Mummokeikaus - osa 3

Tänään on viikko siitä, kun jalkaan laitettiin lasikuitukipsi. Viikko on mennyt hienosti, kun on ollut ihanat siskot apuna. Helvi on ollut koiranulkoiluttajana ja kaupassakävijänä.  Lispe ei niinkään ole voinut olla, koska ei omista ajokorttia, mutta kävivät hekin minulle Karin kanssa kaupassa.

Ja mikä mukavinta, olen saanut välillä juttu- ja kahviseuraa kotiini.

💚💛🧡💜

Jalassa ei ole ollut kipuja ollenkaan, mitä joskus jotain pientä jomotusta. Paratabsia olen syönyt varalta.

Tänään kävin natiiviröntgenissä ja sen jälkeen lääkärillä.

Lääkäri ihmetteli, etten ole tuntenut kipuja, koska yleensä luun murtuma on ainakin jonkin verran kivulias, vaikka olisi siistikin murtuma. Hän sanoi, että minulla on yllättävän korkea kipukynnys. Siitä en tiedä, onko, mutta kipuja ei ole ollut. En minä niitä Paratabsejakaan ole koko aikaa napsinut.

Tänään lääkäri totesi, että murtuma on alkanut paranemaan hyvin. Näytti röntgenkuvasta, kuinka murtumakohtaa ei enää näy kovin selvästi. Itsekin huomasin selvän eron. Murtumakohta oli kuin himmeä viiva, joka katkesi välillä. Niissä katkeamakohdissa ei siis murtumajälkeä näkynyt enää ollenkaan.

Vasta viikon on kipsi ollut jalassa, joten aika hyvin paraneminen on lähtenyt käyntiin.

Kolmen viikon kuluttua kipsi otetaan pois, sitten otetaan röntgenkuva ja lääkäri tarkastaa tuloksen.

Näillä mennään nyt.

On tuolla pihalla karmean rumaa talven jäljiltä! Vain jotain mustaa ja likaisen näköistä, hiekoitussepeliä, Pimun karvoja ja vähän valkoista. Joku vihreäkin pilkahtaa  pensasaidan juurella kuvassa, missä Pimu on. En tiedä mikä se on, en viitsinyt mennä kyynärsauvojen kanssa katsomaan, ettei tule uutta vahinkoa.

Kuvissa näkyy nopea lumen sulaminen. Ensimmäinen kuva on otettu 16.4., toinen 17.4. ja kolmas tänään. 

Tämä on otettu 16.4.2018, eli toissapäivänä

Tämä kuva on otettu 17.4.2018, eli eilen

Kuva on otettu tänään, 18.4.2018. Kuvassa näkyy jo osa pyörätelinettä ja
myös terassin laattoja, jotka nostin pystyyn terassin kaidetta vasten syksyllä.

Kuvan oikeassa reunassa sisäänkäynnin ulkopuolella näkyy lätäkkö joka
oli jäässä kun kaaduin. Liukastuin siihen ja mursin pohjeluun. 
Koko uloskäynti oli silloin luminen ja jäinen.
Tottakai Pimunkin pitää olla edes yhdessä kuvassa! 💚💛🧡

Mahtava päivä! ♥

Kuvassa olevat tapahtumat ovat aikajärjestyksessä.

Olipa tänään mahtava päivä, en uskonut, että siitä muodostuisi näin mukava!

Aamupäivällä luin Uuninpankkopoika Sakari Timosen mainion blogikirjoituksen Raha ja rukous.

Se oli niin mainio, että se piristi tosissaan, pelasti päiväni, vaikka ei se silti mitenkään pielessä ollut, mitä nyt oli pientä kremppaa, päänsärkyä ja akillesjännevaivaa... Siinä oleva Heikki Kinnusen vanha videoklippikin on suorastaan eeppinen! Nauroin kyllä ihan ääneen.

Osoittaitui, ettei päivästä tulisikaan lähestulkoonkaan niin tylsä, kuin siitä olisi voinut tulla.

Menin lapioimaan esille peräkärryni, että saan sen viedyksi Ouluun pojalleni kuun lopussa. Peräkärry on ollut talvisäilössä siskoni luona Maksniemessä, heillä kun on tontilla tilaa.

Helvi-sisko oli kuitenkin kaukaa viisaana siirtänyt syksyllä peräkärryn lähemmäksi tietä, jotta se olisi helpommin kaivettavissa esiin - ja kaiken lisäksi tiheän kuusen alle. Eihän itse kärryn päälle ollut tullut lunta paljonkaan, mutta ympärillä oli kuitenkin ihan kivat kinokset. Fiksu sisko mulla! ♥

Suojassa kuusen alla

Olen potkupyöräillyt paljon tänä talvena, ja nyt potkupyörä on levännyt laakereillaan muutaman päivän, koska siitä puhkesi rengas. On ollut vaikea kävellä akillesjännevaivan takia, ja lenkkeily on sen takia jäänyt vähiin.

