Vihapuhe ruokkii tyhjien ihmisten kaipuuta tulla nähdyiksi

Kirjoitin jutun Uuden Suomen blogiini. Näin se alkaa:

"En osaa laittaa sanoja kovin hienoon järjestykseen, enkä osaa kirjoittaa terävästi, ironisesti tai satiirisesti, kuten moni muu, esim. Jori Eskolin, Sakari Timonen, Jussi Korhonen, Reija Härkönen, Pauli Vennervirta ja moni muu.

En myöskään osaa käyttää rumia tai ilkeitä sanoja asioista kertoessani, vaikka haluaisinkin, se vain menee metsään, jos edes yritän, ja on vain naurettavaa minun kirjoittamanani. Ihailen esim. edellä mainittujen kirjoittajien taitoa kirjoittaa terävästi, vaikka tekstissä olisi rumia sanoja ja ilkeilyä, koska ne on kirjoitettu niin hyvin ja osuvasti.

Kerron kuitenkin omat mietteeni tämän asian tiimoilta omin sanoin ja omalla tavallani.

Eikö juuri nyt olisi vihdoinkin aika sanoa vihapuheille raikuva ei?"

Tässä linkki sinne.
Vihapuhe ruokkii tyhjien ihmisten kaipuuta tulla nähdyiksi

Päivitys 24.10.2015
Mukavasti on tullut paskaa niskaan FB:n yksityisviesteinä, mutta arvasinhan tuon jo etukäteen. 

Teksti onkin ollut suosituin heti kun julkaisin sen. Sitä en kyllä arvannut, tuolla on nimittäin aika paljon kirjoituksia! Aikaisemmin olen kirjoittanut sinne ainoastaan yhden kerran. Olen ennemminkin ollut lukijana ja kommentoijana.

Jossakin vaiheessa kirjoitan mukavasta asiasta, eli iloisesta perhetapahtumasta. Jotain iloistakin tapahtuu joskus!

Ja tietysti kuva koissuista, tottakai! 

Nallen ja Pimun kanssa pyörälenkillä. Meillä on kiva
pururata, jossa saa pyöräillä koirien kanssa.

(Potku)pyöräilyä ja tissiliivit koiralle

Urheiluliivit

Nalle-koira, kohta 13 v, on ollut minulla hoidossa elokuun puolivälistä saakka, ja on edelleen jonkin aikaa.

Kun se tuli meille, opetin koirat olemaan samassa hihnassa pyörälenkillä, että päästään liikkumaan ja kuntoilemaan. 

Ensimmäisestä kerrastahan ne oppivat, ovathan molemmat tottuneet pyöräilemään hihnassa yksin, eikä kynnys kahteen koiraan yhdessä hihnassa ollut kovinkaan korkea. Kyllä ne menevätkin nätisti, en olisi uskonutkaan, että niin nätisti heti alkuun! Fiksuja tyttöjä - äiti ja tytär!

Videolla mallia tyttöjen juoksutyylistä. 

Nalle on vähän laihtunut, on se silti edelleen tanakka, ja sen tissit heiluvat nyt edestakaisin, kun pyöräilen sen kanssa. Ne olivat turvoksissa tässä eräänä päivänä, ja ajattelin, että ehkä se heiluminen jotenkin ärsyttää niitä. Ne heiluvat kuin lehmän utareet, kun se juoksee.

Päätin siis tehdä sille tissiliivit, ja eiku tuumasta toimeen!

Ostin Kemin City-kirppikseltä tyttöjen trikoomekon (92-senttiselle) 2 eurolla, ja modasin sitä - poistin hihat ja suurensin hiha-aukkoja (nyt ne ovat takajalkojen reikinä), kavensin, suurensin kaula-aukkoa (etteivät liivit likaannu, kun koira tekee tarpeensa), leikkasin takaa halki, ja laitoin tarranauhan koko matkalle. Tarrakiinnitys on selkäpuolella, eli on helppo laittaa kiinni. Sitten ompelin tarralliset nauhat, joilla liivit kiinnitetään valjaisiin.

