Juhannusaattona neljä vuotta sitten menit pois. Juhannusta juhliessamme saimme suruviestin. Tuntui pahalta, mutta silti... ajattelin heti, nyt pääsit isän luo, sinne kaipasitkin jo!
Lähdin pyöräilemään, kun en muuta voinut, itkin, rauhoituin. Keskikesä tuo aina mieleeni rakkaan ja lempeän äitini.
Lämmöllä muistaen iki-ihanaa, värikästä, reipasta, kilttiä ja empaattista Äitiä!
Hautajaisiin tekemäni runo sopii mielialaani:
Äidin muistolle
Kauniit muistot sinusta jää
Eihän se ketään voi yllättää
Olit niin kaunis ja iloinen aina
Sinun silmäs loisti niin kirkkaina
Surit usein isämme poismenon vuoksi
Nyt olet päässyt hänen luokseen
Sinne mekin aikanaan tulemme
Miksi siis onneanne suremme
Vaikk’ suru on vaikea kestää
Ei iloa puolestanne silti voi estää
Muistosi Äitikulta valoisana säilyy
Kuin meren pinta auringossa päilyy
Nuku hyvin Äiti Kulta
Niin paljon saimme rakkautta sulta
Voi Raili....kyyneleet valuu pitkin poskia...kiitos kauniista sanoista ja runoista.
VastaaPoistaKiitos siskokulta! ♥
PoistaOlen pahoillani Laali!
VastaaPoistaMuistosi hänestä on kaunis, kuin myös sanasi!
Kiitos peequu!
PoistaKauniit muistot jäivät! Niitä on hyvä, joskin surullista, muistella, ja niistä saa voimaa arkipäivään.
Erittäin myöhäinen osanottoni!
VastaaPoistaKiitos tk!
Poista