Musiikkikappaleet jotka ovat koskettaneet eniten - koskettavat edelleenkin

Olen miettinyt kauan tätä asiaa mitä aion kirjoittaa.

Kun kuuntelee musiikkia, ne tuovat usein vanhoja, jo melkein unohtuneita tunteita pintaan.

Esimerkiksi Deep Purplen kappale Black Night, on yksi sellainen kappale jota voin kuvailla vain yhdellä sanalla "Nuoruus". Siihen sanaan kiteytyy kaikki, mitä koin nuorena, teini-iästä aikuisuuteen. Se aikakausi oli aika lyhyt, mutta vaikuttaa elämääni edelleenkin. Led Zeppelin oli myös suosikkini, ja on tietysti edelleenkin, samoin Black Sabbath.

Deep Purple - Black Night. Klikkaa tätä!

Kun katson tätä videolinkkiä, näen siinä myös itseni. En missään konsertissa jossain hallissa - en koskaan nähnyt näitä idoleitani livenä. Kuulin vain radiosta ja he olivat julisteina seinälläni, Suosikki- ja Intro-lehdistä irrotettuna.

Näen jostakin syystä kaksi siskoani siinä, ja toisen siskoni parhaan ystävän. Meillä on käsilaukut heitetty kasaan keskelle Seurojentalon tanssilattiaa. Siinä me siskot ja tämä ystävä sekä muita tuntemattomia henkilöitä sheikataan innolla. Ei kuulu tämä Deep Purplen Black Night, vaan Seppo Hanskin "Kerran mä erehdyin" tai Innasen "Ai ai jurban leddu" Kyösti Haapalan orkesterin soittamana. Nämä olivat ainoat "jytä"kappaleet, mitä se orkesteri osasi, ja suurin piirtein kaikki muutkin sen aikaiset orkesterit, jotka tulivat maalaispaikan tanssipaikalle soittamaan.

Led Zeppelin - Whole Lotta Love

Black Sabbathin Paranoid on vaan upea!

Black Sabbath - Paranoid

Tämä oli jotakin, josta tykkäsin tosi paljon. Nämä kolme edellä mainittua olivat ne ykkössuosikit.

Kyösti Haapalan orkesterilla oli yhtenäiset asut, viininpunainen pukutakki ja vaaleat, prässätyt housut. Siis aivan erilaiset kuin meidän vaateihanne oli. Ja he olivat vanhoja miehiäkin meidän mielestämme.

Olipa mahtavaa kun Jouko ja Kosti esiintyivät Seurojentalolla. Silloin oli paljon enemmän menoa, ja Kemistä ja Iistä tuli ihania poikia tansseihin. Niitä sitten ujoina vilkuiltiin, vaikka oli rohkea meikki ja silmiinpistävät vaatteet.

4-tiellä liftaamassa Kemiin
Minä vasemmalla,sisko oikealla.

Serkun luona Tyrnävän Partaalla.
Itse ommellut vaatteet tietenkin!
Olivat ne värikkäitä!

Me meikkasimme vahvasti, piirsimme jopa alaluomeen ripset yhteen aikaan. Ja paljon mascaraa. Tukka laitettiin leteille yöksi ja avattiin tansseihin lähtiessä..

Itse olimme muka hippejä, pukeuduttiin sillä tavalla. Mutta huumeet, viina ja tupakka eivät kuuluneet meidän kenenkään elämään, vaikka monen elämään se kuuluikin - eivät tosin huumeet meidän pikkukylällä, mutta lähikaupungissa Kemissä niitä jo kuulemma sai.

Meillä oli tosi värikkäät vaatteet. Kierreltiin kaikkien kylän mummojen vintit ja haettiin vaatteita mistä voi ommella esimerkiksi takin. Tuossa kuvassa missä minulla on baskeri päässä takkini on erään mummon vintiltä. Samoin siskoni takki. Muodistettuna tietenkin!

Naapurin mummon takki muodistettuna 
molemmilla. Rakastin tuota oranssia
baskeria!

Heinäpellolla kotitalon vieressä

Minä uudessa joululahjaksi saamassani
yöpaidassa ihailen julisteita.

Radiosta kuunneltiin yöllä  FabYkköstä ja oltiin nostalgisen surullisia - kun se ihana kundi ei huomannutkaan. Se suretti joskus kovasti.

