Kevään merkkejä

Nyt on koko viikon ollut plussakelit, vaikka yöllä on voinut olla aste tai pari pakkasta. Päivisin on kuitenkin ollut viisikin astetta lämmintä, ja se näkyy kyllä luonnossa.

Taustalla näkyy merenlahti, jonka jää on aivan peilikirkasta. Meidän tontin
raja on tuossa vasemmalla puiden keskellä, ja talo on kauempana vasemmalla.
Päätie, joka vie Maarianhaminaan (vasemmalle) ja toisella suunnalla Långnäsin
laivasatamaan, näkyy pellon ja kauempana olevan talon välissä.

Koska meillä on ollut epätavallisen vähän lunta tänä talvena, alkavat lumet jo häviämään, pellolla maata näkyy jo paikoitellen, tiet ovat sulat, ja puiden juurilla on maa sulana renkaana rungon ympärillä.

Löysin uuden "näppylän" smartphonestani, ja kokeilin - panoraamakuva.
Vasemmalla tonttimme raja puiden keskellä. Tien päässä oikealla näkyy
naapurin hevostalli. Heillä on kaksi hevosta, ja serkkunsa hevonen siellä.

Kovia pakkasiakaan ei ole tänä vuonna ollut, lämpötila on pyörinyt kahden ja kymmenen miinusasteen välillä, pari viikkoa oli sitten reilut kymmenen astetta, kylmimmillään sää oli -18 kieppeillä. Mutta se tuntuikin sitten tosi kylmältä, kun oli kovia tuulia.

Kaksi naapuriamme. 

Tässä alimmassa kuvassa kauimmaista taloa vastapäätä oikealla on meidän talo. 

Maustekurkkutehdas toimii lähempänä olevan talon ulkorakennuksessa. He valmistavat Rosebo maustekurkkua.

Kymmeniä rekkakuormia kurkkusäilykkeitä kuskataan Ruotsiin ja mantereelle muutaman viikon ajan syksyisin sadon valmistuttua.

Nämä naapurit ovat jo vanhoja ihmisiä, rouva reilusti yli 80 ja mies on täyttänyt jo 92 v. Hän ajaa silti vielä autolla, ja on aika pirtsakassa kunnossa, samoin kuin vaimonsakin. Vaimokin ajaa vielä autolla. Mutta kulkeminen on jo hiukan köpöttelyä. Kuitenkin he kävelevät joka päivä, molemmat kävelysauvojen avulla, kun tie on kuiva.

Heidän lapsensa ja lapsenlapsensa, serkut ja muut sukulaiset hoitavat tämän kurkkupuolen. Kaikki asuvat tässä ympäristössä, me taidamme olla ainoat jotka eivät ole sukua lähitalojen asukkaille.