23. toukokuuta 2015

Hylkeiden aika

Lehdissä on ollut paljon juttua hylkeistä viime päivinä. Esimerkiksi Kemissä on nähty pieni kuutti monta kertaa laiturilla ja rannalla lähes kaupungin keskustassa.

Uutisista tuli mieleen, kun lapsena menin käymään naapurissa. Kävin siellä usein kylässä, talossa oli pari vähän minua vanhempaa tytärtä.

Kuva piirretty osin itse, osa lainattu netin vapaista kuvista.
Eräänä iltana menin siis naapuriin, ja sitten tuli vessahätä. Kun aioin mennä siellä olevaan sisävessaan, talon isäntä sanoi, ettei se toimi, joten pitää mennä ulkohuussiin. No, sehän oli ihan tavallista silloin, meillä kotona ei tainnut edes olla sisävessaa vielä silloin. Olin jotain 6-7 v. Tämä tapahtui ihan 50-luvun lopussa lapsuuden maisemissa Kuivaniemessä.


Oli melko hämärää, lähes pimeää, mutta olin tottunut ulkohuussiin, enkä pelännyt pimeääkään.

Kun avasin huussin oven, siellä alemmalla tasolla, missä oli lapsia varten pienet istumareiät, istui joku täplikäs paksukainen, eikä se liikahtanutkaan. Sillä oli viikset ja jonkinlaiset räpylät.

Kauhistuin ja pelästyin, ja juoksin takaisin sisälle. Talon isäntä jo odottikin minua naurussa suin. Hän tiesi tietenkin, että kohta sieltä pikkutyttö tulee kipin kapin kauhuissaan takaisin.

En kirkunut tai huutanut, mutta olihan se pelottavaa.

Mies oli pyydystänyt hylkeen, ja laittanut sinne vessan reiälle istumaan.

Olikohan isäntä pelotellut omia tyttäriäänkin sillä tavalla, kun oli viitsinyt laittaa hylkeen istumaan vanhaan puuhyysikkään? En tullut kysyneeksi.

En tiedä miten he käyttivät hylkeen, kun olivat pyydystäneet sen, vai oliko tapettu vain sen takia, että se rikkoi verkkoja tms.

Vieläkin voin nähdä mielikuvissani sen paksun viiksiniekan istumassa vessan reiällä!

No, ei siitä silti jäänyt traumoja ulkovessoja kohtaan, eikä hylkeitäkään, olen aina ollut aika rohkea ja jopa uhkarohkea. 

Eikä postausta ilman ihanaista Pimua!

Pimu ja Nalle iltapäiväkahluulla Jäälissä


19. huhtikuuta 2015

Kevään ensimmäiset kaljasiepot

Jess!

Kesän merkki on nähty täällä pohjoisessakin, olen nimittäin bongannut ensimmäisen kaljasiepon 15.4.15!

Tämä koiraspuolinen yksilö istui lähikaupan ulkopuolella juomassa.

Kyseinen koiras lähti kävelemään kaljatölkki kädessään kaupalta kävelytietä pitkin, ehkä noin 10 metriä meidän edellämme. Sitten hän heitti tölkin pois.

Ilmeisesti tällä nuorella yksilöllä oli vähän löysä kuminauha verkkareissaan, kun ne alkoivat valumaan alas.

Hänellä oli toisessa kädessään kaljapakki (24 kaljaa) ja toisessa täysi ruokakassi.

Tämä koiraspuolinen kaljasieppo ei huomannut, että housut alkoivat tippumaan. Hän käveli vinksin vonksin koko tietä tehokkaasti hyväkseen käyttäen.

Muutaman metrin käveltyään housut putosivat nilkkoihin, ja hän meinasi kompastua niihin.

Sieppo kumartui nostamaan niitä, ja huomasin, ettei tällä yksilöllä ollut alushousuja ollenkaan.

Käännyin häveliäästi pois pidätellen nauruani.


Kyllä tämä koirien kanssa ulkoilu on joskus hauskaa! 

