helpolta. Mutta ei kai se haittaa, jos ei tarvitse aivojaan pinnistää koko ajan. Mutta töitä varmasti tulee paljon enemmän kunhan olen oppinut jotain.

Se minua edelleenkin ilostuttaa, että työporukka on niin letkeän rentoa! Kahvi- ja ruokatauoilla tavataan, ja tottakai käytävillä. Joka lounastauolla eräs henkilö kysyy Iltasanomien kysymykset, ja me yritämme vastata parhaamme mukaan. Kyllä siinä joskus on naurunremakkaa. Ja tottakai puhutaan kaikesta maan ja taivaan välillä.

Olen päässyt porukkaan mukaan erittäin hyvin. Kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen työpaikkaani. Yksi huono puoli on melko pitkä työmatka. Mutta siihenkin olen jo tottunut.

Oli minulla kyllä erikoinen kommellusten päivä 21. helmikuuta:

• Aamulla käännyin väärään suuntaan risteyksestä, eiku puolen kilometrin päässä käännös. 
• Metrolippua Itäkeskuksessa ostaessani hoksasin että kännykkä on autossa, eiku takaisin autoon. Onneksi vain parisataa metriä sinne. 
• Töistä lähtiessäni leimasin vahingossa jo siellä meidän toimistokerroksessa, olisin voinut leimata ulko-ovella, olisi ollut nelisen minuuttia työaikaa lisää työaikapankissa! Kaikki leimaavat vasta alhaalla ulko-ovella just siksi. 
• Kotimatkalla metrolle mennessäni huomasin että metro tulee jo, ja kiirehdin liukuportaita alas kävelemällä, yleensä en kävele, odottelen vain että portaat vievät. Just kun luulin että pääsen junaan kyytiin ovet menivät kiinni ihan nenän edessä. No, eiku odottamaan neljä minuuttia. Eihän se ole pitkä aika. 
• No, kun sitten pääsin metroon ja sieltä sitten autolleni, en päässyt autoon sisään kuljettajan puolelta. Joku oli parkkeerannut noin 10 sentin päähän. Piti kömpiä kuljettajan paikalle pelkääjän puolelta. Eihän se niin helppoa ole tällaiselle lihavalle köntykselle. Mutta onnistuin kuitenkin! 
• Moottoritielle tullessani ajoin normaalisti liittymästä ja vaihdoin kaistaa varsinaiselle moottoritielle. Perässäni tuli auto, ja kiilasi oikealta puolelta ohi ja liittymäkaistakin loppui. En päässyt väistämään keskikaistalle, kun siellä oli pitkä jono autoja. Se väärältä puolelta ohittaja ei antanut periksi, meni vain ohi väärältä puolelta, lumi pöllysi ja autokin heilahteli, kun siellä oli sellaista epätasaista könttäjäätä. Sehän ei ollut ajorataa missä se ajeli. Pääsihän se ohi vihdoinkin, mutta aika lähellä kylkeä se oli. Enhän minäkään halunnut kolaroida keskimmäisellä kaistalla olevien kanssa väistääkseni sen tollon autoa. Kaikki meni kuitenkin hyvin. Luulin ensin että se on varmaan venäläinen, nehän ajoivat sillä tavalla aina kun oltiin Virossa hommissa. 
• Sitten ajelin ajatuksissani ja kyltissä luki Porvoo xx km. No, minähän tietenkin seuraavasta liittymästä pois moottoritieltä. EIHÄN se ollutkaan oikea poistumispaikka, se oli Emäsalo/Tolkkinen-liittymä, eli oikeaa edeltävä liittymä. No, ei siinä pitkä mutka tullut, kun nousin siitä risteykseen ja jatkoin suoraan tien yli ja liittymästä takaisin moottoritielle. 
• Kun tulin kotiin ja aloin parkkeeraamaan omalle paikalleni, siellä oli auraustraktori siirtänyt valtavan lumiköntin just mun paikalle! Sain käydä potkimassa sitä vähän sivuun. Onneksi ei ollut hurjan painava, vaikka olikin melkein metrin pitkä ja ehkä 30-40 cm korkea!

Tänään, tiistaina 26.2.2013, sattui myös erikoinen juttu – sain kokea ahvenanmaalaisia kohtaan tunnetun vihan täällä mantereella omakohtaisesti. Kuraisen autoni kylkeen oli kirjoitettu "Idiot" Itäkeskuksen parkkihallissa - varmuuden vuoksi ruotsiksi. Autossani on Ahvenanmaan rekkarit, joten se kai provosoi kirjoittajaa. No, tulkitsen tekstin kirjoittajan omaksi nimimerkiksi!