Lumen lapioiminen ei kuitenkaan ole vaikeaa tämän vaivan kanssa, joten pääsin kuin pääsinkin kuntoilemaan. Siinä meni puolitoista tuntia mukavasti. Koiratkin saivat liikuntaa, kun saivat juoksennella vapaasti pihassa.

Pimu ja aurinko

Koska potkupyöräily ei vaikuta paljonkaan yläkropan lihaksiin, tämä lapiohomma oli mainio keino asian korjaamiseen. Eipä ole niska jumissa enää! Tykkään muutenkin lumitöistä, eli tämä kaivuuhomma oli oikein odotettu ja haluttu juttu, ei mitään pakkopullaa.

Ja Janne, minun poikanikin ilmaantui paikalle!

Oli kai tämän vuoden ensimmäinen kunnon kevätpäivä, räystäät tippuivat, aurinko paistoi, ja linnut lauloivat.

Taidankin vain luetella päivän kohokohdat oheen liitetyssä kuvassa, niitä kun riittää tälle päivälle! 

Olipa hyvä päivä! ♥♥♥

Nalle

Nyt peräkärry on irti lumihangesta.
Nykäisin sen auton avulla irti.

Hävyttömän hyvää ruokaa!

Saunaan tulossa ja sieltä lähtiessä.

Lumi"enkeli"

Kylmää vettä ja lunta sekaisin, eli sohjovettä.
Sen kaadoin päälleni viimeiseksi saunasta lähtiessäni.
Se ihana tunne!

Lunta tulvillaan, on raikas. . .

Sähköt ovat olleet poissa monta kertaa viimeisen vuorokauden aikana.

Vanhat 80-luvulla ompelemani
laskettelusuojat olivat tarpeen!

Aamuyöstä heräsin monta kertaa, kun sähköt tulivat takaisin päälle. Minulla oli puhelin latauksessa ja se plimplotti joka kerta kun sähköt tulivat takaisin.

Eilen minä tein aivan hirmuisen lumentyöntö- ja lapioimisurakan!
Peitin nimittäin talon perustukset lumella. Meillä on sellainen luonnonkiviperustus talossa, niin kuin vanhoissa taloissa tapaa olla. Alumiinilapio oli tosi hyvä siinä hommassa. Ensin lapioin lunta sillä, ja kun lumi loppui talon seinustan läheltä, hain lisää lunta siirtämällä työntimellä lunta lähemmäksi ja taas lapiohommiin.

Talon seinustalle lapioitu lunta
tuulen suojaksi!

Perustus on osin aika korkea, ehkä noin metrin, joten jouduin lapioimaan aika paljon lunta. Lumihan ei pysy pystysuorassa, vaan piti kerätä kasa seinää vasten, että pysyy siellä ylempänäkin. Lapioin talon lähes ympäri, vain etuosasta reilut puolet jäi lapioimatta, siinä kun on terassi edessä. Huomasi heti, ettei talossa enää vedä niin paljon. Tuli siinä eräskin kuutio lapioiduksi.

Lumi oli tosi raskasta joissakin paikoissa, niin märkää että tarttui jopa alumiinilapioon!

Polku parkkipaikalle on taas ummessa!

Meillä oli aikamoinen myrsky eilen. Ilmatieteen laitoksen mukaan 21 m/s. Varmaan paikoitellen kovempiakin puuskia. Pelkäsin että puun oksa putoaa päähäni, oli niin kova tuuli. Niitä oksia lenteli pihalle.

Kun lapioin talon itäpuolella, eli ison tien puolella, tuuli meinasi viedä lapionkin, se kun on sellainen isokokoinen, alumiininen lumilapio, ja siinä on iso pinta. Oli vaikea heittää lunta perustuksille joissakin kohdissa, kun tuuli tarttui lapioon!

Eilen täysin putsatut portaat 
ja nyt tämän näköistä!

Lapioin myös eilen paikan toiselle autolle parkkipaikalla. Minä olen jaksanut lapioida ja kolata vain yhdelle autolle, mutta eilen olin niin vauhdissa tuon talon eristämiskeikan jälkeen, että lapioin senkin paikan tyhjäksi. Siinä olikin lähes metri lunta, kun olin itse kolannut paikan täyteen, että sain omalle autolle paikan! 

