Näytetään tekstit, joissa on tunniste Ahvenanmaan luonto. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Ahvenanmaan luonto. Näytä kaikki tekstit

2. maaliskuuta 2014

Kevään merkit

Talvi on jo ohi, ainakin vaikuttaa siltä. Oikeaa talvea ei kai itse asiassa ollutkaan, muutaman viikon pätkä parinkymmenen asteen pakkasta ja siihen se jäi, ei tullut luntakaan. Alkutalvesta tuli pari senttiä joka suli heti ja helmikuun alussa satoi lunta kahteen otteeseen, kaiken kaikkiaan ehkä noin 5 senttiä täällä Porvoossa. Sekin suli suurimmaksi osaksi pois samantien.

Lauantain kävelylenkki, palaamassa metsästä kotiin
Enää on jäljellä vain pieniä lumiraitoja kävelyteiden varsilla. Helsingissä ei ole lunta näkynyt ollenkaan moneen viikkoon sillä reitillä missä kavelen metrolta töihin.

Märkää on sen sijaan ollut, kuin syksyllä. Oikea talvi olisi varmaan ollut mukavampi, mutta menihän se näinkin. Toivottavasti ei enää tule takatalvea.

Kevään merkit ovat olleet ilmassa jo viikkoja, kasvit ovat jo tehneet versojaan, talitintit laulavat täysin rinnoin, ja joulukuussa kadonneet harakat ovat palanneet. Pimukin sai taas takaa-ajettavaa kävelylenkeille. Varikset ovat jostakin syystä poissa.

Pimu, Knutsboda, Ahvenanmaa, parisataa metriä talostammme
Naakat parveilivat iltataivaalla sankoin joukoin jokunen viikko sitten "keskustellen" suureen ääneen. Niitäkään en ole nähnyt pariin viikkoon. Kai ne ovat löytäneet paremmat ruokapaikat. Varmaan moni naakka jäi tänne talvehtimaan, kun talvesta ei tullutkaan kylmä. En ole kokenut moista parveilua ennen.

Aamuisin on valoisampaa muttei niin valoisaa, että voisin lähteä aamulenkille läheiseen metsään, mutta kohta sekin on mahdollista. Kun tulen töistä kotiin, on jo niin valoisaa että Pimun kanssa lähdetään metsään lenkille. On se niin mukavaa kuunnella lintujen touhukasta laulua, tuulen keväistä suhinaa puiden latvoissa ja nauttia metsän rauhasta.

Kuvattu Knutsbodassa, alle kilometri talostamme 5.3.2012.
Koska meren rantaan on pitkä matka, metsä on se paras vaihtoehto rauhoittumiseen työpäivän päätteeksi. Onneksi täällä on metsä ihan nurkan takana, vaikka asunkin kerrostalossa. Metsässä tulee harvoin ketään vastaan, siellä risteilee niin paljon polkuja, että kaikki mahtuvat omaan rauhaansa. Joskus tulee joku koira omistajansa kanssa, ja siinä sitten vaihdetaan hyvät päivät ja useimmiten muutama muukin sana.

Ahvenanmaalla oli helppoa kävellä meren rantaan, kun se oli niin lähellä.

Moni sanoo että Etelä-Suomessa katsotaan pitkään sellaista ihmistä, joka juttelee tuntemattomille. Minä juttelen siltikin, ja minusta tuntuu, että ihminen on monesti iloinen, että joku puhuu hänelle. Ehkä ihmiset ovat ujoja ja arkoja, tai pelkäävät juuri hassuksi leimaamista! Pohjoisessa ja itäisessä Suomessa ei tarvitse ajatella sellaisia asioita, puhuminen vieraiden kanssa sujuu kuin luonnostaan. Tottakai sielläkin on ujoja ja arkoja ihmisiä, mutta monesti se on vain pintaa - ja onhan siellä puheliaitakin ihmisiä, minä olen tavannut monta! Ihminen on laumaeläin ja haluaa kommunikoida toisten kanssa. Moni menee araksi jo sen vuoksi, että on yksinäinen, asuu yksin, eikä ole paljon tuttavia eikä sukulaisia lähistöllä.

Erikoista minusta on ollut se, että useimmat, jotka alkavat juttelemaan kun kuljen Pimun kanssa, ovat ruotsinkielisiä. Mistähän se johtuu? Tottakai minä sitten vastaan heille samalla kielellä.

