Lunta tulvillaan, on raikas. . .

Sähköt ovat olleet poissa monta kertaa viimeisen vuorokauden aikana.

Vanhat 80-luvulla ompelemani
laskettelusuojat olivat tarpeen!

Aamuyöstä heräsin monta kertaa, kun sähköt tulivat takaisin päälle. Minulla oli puhelin latauksessa ja se plimplotti joka kerta kun sähköt tulivat takaisin.

Eilen minä tein aivan hirmuisen lumentyöntö- ja lapioimisurakan!
Peitin nimittäin talon perustukset lumella. Meillä on sellainen luonnonkiviperustus talossa, niin kuin vanhoissa taloissa tapaa olla. Alumiinilapio oli tosi hyvä siinä hommassa. Ensin lapioin lunta sillä, ja kun lumi loppui talon seinustan läheltä, hain lisää lunta siirtämällä työntimellä lunta lähemmäksi ja taas lapiohommiin.

Talon seinustalle lapioitu lunta
tuulen suojaksi!

Perustus on osin aika korkea, ehkä noin metrin, joten jouduin lapioimaan aika paljon lunta. Lumihan ei pysy pystysuorassa, vaan piti kerätä kasa seinää vasten, että pysyy siellä ylempänäkin. Lapioin talon lähes ympäri, vain etuosasta reilut puolet jäi lapioimatta, siinä kun on terassi edessä. Huomasi heti, ettei talossa enää vedä niin paljon. Tuli siinä eräskin kuutio lapioiduksi.

Lumi oli tosi raskasta joissakin paikoissa, niin märkää että tarttui jopa alumiinilapioon!

Polku parkkipaikalle on taas ummessa!

Meillä oli aikamoinen myrsky eilen. Ilmatieteen laitoksen mukaan 21 m/s. Varmaan paikoitellen kovempiakin puuskia. Pelkäsin että puun oksa putoaa päähäni, oli niin kova tuuli. Niitä oksia lenteli pihalle.

Kun lapioin talon itäpuolella, eli ison tien puolella, tuuli meinasi viedä lapionkin, se kun on sellainen isokokoinen, alumiininen lumilapio, ja siinä on iso pinta. Oli vaikea heittää lunta perustuksille joissakin kohdissa, kun tuuli tarttui lapioon!

Eilen täysin putsatut portaat 
ja nyt tämän näköistä!

Lapioin myös eilen paikan toiselle autolle parkkipaikalla. Minä olen jaksanut lapioida ja kolata vain yhdelle autolle, mutta eilen olin niin vauhdissa tuon talon eristämiskeikan jälkeen, että lapioin senkin paikan tyhjäksi. Siinä olikin lähes metri lunta, kun olin itse kolannut paikan täyteen, että sain omalle autolle paikan! 

Näyttipä kivalta, kun oli piha melkein kokonaan kolattu/lapioitu. Autotallin edustalta pitäisi vielä saada pois. Sitä käytetään varastona, joten en pidä kiirettä sen kanssa.

Kauniisti jäätyneitä ruusun
oksia talon seinustalla.

Kolasin myös polut mitkä vievät talolta parkkipaikalle ja liiteriin, nekin olivat taas aika täynnä lunta, mutta se oli helppo keikka.

Menihän siihen kolme neljä tuntia! 

Olipa yllätys aamulla, kun katsoin ulos ovesta. Pihapolkua ei taaskaan näy, on tullut niin paljon lunta! Olin kuvitellut että se on siinä! Mutta ei. Lumihommia siis tänäänkin! 

Eilen aioin siivota, mutten enää jaksanutkaan yli kolmen tunnin lumiurakan jälkeen. Mutta ihmeen hyvä olo tulee kun tekee jotain!

Kyllä kunto kohenee jouluksi, saa syödä kinkkua! ;)

Terassi ja portaat täynnä lunta
taas kerran! Nyt ei kuitenkaan
niin paljon kuin muina kertoina.

On siis tullut pakkokuntoilluksi tuon lumihelvetin takia, en varmaan viitsisi lähteä kävelylle, kun koiratkaan eivät ole kotona.

Tänään siis siivousta ja jälleen lumen kolausta!

Täällä lämpötila vaihtelee nollan molemmin puolin, eli lumi on märkää ja painavaa. Onneksi kolasin eilen, ei ole niin kova homma tänään!

Nyt lumisadekin on lakannut. Pitää alkaa siivoamaan, ja sitten kolaamaan. Ei ole tekemisen puutetta ei ei! :)

Kaunis syyspäivä taas - puutarhan putsaamista

Tässä on omenapuuklapia, palavat
kuumasti kunhan ensin kuivuvat

Tänään oli taas todella hieno pihallaolopäivä. Oli puolipilvistä, enimmäkseen aurinkoista ja kirkasta.