Näyttipä kivalta, kun oli piha melkein kokonaan kolattu/lapioitu. Autotallin edustalta pitäisi vielä saada pois. Sitä käytetään varastona, joten en pidä kiirettä sen kanssa.

Kauniisti jäätyneitä ruusun
oksia talon seinustalla.

Kolasin myös polut mitkä vievät talolta parkkipaikalle ja liiteriin, nekin olivat taas aika täynnä lunta, mutta se oli helppo keikka.

Menihän siihen kolme neljä tuntia! 

Olipa yllätys aamulla, kun katsoin ulos ovesta. Pihapolkua ei taaskaan näy, on tullut niin paljon lunta! Olin kuvitellut että se on siinä! Mutta ei. Lumihommia siis tänäänkin! 

Eilen aioin siivota, mutten enää jaksanutkaan yli kolmen tunnin lumiurakan jälkeen. Mutta ihmeen hyvä olo tulee kun tekee jotain!

Kyllä kunto kohenee jouluksi, saa syödä kinkkua! ;)

Terassi ja portaat täynnä lunta
taas kerran! Nyt ei kuitenkaan
niin paljon kuin muina kertoina.

On siis tullut pakkokuntoilluksi tuon lumihelvetin takia, en varmaan viitsisi lähteä kävelylle, kun koiratkaan eivät ole kotona.

Tänään siis siivousta ja jälleen lumen kolausta!

Täällä lämpötila vaihtelee nollan molemmin puolin, eli lumi on märkää ja painavaa. Onneksi kolasin eilen, ei ole niin kova homma tänään!

Nyt lumisadekin on lakannut. Pitää alkaa siivoamaan, ja sitten kolaamaan. Ei ole tekemisen puutetta ei ei! :)

Lumihelvetti jatkuu. . .

Tuohon vasemmalle minun piti
päästä autolla aamulla kolauksen
jälkeen.

Noniin, lumihelvettihän se tuli tästäkin päivästä!

Aamulla piti lähteä kolaamaan pihaa taas ennen töihin lähtöä. Märkää ja raskasta lunta kun oli plusasteita.

Nyt iltapäivällä sitten lähdin taas ulos kolaamaan, ja silloin alkoi saakelinmoinen pyry.

Kun sain kolatuksi auton paikan ja roskiksien edustan ja polut portaille ja liiteriin, oli ehtinyt satamaan jo viisi senttiä lunta sinne mistä aloitin! Helvatti kun ottaa päähän tämä lumihelvetti! Poikakaan ei ole kotona, että voisi auttaa.

Pitää kai hakea naapuri apuun joku päivä, kun piha on niin täynnä lunta, etten enää saa sitä lykätyksi mihinkään. Lykkäsin jo sitä tien varteen ja lapioin sieltä sitten penkan yli ojaan omalle puolelle, ettei kukaan valita. Lumi oli niin märkää että tarttui kolaan kiinni! Nyt ovat jalat ja olkapäät ihan tönkkönä!   :(

Lumi oli niin märkää ja raskasta, että
piti tehdä työntimellä uria että pystyi
kolaamaan.

Autotallin ovea en saa auki, pitäisi kolata, mutten jaksa, ehkä viikonlopulla. Ei minun nyt tarvitse sinne päästäkään. Pääasia että pääsen liiteriin hakemaan puita.

Jännä juttu että pohjoisessa ei ole paljon ollenkaan lunta ja täällä on sitten aivan hirveästi. Viime vuonna lunta tuli vasta tammikuussa ja koko talvenakin vain joku kymmenen kaksikymmentä senttiä. Ei tarvinnut kolata juuri ollenkaan.

Taitaa olla ilmaston muutos tulossa, kun täälläkin on tällaisia lumipäiviä.

Nyt romahtivat lumet eteisen katoksen toiselta puolelta, on vielä plusasteita. Vesi tippuu räystäistä. Toivottavasti tämä lumikaaos loppuu tähän. Tykkään lumesta, ja kolaamisestakin, mutta rajansa kaikella!

No, kai se tästä vielä iloksi muuttuu!  :)

Lisää lunta!

Edellisessä blogissani on kuvia siitä, kun meille tuli aika reippaasti lunta. Eihän se riittänyt!

Nyt kun olin poissa viisi päivää Pohjois- ja Itä-Suomessa, tänne oli tullut toinen mokoma lisää!

Tässä kuva työpaikaltani

Oheiset kuvat ovat työpaikaltani, kun en pimeyden vuoksi saanut otetuksi kuvaa omasta pihasta yöllä.