Tämä kuva on otettu 5.3.2012 Ahvenanmaalla lähellä taloamme.
Siinä on joku kiinnittänyt kävyn tosi tiukkaan tuohon
puupölkkyyn. Liekö ollut orava asialla? 
Juttelen lähes joka päivä erään venäläisen naisen, Natashan, kanssa, suomeksi kylläkin. En osaa niin hyvin venäjää, se vähä mitä olen osannut on unohtunut jo vuosia sitten. Natashalla on pieni valkoinen koira, Pusha, joka on ystävystynyt Pimun kanssa.

Natasha kertoi eilen, että he tapasivat erään pikkukoiran asuintaloni lähettyvillä. Pusha-koira ei ollut ollut näkevinäänkään sitä toista koiraa, se oli vain tuijottanut taloa kohti, missä minä asun. Oli odottanut Pimun tapaamista. Satuimme olemaan eri aikaan liikkeellä sillä kertaa. Pusha kuulemma kieltäytyy joskus lähtemästä kotiin, jos ei ole tavannut Pimua kävelyreissulla, se pitää lähes vetää kotiin, kun se yrittää pysyä talomme kulmalla, jos vaikka Pimu ilmestyisikin sieltä. He asuvat viereisessä talossa.

Kerran he tulivat minua vastaan, kun olin tulossa töistä. Pusha innostui hirveästi, kun kuuli ääneni, mutta sitten se alkoi katselemaan ympärilleen kuin jotain etsien. Pimu ei tietenkään ollut mukana, ja Pushan mielenkiinto lopahti siihen. Hauska juttu sinänsä.

Eilen Pimu sai leikkiä samassa rapussa asuvan Rolle-koiran kanssa. Se on jo vanha, eikä jaksakaan kovin paljoa enää, mutta eilen sekin innostui kun Pimu on sellainen hulivili. Pimulla on siis kaksi kaveria ihan lähistöllä, molemmat pienempiä kuin se itse.

Tänä aamuna, sunnuntaina, tehtiin pitkä lenkki metsässä, lauantain lenkki oli lyhempi. On se jännää, että kevään tuntee jo siitä, miten tuuli suhisee puiden latvoissa, se kuulostaa erilaiselta kuin muina vuodenaikoina.

Sää on hiukan harmaa, mutta kuiva ja lämmin, oli ihanaa tehdä hiukan tavallista pitempi lenkki luonnossa.

16. joulukuuta 2012

Lunta tulvillaan, on raikas. . .

Sähköt ovat olleet poissa monta kertaa viimeisen vuorokauden aikana.

Vanhat 80-luvulla ompelemani
laskettelusuojat olivat tarpeen!
Aamuyöstä heräsin monta kertaa, kun sähköt tulivat takaisin päälle. Minulla oli puhelin latauksessa ja se plimplotti joka kerta kun sähköt tulivat takaisin.

Eilen minä tein aivan hirmuisen lumentyöntö- ja lapioimisurakan!
Peitin nimittäin talon perustukset lumella. Meillä on sellainen luonnonkiviperustus talossa, niin kuin vanhoissa taloissa tapaa olla. Alumiinilapio oli tosi hyvä siinä hommassa. Ensin lapioin lunta sillä, ja kun lumi loppui talon seinustan läheltä, hain lisää lunta siirtämällä työntimellä lunta lähemmäksi ja taas lapiohommiin.

Talon seinustalle lapioitu lunta
tuulen suojaksi!
Perustus on osin aika korkea, ehkä noin metrin, joten jouduin lapioimaan aika paljon lunta. Lumihan ei pysy pystysuorassa, vaan piti kerätä kasa seinää vasten, että pysyy siellä ylempänäkin. Lapioin talon lähes ympäri, vain etuosasta reilut puolet jäi lapioimatta, siinä kun on terassi edessä. Huomasi heti, ettei talossa enää vedä niin paljon. Tuli siinä eräskin kuutio lapioiduksi.

Lumi oli tosi raskasta joissakin paikoissa, niin märkää että tarttui jopa alumiinilapioon!