Ensimmäisen kaljasiepon näkeminen innoitti minut kevätrunoon:

kevät on tullut kaupunkiin
linnut karjuu itsensä uuvuksiin

kissa pihalla naukuu ja vaikeroikin tuo
miksei kevät minulle vielä hellua tuo

kadulla on monta läjää koiran paskaa
moni niihin astuu ja kenkänsä kastaa

kaljasiepotkin heränneet
kaljat kassiinsa keränneet

ostarin kulmilla maistuu olut
vaikka kosteat on metsäpolut

Hip hei kevään kaunis neito
ota pois jo kylmä lumipeitto

Olemme käyneet jo pyöräilemässäkin Pimun kanssa kaksi kertaa.

Tein polkupyörään keväthuollon eilen, ja käytiin sitten koeajelulla, vajaat neljä kilometriä. Kiinnitin myös etupihalle vahvan silmuruuvin, että saan kiinnitetyksi pyöräni siihen, ettei se lähde lätkimään sieltä toisten mukana. Eihän se paljon pidättele vahvatahtoista varasta, mutta ainakin kuulen, jos joku yrittää irrottaa ketjua seinästä. Pimu ainakin kuulee, jos en minä.

Pyörä ketjulla kiinni seinässä olevassa silmuruuvissa.
Tänä aamuna mentiin pyörällä meren rantaan Pimun kanssa - sinne, mistä olemme aikaisemmin menneet jäälle kävelemään.

Kun tulimme rantaan, siellä oli nuotiopaikalla porukkaa grillaamassa makkaraa. Muutamalla oli oluttakin mukana. Luulenpa, että osa oli näitä osa-aikaisia kaljasieppoja. Hassua vaan, että ovat tulleet niin kauas keskustasta. Näin siellä vain yhden pyörän, mutta siellä oli neljä miestä ja yksi nainen.

Pimu löysi rannasta mukavan leikkikaverin, tyttö on 8 kk vanha
Jäin juttelemaan heidän kanssaan. Kävikin ilmi, että tämä nainen on yhden porvoolaisen tuttavani sisko. Nainen ei ollut näitä kaljasieppoja, vaan oli koiraansa ulkoiluttamassa. Ja kuulin, että se tuttavakin on muuttanut Kemiin. En tunne sitä miestuttavaa niin hyvin, että olisin tiennyt hänen muutostaan. Hän on alun perin siskoni tuttu, ja sitä kautta tunnen hänet. Ja siskonkin nämä ihmiset tiesivät tai tunsivat. Nainen oli hoitanut joskus siskoni lapsiakin. Yksi miehistä oli kuulemma ollut pukkina jossakin siskon jutussa. En kysellyt sen enempää.


Pimulla oli mukavaa, kun naisella oli koira mukanaan, 8 kk vanha tyttö. Pimu jaksoi juosta sydämensä kyllyydestä tämän uuden kaverin kanssa, vaikka olikin juossut pyörän vierellä muutaman kilometrin. Tämä on toinen kerta tänä keväänä, kun kävimme pyöräilemässä. Emme siis tehneet kovin pitkää lenkkiä, pitäähän Pimun saada totutella juoksemiseen, kun on kävellyt koko talven minun hitaan köntyksen kanssa.

Tiet ja tien reunat ovat jo lumettomat, mutta meren rannassa oli lunta ja jääkin peitti Lallinperän lahdelman.

Otan kyllä joskus makkaraa ja termokseen kahvia mukaan, ja grillaan siellä, kun mennään pyöräilemään. Kuulemma lauantaisin siellä on porukkaa koko ajan, ja tuli nuotiopaikalla.

Pyöräily oli kivaa, kun oli niin lämmin sääkin.

Kun olimme lähdössä, rantaan tuli lisää ihmisiä ja koiria
Tässä reittikartta tämän aamuisesta pyöräretkestä.


Tein lyhyen videopätkänkin pyörälenkistä. Siihen on liitetty myös kuvia.


