Turvan irvikuva

Tämä on kirjoitettu jo vuonna 2013, mutta en ole julkaissut.

Loppuun olen lisännyt uutta tietoa, mitä on tullut alkuperäisen kirjoituspäivän jälkeen.

Olin töissä eräällä työnantajalla ja sitten palkanmaksu alkoi tökkimään tosi kovasti. Se kyllä tökki koko ajan jo neljän ensimmäisen kuukauden työssä olon jälkeen.

Aloin miettimään irtisanoutumista, ja kysyin sitten työvoimatoimistolta, miten ne suhtautuvat jos sanon itseni irti, tuleeko karenssia? Pyysin ennakkopäätöstä siitä asiasta.

Kysyin siis sähköpostitse, enkä saanut vastausta siihen ollenkaan. Aina muulloin on vastattu kysymyksiini melko nopeasti, parin päivän viiveellä. Olin silloin puolipäivätöissä, kun kokopäivätyö muutettiin puolipäiväiseksi edellisen vuoden syksyllä. Olin siis puolipäiväisesti myös työtön.

No, kun en saanut vastausta, soitin ensin ammattiliiton lakimiehelle ja sitten työvoimatoimistoon kysyäkseni asiaa suoraan. Sain silloin työvoimatoimiston johtajalta vastauksen, että tulee vähintään kahden kuukauden karenssi jos sanoudun itse irti.

Jaha, sanoin, miten se oikein on kun ammattiliiton juristi on sitä mieltä, että minulla on hyvä syy sanoutua irti ilman karenssia, koska en ole saanut palkkaa yli kahteen kuukauteen? Työvoimatoimiston johtaja sanoi vain että karenssia tulee, ei ole muuta vaihtoehtoa!

Ennakkopäätöstä en saanut koskaan kirjallisesti, enkä vastausta sähköpostikyselyyni. Olin siis tämän puhelun yhteydessä saamani vastauksen varassa.

No, en tietenkään uskaltanut sanoutua irti, koska tulisi karenssia. Laitoin sitten saatavani palkkaturvaan.

Kun sitten ilmoitin entiselle työnantajalleni, että olin laittanut hakemuksen palkkasaatavistani palkkaturvaan, hän oli tyytyväinen! TYYTYVÄINEN! Hän sanoi että jospa se palkkaturva maksaisikin palkkani, niin hänen ei tarvitsisikaan maksaa! Siis häh?

Ja palkkaturvasta tulikin myöntävä päätös. Entinen työnantajani oli tyytyväinen kun pääsi kuin koira veräjästä.

Eikö hän muka tajunnut, että valtio perii ne rahat takaisin? Lakimies olevinaan! Tuntuu aivan uskomattomalta!

Jatkoin edelleenkin siinä samassa työpaikassa, toivoen, että saan palkkani jatkossa. 

Sitten minulle tuli kysely paikallisesta oikeusaputoimistosta. Sen johtaja kysyi, saisiko hän antaa yhteystietoni lakimiesystävälleen joka tarvitsee sihteeriä. Hän oli kuullut käräjäoikeudesta, että tein hyvää työtä silloisessa työpaikassani.

Tunnen tämän oikeusaputoimiston johtajan eri yhteyksistä politiikassa, olen ollut hänen kanssaan yhtä aikaa maakuntahallituksen edustajana sen omistamassa isossa kiinteistöyhtiössä, joka vuokraa modernia toimistotilaa sekä pienille että suurille yrityksille, ja parin muunkin, pienemmän maakuntahallituksen omistaman kiinteistöyhtiön hallituksissa.

No, lupasin tietenkin että hän saa antaa yhteystietoni. Toivoin todellakin että mahdollinen tuleva työnantajani ottaisi yhteyttä. Hän soittikin sitten parin viikon kuluttua, ja sovimme, että alan työt siellä kesäkuun lopussa.

Sanouduin siis irti edellisestä työpaikastani, olin tosi tyytyväinen, että pääsin irti siitä palkkaepävarmuudesta. Työ sinänsä oli mielenkiintoista ja monipuolista, sainhan tehdä todella paljon erilaisia asioita, joten tykkäsin itse työstä.

No, minullehan oli tullut lisää palkkasaatavia pari kuukautta, ja vielä koko vuoden lomarahat, tai toista vuottahan sitä oli, kun lomapalkka lasketaan aina huhtikuun alusta, ja lopetin kesäkuun lopussa.

No, laitoin uuden palkkaturvahakemuksen kun olin siinä uudessa työpaikassa, enkä ollut saanut entisestä paikasta palkkarahojani.