Polku parkkipaikalle on taas ummessa!
Meillä oli aikamoinen myrsky eilen. Ilmatieteen laitoksen mukaan 21 m/s. Varmaan paikoitellen kovempiakin puuskia. Pelkäsin että puun oksa putoaa päähäni, oli niin kova tuuli. Niitä oksia lenteli pihalle.

Kun lapioin talon itäpuolella, eli ison tien puolella, tuuli meinasi viedä lapionkin, se kun on sellainen isokokoinen, alumiininen lumilapio, ja siinä on iso pinta. Oli vaikea heittää lunta perustuksille joissakin kohdissa, kun tuuli tarttui lapioon!

Eilen täysin putsatut portaat 
ja nyt tämän näköistä!
Lapioin myös eilen paikan toiselle autolle parkkipaikalla. Minä olen jaksanut lapioida ja kolata vain yhdelle autolle, mutta eilen olin niin vauhdissa tuon talon eristämiskeikan jälkeen, että lapioin senkin paikan tyhjäksi. Siinä olikin lähes metri lunta, kun olin itse kolannut paikan täyteen, että sain omalle autolle paikan! 

Näyttipä kivalta, kun oli piha melkein kokonaan kolattu/lapioitu. Autotallin edustalta pitäisi vielä saada pois. Sitä käytetään varastona, joten en pidä kiirettä sen kanssa.

Kauniisti jäätyneitä ruusun
oksia talon seinustalla.
Kolasin myös polut mitkä vievät talolta parkkipaikalle ja liiteriin, nekin olivat taas aika täynnä lunta, mutta se oli helppo keikka.

Menihän siihen kolme neljä tuntia! 

Olipa yllätys aamulla, kun katsoin ulos ovesta. Pihapolkua ei taaskaan näy, on tullut niin paljon lunta! Olin kuvitellut että se on siinä! Mutta ei. Lumihommia siis tänäänkin! 

Eilen aioin siivota, mutten enää jaksanutkaan yli kolmen tunnin lumiurakan jälkeen. Mutta ihmeen hyvä olo tulee kun tekee jotain!

Kyllä kunto kohenee jouluksi, saa syödä kinkkua! ;)

Terassi ja portaat täynnä lunta
taas kerran! Nyt ei kuitenkaan
niin paljon kuin muina kertoina.
On siis tullut pakkokuntoilluksi tuon lumihelvetin takia, en varmaan viitsisi lähteä kävelylle, kun koiratkaan eivät ole kotona.

Tänään siis siivousta ja jälleen lumen kolausta!

Täällä lämpötila vaihtelee nollan molemmin puolin, eli lumi on märkää ja painavaa. Onneksi kolasin eilen, ei ole niin kova homma tänään!

Nyt lumisadekin on lakannut. Pitää alkaa siivoamaan, ja sitten kolaamaan. Ei ole tekemisen puutetta ei ei! :)


12. lokakuuta 2012

Kaunis syysilta meren rannalla

Tulin juuri iltakävelyltä koirien kanssa.

Ilta oli mitä kaunein, ei tuulta eikä sadetta. Niitä on viimeisen viikon aikana riittänytkin.

Aurinko oli juuri laskemassa. Kun lähestyin meren rantaa, ajattelin että ehdin kuvata vielä kauneimman auringonlaskun, mutten aivan ehtinytkään, aurinko oli nopeampi ja kuvista tuli hiukan tummia.

Vielä oli muutama venekin satamassa, ihmiset ajelevat täällä tosi pitkälle syksyyn, tai melkeinpä talveen.

Tykkään jotenkin syksystä, vaikka tykkään kesästäkin. On hienoa että meillä on vuodenajat. Toivoisin vain, että talvi olisi lyhempi ja kevät ja kesä pidempiä.

Meri täällä ympärillämme lämmittää pitkälle syksyyn, ja siksi täällä on leudompi syksy kuin muualla Etelä-Suomessa, keväällä sen sijaan meri jäähdyttää ja kevät voi tulla myöhemmin.

Syksy on jotenkin rauhallista aikaa, tai rauhoittumisen aikaa, elämä palaa rauhallisempiin uomiin talven tuloa odotellessa.

Syksyn pimeät illat ovat mukavia, jotenkin rauhoittavia. En pelkää tuolla ulkona pimeässä ollenkaan koirien kanssa kulkiessani. Jotkuthan eivät pidä pimeästä, minä pidän.