Tein liivit käyttäen Pimua mallina, Nalle kun päätti, ettei se suostu mallinukeksi. Pimua sai kääntää ja vääntää mielin määrin. Pimulle löysä on Nallelle tiukka, ja sehän oli helppo mitta, ne ovat rakenteeltaan samanlaisia. 

Tällainen siitä sitten tuli 

Nalle ei silti ollut moksiskaan, kun laitoin valmiit liivit sen päälle, kun sanoin, että mennään ulos. Testasimme liivejä, ja jouduin vielä ompelemaan sisään tisujen kohdalta, että liivistä tulisi vähän kireämpi. Nyt tisulit lepäävät nätisti kangasta vasten, eivätkä hölsky edestakaisin juostessa. Näytti siltä, että Nallekin olisi tykännyt asiasta.

Liiveihin voisi modata vielä juoksuaikasuojan, eli tarroilla kiinnitettävän "luukun". Pysyy varmaan paremmin päälläkin, kuin perinteiset housut. Tämä vaatekappale ei häiritse Nallea ollenkaan.

Potkupyörä

Mietin tässä eräänä päivänä, että pyöräilykausi on kohta ohi, ja polkupyörä pitää laittaa talvisäilöön. Haluan kuitenkin liikkua vähän tehokkaammin kuin kävelemällä, joten mieleeni tuli aikuisten potkulauta, tai potkupyörä. Sillä voi potkutella liukkaammallakin kelillä, koska ei ole samanlaista vaaraa kaatua korkealta, niin kuin polkupyörällä.

Niinpä minä aloinkin etsimään sellaista kirppiksiltä ja tori.fi:stä, koska minulla ei ole varaa ostaa aivan uutta. Ja pian tärppäsikin, löysin Facebookin kirppikseltä yhden vanhan ja ruosteisen. Ajattelin, että ensi kesäksi voin modata siitä paremman näköisen hiomalla ja maalaamalla kukkia yms siihen.

Sovittiin myyjän kanssa noudosta, ja testasin potkuttimen, joka vaikutti ihan ok:lta. Kaupat tehtiin. Kävin Oulussa, ja poika teki siihen pikahuollon, ja lyhensi seisontatukea, se kun oli liian pitkä, ja osui jatkuvasti maahan. 

Sitten lähdettiin kokeilemaan vempelettä ensimmäistä kertaa koirien kanssa.

Ja pitihän se arvata! Pimu pelkäsi mokomaa kuvatusta hirveästi! Oli kuin olisin vetänyt betoniporsasta , kun yritin saada potkuttimen vauhtiin. Pimu veti narun tosi kireälle yrittäessään pysyä mahdollisimman kaukana moisesta vekottimesta!

Työnsin ja työnsin potkutinta, ja vihdoin pari sataa metriä nahkeasti mentyämme Pimukin hoksasi, ettei se epäilyttävä rumilus olekaan hyökkäävää sorttia. Sitten potkuttelu sujuikin erinomaisesti.

Nalle ei ollut moksiskaan - pyörä kuin pyörä! Vanhan rouvan arvokkuudella se otti tämänkin uutuuden, kuten otti uudet urheiluliivitkin.

Molemmat koirat olivat samassa hihnassa tälläkin reissulla.

Tottahan tarpeetkin tehdään yhtä aikaa,
koska ollaan samassa hihnassa polkupyörässä!

Pimu ei kuitenkaan suostunut kakkimaan tuollaisen kuvatuksen nähden, joten mentiin sitten polkupyörällä muutama kilometri, kun palattiin takaisin kotiin. Ja se onnistuikin heti, polkupyörä kun on jo tuttu ja turvallinen!

Nallella ei ollut mitään vaikeuksia siinäkään asiassa potkuttimen ollessa kyseessä - se on arvokas rouva tilanteessa kuin tilanteessa.

... paitsi silloin, kun joku yllättää sen. Oliskohan sillä vähän huono kuulo tai näkö, kun se joskus saa haukkuhepulin, kun joku, hyvin tuttukin, tulee viereen yllättäen.

