 |
| John Waters, Baltimoren paha poika, on elokuvaohjaaja, näyttelijä, stand-up-koomikko, kirjailija, journalisti, taiteen kerääjä ja visuaalinen artisti. kuva täältä |
Olen taipuvainen olemaan samaa mieltä, minusta olisi kauheaa, jos pitäisi lukea kirjat lukulaitteella, elektronisesti. Eihän siinä ole mitään hohtoa, eikä kirja tuntuisi kirjalta sillä tavalla. Vaikka voisihan teksti silti viedä mukanaan.
"Kirjan rooli on kuitenkin minulle perustavanlaatuisesti erilainen. Musiikkitallene vaatii aina tulkin itsensä ja ihmisen väliin: kasettimankka, lp-soitin tai läppäri soittaa sen meille. Kirja aistitaan orgaanisesti kädellä ja silmällä, ilman piuhoja, akkuja tai sähköpistokkeita", kirjoittaa Friman.
"Se, että sivun päälle pitää asettaa muuriksi lasilevy, on irvokasta ja tuhoaa maailman yksinkertaisimman ajanvietteen. Lukulaite ei helpota lukukokemusta, se monimutkaistaa sitä", hän jatkaa.
Friman kirjoittaa niin kuin minäkin ajattelen. Ymmärrän kyllä niitä jotka haluavat lukea kirjansa lukulaitteella, mutta kirja omana kokonaisuutenaan, kirjana, on mielestäni se paras vaihtoehto. Kuinka ihanaa onkaan ottaa kirja käteensä ennen kuin alkaa nukkumaan, lukea vartti tai tunti, sitten laittaa kirjanmerkki väliin, asettaa kirja vuoteen vieressä olevalle hyllylle odottamaan seuraavaa lukuhetkeä, ja alkaa tyytyväisenä nukkumaan.
Kuinka mukavaa onkaan mennä kirjastoon, sormeilla eri kirjoja, lukea takakansi, katsoa etukannen kuvaa, miten se on asemoitu ja miten se sopii kirjan nimeen. Kuinka ihanaa on valita kirjoja, jotka kiinnostavat ja lainata ne kotiin muutamaksi viikoksi.
En voisi kuvitellakaan lähteväni matkalle ilman kirjaa, on mukavaa ajankulua lukea laivassa matkalla jonnekin, lentokentällä lentoa odottaessa... Lukulaite ei tuntuisi minusta samalta. Ja se vaatii virtaakin, mitä jos se loppuu eikä ole mahdollisuutta lataamiseen?
Laura Friman oli lukenut HS:n kuukausiliitteestä, että vastikään Finlandia-palkittu Rosa Liksom lukee nykyään vain e-kirjoja, siis kirjailija, joka elää sähköttömässä mökissä! Tai Friman väittää että Liksom asuu sähköttömässä mökissä. En ole varma siitä, pitääkö se paikkansa.
"Franzen ylisti kirjanedustavan fragmentoituneessa kulttuurissamme ennen kaikkea pysyvyyttä. Hänen mukaansa näytöltä luettu teksti luo vaikutelman muokattavuudesta ja deletoitavuudesta. Kirja ei ole enää kirjailijan rakentama kokonaisuus, vaan asiakjra, jonka kappaleita voi leikata ja liimata mielensä mukaan", kirjoittaa Friman.
En voisi ostaa kaikkia kirjoja, joita luen, en taloudellisista syistä, enkä siksi, etteivät ne mahtuisi huusholliini, luen sentään noin sata kirjaa vuodessa, se vaihtelee 80 ja 130 välillä. Tänä vuonna olen taas lukenut hiukan ahkerammin, kun on enemmän aikaa, vuosi 2008 oli huippu, luin silloin 130 kirjaa. Kirjat pysyvät, vaikka lainaankin kirjani suurimaksi osaksi kirjastosta ja ostan hyvin harvoin. Eli kirjat eivät jää minulle fyysisesti. Mutta silti.
"Sillä kirja on kaunis ja monta kirjaa yhdessä vielä kauniimpia. Siksikään tämän maailman sievin esine ei saa kuolla sukuuuttoon. Kuvittele maailmaa ilman kirjastoja, kirjakauppoja ja antikvariaatteja!", Friman hehkuttaa.
Kirja on minulle sellainen, jota en halua lukea elektronisesti, vaikka muuten olenkin aika friikki tietokoneiden ja niihin liittyvien asoiden kanssa. Kirja on jotenkin pysyvä, ja antaa juuri sen kirjan lukemisen tunteen, jota tarvitsen. Elektroninen kirja ei tuntuisi samalta, se olisi jotenkin steriilimpi kokemus. En edes omista sellaista lukulaitetta, mutta olen kokeillut. Ja onhan se varmasti kätevä olemassa, mutta kirjani haluan lukea kirjana, pokkarinakin.