Kun kävin koirien kanssa aamulenkillä, ihmettelin muutamaa ojan pientareella olevaa valkoista kasvin lehteä. Tietenkin kumarruin ja näppäsin yhden käteeni, ja kaduin saman tien! Lehdet olivatkin kuuraisia nokkosen lehtiä, sormia polttelee vieläkin!

Kumma että olivat niin vahvamyrkkyisiä!

Pitää vaihtaa kohta autoon talvirenkaat alle, ja tarkistaa että jääraappa on autossa, kohta varmaan tuulilasikin on jäässä aamulla töihin lähtiessä


23. helmikuuta 2012

Kevään merkkejä

Nyt on koko viikon ollut plussakelit, vaikka yöllä on voinut olla aste tai pari pakkasta. Päivisin on kuitenkin ollut viisikin astetta lämmintä, ja se näkyy kyllä luonnossa.

Taustalla näkyy merenlahti, jonka jää on aivan peilikirkasta. Meidän tontin
raja on tuossa vasemmalla puiden keskellä, ja talo on kauempana vasemmalla.
Päätie, joka vie Maarianhaminaan (vasemmalle) ja toisella suunnalla Långnäsin
laivasatamaan, näkyy pellon ja kauempana olevan talon välissä.
Koska meillä on ollut epätavallisen vähän lunta tänä talvena, alkavat lumet jo häviämään, pellolla maata näkyy jo paikoitellen, tiet ovat sulat, ja puiden juurilla on maa sulana renkaana rungon ympärillä.

Löysin uuden "näppylän" smartphonestani, ja kokeilin - panoraamakuva.
Vasemmalla tonttimme raja puiden keskellä. Tien päässä oikealla näkyy
naapurin hevostalli. Heillä on kaksi hevosta, ja serkkunsa hevonen siellä.
Kovia pakkasiakaan ei ole tänä vuonna ollut, lämpötila on pyörinyt kahden ja kymmenen miinusasteen välillä, pari viikkoa oli sitten reilut kymmenen astetta, kylmimmillään sää oli -18 kieppeillä. Mutta se tuntuikin sitten tosi kylmältä, kun oli kovia tuulia.

Kaksi naapuriamme. 
Tässä alimmassa kuvassa kauimmaista taloa vastapäätä oikealla on meidän talo. 

Maustekurkkutehdas toimii lähempänä olevan talon ulkorakennuksessa. He valmistavat Rosebo maustekurkkua.

Kymmeniä rekkakuormia kurkkusäilykkeitä kuskataan Ruotsiin ja mantereelle muutaman viikon ajan syksyisin sadon valmistuttua.

Nämä naapurit ovat jo vanhoja ihmisiä, rouva reilusti yli 80 ja mies on täyttänyt jo 92 v. Hän ajaa silti vielä autolla, ja on aika pirtsakassa kunnossa, samoin kuin vaimonsakin. Vaimokin ajaa vielä autolla. Mutta kulkeminen on jo hiukan köpöttelyä. Kuitenkin he kävelevät joka päivä, molemmat kävelysauvojen avulla, kun tie on kuiva.

Heidän lapsensa ja lapsenlapsensa, serkut ja muut sukulaiset hoitavat tämän kurkkupuolen. Kaikki asuvat tässä ympäristössä, me taidamme olla ainoat jotka eivät ole sukua lähitalojen asukkaille. 

4. helmikuuta 2012

Metsä henkii talvista rauhaa...

Käveleskelin taas kerran koirien kanssa metsässä, tällä kertaa kuvasin eri muotoisia puita, joskin myös muita asioita.

Täällä puut ovat hiukan saman näköisiä kuin lapissa, käkkyröitä ja kitukasvuisia, mutta kauniita.

On täällä tavallistakin metsää, mutta alue, jossa minä asun, on kallioista, eikä niille alueille ole raivattu peltoja. Peltoaukeitakin löytyy, ja multa on hedelmällistä, missä sitä on.

Laitan tähän vain kuvakavalkadin, se saa puhua puolestaan. Kuvat on otettu suurin piirtein puolen kilometrin säteellä kotoani.















.


29. tammikuuta 2012

Bongausta - jälkiä ja linnunlaulua, kraak...


Peurahan tässä oli kävellyt.
Eilen illalla, hyvin myöhään, tai sanotaanko aikaisin aamuyöstä vein koirat ulos ennen nukkumaan menoa.