9. tammikuuta 2015

Sikamessias - tummia pilviä sananvapauden taivaalla

Aluksi toivotan kaikille lukijoille hyvää alkanutta vuotta!

Kunnioitan jokaisen uskoa, vaikka en itse olekaan uskovainen. En kuitenkaan kunnioita eri uskontojen väkivaltaista toteuttamista missään muodossa.

Viime aikoina on ollut paljon negatiivisia asioita mediassa. Venäjän kriisin lisäksi ajankohtaiseksi on tullut Ranskassa tapahtunut hyökkäys satiirilehti Charlie Hebdoa vastaan. Siinä kuoli toistakymmentä ihmistä. Muitakin samankaltaisia tapahtumia on ollut Ranskassa näinä päivinä.

The Charlie Hebdo Cartoons That Terrorists Thought Were Worth Killing Over

Filosofin karu arvio Pariisin iskuista: ”Aivan kuin toisessa maailmansodassa”

Minä en mitenkään ymmärrä, että hyökätään lehdistöä vastaan, olkoonkin kohteena satiirilehden toimitus, joka on pilkannut jonkun uskontokunnan profeettaa, tai mikä tahansa muu kohde.

Tuntuu siltä, maailmassa on sananvapaus surkastuu surkastumistaan ja kohta olemme taas tilanteessa, jossa vallanpitäjät, sekä maalliset että uskonnolliset, määräävät, mitä muut saavat tehdä. Lehdistön mahdollisuus puolueettomaan ilmaisuun, ja puolueelliseenkin, estetään.

Venäjällä tästä rajoittuneisuudesta on hyviä esimerkkejä, vaikka lehdistön vapaus ei ole siellä koskaan ollutkaan kovin suuri. Siellä ollaan menossa huonompaan suuntaan, vaikka olisi luullut Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen asioiden kehittyvän toisin.

En ymmärrä sitäkään, miten voi olla olemassa käsite jumalanpilkka, jonka vuoksi tämä hyökkäys Charlie Hebdoa vastaan tehtiin.

Olen sitä mieltä, että uskonto on tappanut maailmassa miljoonia ihmisiä. Myös kristityt ovat näiden tappajien joukossa, islamistit ja jihadistit eivät siis ole ainoat.

Jonkun pitäisi selittää minulle, miksi jumalanpilkasta rangaistaan maallisessa tuomioistuimessa. Kovin heppoisia perusteita en hyväksy, enkä sanontaa, että näin on aina tehty. Asioita voi aina muuttaa, ja pitääkin muuttaa, ja ne muuttuvat myös itsestään ajan ja kehityksen kuluessa.

Eivätkö Jumala, Allah, Jahve, profeetta Muhammad ja muut eri uskontojen jumalat ja pyhät palvonnan kohteet olekaan kaiken tämän yläpuolella? Eivätkö nämä eri uskontojen jumalat ole maallisen tuomioistuimen yläpuolella?

Miten ihminen voi tuomita toisen ihmisen jumalanpilkasta, kun hän on uskovaisten mukaan kuitenkin kaikkien jumalien alapuolella? 

Minä käsittäisin juuri tämän maallisen tuomitsemisen jumalanpilkaksi, jos olisin uskovainen.

Eikö tässä yritetä ryhtyä jumalaksi jumalan paikalle?

Eikö näiden ihmisten jumala rankaise sellaisesta?

Eikö uskovaisten mielestä jumala itse rankaise niitä, jotka tekevät väärin?

Miksi jumalan ei anneta itse päättää, minkä rangaistuksen antaa? 

... jos nyt uskoo jumalaansa oikeasti, eikä halua käyttää uskontoa aseena tullakseen hyväksytyksi, saadakseen valtaa, tai voidakseen tehdä terroritekoja jonkun jumalan tai uskonnon nimissä.

Minua on myös ihmetyttänyt ääriliikkeiden toiminta Suomessa (mm. jotkut puolueet).