On kyllä jännä juttu, että nyt muutaman viikon ajan on viikonloppuisin ollut kaunis sää, ja viikolla on satanut. Sehän on sopinut minulle täydellisesti!

Kesäkin meni niin, että öisin satoi ja päivisin oli aika nättiä. Täällä ei ole ollut niin kostea kesä kuin mantereella.

"Traktori" on melkein risujen peitossa.
Tässä ovat risut mitkä jäivät kaadetusta
koivusta

Tänään keräsin risut omenapuutarhasta. Poika kaatoi koivun ja omenapuun pari viikkoa sitten, ja teki ne pölkyiksi, ja osan klapeiksikin.

Minä halkaisin loput pölkyt klapeiksi tänään, ja keräsin puista kertyneet risut ja vein ne nuotiopaikalle. Joku päivä poltamme syysnuotion.

Risut menossa nuotiopaikalle

Jokainen kaunis syyspäivä pitää käyttää hyväkseen kun näitä pihahommia täällä riittää, eikä niitä viitsi tehdä sateessa.

Pihalla on kiva olla kun on sopivan lämmintä ja kirkasta sekä kuivaa. Maa on kyllä aika kostea, mutta siihen ovat saappaat hyvä lääke!

Tyhjä kärry on tosi pieni!

Tässä näkyy meidän talokin.

Poika laittoi uuden vetopuomin
"traktoriin", aikaisempi oli peltiä ja
meni poikki. Uusi puomi on myös
pitempi.

Kaunis syysilta meren rannalla

Tulin juuri iltakävelyltä koirien kanssa.

Ilta oli mitä kaunein, ei tuulta eikä sadetta. Niitä on viimeisen viikon aikana riittänytkin.

Aurinko oli juuri laskemassa. Kun lähestyin meren rantaa, ajattelin että ehdin kuvata vielä kauneimman auringonlaskun, mutten aivan ehtinytkään, aurinko oli nopeampi ja kuvista tuli hiukan tummia.

Vielä oli muutama venekin satamassa, ihmiset ajelevat täällä tosi pitkälle syksyyn, tai melkeinpä talveen.

Tykkään jotenkin syksystä, vaikka tykkään kesästäkin. On hienoa että meillä on vuodenajat. Toivoisin vain, että talvi olisi lyhempi ja kevät ja kesä pidempiä.

Meri täällä ympärillämme lämmittää pitkälle syksyyn, ja siksi täällä on leudompi syksy kuin muualla Etelä-Suomessa, keväällä sen sijaan meri jäähdyttää ja kevät voi tulla myöhemmin.

Syksy on jotenkin rauhallista aikaa, tai rauhoittumisen aikaa, elämä palaa rauhallisempiin uomiin talven tuloa odotellessa.

Syksyn pimeät illat ovat mukavia, jotenkin rauhoittavia. En pelkää tuolla ulkona pimeässä ollenkaan koirien kanssa kulkiessani. Jotkuthan eivät pidä pimeästä, minä pidän.

Kun kävin koirien kanssa aamulenkillä, ihmettelin muutamaa ojan pientareella olevaa valkoista kasvin lehteä. Tietenkin kumarruin ja näppäsin yhden käteeni, ja kaduin saman tien! Lehdet olivatkin kuuraisia nokkosen lehtiä, sormia polttelee vieläkin!

Kumma että olivat niin vahvamyrkkyisiä!

Pitää vaihtaa kohta autoon talvirenkaat alle, ja tarkistaa että jääraappa on autossa, kohta varmaan tuulilasikin on jäässä aamulla töihin lähtiessä

Kevät keikkuen tulevi - takatalvi tassutellen

Nyt onkin muutamana yönä ollut pakkasta muutama aste, viime yönä jopa -10,2. Eli takatalvi tuli kauniin kevään kimppuun!

Aurinkoista ja kaunista on silti ollut, eikä pikkupakkanen  ole harmittanut. On ollut hyvä kulkea luonnossa seuraten lintujen puuhia ja luonnon heräämistä. Nyt varmaan alkaa joka paikassa olemaan niin paljon vettä, ettei suosimilleni poluille pääse vähään aikaan.