Kun viime yönä tulin kotiin vähän ennen kahta, löysin meidän parkkipaikalta valkoisen kumpareen, ja sieltä alta sitten löysinkin autoni, ei mikään paljastanut, että se oli auto, minä vain tiesin että siihen minä sen parkkeerasin!

Jouduin heti yöllä kolaushommiin. Kolasin kolmeen asti, ja sitten suihkuun ja nukkumaan.

4,5 tunnin unien jälkeen menin takaisin ulos ja yritin saada autoa tielle meidän parkkipaikalta. Eihän se onnistunut kuin vasta tunnin hikoilun jälkeen.

Jouduin ottamaan kolme räsymattoakin avuksi renkaiden alle, että pääsin autolla tielle. Oli niin jäinen ja korkea kantti tehty tien reunaan, etten saanut petkeleelläkään sitä rikki (vai sanoisinko perkeleelläkään...).

Lopulta kuitenkin onnistuin, ja sitten kiireellä töihin, olin vain kymmenen minuuttia myöhässä!

Tänään olenkin kolannut sitten taas monta tuntia, eikä ole vieläkään läheskään valmis, voimat loppuivat.

Lätkin monta kiloa suolaa siihen kantin päälle toivossa että se haurastuisi ja saisin sen pois siitä petkeleellä. Pitää mennä yrittämään parin tunnin kuluttua.

Lumen alla on kymmenen sentin paksuinen kerros jäätynyttä lunta, eli sitäkään en saa pois millään, täällä on ilmeisesti ollut suojasää välillä, sitten pakkasta joka on jäätänyt lumen siihen, ja sen päälle sitten on satanut vielä parikymmentä senttiä uutta lunta, joka on pehmeämpää. Pitää kai mennä kerjäämään joltakin traktorimieheltä apua, ei meidän pihaa muuten saa asiallisen näköiseksi minun voimillani.

Että minä vihaan tätä lumihelvettiä! Olishan se lumi voinut tulla silloin kun olen kotona! Mutta ei! Tietenkään!

Tässä siskon luona otettu  video, mikä ei mitenkään liity lumeen!

Talvi tuli Ahvenanmaalle

Torstaista eiliseen, lauantaihin, on satanut lunta, välillä paljonkin.

Kaiken lisäksi on ollut todella kova tuuli, joten lumet ovat kertyneet meidän pihapolulle ja parkkipaikalle autotallin eteen. Yöllä oli ollut reilut kymmenen astetta pakkastakin. Nyt on reilut viisi astetta.

Takapihalla ei ole paljon ollenkaan lunta, ruohonkorret näkyvät. Kun on sopiva tuuli, kaikki lumet tulevat pihapolulle ja parkkipaikalle. Ja yleensä tuuli on just sellainen! Huoh!

Tänä aamuna heti kahdeksan jälkeen menin koirien kanssa ulos, ja koska oli pukeuduttava kunnolla, ajattelin että samalla kolaan lumet pihasta.

No, sitä työtä sitten riittikin, vaikka olimme jo kerran kolanneet pihaa jonkin verran. Oli oikeastaan kiva olla pihalla lumitöissä, olen aina tykännyt kolaamisesta.

Kun olin valmis, kello olikin jotain yksitoista, ja vatsa huusi aamiaista.

Kun aloin kirjoittamaan tätä, alkoi todella tiheä lumisade! Voi että! Lisää kuntoilua siis tiedossa! Onneksi nyt ei tuule ollenkaan, eli lumi ei kinostu.

Pimu ja Nalle ovat tietenkin innoissaan kun saavat juosta takapihalla lumessa. Pimu juoksee edestakaisin ja auraa kuonollaan lunta. Nalle yrittää ottaa Pimua kiinni, muttei se meinaa onnistua, Nalle on jo aika vanha, mutta pirteä ikäisekseen kuitenkin.

Naapurin omenapuun alla oli paljon peuran jälkiä, ja niitähän koirat sitten halusivat lähteä seuraamaan. Peuroilla oli ollut oikein syömingit. Naapuri jätti kaikki omenat keräämättä ja antoi niiden pudota puun juurelle peuroja varten. Puu on aivan pihassa, eli voivat katsella peurojen herkuttelua.

Tässä linkki aiempaan juttuuni, siinä on kuva joka on otettu 3.12.2011, eli samoihin aikoihin kuin tässä olevat kuvat on otettu, vuosi vain on eri, ja täysin erilainen lumitilanne!

Juttu melkein tasan vuosi sitten

Talvi tuli Loppiaisena Ahvenanmaallekin!