Kun tämä hyökkäys Charlie Hebdoa vastaan tuli, joidenkin puolueiden ”viisaat” olivat heti kommentoimassa tunteettomasti, typerästi ja ennakkoluuloisesti – aivan kuin nautiskellen. Nämä blogistit ja kommentoijat yleistivät kaikki muslimit samaksi ääriainekseksi, jota nämä Charlie Hebdonin hyökkääjät ovat.

Miksi Suomessakin lietsotaan vihaa kansanryhmiä vastaan ja yleistetään kokonainen kansanryhmä tappajiksi ja murhaajiksi?

En kulje vaaleanpunaiset lasit päässä, olen realisti, mutta ajattelen humaanisti, enkä voi ymmärtää sitä, että kokonainen ihmisryhmä tuomitaan jonkun ääriliikkeen toiminnan perusteella. Tällainenhan vain lisää vihaa toisia uskontoja kohtaan, ja seurauksena on syrjäytymistä, pahaa oloa ja terroritekoja.

Maahanmuuttopolitiikka ei kuulu tähän asiaan, enkä aio kommentoida sitä sen enempää, kuin että siinä olisi paljonkin parantamisen varaa ja että myös ennakkoluuloiset asenteemme hankaloittavat maahanmuuttajien kotoutumista ja työn saantia. 

Tästä tulee loppumaton pahan kierre. Tämän hetkinen tilanne näyttää siltä, että kierre vain syvenee, eikä sille kohta voida tehdä mitään.

Esim. Isis terrorisoi myös näitä tavallisia, rauhanomaisia muslimeja, ei ainoastaan kristittyjä tai jumalanpilkaksi nimitettyä toimintaa esim. pilapiirrosten muodossa.

Islamilaisuus ei hyväksy profeettojen kuvia, mutta kuvan piirtäminen Muhammadista ei kuitenkaan voi olla niin vakava rikos, että siitä pitäisi rangaista kuolemalla, varsinkaan kun piirtäjä ei ole saman uskontokunnan jäsen – ja vaikka olisikin! Se on jo niin absurdia, etten mitenkään ymmärrä sitä!

Lähes kymmenen vuotta sitten syntyi iso haloo tanskalaisen Jyllands-Postenin julkaisemista Muhammad-kuvista.

Jyllands-Posten Muhammad cartoons controversy httpsatlassocietyorgimagescartoonsjpg
Muhammad-kuvat
Jyllands Posten 
Bosnia ja Hertsegovinan ja Turkin suurlähettiläiden lisäksi Afrikasta Algerian, Egyptin, Libyan ja Marokon, Aasiasta Indonesian, Irakin, Iranin, Pakistanin sekä Saudi-Arabian suurlähettiläät sekä palestiinalaishallinnon yleisvaltuuskunnan päällikkö allekirjoittivat Tanskan pääministerille 25. lokakuuta 2005 kirjeen, jossa he pyysivät tapaamista asiaa koskien. Pääministeri Anders Fogh Rasmussen ei suostunut tapaamaan diplomaatteja vedoten siihen, ettei hän voinut puuttua lehdistön vapauteen. Mielestäni pääministeri teki aivan oikein. (lyhennelmä Wikipediasta)

Vastaukseen tyytymättömät tanskalaiset aktiivimuslimit eivät kuitenkaan tyytyneet tähän, ja ryhmä imaameja matkustikin Lähi-itään etsimään tukea asialleen.

He esittivät asiasta eri Lähi-idän maissa puhuessaan kolmea alatyylistä pilakuvaa, joita ei kuitenkaan Jyllands-Postenissa ollut julkaistu, lietsoen näin vihaa Jyllands-Postenin julkaisua vastaan.

Erään tanskalaisen lehden haastattelussa yksi pilakuvaprotestin edustajina toimineista imaameista perusteli väärennettyjen piirrosten käyttämistä sillä, että ne auttoivat näyttämään, kuinka vihamielisesti tanskalaiset muslimeihin suhtautuvat. Olisivat edes näyttäneet oikeita Jyllands-Postenissa julkaistuja kuvia sen sijaan, niin eivät olisi paljastuneet valehtelijoiksi.