Omenapuussamme ja sen juurella on ollut vilinää, keltasirkut, räkätit ja iso tilhiparvi puhumattakaan talitinteistä on ottanut omenapuun ruokapöydäkseen. Tikkaa ei ole näkynyt eikä kuulunut tämän viikon aikana. Maassa on jäljellä omenoita ja olen ripustanut puuhun kaksi talipallotelinettä ja siemenlaudan. Tirskutus ja siipien räpinä on aikamoinen välillä.

Lähdin koirien kanssa metsäretkelle lauantaina. Ensin kylätietämme pitkin reilut puoli kilometriä ja siitä sitten traktoritietä pitkin metsään.

Poikettuani traktoritielle Pimu alkoi haukkua. Se on epätavallista, ja siksi olinkin hiukan varuillani, josko vaikka joku tulee koiran kanssa vastaan tms. Mutta kun Pimu ei yleensä hauku vastaan tulevia koiria, sen puolen hoitaa Nalle liiankin hyvin. Kävelin hiukan eteenpäin ja Pimu haukkui lisää. Sitten huomasinkin, että metsässä olevalla aukiolla savuaa. Menin lähemmäksi, ja huomasin että siellä on iso nuotio, tai melkein jo loppuun palanut, oikea kokko se oli ollut.

Mietin että missä ihminen joka on sen sytyttänyt, enkä löytänyt ketään. Ilmeisesti Pimulla pelotti se nuotio, ehkä joku primitiivinen vaisto varoitti siitä.

Tämä on kuvattu viisi päivää
aikaisemmin kuin tuo savuava
nuotio edellisissä kuvissa.
Taustalla näkyvät kaatuneet
peuratornit. Nyt siinä oli nuotio.

Katsoin ympärilleni, ja vasta silloin huomasin, että samalla aukiolla olleet kolme kaatunutta peuratornia olivat hävinneet. Ne oli ilmeisesti poltettu nuotiossa. Ei siinä mitään metsäpalovaaraa ollut kuitenkaan. Varmaan metsästysseuran porukka oli raivannut alueen ja polttivat tornien jätteet pois. Naapurimmekin kuuluu tähän metsästysseuraan.

Kun kävelin eteenpäin, tällä traktoritiellä oli todella liukasta, ja jouduinkin siirtymään välillä metsän puolelle. Siellä on paikoin kuivaa ja voi hyvin kävellä.

Vanha peuratorni tämäkin

Tuli kiva tunne, kun kävelin siellä metsän puolella. Huomasin että sammal, puolukan ja mustikan varret tuoksuivat voimakkaasti. Se toi hyvää mieltä, samoin kuin koirien iloinen nuuskiminen.

Tuolla traktoritiellä kulkevat naapurin hevosetkin, ja tietysti Pimu ehti syömään hevonkakkaa, kun innostuin kuvaamaan maisemia, enkä huomannut sen puuhia. Näytti olevan herkullista. Peuranpapanatkin maistuvat oikein hyvin näille karvaturreille.

Rospuuttoaika. Kohta en pääse
kulkemaan tästä Lemlandsledenille.
Pitää tyytyä taas paikallisiin
sorateihin kunnes taas on kuivaa.

No, se on kuulemma vain terveellistä koirille. Meidän Nallen käydessä mahavaivojen takia eläinlääkärillä viime syksynä hän sanoi, että pitää antaa koirien mussuttaa hevonkakkoja yms. mitä löytää, että saa vastustuskykyä. No, ovat ne nyt sitten saaneet mussuttaa hevonkakat ja peuranpapanat!

Tänne rantaan eksyin, kahden kesämökin väliin, kun traktoritie loppui. Luntakin oli jäljellä, metsässä on vain paikoitellen. Talventörröttäjät ovat kauniita.

Metsässä oli tosi vaikeaa liikkua nyt, tai niillä traktoriteillä, mitä käytin. On todella liukasta. Sai kyllä olla kieli keskellä suuta, että pysyi pystyssä, varsinkin kun Pimulla on tapana syöksyillä edes takaisin.

Superliukasta.  Tämän tien päässä istahdin huoahtamaan tukkipinon päälle.

Itse Lemlandsledenille, eli varsinaiselle kuntoilupolulle, en päässytkään, koska siellä oli niin paljon vettä. Tykkään kulkea näillä metsäteillä ja poluilla. Mieluummin niillä kuin kylätiellä edestakaisin. Kuntoakin se vaatii hiukan enemmän, ja tekee oikein hyvää jalkojen lihaksille. Kyllä tämän reissun jälkeen tuntuikin jaloissa. Olin jotain kaksi ja puoli tuntia reissussa. 

Pysähtelin tietenkin kuvaamaan, mutta maastossa kulkeminen tähän vuoden aikaan on hiukan haastavaa. Mutta mukavaa oli! Täällä on niin kaunistakin ja aina löytyy jotain uutta, kuten esim. tuo ranta, missä en ole ennen käynytkään.

