- istun meren rannalla, laineet liplattavat, lokit kirkuvat, koirat kirmailevat vedessä, voin istua aivan hyvin yksinkin, onnellisuus ei siitä pienene. Jossakin kaukaisuudessa kolkottaa kuulamoottori, vetää kai jotain tukkilauttaa...
- kuljen metsässä, polku on kapea ja havunneulasia ja kahisevia lehtiä täynnä. Tuoksuu huumaavasti metsälle. Puiden turvallinen humina. Käpy rapsahtaa maahan... tikka nakuttaa jossakin.
- hiihdän merellä, meri on suunnaton, aava lumilakeus. Joskus on reppu mukana, siellä muutama polttopuu ja makkaraa sekä kuumaa kahvia termoksessa. Teen tulet jäälle, paistan nuotiomakkaran, se hiiltyy vähän, kuten aina, istun syömässä sitä ja nautin maisemasta jota ei oikeastaan edes ole, vain valkoinen lakeus.
- tunturissa tavallisilla suksilla. Kierrän tunturia, siellä on aika paljon ihmisiä, pysähdyn kahvikodalle kahville - turisen ihmisten kanssa. Jatkan matkaa, lasken jyrkätkin mäet täysillä, kaadunkin joskus. Ei se haittaa. Kiipeän takaisin ylös jos joku mäki oli ihana laskea, taas kerran, ja taas kerran. Viuuh vaan ja taas alas. Sitten seuraavalle kahvikodalle. Illalla mökillä saunan jälkeen on tosi mahtavan onnellinen olo. Väsyttää... uni maistuu.
- järven rannalla, saunan piipusta kohoaa mukavantuoksuinen savu, istun laiturilla, olen juuri käynyt saunassa ja pulahtanut järveen. Rauhallinen, kaunis sisäjärven maisema. Muutama itikkakin siellä inisee...
- etelässä, pyöräretki vuoristoon, ylös, ylös, ylös, kuusi seitsemän tuntia. Ajan metsätietä yli puron, ja pelkään hevosta joka on juomassa purosta. Otan vauhtia, epäröin, uskallanko, kun tuo hevonen on siellä, no, uskallan vihdoinkin. Puro osoittautuukin puoli metriä syväksi, pysyn juuri ja juuri satulassa, vesi loiskuu, jalat kastuvat. Hevonen pelkää minua yhtä paljon kuin minä sitä ja laukkaa täysillä toiseen suuntaan. Kohta tapaan lammaslauman, lauma lähtee seuraamaan minua määkien, yritän eksyttää sen ja vihdoin lampaat jäävät taakse. Kädet hikoavat, meinaavat luiskahtaa ohjaustangolta kovassa alamäessä. Löydän appelsiinin, pysähdyn, syön sen janoisena, ja se auttaa. Huomaan että appelsiinin kuori tekee kädet nihkeiksi, ei luista ohjaustangolla niin paljon. Hieron appelsiinin kuorta käsiini. Tunti täyttä vauhtia alas vuoristoa ja olen takaisin siellä mistä lähdin seitsemän tuntia sitten.
- etelässä patikkaretki rotkossa kevätkesällä. Ensin alas noin 600 metriä kallioon tehtyjä portaita pitkin. Sitten patikointi kivikkoista puron pohjaa. Välillä juon vettä purosta, se on hyvin raikkaan makuista ja viileää, en juo mukana olevasta pullosta ollenkaan. Puro on melkein kuiva. Kuulen että joskus se tulvii ja on vienyt turisteja mennessään. Kivikkoa on joka puolella, pitää katsoa tarkkaan mihin astuu, ei tasaista missään. Patikoiminen tällaisessa kivikossa on aika rankkaa. Kivet ovat kuitenkin veden kuluttamia ja sileän pyöreitä, isoja ja pieniä. Matka jatkuu, monet jäävät jälkeen, olen erään tanskalaisryhmän mukana, muutama ruotsalainen ja kaksi meitä suomalaisia. Oppaat sanovat että monet yrittävät lähteä kännissä tai pahassa rapulassa mutta heidät käännytetään. On se sen verran rankka matka. Monet matkalla mukana olevat suomalaiset makaavat hotellihuoneissaan krapulassa, osa lähti pikkukrapuloissaan rotkon suulta meren rannalta kolmen kilometrin lenkille, meitä vastaan, me vaellamme koko matkan vuoristosta meren rantaan, vajaat 20 km. Olemme ensimmäisten viiden joukossa perillä. Tulemme rantaan, mustaa laavahiekkaa joka puolella. Uimapuku on repussa. Menen kumollaan olevan veneen taakse vaihtamaan uimapuvun päälle. Kävelen hiekalle, se on tulikuumaa, pitää palata takaisin, ei voi astua avojaloin! Kokeilen uudelleen, on tosi kuumaa, tuntuu että jalat palavat. Sitten päätän, etteivät ne kuitenkaan pala vaikka siltä tuntuukin, on pakko päästä mereen jäähdyttelemään rankan reissun jälkeen. Jalatkin turvoksissa kuumuudesta. Karaisen mieleni ja juoksen ne parikymmentä metriä ja pulahdan viileän raikkaaseen Libyan mereen! Mikä onnen tunne, kellua tyynessä, hiljaisessa meressä katsoen taivasta. Turvonneet jalat rauhoittuvat, mieli on hyvä. Tein sen! ~ Syksyllä luen että rotko on tulvinut ja monta turistia on menettänyt henkensä.
Nämä kaikki ovat tapahtumia mitä nyt muistelen, en ole laittanut paikan nimiä.
Fleetwood Macin Albatross kuvaa täydellisesti tunnetta mikä minulla on, kun istun kauniina iltana meren rannalla auringon laskiessa.
Siinä mielestäni kuuluu lokin laulu ja maininkien loiske rantaan. Kaukaisuudessa näen lintujen mustat siluetit...
Huomaan että olen kirjoittanut asioita joita teen joskus yksin, mutta nämä samat asiat ovat aivan yhtä ihania, jolleivat ihanampiakin, kaksin, jonkun ihastuttavan henkilön kanssa.
Ihan kuin olisin erakko, mutta rakastan ihmisiä ja olen seurallinen, viihdyn kuitenkin hyvin myös yksin.