Koissut laiduntavat tien vierellä,
ruohoa pitää syödä joka päivä niin
kauan kuin sitä vielä on jäljellä luonnossa!

Lähdin eilen (13.9.2015) tällä uusvanhalla potkupyörällä koirien kanssa ensimmäiselle pidemmälle lenkille. Syksyä varten on hyvä harjoitella.

Alku sujui hyvin, mutta sitten alkoi kuulumaan takaa kummallista ääntä. Ajattelin että lokasuoja ehkä kahnuttaa rengasta vasten, mutta ei vika ollut siinä.

Potkuttelin eteen päin, enkä palannut takaisin, mutta lähdin lyhyemmälle reitille. Sitten rengas alkoi jumittamaan silloin tällöin.

Lenkin lopussa rengas jumittui kokonaan! Jouduin nostamaan takaosan ylös, että saan kujetetuksi potkuttimen kotiin.

Eihän se painava ole, joten siinä ei ollut mitään ongelmaa, koska matkaakin oli vain parisataa metriä - koiratkin ovat aina niin nätisti narussa, joten siltäkään osin ei tullut ongelmaa. Mutta se harmitus! Poika lupasi katsoa, mitä sille voitaisiin tehdä. Hyvä niin, ehkäpä tästä potkuttelusta tulee vielä jotakin, vaikka alku onkin ollut hankalaa.

Huomasin, että potkuttelu vaatii paljon enemmän energiaa kuin pyöräily! Eli siitä on minulle itselleni enemmän hyötyä. Koirilla kyllä jäävät päivämatkat lyhyemmiksi kuin pyörällä, ja vauhtikin on pienempi eli energiankulutus jää vähemmälle, vaikka minulla se kasvaa.

Polku/potkupyöräilyä kuvina

Äiti ja tytär

Lepotauko metsäniityllä

Metsäniitty reilut pari kilometriä kotoa

Paavonkari, laavu kuvaajan takana noin 10 m päässä.

Paavonkarin laavu

Pimu ja Nalle juomassa ja vilvoittelemassa
"ankkalammella" ihan meidän naapurissa.

Matka"kertomus" 14.9.2015.

Pimu ja Nalle ovat olleet reippaita!
Pimu 167,6 km/22 juoksukertaa 30 viim. päivän aikana.
Nalle 72,26 km/19 juoksukertaa, 18.8.2015 lukien. Hyvä tulos kohta 13 v koiralle!

Kuvasatoa kesän ajalta

Uimassa meren rannalla Maksniemessä (Saaren rannassa)
siskon, Pimun ja Nallen  kanssa

Saaren ranta, Maksniemi

Uimassa Saaren rannassa Maksniemessä. Sisko sukeltaa.

Jumaltenranta, Kemin Sisäsatama. Kyltin takana on tarkennus

mitä tämä nimi tarkoittaa. En vain muista mitä.

Pitää tarkistaa seuraavalla kerralla siellä käydessäni.

Monta erilaista kylttiä selityksineen löytyy. 

Naarasin nämä kaksi pyörää lähellä olevasta "ankkalammesta". Vain oikeanpuoleinen näkyi vedessä, ja kun vedin sitä maihin venehaalla, toinen pyörä oli tarttunut siihen kiinni. Ilmoitin Facebookin Kemi-ryhmässä kuvien kera, ja omistajat löytyivät parissa tunnissa. 

Pimun kanssa mustikoita etsimässä. Metsäistä matkaa välillä ilman polun häivääkään tuli yli 10 km. Tulos: pari mustikkaa ja parikymmentä ahomansikkaa. Lisäksi kunto koheni siellä hikoillessa. 

Samalla tuloksettomalla marjareissulla. En päässyt puron yli muuten kuin käyttämällä pyörää tukena. Eli pyörä puroon, minä siitä kiinni toisella kädellä, ponnistus ja hupsista - olin toisella puolella. Kun olin toisella puolella, ote piti irrottaa samantien, ja pyörä tietenkin kaatui kohtalaisen hallitusti puroon. Vedin sen sitten pois, Pimu selvisi purosta pienellä kevyellä loikalla. Pimu ihmtettelee emännän touhuja taustalla.