Rannassa.

Tämä on varmaankin telkän pönttö, samalla rannalla mistä kaksi edellistä rantakuvaa on otettu.

Oravien ruokapöytä

Tuohon sähköpylvään koloihin orava oli tallettanut käpyjä

Toinen sähköpylväs, miihin orava on varastoinut ruokaa. 

Tässä alue, joka on hakattu melkein kaljuksi.

Kävelin yllä olevan kuvan avohakkuualueen lähelle koirien kanssa, ja huomasin jonkin pensaan, jossa on tumman lilan värisiä isoja, paisuneita silmuja. Laitoin kameran makrolle ja aloin kuvaamaan niitä. Samalla kuulin siipien läpytystä pääni yläpuolella. Ja mitä näinkään! Metso siellä lensi pääni yläpuolella! Oli kai laskeutumassa lähistölle, mutta meidät huomatessaan kääntyikin takaisin. Ja kamera oli just makrolla! Olisin muuten ehtinyt kuvata kun se niin hitaasti kääntyi siinä pään yläpuolella, ja kamerakin oli ihan valmiina. Kiireessä yritin säätää kameran takaisin nurmaalille, mutten ehtinyt, kun oli pojan kamera mukana, eikä se ole niin tuttu.Voi että harmitti!

Vierivä kivi ei sammaloidu. Mutta tämä ei olekaan kivi!

Näitä torneja näkyy joka puolella, tälläkin alueella näin
useamman, kun vain käännyin ympäri eri suuntiin.

Taustalla metsän rajassa rakennuksen takana on tie,
joka menee meidän talommekin ohi.
Peuratorni näkyy keskellä peltoa.

Oravako tämänkin kävyn on joskus jemmannut? Oli tiukassa
enkä irrottanut sitä, kokeilin vain.

Sports Tracker-jälki

Laitoin Sports Trackerin päälle kännykässäni, että näen missä olen kuljeksinut. Kameran kuvat tarkoittavat paikkaa, missä olen ottanut kuvia. Tästä näkee, että olen käynyt kahdella rannalla ja sitten yhden traktoripolun edestakaisin. 

Viimeisimmät kuvat ovat tuolta traktoripolulta, alaoikealla tässä kuvassa. Tämä varsinainen ympyrä on traktoritietä ja metsäpolkuja. Alkuosa on meidän kylätietä, leveämmällä vaaleamman keltaoranssilla merkitty. Kuvasta näkee että on tehty pieniä poikkeamia vähän sinne sun tänne.

Vanha kyläkirkko, Lemlandin kirkko - an old village church

This is also in English!

Tänään ajelin kyläkauppaan, iltapäivällä töiden jälkeen. Huomasin että oli melkein täysikuu ja ihanan sininen hämärä.

Näin kyläkirkon kuvastuvan kauniina taivasta vasten kuun loisteessa. Oli aivan pakko ajaa kaupan ohi ja mennä kuvaamaan näkymää. Minun kamerani ei ole oikein hyvä, mutta pidän näistä kuvista.

Kirkko on vanha, 1300-luvulta, yksi Suomen vanhimmista.

Pyhän Birgitan kirkko Lemlandissa
Saint Bridget´s Church in Lemland

I was going shopping to our little village shop this afternoon after work. There was almost full moon and very nice, blue twilight. I saw the village church silhouette stretching out towards the sky in the moon light. It was beautiful.
I just had to drive ahead without turning to the shop. I stepped out of the car and took some picks of the church and the moon. My camera is not very good, but I like these pics.

The church was built in 14th century (1311→), it is one of the oldest churches in Finland.

Pomppiiko aurinko?

Klo 08.07
Aurinko ilmestyy juuri tuolta puiden takaa

Eilen aamulla menin koirien kanssa ulos ennen töihin lähtöä kahdeksan maissa.

Oli tosi hieno ja kaunis sää.

Oli kännykkä mukana, ja otin pari kuvaa auringonnoususta. Kun tulin takaisin päin muutaman minuutin kuluttua samaan paikkaan, huomasin että aurinko oli häipynyt, ihan kuin olisi laskeutunut takaisin alemmas! Mitä ihmettä? Eikä se ollut siellä pilven takanakaan! Katsoin ja ihmettelin! Ja kuvasin.

Klo 08.08

Klo 08.14

Höh... kai se aurinko sitten pomppii ylös alas täällä Ahvenanmaalla!

Vihdoinkin, 14 vuoden jälkeen kohtasimme jälleen!

