Paistaa se aurinko risukasaankin - vai paistaako?

Gran Canaria
Night Club Beverly Park 4.3.1979
Kunpa aikaa voisi siirtää taaksepäin,
kouluttautuisin enemmän!

On ollut kiva tietää viime viikosta alkaen että vihdoinkin, noin neljän "nälkävuoden" jälkeen olen saanut kokopäivätyön.

Tähän saakka olen siis ollut osapäivätöissä, tämän vuoden alusta 75 %, sitä ennen 53 % ja sitä ennen vajaan vuoden 100 %, joka sitten osa-aikaistettiin. Eihän osapäivätyöllä meinaa pärjätä, kun on kuitenkin kuluja asumisesta, eikä ole partneriakaan jakamassa kuluja.

On ollut pakko kysyä joiltakin laskuttajilta, voisinko maksaa hiukan myöhässä, kun on kireä taloudellinen tilanne. Aina olen saanutkin lykkäystä, muttei sekään ratkaise kaikkea. Veloilla on taipumus kumuloitua, jos niitä lykkää liikaa.

Onneksi olen kuitenkin selviytynyt kuluista kunnialla enkä ole joutunut ulosottajan listoille.

Tilannetta ei ole parantanut sekään, että  nykyistä edellinen työnantajani ei ole vieläkään maksanut parin kuukauden palkkaani, lomarahoja yms. Olen onneksi saanut sieltäkin tipoittain rahaa, joten sekin asia on järjestymässä.

Nykyinen työnantajani on todella ihana ihminen ja olen tykännyt olla töissä hänellä. Mutta hän ei ole pystynyt palkkaamaan minua kokopäiväiseksi, joten olen hakenut töitä aktiivisesti koko ajan. Sanoin hänelle, kun aloitin, että haen kokopäivätyötä edelleenkin.

Työnantajani pettyi kovasti kun ilmoitin uudesta työpaikasta, mutta sanoi ymmärtävänsä, olimmehan keskustelleet paljon tästäkin asiasta. Hän sanoi sitten, että hän antaa ainakin hyvän työtodistuksen.

Edelliseltäkin sain tosi hyvän työtodistuksen. Hän kyllä sanoi jälkeen päin, kun kuuli että menin kilpailijalle, ettei hän olisi antanut niin hyvää työtodistusta jos olisi tiennyt kenen palvelukseen menin. Hän oli aika vihainen, muttei kai se kenen palvelukseen menin, pitäisi vaikuttaa siihenastiseen työpanokseeni millään tavalla!? Olen auttanut häntä jälkeenkin päin joissakin asioissa.

Hän kyllä on pyytänyt anteeksi ilkeyttään myöhemmin. Olemme ihan hyvissä väleissä, vaikka hän ei vieläkään ole maksanut kaikkia palkkasaataviani. Tuleva työnantajani Suomen valtio oli soittanut juuri tälle edelliselle työnantajalleni ja kysynyt minusta. Ex-työnantajani oli kehunut minua. Ei siis koskaan kannata polttaa siltoja takanaan!

Täällä Ahvenanmaalla on ilmeisesti niin, että pitää olla syntyjään ahvenanmaalainen, että saa vakinaisen työn, eikä ikänikään mikään erityisen hyvä meriitti ole. Kielitaidossani ei ole mitään vikaa, osaan ruotsin suurin piirtein täydellisesti, suomi on äidinkieleni ja englantikin sujuu sutjakkaasti, ja parilla muulla kielellä tulen toimeen jotenkuten.

Mutteivat ne asiat ole paljonkaan painaneet vaakakupissa.

Ikädiskriminointi on kyllä yleistä joka paikassa, se ei ole ainoastaan ahvenanmaalainen ilmiö.

Kun sain Marianhaminan kaupungin kylpylän johtajan sijaisuuden (muutin silloin tänne Ruotsista), ihmiset olivat kyselleet, että miksi otettiin minut, kun he eivät tiedä kuka minä olen, kenen lapsi, millaiset vanhemmat, millainen suku, mitä omaisuutta yms. Tyypillistä pienen paikkakunnan tyyliä.

No, se sijaisuus loppui ja sain sitten sijaisuuden yhtä porrasta ylempänä, eli kaupungin vapaa-aikatoimen johtajana. Se oli mielenkiintoista työtä, mutta sille ei ollut jatkoa. Olin muutenkin poikkeusluvalla siinä, siihen työhön vaaditaan nimittäin akateeminen tutkinto, eikä minulla ole sitä. Kuuluin myös kaupungin johtoryhmään, kuten kaikki vastaavassa asemassa olevat 12 henkilöä. Selvisin töistäni oikein hyvin, ja sain myös erinomaiset työtodistukset ja suosituksetkin, niin kuin kaikista töistäni tähän saakka.