Työpaikkani sattui muuten olemaan juuri siinä isossa ja modernissa kiinteistössä, jonka hallituksessa olen ollut maakuntahallituksen edustajana. Työpaikkana se on tosi hieno, merinäköala silmien edessä. Aivan toista kuin edellisen työpaikkani toimisto joka oli kylmän kostea kellaritoimisto, ikkunakin oli katon rajassa, eikä siitä nähnyt ulos kuin tuolille nousemalla. No, en kertaakaan noussut tuolille nähdäkseni rähjäisen piha-alueen.

Palkkaturvasta sainkin odottaa päätöstä kuukausikaupalla, kyselinkin monta kertaa, eikä vaan päätöstä voitu antaa. Vihdoin, kuukausien kuluttua tuli päätös, etten saa palkkaturvasta mitään. Syynä oli se, ettei entinen työnantajani ole varaton.

Jaha, ja edellisellä kerralla hän siis oli varaton? En ymmärrä tällaista toimintaa ollenkaan. Ei hän ollut sen varattomampi edellisellä kerralla kuin nytkään. Tarkistinhan hänen tietonsa ulosottajalta ja Asiakastieto Oy:stä molemmilla kerroilla. Pitkät listat siellä oli, mutta niin oli aikaisemmallakin kerralla.

Ei siinä mitään turvaa saa, jos joutuu vaatimaan rahojaan Palkkaturvan kautta. Päätöskin kestää kuukausikaupalla, kyllä siinä ehtii mennä vararikkoon vaikka saisi myönteisenkin päätöksen!

Ja jos syynä oli se, että anoin Palkkaturvasta palkkaani jo toista kertaa lyhyen ajan sisällä, sitä ei kerrottu perusteluissa. Ja jos olisi kerrottu, olisin tietenkin kertonut, että työvoimatoimisto ei antanut lupaa irtisanoutua ilman karenssia. Pakkohan se riski oli ottaa, ja jatkaa työpaikassani, vaikka palkan saaminen olikin todella epävarmaa. Parempi silti kuin luvattu karenssi, josta ihan varmasti tiesi, ettei olisi tuloja sinä aikana.

Valitin päätöksestä, mutta vastausta ei kuulunut.

Yritin periä palkka- ja lomarahasaataviani entiseltä työnantajaltani jatkuvasti sähköpostiviesteillä ja soitoilla. Rahaa saattoi tulla viisikymppiä, kerran kolmekymppiäkin, ja kerran tuli neljäsataa euroa. Eli velka lyheni!

Pari kertaa tuli ilmoitus, että hän on nyt maksanut sen ja sen summan sinä päivänä. Rahaa ei kuulunut eikä näkynyt. Kun sitten erään kerran peräsin luvattuja rahoj, hän kertoikin että rahat olivat vahingossa menneet väärän henkilön tilille, henkilön tilille, jolla on sama etunimi kuin minulla.

En tiedä onko se totta, mutta uskomattomalta huolimattomuudelta sellainen kyllä tuntuu.

Sitten se tipoittain tuleminenkin loppui. Oli hänellä varaa lähteä pitkälle Amerikan reissullekin. Kehuskeli sitä minulle sähköpostissakin, että lähtee sinne lomalle kuukaudeksi.

Olin vaihtanut taas uuteen työpaikkaan (Helsingin käräjäoikeus), kun sitten keksin idean!

Sanoin entiselle työnantajalleni, että käräjäoikeuden tuomarit olivat suositelleet minua hakemaan hänen firmansa konkurssiin, koska palkkasaatavat eivät ole tulleet. Konkurssissahan palkkasaatavat ovat etusijalla, kuten verot yms.

Enhän minä kenellekään tuomarille ollut noita asioita kertonut, vaikka he istuvatkin samassa kahvi- ja lounaspöydässä. Minä vain keksin sen siksi, että sillä olisi ehkä hiukan painoarvoa, kun painostan entistä työnantajaani maksamaan palkkasaatavani. Hän kun ei ole lusikkalaatikon terävin veitsi, vaikka lakimies onkin.

Ja se tehosi! Viikon sisällä sain rahat! En ilmoittanut siitä ELY-keskukselle, ajattelin, että odottelen, mikä vastaus tulee valitukseeni.

Kaikenlaisia työnantajia sitä kohtaakin.

Palkkaturvapäätös tulikin, kun olin ollut muutaman kuukauden käräjäoikeudessa töissä. Siinä Turun ELY-keskuksen aikaisempi päätös hylättiin, ja ELY-keskuksen pitäisi tehdä uusi, myöntävä päätös.

Valittaminen siis kannatti, olin oikeassa! 

Koska olin jo saanut palkkani korkoineen, ilmoitin ELY-keskukselle, ettei prosessia tarvitse aloittaa alusta, koska olen juuri saanut palkkarahani.