 ☺☺☺

En minä siitä sen kummemmin välitä, mutta kun auton pinnassa olevaan kuraan kirjoittaa, sillä on samanlainen teho kuin hiomapaperilla, se kurahan on hiekkaa. Saapa nähdä, lukeeko autossani edelleenkin ”Idiot” kun olen pessyt auton!

Eihän sillä sen isommin ole väliä, autonikin on vanha ja halpa – mutta ei sitä silti tarvitsisi sabotoida. 

Päivät ovat aika pitkiä työmatkan takia, mutta olen jo tottunut siihen. Menen ajoissa nukkumaan, niin ei sitten väsytä aamulla.

Asunto täällä on oikein mukava. Siitä sitten myöhemmin.

Paistaa se aurinko risukasaankin - vai paistaako?

Gran Canaria
Night Club Beverly Park 4.3.1979
Kunpa aikaa voisi siirtää taaksepäin,
kouluttautuisin enemmän!

On ollut kiva tietää viime viikosta alkaen että vihdoinkin, noin neljän "nälkävuoden" jälkeen olen saanut kokopäivätyön.

Tähän saakka olen siis ollut osapäivätöissä, tämän vuoden alusta 75 %, sitä ennen 53 % ja sitä ennen vajaan vuoden 100 %, joka sitten osa-aikaistettiin. Eihän osapäivätyöllä meinaa pärjätä, kun on kuitenkin kuluja asumisesta, eikä ole partneriakaan jakamassa kuluja.

On ollut pakko kysyä joiltakin laskuttajilta, voisinko maksaa hiukan myöhässä, kun on kireä taloudellinen tilanne. Aina olen saanutkin lykkäystä, muttei sekään ratkaise kaikkea. Veloilla on taipumus kumuloitua, jos niitä lykkää liikaa.

Onneksi olen kuitenkin selviytynyt kuluista kunnialla enkä ole joutunut ulosottajan listoille.

Tilannetta ei ole parantanut sekään, että  nykyistä edellinen työnantajani ei ole vieläkään maksanut parin kuukauden palkkaani, lomarahoja yms. Olen onneksi saanut sieltäkin tipoittain rahaa, joten sekin asia on järjestymässä.

Nykyinen työnantajani on todella ihana ihminen ja olen tykännyt olla töissä hänellä. Mutta hän ei ole pystynyt palkkaamaan minua kokopäiväiseksi, joten olen hakenut töitä aktiivisesti koko ajan. Sanoin hänelle, kun aloitin, että haen kokopäivätyötä edelleenkin.

Työnantajani pettyi kovasti kun ilmoitin uudesta työpaikasta, mutta sanoi ymmärtävänsä, olimmehan keskustelleet paljon tästäkin asiasta. Hän sanoi sitten, että hän antaa ainakin hyvän työtodistuksen.

Edelliseltäkin sain tosi hyvän työtodistuksen. Hän kyllä sanoi jälkeen päin, kun kuuli että menin kilpailijalle, ettei hän olisi antanut niin hyvää työtodistusta jos olisi tiennyt kenen palvelukseen menin. Hän oli aika vihainen, muttei kai se kenen palvelukseen menin, pitäisi vaikuttaa siihenastiseen työpanokseeni millään tavalla!? Olen auttanut häntä jälkeenkin päin joissakin asioissa.

Hän kyllä on pyytänyt anteeksi ilkeyttään myöhemmin. Olemme ihan hyvissä väleissä, vaikka hän ei vieläkään ole maksanut kaikkia palkkasaataviani. Tuleva työnantajani Suomen valtio oli soittanut juuri tälle edelliselle työnantajalleni ja kysynyt minusta. Ex-työnantajani oli kehunut minua. Ei siis koskaan kannata polttaa siltoja takanaan!

Täällä Ahvenanmaalla on ilmeisesti niin, että pitää olla syntyjään ahvenanmaalainen, että saa vakinaisen työn, eikä ikänikään mikään erityisen hyvä meriitti ole. Kielitaidossani ei ole mitään vikaa, osaan ruotsin suurin piirtein täydellisesti, suomi on äidinkieleni ja englantikin sujuu sutjakkaasti, ja parilla muulla kielellä tulen toimeen jotenkuten.

Mutteivat ne asiat ole paljonkaan painaneet vaakakupissa.