Erosimme vuonna 1997 tilan puutteen vuoksi. Nyt kohtasimme jälleen, myöskin tilan puutteen vuoksi, muttei minun, vaan hänen, jolle tämä rakas tammilipastoni jäi!

Nyt sain sinut takaisin!

☺☺☺☺☺☺☺☺☺

Tämä juttu meni näin, että kun erosin miehestäni, minä muutin pieneen asuntoon, eikä mitään tällaisia suuria esineitä voinut sinne siirtää. Jätin tämän sitten exälleni, toisen ison mahalipaston (antiikkisen) jouduin myymään, kun se ei mahtunut hänellekään, ja erään korkean trymoopeilin. Onneksi pienempi, kultakehyksinen mahtui kotiini. Kotiini mahtui myös iso kristallilamppu, joka näytti aika naurettavalta pienessä, 27 neliön saunallisessa asunnossani. Hassua, kun siinä pikkuasunnossa oli sauna, joka oli tosi tilava, riittävä vaikka nelilapsiselle perheelle! Olisivat käyttäneet senkin tilan asumistiloiksi!

Nyt sitten poika kävi isän puolen mummonsa hautajaisissa Kemissä, ja sieltä kautta sitten Savonlinnassa myös isänsä luona. Hän toi tämän lipaston tullessaan, koska exäni nykyinen asunto on ahdas, ja tämä lipasto vie liikaa tilaa. Hän rakentaa taloa ja asuu pienessä asunnossa siinä lähellä. Nyt siis sain lipastoni takaisin, kesällä sain ihanan ruokapöytäni ja kahdeksan tuolia! Jessss!

Lipastokuvassa näkyy isäni maalaama taulu ja pöytäkuvassa äitini tekemä, kankainen ompelutyö. Tuosta äidin ompelutyöstä olen ajatellut tehdä tiffany- eli lasityön vielä joskus.

☺☺☺☺☺☺☺☺☺

Nu möts vi igen, efter fjorton år!

Alltså fick jag tillbaka min fina ekbyrå efter fjorton år!

När jag skilde mig, så flyttade jag in i en liten lägenhet och hade inte plats för min stora byrå och exet hade plats för den. Jag var tvungen att sälja en stor trymåspegel och en ännuu större antikbyrå, tyvärr. Jag kunde ändå behålla en stor kristallkrona. Gu vad den såg löjlig ut i min lilla etta på 27 kvm. Den hade t.o.m. en bastu, som var så stor att den skulle ha räckt i en familj med fyra barn! De skulle ha kunnat använda bastuutrymmet för boende istället.

Min son var på farmors begravning i Kemi för några veckor sedan, och hälsade även på sin pappa i Savonlinna efter det och tog med sig byrån. I våras när han besökte sin pappa fick jag tillbaka köksbordet och åtta stolar (bild).

Exet håller på att bygga hus och bor tillfälligt lite trångt.

Den stora tavalan ovanför byrån har min pappa målat, mamma har sytt tavlan som syns ovanför matbordet. Jag har tänkt göra tiffanytavla (glas) av den någon gång.

Koirat ja minä - me and my dogs

Tässä en kävelekään koirien kanssa vaan olen
Stall-Twilightissa.

Tänään 17.9.2011 on Ahvenanmaalla ollut sadonkorjuujuhlat, Skördefest. Silloin hyvin monet erityyppiset maatalousyrittäjät avaavat tilansa yleisölle. On ratsutiloja, tavallisia maatiloja, hevostalleja, olutpanimoita, omenatarhoja, hotellikin yms.

Minä kävin pojan ja miniän kanssa kolmessa eri paikassa, Haddnäsin tilalla, Ollaksen kartanossa ja Stall-Twilightissa (hevostalli). Hevostallilla oli kaikenlaista toimintaa, ja vanhojen traktoreiden näytteliy. Oli jännä nähdä vanhoja traktoreita. Katsoin tosin hienoja heppojakin ja lampaita. 

http://www.skordefest.ax/gard-val/alla/ Tässä linkki.

●▬▬▬▬▬▬▬▬▬ஜ۩۞۩ஜ▬▬▬▬▬▬▬●

Nyt onkin oikein mukavat säät käydä koirien kanssa kävelyllä - jos ei sada. Täällä ei ole satanut liikoja.

Nämä kuvat on kuitenkin otettu vaaleja ajatellen, niistä voi osa joutua meidän vaalilehteen.

Now it is very nice weather time to walk the dogs- if it doesn't rain. It has been quite dry weather nowadays.

These pictures have been taken for political use, anyway.