Lopulta työttömyyskauden jälkeen päädyin lakiasiain toimistoon osa-aikaiseksi. Senkin työn sain siksi, että turhauduttuani työttömyyteen, kirjoitin lehteen pitkän jutun, missä kysyin miksei pätevä, terve ja hyvät meriitit omaava, ylemmmässä keski-iässä oleva nainen saa työpaikkaa.

Ajattelin, ettei se ota jos ei annakaan, en varmaan pilaa työnsaantimahdollisuuksiani sillä kirjoituksella, koska en ollut siihenkään saakka saanut töitä. Kirjoitin siihen loppuun vielä, että kirjoituksen voi katsoa työpaikan hauksi.

Rohkea rokan syö! Olen aina ollut aika rohkea, enkä aio ujommaksikaan enää muuttua!  :)

Eräs lakimies sitten soitti minulle sen kirjoituksen takia ja pyysi töihin - ja sillä tiellä ollaan! Sitten siirryin toiseen lakitoimistoon. Sain sieltä nyt vuoden alusta 75 % kokoaikaisesta työstä.

No, se jää lyhyeen, sain nimittäin kokopäivätyön Helsingin käräjäoikeudesta, ja alan siellä 18 helmikuuta, eli vajaan kuukauden päästä.

Tuntuu todella kivalta, kun sain kokopäiväisen työn. Kun nyt on oppinut venyttämään senttiä ja euroa tosi paljon, on varmaan paljon helpompaa kun saa hiukan enemmän käteen verojen ja muiden kulujen jälkeen.

Useinhan siinä käy niin, että kun tulot kasvavat, myös kulutustarve kasvaa. Mutta olen ainakin hiukan viisaampi näissä asioissa, ja tiedän mitä sentin venyttäminen on! Ei se kuitenkaan koskaan metriksi veny! ;)

Työkokemustahan on tietysti tullut osapäiväisenäkin, ja osittain sen takia sain tämän käräjäsihteerin paikan.

Olen tyytyväinen, kun vajaan kahdensadan hakijan joukosta valittiin minut, ja eräs toinen, hänet toiselle osastolle. Minä sain sen vähän parempipalkkaisen työn, olisko jotain 50 euroa eroa. Hain paikkaa valtiolle.fi-sivuston kautta.

Olin haastattelussa siis kahteen työpaikkaan siellä käräjäoikeudessa, ja näihin kahteen oli siis tullut aikamoinen määrä hakijoita. Muistaakseni 15 valittiin haastatteluun ja niistä sitten valittiin kaksi. Toinen paikka oli asiakaspalvelussa, ja toinen paikka summaaristen (riidattomien) asioiden osastolla. Minä sain sen summaaristen asioiden paikan. On siellä rekrytoitu enemmänkin sen jälkeen.

Valtion palkathan eivät ole järin suuria, mutta saan kielilisän, ja jotain muita lisiä, voipa olla että tulee ikälisiäkin. Riippuu mitä tekemiäni töitä lasketaan hyväksi. Se nähdään sitten.

Ehkä nyt on varaa lähteä miitinkiinkin samakasalaisten kanssa jossain vaiheessa!  Aikaisemmin se ei ole ollut mahdollista, kun kesällä laivamatkat ovat sikamaisen kalliita, ja aikaakin se vie liikaa, niin ettei viikonlopun aikana juuri ehdi käymään Turkua tai Helsinkiä kauempana. Ja palkattomia vapaapäiviä ei todellakaan minun tuloluokassani ole voinut ottaa, saati sitten maksaa hotelli- tai mökkiyöpymisiä.

Ystävän hautajaisissa käyminen Lapissa itsenäisyyspäivän tienoilla teki jo sellaisen loven, että paikkailen sitä vieläkin. Onneksi sain autokyydin toiselta hautajaisiin menijältä mantereelta, eikä tarvinnut maksaa niitä kuluja. Pitää joskus korvata jollakin tavalla se asia.

Olen nyt hyvin iloinen ja luottavainen tulevaisuuden suhteen, vaikka Helsingissä oleva työpaikka aiheuttaakin aikamoisesti järjestelyjä. On tässä ollutkin tosi tiukkaa ja aika synkkiäkin pilviä taivaalla.