Kylmä maailma - kylmät ihmiset

Pirun piirsin itse tänään.

Tähän tekstiini sain aiheen plagiaattikohusta, joka myrskyää samakasassa - tai paremminkin sen sivuilmiöstä.

Miksi ihminen katsoo olevansa oikeutettu tuomitsemaan toisia ihmisiä ilkeilemällä ja mollaamalla, polkemalla maahan jo sinne poljettua? Heti kun löytyy sopiva tilaisuus, jotkut tarttuvat tilaisuuteen ja aloittavat morkkaamisen.

Miksi on niin vaikeaa kirjoittaa asiallisesti mitä mieltä on määrätyistä asioista? Sen sijaan on kuin olisi ihan pakko alkaa haukkumaan ihminen kaikesta muustakin kuin juuri siitä, missä hän on tehnyt virheen.

Miksi pitää olla niin pahantahtoinen?

Tuntuuko se hyvältä?

Tuntuuko siltä, että itse on parempi ihminen kun tekee näin?

Eikö omatunto soimaa?

Eikö tunnu jälkeen päin ikävältä, kun on tehnyt sellaisen ilkeän teon?

Kukaan meistä samakasalaisista ei ole hyväksynyt plagiointia, eikä mollannut henkilöä joka sen asian otti esille, hänhän oli oikealla asialla ja peräämässä tekijänoikeuksiaan.

Mutta miksi pitää jatkaa ihmisen mollaamista, vaikka hän on myöntänyt tekonsa, pyytänyt anteeksi ja luvannut parantaa tapansa?

Miksi pitää vain jauhaa yhä lisää tästä asiasta?

Joku kirjoitti jopa ettei tämä henkilö osaa kirjoittaa. Sehän ei pidä paikkaansa, hän kirjoittaa oikein hyvin, ja toivoisin että hän jatkaisi sillä linjalla.

Toisaalta, jos ei kirjoita hyvin, mutta silti haluaa kirjoittaa? Entäs sitten, pääasia että saa asiansa sanotuksi. Kai silti saa kirjoittaa? Eivät kaikki ole kirjailijan tasoisia, eikä tarvitsekaan. Meitä on moneksi, onneksi.

Eikö tätä morkkaamista jo voi jättää sikseen, jättää se plagioidun tekstin omistajan ja plagiaatin tekijän väliseksi asiaksi tästä eteenpäin?

Olen huolissani tämän maahan poljetun ihmisen terveydestä ja hyvinvoinnista. Miten hän voi nyt, kun kokonainen armeija on käynyt hänen kimppuunsa, hänen, joka muutenkin on hauras?

Saimme lukea hänen blogistaan jatkokertomuksen hänen kärsimyksistään, hänen pääsystään pois mustasta, pohjattomasta kuilusta, jonne hän aina vaan uudelleen vajosi vuosien ajan. Eikä hän vieläkään ole kuivilla. Oli melko rohkeasti tehty, että hän pystyi julkaisemaan noinkin paljon omasta sisäisestä huonosta olostaan ja tapahtumista.

Toivon totisesti ettei hän nyt ole vajonnut sinne pimeään kuiluun takaisin meidän armottomien ihmisten takia.

Eikö meissä ole armollisuutta, inhimillisyyttä tai empatiaa? Hän kärsii varmasti nyt - omaa ajattelemattomuuttaan -  kyllä, mutta eikö tämä jo riitä?

Hän teki virheen, myönsi sen, ja nyt pitäisi päästä eteenpäin. Voisimmeko mitenkään sallia sen hänelle?

Tämä maailma on ihan tarpeeksi kylmä muutenkin.

Palelee...