Sekä kristityt että muslimit lietsovat vihaa toisiaan kohtaan, eikä siitä voi seurata mitään hyvää.

Suomessa on tuomittu jumalanpilkasta ainakin kaksi ihmistä, Hannu Salama ja Harro Koskinen.

Salaman kirja kuvaa alkoholinkäyttöä ja sukupuolisuhteita, ja se sisältää humalaisen muurari Hiltusen pilkkasaarnan, joka loukkasi aikanaan uskonnollisia tunteita. Juhannustanssit synnytti ”Salama-sodaksi” kutsutun kulttuurikiistan, ja Salama sai syytteen jumalanpilkasta. Hänet tuomittiin kolmen kuukauden ehdolliseen vankeuteen, mutta presidentti Kekkonen armahti hänet. Kirjailija Pentti Saarikoski erosi kirkosta vastalauseena tuomiolle. (lyhennelmä Wikipediasta)

Luin kirjan aika nuorena, ja minusta se oli kauhea, joskaan ei jumalanpilkan vuoksi. Myös elokuvan olen nähnyt, enkä pitänyt siitäkään, paha bussionnettomuus tuntui todella ikävältä, ja eritoten kirjan ronski kielenkäyttö. 

Kuvahaun tulos haulle Harro koskinen sikamessias
Nykyisin tämä kirja kuuluu esimerkiksi Turun yliopiston kirjallisuuden opintovaatimuksiin ja opiskelijoiden ”kirjalliseen yleissivistykseen”

Taidemaalari Harro Koskinen tuomittiin jumalanpilkasta teoksestaan Sikamessias. Maalauksen näyttelyyn hyväksynyt Nuorten näyttelyn arvostelulautakunta sai sakkotuomion.

"Sika-taiteilijasta" kypsyi saaristolaisperinteen vaalija

Räikeä sikamessias säväytti 1970-luvulla


Harro Koskisella on muitakin  "sikamaisia" teoksia.

Kuvahaun tulos haulle Harro koskinen sikamessias
Harro Koskinen
Sikavaakuna
Vuonna 1999 tuli voimaan laki uskonrauhan rikkomisesta Suomessa. Rikoslain 17 luvun 10 §:n otsikko on "rikoksista yleistä järjestystä vastaan". Uskonrauhan rikkomisesta voidaan tuomita sakkoihin tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi. Tähän syyllistyy mikäli ”julkisesti pilkkaa Jumalaa tai loukkaamistarkoituksessa julkisesti herjaa tai häpäisee sitä, mitä uskonnonvapauslaissa tarkoitettu kirkko tai uskonnollinen yhdyskunta muutoin pitää pyhänä, tai meluamalla, uhkaavalla käyttäytymisellään tai muuten häiritsee jumalanpalvelusta, kirkollista toimitusta, muuta sellaista uskonnonharjoitusta taikka hautaustilaisuutta”.  (lyhennelmä Wikipediasta)

Mielestäni uskonrauhan häiritsemisestä pitää voida rangaista, mutta ei minkään aineettoman olennon pilkkaamisesta, oli se sitten kuinka pyhä tahansa uskonnon harjoittajalle. Rajan veto voi tietenkin olla joskus vaikeaa.

Tiedot ja kuvat Wikipedia, Jyllands-Posten, Hannu Salama, Harro Koskinen, laki uskonrauhan rikkomisesta. 