Kiveltä näkee hyvin. Tämä on vain noin sata metriä kotoa.

Pururadalla pyöräillään päivittäin. Tällaisia metsäsopuleita
on löytynyt kuolleina vaikka kuinka paljon.

Tämäkin pururadalta. Luulin ensin kuolleeksi oravaksi, kun se ei reagoinut meihin ollenkaan. Lähemmäksi päästyäni huomasin, että se onkin pehmolelu. Ilmoitin tästäkin kuvan kera FB:n Kemi-sivulla. Nopeasti löytyi tämänkin omistaja. Kuulemma joku Elmo-niminen koira on omistaja, eikä mikään pikkuinen ihmispiltti.

Pururadalla tämäkin, syksy on selvästi tulossa.

Mustikoita etsimässä. Hyttyset vaivasivat Pimua aikalailla.
Tässä ollaan aivan meren rannalla olevan laavun lähellä Paavonkarissa

Kevään ensimmäiset kaljasiepot

Jess!

Kesän merkki on nähty täällä pohjoisessakin, olen nimittäin bongannut ensimmäisen kaljasiepon 15.4.15!

Tämä koiraspuolinen yksilö istui lähikaupan ulkopuolella juomassa.

Kyseinen koiras lähti kävelemään kaljatölkki kädessään kaupalta kävelytietä pitkin, ehkä noin 10 metriä meidän edellämme. Sitten hän heitti tölkin pois.

Ilmeisesti tällä nuorella yksilöllä oli vähän löysä kuminauha verkkareissaan, kun ne alkoivat valumaan alas.

Hänellä oli toisessa kädessään kaljapakki (24 kaljaa) ja toisessa täysi ruokakassi.

Tämä koiraspuolinen kaljasieppo ei huomannut, että housut alkoivat tippumaan. Hän käveli vinksin vonksin koko tietä tehokkaasti hyväkseen käyttäen.

Muutaman metrin käveltyään housut putosivat nilkkoihin, ja hän meinasi kompastua niihin.

Sieppo kumartui nostamaan niitä, ja huomasin, ettei tällä yksilöllä ollut alushousuja ollenkaan.

Käännyin häveliäästi pois pidätellen nauruani.

Kyllä tämä koirien kanssa ulkoilu on joskus hauskaa! 

Ensimmäisen kaljasiepon näkeminen innoitti minut kevätrunoon:

kevät on tullut kaupunkiin

linnut karjuu itsensä uuvuksiin

kissa pihalla naukuu ja vaikeroikin tuo

miksei kevät minulle vielä hellua tuo

kadulla on monta läjää koiran paskaa

moni niihin astuu ja kenkänsä kastaa

kaljasiepotkin heränneet

kaljat kassiinsa keränneet

ostarin kulmilla maistuu olut

vaikka kosteat on metsäpolut

Hip hei kevään kaunis neito

ota pois jo kylmä lumipeitto

Olemme käyneet jo pyöräilemässäkin Pimun kanssa kaksi kertaa.

Tein polkupyörään keväthuollon eilen, ja käytiin sitten koeajelulla, vajaat neljä kilometriä. Kiinnitin myös etupihalle vahvan silmuruuvin, että saan kiinnitetyksi pyöräni siihen, ettei se lähde lätkimään sieltä toisten mukana. Eihän se paljon pidättele vahvatahtoista varasta, mutta ainakin kuulen, jos joku yrittää irrottaa ketjua seinästä. Pimu ainakin kuulee, jos en minä.

Pyörä ketjulla kiinni seinässä olevassa silmuruuvissa.

Tänä aamuna mentiin pyörällä meren rantaan Pimun kanssa - sinne, mistä olemme aikaisemmin menneet jäälle kävelemään.