Ikädiskriminointi on kyllä yleistä joka paikassa, se ei ole ainoastaan ahvenanmaalainen ilmiö.

Kun sain Marianhaminan kaupungin kylpylän johtajan sijaisuuden (muutin silloin tänne Ruotsista), ihmiset olivat kyselleet, että miksi otettiin minut, kun he eivät tiedä kuka minä olen, kenen lapsi, millaiset vanhemmat, millainen suku, mitä omaisuutta yms. Tyypillistä pienen paikkakunnan tyyliä.

No, se sijaisuus loppui ja sain sitten sijaisuuden yhtä porrasta ylempänä, eli kaupungin vapaa-aikatoimen johtajana. Se oli mielenkiintoista työtä, mutta sille ei ollut jatkoa. Olin muutenkin poikkeusluvalla siinä, siihen työhön vaaditaan nimittäin akateeminen tutkinto, eikä minulla ole sitä. Kuuluin myös kaupungin johtoryhmään, kuten kaikki vastaavassa asemassa olevat 12 henkilöä. Selvisin töistäni oikein hyvin, ja sain myös erinomaiset työtodistukset ja suosituksetkin, niin kuin kaikista töistäni tähän saakka.

Lopulta työttömyyskauden jälkeen päädyin lakiasiain toimistoon osa-aikaiseksi. Senkin työn sain siksi, että turhauduttuani työttömyyteen, kirjoitin lehteen pitkän jutun, missä kysyin miksei pätevä, terve ja hyvät meriitit omaava, ylemmmässä keski-iässä oleva nainen saa työpaikkaa.

Ajattelin, ettei se ota jos ei annakaan, en varmaan pilaa työnsaantimahdollisuuksiani sillä kirjoituksella, koska en ollut siihenkään saakka saanut töitä. Kirjoitin siihen loppuun vielä, että kirjoituksen voi katsoa työpaikan hauksi.

Rohkea rokan syö! Olen aina ollut aika rohkea, enkä aio ujommaksikaan enää muuttua!  :)

Eräs lakimies sitten soitti minulle sen kirjoituksen takia ja pyysi töihin - ja sillä tiellä ollaan! Sitten siirryin toiseen lakitoimistoon. Sain sieltä nyt vuoden alusta 75 % kokoaikaisesta työstä.

No, se jää lyhyeen, sain nimittäin kokopäivätyön Helsingin käräjäoikeudesta, ja alan siellä 18 helmikuuta, eli vajaan kuukauden päästä.

Tuntuu todella kivalta, kun sain kokopäiväisen työn. Kun nyt on oppinut venyttämään senttiä ja euroa tosi paljon, on varmaan paljon helpompaa kun saa hiukan enemmän käteen verojen ja muiden kulujen jälkeen.

Useinhan siinä käy niin, että kun tulot kasvavat, myös kulutustarve kasvaa. Mutta olen ainakin hiukan viisaampi näissä asioissa, ja tiedän mitä sentin venyttäminen on! Ei se kuitenkaan koskaan metriksi veny! ;)

Työkokemustahan on tietysti tullut osapäiväisenäkin, ja osittain sen takia sain tämän käräjäsihteerin paikan.

Olen tyytyväinen, kun vajaan kahdensadan hakijan joukosta valittiin minut, ja eräs toinen, hänet toiselle osastolle. Minä sain sen vähän parempipalkkaisen työn, olisko jotain 50 euroa eroa. Hain paikkaa valtiolle.fi-sivuston kautta.

Olin haastattelussa siis kahteen työpaikkaan siellä käräjäoikeudessa, ja näihin kahteen oli siis tullut aikamoinen määrä hakijoita. Muistaakseni 15 valittiin haastatteluun ja niistä sitten valittiin kaksi. Toinen paikka oli asiakaspalvelussa, ja toinen paikka summaaristen (riidattomien) asioiden osastolla. Minä sain sen summaaristen asioiden paikan. On siellä rekrytoitu enemmänkin sen jälkeen.

Valtion palkathan eivät ole järin suuria, mutta saan kielilisän, ja jotain muita lisiä, voipa olla että tulee ikälisiäkin. Riippuu mitä tekemiäni töitä lasketaan hyväksi. Se nähdään sitten.

Ehkä nyt on varaa lähteä miitinkiinkin samakasalaisten kanssa jossain vaiheessa!  Aikaisemmin se ei ole ollut mahdollista, kun kesällä laivamatkat ovat sikamaisen kalliita, ja aikaakin se vie liikaa, niin ettei viikonlopun aikana juuri ehdi käymään Turkua tai Helsinkiä kauempana. Ja palkattomia vapaapäiviä ei todellakaan minun tuloluokassani ole voinut ottaa, saati sitten maksaa hotelli- tai mökkiyöpymisiä.