Suomalaista sensuuria:

Alla olevasta linkistä löytyi useampikin yllätys. Tässä pari (otteet alla olevasta linkistä):

Paavolainen, Olavi (1903 - 1964)
Synkkä yksinpuhelu I-II, 1946
Paavolaisen sotapäiväkirja Synkkä yksinpuhelu synnytti ensimmäisen sodanjälkeisen kirjasodan. Paavolainen oli palvellut päämajan tiedotusosastolla Mikkelissä ja ilmaisi epäilyään Suomen sodankäyntiä kohtaan ja ennusti Saksan häviön. Teos aiheutti kuohun päivälehdistä pitäjänlehtiin. Paavolainen joutui ns. vaaran vuosina isänmaallis-sotilaallisten piirien uhriksi. Häntä syytettiin jälkiviisaudesta, oman pesän likaamisesta ja kansallisen moraalin heikentämisestä. Rintamamiehiin verrattuna Paavolaisen tiedotusupseerin näkökanta leimattiin kevyeksi. Henkilökohtaisin ja voimakkain kritiikki tuli Valvojassa 1946:9, nimim. Pentti Hillin teilaus teoksesta. Se oli ilmeisimmin päätoimittaja V. A. Koskenniemen oma veto. Teoksen "saama tuomitseva kritiikki lopetti Paavolaisen kirjailijanuran käytännöllisesti katsoen kokonaan" (Kai Laitinen).

Kansallisarkistossa (Valtionarkistossa) Paavolaisesta on säilynyt Valtiollisen poliisin kansio, joka tosin on epäilyttävän ohut. Suurin osa aineistosta on poistettu tai tuhottu. Kiinnostavaa on, että mappia on ajanmukaistettu vielä 1970-luvulla liittämällä siihen uusi hakemistolehti. Jäljellä on enää kiinnostavia, mutta epämääräisiä puhelinkuuntelujen ja varjostusraportteja, jotka eivät anna enää kokonaiskuvaa Paavolaisen seurannasta.

"Allekirjoittaneen, etsivä Juutilaisen, huomattua 7/4-43
että luutnantti Olavi Paavolainen oli tullut lomalle, aloi-
tettiin hänen varjostuksensa.
8/4-43 klo 10,15 aloittivat etsivät Peltonen ja Juuti
lainen luutn. Paavolaisen varjostuksen tämän asunnon Museo-
katu 40 B 40:n edustalla.
Noin klo 11,15 tuli Paavolainen ulos pihan kautta, Ca-
lonius-kadun puolelta. Hänellä oli mukanaan käärössä kukkia.
P. meni suoraan Tunturikatu 6 A 28:aan. Huoneustossa asuu
A.V. Heliö. Täällä viipyi P. aina klo 13,40 asti, jolloin pois-
tui. Hän kulki aika nopeata vauhtia, katsoen välillä kelloaan.
Paavolainen meni nyt Runebergink. 30 A. hammaslääkäri G.S.
Stenroosille. Tuli pois klo 14,35 ja meni asuntoonsa.
Klo 14,45 tuli asunnostaan ja nousi raitiotievaunuun
n:o 5. Nousi pois vaunusta Aleksanterink. ja Fabianinkadun
kulmassa ja lähti kävellen jatkamaan matkaa. Meni sisään
Eteläranta 2:ssa sijaitsevaan huoneustoon, jonka omistaa ham-
maslääkäri Axel Salingre. Asunnon numero 6. Klo 15,50 lähti
P. pois ja meni kävellen Kauppatorille, jossa soitti Esplanaa-
din- ja Fabianinkadun kulmassa olevasta puhelinkioskista.
Jatkoi matkaansa Fabianinkatua pitkin. Tällöin tuli raitiotie-
vaunu n:o 1, ja äkkiä seisahtuessaan pimitti allekirjoittanei-
den näköalan. Paavolainen pääsi livahtamaan tänä, noin 10 sekun-
tin aikana johonkin, joko numeroon 28 tai 32. Kysymykseen voi
tulla Suomen matkatoimisto tai Taidehalli. (korj. salonki). Allekirjoittaneet
odottelivat noin 1/2 tuntia, mutta ei p:tä kuulunut. Kun olimme
Aleksanterinkadun raitiotievaunu pysäkillä ilmestyi P. siihen
ja nousi vaunuun n:o 5 ja ajoi asunnolleen Museok. 40.B.40.


Hki 8/4 -43.