Kun tulimme rantaan, siellä oli nuotiopaikalla porukkaa grillaamassa makkaraa. Muutamalla oli oluttakin mukana. Luulenpa, että osa oli näitä osa-aikaisia kaljasieppoja. Hassua vaan, että ovat tulleet niin kauas keskustasta. Näin siellä vain yhden pyörän, mutta siellä oli neljä miestä ja yksi nainen.

Pimu löysi rannasta mukavan leikkikaverin, tyttö on 8 kk vanha

Jäin juttelemaan heidän kanssaan. Kävikin ilmi, että tämä nainen on yhden porvoolaisen tuttavani sisko. Nainen ei ollut näitä kaljasieppoja, vaan oli koiraansa ulkoiluttamassa. Ja kuulin, että se tuttavakin on muuttanut Kemiin. En tunne sitä miestuttavaa niin hyvin, että olisin tiennyt hänen muutostaan. Hän on alun perin siskoni tuttu, ja sitä kautta tunnen hänet. Ja siskonkin nämä ihmiset tiesivät tai tunsivat. Nainen oli hoitanut joskus siskoni lapsiakin. Yksi miehistä oli kuulemma ollut pukkina jossakin siskon jutussa. En kysellyt sen enempää.

Pimulla oli mukavaa, kun naisella oli koira mukanaan, 8 kk vanha tyttö. Pimu jaksoi juosta sydämensä kyllyydestä tämän uuden kaverin kanssa, vaikka olikin juossut pyörän vierellä muutaman kilometrin. Tämä on toinen kerta tänä keväänä, kun kävimme pyöräilemässä. Emme siis tehneet kovin pitkää lenkkiä, pitäähän Pimun saada totutella juoksemiseen, kun on kävellyt koko talven minun hitaan köntyksen kanssa.

Tiet ja tien reunat ovat jo lumettomat, mutta meren rannassa oli lunta ja jääkin peitti Lallinperän lahdelman.

Otan kyllä joskus makkaraa ja termokseen kahvia mukaan, ja grillaan siellä, kun mennään pyöräilemään. Kuulemma lauantaisin siellä on porukkaa koko ajan, ja tuli nuotiopaikalla.

Pyöräily oli kivaa, kun oli niin lämmin sääkin.

Kun olimme lähdössä, rantaan tuli lisää ihmisiä ja koiria

Tässä reittikartta tämän aamuisesta pyöräretkestä.

Tein lyhyen videopätkänkin pyörälenkistä. Siihen on liitetty myös kuvia.

Pyöräilyä ja samoilua ruovikkoalueella

Maisema kuvattu lintutornista.
Laiduntavat eläimet ovat ylämaan karjaa.

On ollut hurjan kuumaa viimisen viikon aikana, keskellä päivää en ole voinut edes lähteä pyöräilemään, kun Pimulla tulisi liian kuuma. Itsestä ei niin väliä.

Ollaan sitten lähdetty pyörälenkille vasta puoli viisi iltapäivällä  kahtena edellisenä lauantaina. Pyöräiltiin ensin kaupunkiin, siellä joen rannan terassille syömään ja yhdelle kaljalle. No, Pimu ei kaljaa juo, vaan sillä on aina omat juomat mukana!

Tilasin eilen Wilhelm Å:ssa burgerin, kun en halunnut mitään isompaa ruokaa tilata. Kyllä siinä oli syömistä ihan tarpeeksi, muttei se mikään herkutteluruoka ollut. Pimu sai suurimman osan pihvistä ja minä mummersin pullamössöleivän ja vihannekset. Ei ihan minun makuuni, mutta ei se huonoa silti ollut, jos tykkää pullamössöruuasta, kuten moni.

Edellisenä lauantaina pyöräiltiin myös jokirantaan syömään, mutta silloin tilasin ravintolalaiva Glückaufin Glückaufin jokirannan terassilla Terrace Basketin. Se oli todella hyvää, sisälsi bratwurstia, naudan ulkofileepaloja, vihanneksia, ranskalaisia ja kahta aivan ihastuttavaa dippikastiketta. Ruoka oli halvempaakin siellä, mutta hintaero vain pari euroa.