Kumpikin koira alkoi ihan mielettömästi vetämään meidän omenapuutarhaan päin, haukkuivatkin. Minä jo mietin, että mikähän siellä luuraa, melkein pelästyin. Mutta jos olisi ollut joku vaarallinen eläin, eivät koirat olisi vetäneet sinne päin. Kävelin toiselle puolen pihaa ja koirat vaan alkoivat vetämään niin että hyvä kun pysyin perässä.

Peurat olivat kaivelleet omenatarhassa oikein kunnolla.
Muutama omena on jäänyt lumen päällekin.
Minua tietenkin jäi vaivaamaan  mikä oli niin mielenkiintoista, että minut piti vetää melkein kumoon, ja sitten aamulla meninkin etsimään jälkiä.

No, löytyihän niitä! Oli kissan jäljet, kiersivät talon ympäri ja sitten pois pihalta autotallin kautta pikkutalolle päin. Toiset jäljet löytyivät omenapuutarhasta. Siellä oli käyty mylläämässä. kunnolla.

Peurathan siellä olivat kaivelleet maahan jättämiäni omenoita, osan olivat jättäneet lumen päälle.

Meillä on vain nimeksi lunta, ei edes kymmentä senttiä, itse kävelin "hangessa" lenkkarit jalassa, eivätkä sukat kastuneet ollenkaan. Toisella kierroksella, jolloin otin videokuvia, oli matalat saappaat jalassa.


Otin muutaman kuvan jäljistä. Sitten lähdinkin lintuja bongaamaan, ilman koiria.

No, enhän minä mitään lintuja nähnyt läheltä, naapurin puissa lauleli muutama tintti, ja jokunen lintu pyrähteli puusta toiseen, istuivat tirskuttamaankin, mutten nähnyt mitä lintuja  ne olivat. En tunnistanut ääntäkään.

Ilmoitin kuitenkin Birdlifelle mitä näin ja tunnistin.

Myöhemmin kuulin variksen vaakkumista.



Me myyrät, me mullassa mylläämme... eiku...
Me peurat, me hangessa mylläämme...hm hm hm...
Minkä jäljet? 
Ettei vaan olisi Nallen ja Pimun takaa-ajettava mennyt tästä...
Ilmeisetsti tätä herkkua oli tarpeeksi, koska oli jäänytkin.
Nallesta nämä jäljet haisivat hyvälle. Pimu oli samaa mieltä.
Naapurin pellolta ne peurat olivat meille eksyneet.
Meidän tontin raja tästä vasemmalla.
Taitaa olla naapurin kissan jälkiä.
On siellä joku lintunenkin käväissyt katselemassa.
Onkos joku hiironenkin innostunut hankikipittelyyn?
Kuva on videosta kaapattu.
Kun kävelin pihalla, näin paljon erilaisia jälkiä.
Jos kulkee aistit suljettuina, ei kuule eikä näe mitään!
Kuvakaappaus videosta. Vielä silmut puissa.
Pöytä on katettu ensi yöksikin.

Tästä näkee, ettei meillä ole kovin paljon lunta. Tuolta oikealta, talomme takaa,
peurat olivat tulleet omenatarhaamme.
Kaivon katolla ei ole paljon lunta. Saarni taustalla.
Kaivon katto toisesta suunnasta, myrsky on katkaissut saarnen oksia katolle.
Keväällä pitää putsata ja heittää joitakin niittykukkien siemeniä tänne.


Tähän ylempään videoon keräsin useampia muutaman sekunnin videopätkiä. Pimu tuossa haukkuukin naapurin koiralle. Sain "bongatuksi" myös naapurin, joka veti mönkijällä Stigan päällä istuvia lapsia. Onko se turvallista, se onkin sitten toinen juttu. Sain myös ihan viime tipassa kuvatuksi naisen, joka oli potkurilla liikkeellä.


Tämän kuvasin vahingossa. Luulin että kuvamoodi oli päällä, mutta olikin video. Kun sitten  nostin kameran kuvatakseni jälkiä naapurin pellolla, suljinkin tietämättäni videonauhoituksen. Hah... näkyypä ainakin minun uudet Tretornin puolisaappaat kuvassa aika hyvin, ja muutama eläimen jälkikin! :D