Pentti Juutilainen K. Peltonen 

1947

_  _  _  _  _


"Sen voi tulkita sensuuriksi. Henkilökohtaisesti se ei ollut tarkoitus, vaan suojella ihmisiä, ihan niin kuin vanhemmat suojelevat lapsiaan. Yhteiskunnassa on muutenkin laman seurauksena ihan tarpeeksi väkivaltaa ja kaikkea pahaa. Siksi tuntui, ettei tähän enää satanistisia kirjoja tarvita."Valtuustoaloitteen tehnyt Tapani Mäki


Jyväskylän maalaiskunnassa Kristillinen liitto vaati valtuustoaloitteella 1993/1994 vaihteessa poistettaviksi kirjastosta okkultismiin, taikauskoon ja satanismiin liittyvät teokset. Esimerkkinä käytettiin Encyclopedia of forbidden knowledgen mustaa messua käsittelevää kohtaa. Keskustelussa myös Stephen Kingin kirjoja pidettiin epäilyttävinä.

Kirjasto vetosi vastineessaan puolueettomuuteensa ja kokoelmien monipuolisuuden välttämättömyyteen ja Unescon tekeillä olevaan kirjajulistukseen, jonka mukaan kirjastojen kokoelmat tulee valita ilman ideologista, poliittista tai uskonnollista sensuuria. (Satanismia ja sensuurihaluja, Kirjastolehti 1994:2 ). 1940-luku


Eikä tietenkään postausta ilman ihanaista Pimua!

Pimu parka, tätä ei voi katsoa nauramatta! 



9. joulukuuta 2014

Metrossa on tunnelmaa

Ompelin Pimulle heijastinliivin naapurin
pojan vanhasta liivistä
Ei postausta ilman Pimun kuvia!

Voi että oli hauska metroreissu tänään Ruoholahdesta Itikseen!

Istahdin töistä tullessa metrojunan penkille, ja siihen pelmahti kolme nuorta poikaa – jotain 12-15-vuotiaita, ehkä lähempänä 12-13 v. Vaikea näiden ikää on arvioida.

Yksi poika istui minun viereeni ja kaksi vastapäätä minua. Metrossa on aina kaksi penkkiä vastakkain, kaksi paikkaa per penkki.

Pojat puhuivat ruotsia, ja heillä oli todella paljon asiaa toisilleen. He varmaan kuvittelivat, ettei kukaan muu matkustaja ymmärrä ruotsia.
Ystävällinen naapuri Tobias pudotti
Pimulle makupalan, eli nakin. 
Minua hymyilytti nämä poikien hiukan rehvakkaat puheet. He olivat kuitenkin jotenkin sympaattisesti rehvakkaita, eivät ollenkaan ilkeästi.

Pojat kertoivat toisilleen, mitä tekevät, kun ovat sairaana ja poissa koulusta. Yksi kuulemma makaa koko päivän, syö ja surffaa netissä. Toinen tekee suurin piirtein sitä samaa, syö sipsejä ja juo colaa.

Kolmas, ja pienikokoisin näistä kaikista kertoi, että hän makaa, syö, surffaa netissä ja runkkaa sohvalla. Tämä siis ruotsiksi ja melko kovalla äänellä, niin kuin tuon ikäiset monesti puhuvat.

Minua alkoi naurattamaan sen kolmannen pojan juttu, suu meni ihan väkisinkin virneeseen.
Pimu kaipaa ulos
vastasataneeseen lumeen. 
Minua vastapäätä istuva poika sanoi hiljaa toisille, että tuo varmaan ymmärtää ruotsia, kun hymyilee meidän jutuille. Silloin minä aloin nauramaan ihan oikeasti, ja sanoin pojille ruotsiksi, että anteeksi vaan, mutta minua alkoi niin naurattamaan tuo teidän juttu, etten voi pidättää nauruani.
Pojat olivat nolona, erityisesti se "Kolmas poika". Hän painoi päänsä ihan punaisena alas, ja yritti olla nauramatta, koska juttu sekä nauratti että nolotti yhtä aikaa.