Lintukin halusi osansa Glückaufin
hyvästä ruuasta! 

Ruokaa oli yhtä paljon ja riittävästi. Pimu sai ulkofileepalat kahta lukuun ottamatta, koska minä söin ne ja bratwurstit ja muut lisukkeet. Pimulla oli taas omat juomat mukana, minä sain tyytyä olueen!

Glückaufin reissulla pyöräilimme Sikosaaren sillalle, ja sieltäkin on hienot näkymät.

Sikosaaren silta, osa Sakta fartenin
venesatamasta näkyy taustalla

Kun olimme eilisen reissulla istuskelleet pari tuntia Wilhelm Åssa katsellen Porvoon menoa, lähdimme takaisin kotiin päin. Tällä kertaa päätinkin sitten mennä linnunsuojelualueen kautta lintutornille.

Sikosaaren silta

Olen asunut Porvoossa yhteensä parikymmentä vuotta, enkä ole ikinä käynyt siellä, ja nyt sitten tuumasta toimeen. Edellisen viikon lauantaina pyöräiltiin myös linnunsuojelualueen ohi, mutta emme poikenneet sinne.

Silloin päätin, että ensi kerralla mennään sitä kautta.

Matkalla jokirannasta Sakta farteniin

Matkalla jokirannasta

Pyöräilen lähes aina kotiin kaupungista sitä kautta, koska on mukavaa pyöräillä pitkin jokirantaa Sakta farteniin ja sieltä vielä eteenpäin. Tie johtaa lähelle Kevätkumpua, jossa asun. Koirapuistokin on siinä matkan varrella, tai kaksikin. Toisessa, lähempänä kotiani sijaitsevassa, käytiin Pimun kanssa eilen. Siellä Pimu saikin sitten vaihtaa haukkuja 11-kuukautisen Jodan kanssa.

Pimu poseeraa

Heti alkumatkasta lintutornille huomasin, että pitkospuita pitkin on hankala kuljettaa pyörää, joten jätin sen sovinnolla pusikkoon ja jatkoin matkaa jalan. Pimu tietenkin iloisena mukana.

Matkalla jokirannasta Sakta farteniin

Oli todella tukahduttavan kuuma, ja varsinkin tällä ruovikkoalueella, jossa ei ollut pienintäkään tuulenvirettä. En ole joutunut hyttystenkään pistämäksi tänä kesänä, eivät ne yleensä tykkää pistää minua, mutta nyt sekin sitten piti kokea!

Sakta fartenissa

Ei kyllä harmita yhtään, että lähdin sinne. Lintutornista on tosi mahtavat maisemat ruovikon yli. Ja täältä luonnon aarreaitasta on matkaa kotiini vain reilut kaksi kilometriä!

Kello oli jo yli yhdeksän illalla, kun palasimme kotiin, reissu kesti siis viitisen tuntia! Mutta se kannatti.

Kaiken kaikkiaan tuli kilometrejä lähes kymmenen, eli 9.84 km SportsTrackerin mukaan. Edellisenä lauantaina tuli 9,72 km. Näiden ajeluiden välissä olen pyöräillyt muutaman kerran Pimun kanssa noin viiden kilometri pyrähdyksiä.

Itikat pistivät nilkkoihin! 

Kohta lähdetään taas pyöräilemään, mutta tällä kertaa ei mennä kaupunkiin, vaan risteillään Kevätkummun metsäpoluilla.

Pitihän se selfiekin ottaa!

Tässä vielä video pyöräretkestä

Lintutornin polun alussa

Menossa lintutornille

Lintutorni

Mahtava maisema lintutornista kuvattuna

Alas lintutornista

Tulossa lintutornista

Noniin, takaisin kotiin päin

Pitkospuut

Lauantain12.7. reissu

Lauantain 19.7. reissu
Kuvassa alhaalla hiukan keskeltä oikealle näkyy koukkaus lintutornille.