Koirapuiston karvakuonot

Pimu vas, Nalle oik.

Vapun aattona kävin kaupungilla ostamassa Alkosta kahden desin Freixenet-kuohuviinipullon, ajattelin törsätä sen illalla, ja törsäsinkin! En voinut ostaa normaalikokoista pulloa, kun en olisi kuitenkaan saanut juoduksi, ja juoma olisi sitten väljähtynyt jääkaapissa.

Tuloksena parhaat yöunet kuukausiin! Nyt tiedän mistä löydän unilääkettä univaikeuksiin, jos niitä tulee.

Mutta minunhan piti kirjoittaa karvakuonoista, joita tapasin, kun ulkoilutin omia pieniä ja suloisia karvakuonojani Maarianhaminan kaupungin koirapuistossa tuolla Alkon reissulla.

Puisto on tien tien varressa hiukan ennen varsinaista kaupungin keskustaa, ja koirat aina innostuvat, kun ajetaan ohi, tietävät mitä siellä puistossa on. Ja tottakai joka kerta käydään sielläkin paluumatkalla. Niin nytkin.

Tässä video: Leikkiä koirapuistossa

Tällä kertaa puistossa olikin oikein lauma koiria, eli kahdeksan kappaletta, minun kaksi koiraani sitten siihen lisäksi. Siinä oli labradorinnoutajaa, saksanpaimenkoiraa, olisko ollut rottiskin, sitten oli springerspanielin ja jonkun muun sekoitus, vain vähän isompi kuin Pimu ja Nalle, lisäksi labbiksen ja jonkun muun sekoitus. Sitten oli pieni "tasku"koira, olisko ollut pitkäkarvainen chihuahua, joku sellainen rusettikoira se kuitenkin oli.

Pimu on aika kova nykimään hihnassa, ihme että nämä
pojan vanhasta koulurepusta tekemäni valjaat ovat
kestäneet jo toista vuotta! Kasariajan värit!  :D

Siellä oli myös isohko sekarotuinen koira, jonka karva oli tosi ihanan punaisenruskea. Se oli hiukan villimpi kuin muut, ja omistaja joutuikin kieltelemään sitä, kun se oli kuitenkin aika suuri. Sen nimi oli Tyson. Sitten se vitivalkoinen tuolla videolla taitaa olla kultainen noutaja, aivan sellaisen näköinen kuitenkin. Mutta ei se tosiaankaan ollut vitivalkoinen, kun se oli leikkinyt toisten kanssa, ja oli itse aina alimmaisena mutelikossa! Siellä oli  hiukan kosteaa.

Pimu pienempänä. Tämä kuva on pankkikorttini kuvana.

Minun karvakuononi ovat mielestäni pieniä, ehkä jotain pystykorvan kokoisia tai hiukan pienempiä, siellä oli vain yksi pienempi koira. Sitäkin omistaja piti sylissään koko ajan, kun varmaan pelkäsi että isot ovat uhka sille. Pimu oli kovasti kiinnostunut siitä pienestä.

Pimun ja Nallen erottaa siitä tuossa videossa, että niillä on valjaat, ja ne ovat muita pienempiä. Ja Nalle vinkuukin, en tiedä miksi.

No, nämä kaikki koirat olivat rauhallisia ja kilttejä - ja leikkisiä.

Edellisellä kerralla puistossa käydessäni siellä oli kolme koiraa. Kaksi niistä samoja kuin tälläkin kerralla.

Nämä kaksi sitten pitivät jöötä Pimulle, nuoremmalle koiralleni, Nallen "vauvalle". Vauva on jo kyllä kaksi vuotta, mutta pidän sitä edelleenkin vauvana! Nalle on 10 v. Pimu pelkäsi ihan kamalasti kun nämä kaksi jättikoiraa kurittivat, toinen oli saksanpaimenkoira ja toinen labbis. Mutta annoimme niiden rauhassa määrätä kuka hallitsee ja on johtaja, eikä kukaan purrut ketään, mutta kyllä ne kurittivat Pimua aika raisun näköisesti.

Pimu ja naapurin heppa

Pimu oli kyllä arkana siellä silloin, ja yritti olla hissukseen ja kulki pitkin aitauksen reunoja. Nallea ne eivät yrittäneetkään kurittaa. Nalle onkin ärhäkkä tyttö, on se voittanut kerran tappelun rottweilerinkin kanssa, niin että rottis lähti vinkuen kotiin kuono verillä.

No, koska johtajuusasiat oli jo selvitetty edellisellä tapaamisella, tällä tapaamisella ei sitten tullutkaan minkäänlaista kuritusta kenellekään koiralle. Kaikki leikkivät iloisesti. Pimu näyttää videolla hiukan ujolta, haluaa mukaan juoksemaan ja telmimään, mutta arkailee, ei silti näytä pelkäävän. No, aika parantaa varmaan sen. Johtuu se ehkä siitäkin, että käymme aika harvoin tuolla puistossa muita koiria tapaamassa.

Pimu (oik) on puoliksi suomenlapinkoira, osittain bordercollie
ja mitä lie muuta. Nallessa on siis bordercollieta ja muita
rotuja, Pimun isä on puhdasrotuinen suomenlapinkoira.

Kumma juttu on se, että kun kotikulmilla tulee koiria vastaan, nämä minun turrit haukkuvat hulluna, kun ovat hihnassa. Mutta puistossa ei ole merkkiäkään samanlaisesta käytöksestä, mikä on tosi kivaa. Johtuu varmaan siitä etteivät ole hihnassa kiinni. Haukkuvat kyllä ennen kuin ollaan sisällä aitauksessa, mutta kun hihna on irti, ovat kuin eri koiria.

Nalle vilvoittelemassa puskassa kesällä 2011