Tällaiset nietokset on meillä nyt!  :D
We have this big snow drifts here now! :D

Johan talvi tuli tännekin!

Winter is here, or is it? 

But how long does it last?


Here you can see how Pimu eats apples. She likes rose hips, berries, cabbage, carrots and even mandarins! Strange dog!

Viime yönä satoi lunta, ja nyt on peräti pari astetta pakkastakin. Mutta se lumen määrä ei vielä kovin vaikuta.

Aamupäiväkävelyllä koirien kanssa otin kuvia meidän tontilta. Siellä on paljon pudonneita omenoita yhden puun alla, ja puussakin on jäljellä vaikka kuinka paljon. Luulen että se omenapuu, josta ne putoavat on Hopa, tai joku toinen koristeomenapuu.

Rousk, nam...

Kukat ovat kyllä valkoisia, eivätkä vaaleanpunaisia. Omenat ovat pieniä, huokoisia, eivätkä maistu oikein millekään, mutta Pimu rouskuttaa niitäkin!

Se on ihmekoira, kun sille kelpaavat ruusunmarjat, muut marjat ja jopa nämä mauttomat omenatkin. Tänäänkin se rouskutti ainakin kaksi omenaa parempiin suihin!

Suu täynnä namia omenaa!

Eilen söin  mandariinia, ja annoin puolikkaan lohkon Pimulle. Se popsi sen poskeensa, ja annoin lisää! Jos annoin kokonaisen lohkon, se ei kelvannut, mutta kun puolitin, se kelpasi. Se söi yhteensä noin puolikkaan suuresta mandariinista, vai liekö ollut satsumia tai kelementiinejä. Kumma koira!

Jouduin ensimmäistä kertaa tänä talvena rapsuttamaan auton ikkunat puhtaaksi jäästä kun lähdin töistä eilen. Ei paha! Viime vuonna sitä joutui tekemään jo lokakuussa!

I had to scrap ice off the windshield first time this winter yesterday after the work! Not bad! Last year I had to do it already in October!  It is not very cold here, just below frost point. 

Tuossa kivellä näkyy tervakannu, jota ennen käytettiin
kun laitettiin taloon esim. kattohuopaa. Löytyi täältä
talon varastosta, kun muutimme tänne. Punaiset
lasiköntitkin löytyivät talosta. Olen miettinyt voisiko niitä
käyttää jotenkin tiffanytöihin. Nyt ne ovat olleet
"varastossa"tuossa isolla kivellä. Olen aikonut
tehdä jonkinlaisen kivipuutarhan sen ympärille.

Naapurin kissako se siellä? 

Pudokkaita.

Kyllä omena on namia. Nallelle ei omena kelpaa.

Pimu eating apples.

Rouskis!

Nallekin siinä kuikkii.

No voihan petkele!

Minä olen tänään poistanut jäätä parkkipaikalta petkeleellä pari tuntia. Kolasin myös tosi raskasta lunta pois pihalta ja parkkipaikalta. Vaikea päästä autolla ylös sieltä kun on niin liukasta, ja on plussakeli.

Minulla on nelivetoinen Audi Quattro joten ei ole ongelmaa mutta pojalla on auto jonka kanssa voi olla hankala päästä pois. Hänen pitää päästä aamuyöstä Turkuun sairaalaan jälkitarkastukseen, laiva lähtee puoli neljä aamulla. Siksi tein tuon työn just nyt. Hän ei voi tehdä tuollaista kun on vasta selkä leikattu.

Kolaan lumet ensin tielle, kun ei muualle mahdu, ja sen jälkeen lapioin ne ojan puolelle. Nyt on jo aika korkeat reunat, joten joudun kuskaamaan lumen aika pitkälle ennen kuin voin lapioida pois tieltä matalimmasta kohdasta.

Tänään kävi hyvä tuuri. Kun olin saanut ne lumet sinne kylätielle, tuli naapuri traktorin kanssa ja työnsi pois eikä minun tarvinnutkaan. Säästyi ainakin tunti töitä.

Aamulla oli autotallin katolta romahtanut kaikki lumet - tielle tietenkin, autotalli on ihan tien vieressä. Puoli tietä oli tukossa. Ja taas sattui tuuria, auraustraktori tuli ennen kuin ehdin kolaamaan/lapioimaan!

Olisi se ollutkin kova työ kun lumi painaa tosi paljon.

Mutta kyllä se parin tunnin petkeleellä hakkaaminenkin käy työstä! Nyt tuntuu olkapäissä ja niskassa asti. Mutta onpa asfaltti nyt näkyvissä! Laitoin vähän tuhkaa siihen päälle.