Sellaisen otan aina mukaani matkalle, ja koska ei ole varaa ostaa kovakantisia kirjoja, ostan halpoja pokkariversioita. Laitan ne sitten joskus jakoon ystävilleni. Nyt perjantaina lähti Susanna Alakosken "Sikalat" Porvooseen. Hän antaa sen sitten taas eteenpäin, jos jotakuta kiinnostaa. Meillä on Facebookissa kirjaryhmä, jossa kirjoitamme luetuista kirjoista ja lukukokemuksista.
Friman on nuori nainen, ja kirjoittaa tuolla tavalla kirjoista! On kiva ajatella, että nuori ihminen on samaa mieltä kirjoista. Ehkä kirjan tulevaisuus ei olekaan vielä niin uhattu kuin luullaan.
Laura Friman on popkulttuurille omistautunut vapaa toimittaja.
En voisi kuvitellakaan lähteväni matkalle ilman kirjaa, on mukavaa ajankulua lukea laivassa matkalla jonnekin, lentokentällä lentoa odottaessa... Lukulaite ei tuntuisi minusta samalta. Ja se vaatii virtaakin, mitä jos se loppuu eikä ole mahdollisuutta lataamiseen?
Laura Friman oli lukenut HS:n kuukausiliitteestä, että vastikään Finlandia-palkittu Rosa Liksom lukee nykyään vain e-kirjoja, siis kirjailija, joka elää sähköttömässä mökissä! Tai Friman väittää että Liksom asuu sähköttömässä mökissä. En ole varma siitä, pitääkö se paikkansa.
"Franzen ylisti kirjanedustavan fragmentoituneessa kulttuurissamme ennen kaikkea pysyvyyttä. Hänen mukaansa näytöltä luettu teksti luo vaikutelman muokattavuudesta ja deletoitavuudesta. Kirja ei ole enää kirjailijan rakentama kokonaisuus, vaan asiakjra, jonka kappaleita voi leikata ja liimata mielensä mukaan", kirjoittaa Friman.
En voisi ostaa kaikkia kirjoja, joita luen, en taloudellisista syistä, enkä siksi, etteivät ne mahtuisi huusholliini, luen sentään noin sata kirjaa vuodessa, se vaihtelee 80 ja 130 välillä. Tänä vuonna olen taas lukenut hiukan ahkerammin, kun on enemmän aikaa, vuosi 2008 oli huippu, luin silloin 130 kirjaa. Kirjat pysyvät, vaikka lainaankin kirjani suurimaksi osaksi kirjastosta ja ostan hyvin harvoin. Eli kirjat eivät jää minulle fyysisesti. Mutta silti.
"Sillä kirja on kaunis ja monta kirjaa yhdessä vielä kauniimpia. Siksikään tämän maailman sievin esine ei saa kuolla sukuuuttoon. Kuvittele maailmaa ilman kirjastoja, kirjakauppoja ja antikvariaatteja!", Friman hehkuttaa.
Kirja on minulle sellainen, jota en halua lukea elektronisesti, vaikka muuten olenkin aika friikki tietokoneiden ja niihin liittyvien asoiden kanssa. Kirja on jotenkin pysyvä, ja antaa juuri sen kirjan lukemisen tunteen, jota tarvitsen. Elektroninen kirja ei tuntuisi samalta, se olisi jotenkin steriilimpi kokemus. En edes omista sellaista lukulaitetta, mutta olen kokeillut. Ja onhan se varmasti kätevä olemassa, mutta kirjani haluan lukea kirjana, pokkarinakin.
Sellaisen otan aina mukaani matkalle, ja koska ei ole varaa ostaa kovakantisia kirjoja, ostan halpoja pokkariversioita. Laitan ne sitten joskus jakoon ystävilleni. Nyt perjantaina lähti Susanna Alakosken "Sikalat" Porvooseen. Hän antaa sen sitten taas eteenpäin, jos jotakuta kiinnostaa. Meillä on Facebookissa kirjaryhmä, jossa kirjoitamme luetuista kirjoista ja lukukokemuksista.
Friman on nuori nainen, ja kirjoittaa tuolla tavalla kirjoista! On kiva ajatella, että nuori ihminen on samaa mieltä kirjoista. Ehkä kirjan tulevaisuus ei olekaan vielä niin uhattu kuin luullaan.
Laura Friman on popkulttuurille omistautunut vapaa toimittaja.
 |
| Kuva Nyt-liitteen tekstistä, en löytänyt netistä. Kuvaa saa tietokoneella suuremmaksi painamalla Ctrl ja + yhtä aikaa, pienemmäksi painamalla miinusta plussan sijasta. |