Olihan se ihanaa, kun sitten joku ihana, pitätukkainen poika tuli tanssimaan meidän rinkiin! Sitä onnea! Ja jos hän katsoi minua pitempään, sillä jo eli seuraavan viikon. Hänestä haaveilin ja seuravaalla kerralla kun nähtiin, saatettiinpa lähteä käsi kädessä uloskin. ...ja ne hitaat...! Voi sitä aikaa! ♥♫ ♪ 

Mentiin usein myös naapurikuntaan Simon Pirtille tansseihin. Siellä soitti useammin meidän mieleinen bändi. Oululainen Express oli meidän suosikkimme ja tutustuimmekin näihin soittajapoikiin jonkin verran.

Tässä poseeraan muodistamassani 
biisamihatussa. Tästä tein myöhemmin 
pojalleni lelun joka sai nimen Molli.

Joskus 1969

Jokainen meistä siskoksista (4 kpl) haaveili näistä soittajista, tai ehkä nuorimmalla siskolla oli muut kiinnostuksen aiheet.

He olivat aivan ihania meidän mielestämme.   Ja soittivat jytää niin että voitiin sheikata itsemme euforiaan! Sitä ihanuutta!





Tämä Expressen julkaisi levynkin, jonka nimi on jotain Anna, oma kulta Anna tai jotain sinne päin. Ja se laulaja "koiranpentu" ja Unski, urkuri!
Oooh, minä pyörryn! ☺

Pääsimme näiden Expressin poikien kyydissä kerran Iin Karhusaareen nuoremman siskoni kanssa. Olimme liftaamassa ja kaksi näistä pojista olivat menossa Ouluun. Oltiin onnesta ymmyrkäisinä! Pojat soittivat Beatlesin Don't let me Down:ia ja meistä se oli aivan ihanaa! 

Tykkään tästä kappaleesta edelleenkin!

Katolla amerikasta saadussa
hameessa ja itse tehdyssä puserossa

Kerran pääsin Dannyn konserttiin Kemiin, ja siellä lauloi Kirka! Voi kuinka ihana raspikurkku! Hän lauloi rockia niin että hiki lensi! Todella hienoa. Lauloi hän herkempiäkin lauluja.

Surullinen asia sattui niihin aikoihin kun Kirkan "Hetki lyö" soi usein radiossa. Entinen poikaystäväni teki itsemurhan, hän ampui itseään haulikolla.

Taitaa olla varhaisimpia
teini-iän kuviani. 

Hän tuli koululla luokseni, sanoi rakastavansa minua aina, ja lähti. Minä ihmettelin mitä tämä nyt on, olimmehan jo eronneet aikoja sitten! Kaksi kuukautta on pitkä aika 16-vuotiaana!

Sitten hän lähti...

Sain kuulla, että hän oli soittanut baarissa ennen "lähtöään" Kirkan Hetki lyö. Poliisi kertoi, ja myöhemmin kaveritkin.

Kun kuulen sen kappaleen, muistan sen aina.

Tähän kuvaan ranskalainen kirjeen-
vaihtokaverini rakastui!

Jälkeen päin kuuntelin aina Rolling Stonesien Paint it Black'ia, uudelleen ja uudelleen, en kuunnellut Hetki lyö-kappaletta vuosiin tapahtuman jälkeen.

Helvi-siskoni! Muistat kai BA73057? 

On paljon muutakin musiikkia mistä pidän, mutta nämä ovat sellaisia mitä haen usein Youtubesta ja kuuntelen. Hevi, eli melodinen metalmusiikki on tullut myöhemmin suosiooni. Tai onhan edellä mainittukin muutama bändi, joka kuuluu samaan kategoriaan. 
Tykkään raskaasta blues rock-kitarasta ja jylisevästä laulusta. Kitaran särösoundi on minusta hienoa, kun on hyvä soittaja sitä soittamassa. 

Esim. Metallica, Jarkko Ahola ja Marco Hietala ovat sellaisia, joista tykkään ja joita kuuntelen, on toki paljon muitakin.

Tässä muutamia suosikkejani (klikkaa linkkiä):

Suosikkimusiikkiani toisaalla tässä blogissa - klikkaa tätä!

Mandolinski orkestar "Kresimir" J.Brahms: Hungarian dance No.5 Isäni, muusikko ja taiteilija tulee tästä aina mieleeni, hän kun oli todella taitava mandoliinin soittaja! Hän myös rakensi mandoliineja. Tulee ikävä häntä kun kuuntelen tätä!