Ystävän hautajaisissa käyminen Lapissa itsenäisyyspäivän tienoilla teki jo sellaisen loven, että paikkailen sitä vieläkin. Onneksi sain autokyydin toiselta hautajaisiin menijältä mantereelta, eikä tarvinnut maksaa niitä kuluja. Pitää joskus korvata jollakin tavalla se asia.

Olen nyt hyvin iloinen ja luottavainen tulevaisuuden suhteen, vaikka Helsingissä oleva työpaikka aiheuttaakin aikamoisesti järjestelyjä. On tässä ollutkin tosi tiukkaa ja aika synkkiäkin pilviä taivaalla.

Åland Islands: A few degrees below absolute zero!

On meillä todella kylmää täällä Oolannissa. Uskokaa tai älkää, Kökarissa ja Kumlingessa on paikallislehden sääkuvan mukaan muutama aste alle absoluuttisen nollapisteen! Turhaan minä olen sanonut, että täällä on keskimäärin lämpimämpää kuin mantereella, höpöpuhetta!

Siis, pakkohan se on uskoa paikallislehteä  Ålandstidningeniä, sehän on valittu vuoden paikallislehdeksi Suomessa monta kertaa, ei se voi olla väärässä!

Kyllä tuntuikin kylmältä aamulla, enkä enää ihmettele ollenkaan, koska on kyse tuollaisista lämpötiloista! Siperiassa on siis lämmintä verrattuna Oolantiin.

Minun oli ihan pakko mennä Maarianhaminalaiseen kahvila Juliukseen toteamaan tämä tosiasia - eli kuvaamaan lehdessä oleva sääkartta! Minulle ei tule tämä lehti kotiin. Täällä on kaksi paikallislehteä, eli Nya Åland ja Ålandstidningen. Olen tilannut Nya Ålandia.

Koirien kanssa ulkona.

Ei tämä hyytävä kylmyys silti ole estänyt minua käymästä ulkona koirien kanssa, eikä tietenkään töissä, onhan minulla sitä kuuluisaa suomalaista sisua! Vanha, 90-luvun alussa lahjaksi saamani valkoinen minkkiturkki oli todella tarpeen tänään. En käytä sitä kovinkaan usein. Täällä Ahvenanmaalla sillä on ollut eniten käyttöä, koska täällä yhdistelmä pakkanen, avoin meri ja tuuli on tosi paha. Oikeasti meillä oli aamuyöllä reilut -20, mutta se tuntuu kylmältä, kun meri on auki ja tuulahtelee hiukan.

Tänä päivänä en ehkä edes haluaisi turkkia - eläinsuojelullisista syistä. Mutta silloin oli silloin, ja miksi en käyttäisi turkkiani nyt, kun se kuitenkin on olemassa ja käyttökelpoinen? Joku on siitä kysynytkin. 90-luvun lopulla en uskaltanut mennä Hesaan turkki päällä, kun siellä oli niitä aktivisteja, jotka spreijasivat turkkeja.

Kuvasin työhuoneeni ikkunasta, kun merenlahden yllä oli merisavua. Aamulla ei tuota lahtea näkynyt ollenkaan merisavun takia. Se on ollut ilman jäätä, merisavu syntyi kovan pakkasen vuoksi. Lahti jäätyi päivän aikana.

Tämä lahti on kapea, kuin leveähkö joki. Tuossa punaisessa rakennuksessa on meriturvallisuuskeskus, siinä on myös tullin venesatama. Olen ollut erään pelastusveneen kyydissäkin, kun olin töissä Maarianhaminan kaupungilla vapaa-aikatoimen johtajana, silloin meille esiteltiin uutta ja vahvaa meripelastusvenettä.

Kuvassa työpaikkani. Tuolla meren puolella, missä
laiva Michael Sars näkyy, on työhuoneeni ikkuna. 

Meripelastajat harjoittelevat pelastusveneen pudotusta tuossa keltaisen maston takana näkyvästä tornista silloin tällöin. Harjoituksia on kiva katsella työn lomassa. Pelastusvene syöksyy veteen pelastajat kyydissään, ja plopsahtaa sitten pintaan kuin upoksissa ollut korkki.

Laiva, jossa on keltainen masto, on Michael Sars, maakuntahallituksen omistama merenkulun harjoituslaiva.