Mummokeikaus ja shoppailua

Kyllä minua lennätettiin oikein kunnolla. Vieläkin tuntuu aika kipeältä!

Kävi  nimittäin niin, että kun kävelin olohuoneesta keittiöön, huomasin yhtäkkiä luistelevani Pimun puruluun päällä pitkin parkettia ja lopulta keikahdin kyljelleni makuuhuoneen ja eteisen välimaastoon.

Siinä ilmalennon aikana ehdin kuitenkin miettimään, miten kaadun, ja onnistuinkin putoamaan melko tasaisesti.

Löin lonkkani tosi kipeästi ja olin jo lähes varma että nyt tuli se mummokeikauksen tavallisin seuraus, eli reisiluunkaulan murtuma. Käteenikin sattui, mutta ei ranteeseen, vaan koko alueelta kämmensyrjästä kyynärpäähän.

Aikani siinä voivoteltuani – poikakin siihen ehätti huolestuneena, ja tottakai Pimu  – järjestelin vähitellen luuni paikoilleen ja pääsin ylös ihan omin voimin.

Olin "laskeutunut" siten, että käsivarsi otti tasaisesti vastaan. Ehkä se pelasti myös lonkkamurtumalta. Ja tietenkin se, että liikun paljon ja syön tarpeeksi luita vahvistavia ruoka-aineita, eli luusto on kunnossa.

Kyllä se lonkka on vieläkin melko kipeä, en voi kävellä ontumatta. Nukkuminen on hankalaa, kun voin nukkua vain selälläni. Jos nukun jommalla kummalla kyljellä, lonkkaa alkaa särkemään huolimatta vahvasta Panacodista. Käsivarsikin on arkana.

Onneksi selvisin vain säikähdyksellä kivulla.

Ei kuvaa ilman uteliasta Pimua!
Kuva hämää, vihreä väri on paljon
syvempi ja tummempi, ja punainen
ei ole noin kirkas.

Mitä on muuten shoppailu? Minä en oikein tiedä, kun en yleensä shoppaile. Mutta luulen, että shoppailin tänään, kun kävin kaupassa. Menin Lidlin vieressä olevaan Robin Hoodiin hakemaan paistinpannua. Ja löysinkin sen. Mutta sitä ennen onnuin vaateosaston kautta (minkä teen äärimmäisen harvoin) ja näin mieleiseni malliset Polan pitkikset. Ja eiku kokeilemaan.

Mitä ihmettä? Ne olivat aivan sopivat, eivät edes liian pitkät, tai reisistä liian löysät, kuten tavallisesti. Ja ne olivat kaiken lisäksi puoleen hintaan! Värikin oli sopiva, tai oikeastaan kaksi, punainen ja vihreä. Niinpä ostinkin kahdet pitkikset kerralla, ja sain ne yksien hinnalla. Siis kahdet alle kolmellakympillä! Ei oo totta!

Eikö tämä ole shoppailua?

Ja se paistinpannu sitten! Sekin oli puolella hinnalla, ja minun mielivärini, eli punainen. Pannussa on valkoinen, keraaminen paistopinta ja siihen kuuluu lasinen kansikin.

Voi että olen tyytyväinen, vaikka lonkkaa särkikin aika reippaasti, kun kävin kierroksen siellä kaupassa, kävelin ontuen kuten monet vanhat muorit ainakin. Ja ruokaakin piti hakea Lidlistä.

Nyt sitten istun toisella kankulla, kun koko kankulla ei voi istua!