Siinä sitten juteltiin niitä näitä, pojat olivat oikein kivoja ja kohteliaita. Yksi pojista kysyi, missä minä olen asunut, kun murre ei ole suomenruotsia. Kerroin että olen asunut Ruotsissa. Minua vastapäätä istuva poika kertoi muuttaneensa Ahvenanmaalta Espooseen. Minä kerroin, että minäkin olen asunut Ahvenanmaalla kahdeksan vuotta. Juttua riitti.
Pimu vastasataneessa lumessa.
Kohta se ikävä kyllä suli pois.
Täysikuu Ruoholahden yllä aamulla
kello kahdeksan
Kohta se ”Kolmas poika” kertoi toisille, että hänelle tulee uusi sänky tänään, että hänen vanha parvisänkynsä puretaan.

Minua vastapäätä oleva poika vastasi, että silloinhan sinä voitkin siirtyä sohvalta sänkyyn, kun olet sairaana, ja alkoi ihan hulluna nauramaan. ”Kolmas poika” huomasi vasta sitten sen ironian siinä, ja häkeltyi täysin.

Minä siihen laitoin vielä pökköä pesään, ja sanoin pojalle, että sinähän ihan punastut. Ja voi sitä poikien naurun määrää.

”Kolmas poika” oli tikahtua nolouteen ja nauruun.

Enhän minäkään voinut kuin hekottaa mukana.
Joku vanhempi täti katsoi hiukan nyrpeän näköisenä poikien naurua ja hihitystä. Minusta poikien ilakoiva nauru oli vain hauskaa.
Pojat jäivät pois Itiksessä kuten minäkin. He kysyivät, missä päin on Hansa-silta, jonne he olivat menossa. Eivät olleet koskaan käyneet. Näytin mihin suuntaan pitää mennä, ja jatkoimme sitten matkaa omiin suuntiimme. Pojat vielä kiittivät kauniisti opastuksesta ja sanoivat hej då.

Oli siis piristävä metromatka! Siitä jäi oikein hyvälle tuulelle!

14. elokuuta 2014

Työvoimatoimiston simputettavana - piristyksenä siiliasiaa

Luin eilen ja tänään juttua täältä, että ilman TE-toimiston lupaa ei voi lähteä esim. opiskelemaan. Ja päätöksestä ei voi edes valittaa. On kyllä aika kummaa, ettei viranomaisen päätöksestä voi valittaa! Siitä tulikin sitten mieleeni oma työvoimatoimiston juttuni. 

Minä pyysin ennakkopäätöstä (kylläkin ihan eri asiassa) työvoimatoimistolta sähköpostitse. Kysyin, että tuleeko karenssia, jos sanoudun irti työpaikastani. Työpaikkani oli lakiasiaintoimisto jokunen vuosi sitten.

Minun työolosuhteeni olivat todella huonot siellä. Toimistossa oli noin 12 astetta lämmintä koko talven, leutoina päivinä ehkä 16 astetta, eikä muutosta tapahtunut, vaikka sanoin asiasta kymmeniä kertoja. Toimisto oli omakotitalon kosteissa kellaritiloissa. Työsuojeluviranomainenkin kävi siellä mittailemassa, ja hämmästeli asiaa kovin.

Kaiken lisäksi palkkani oli reilut kaksi kuukautta myöhässä. Palkanmaksu oli tökkinyt koko työssäoloajan, ja oli useimmiten pari kolme viikkoa myöhässä. Kun alkoi olemaan kohta kolme kuukautta myöhässä, piti toimia.

Työvoimatoimiston johtaja soitti minulle ja sanoi, että karenssi tulee jos sanoudun irti. Pyysin kirjallista ennakkopäätöstä. Hän ei suostunut antamaan sitä, sanoi ettei ole pakko antaa ennakkopäätöstä. Minä lopetin puhelun kohteliaasti ja aloin täyttämään palkkaturvahakemusta.

Jännä tilanne olla töissä ja hakea palkkaturvasta palkkaansa. Kun työnantaja kuuli siitä, hän sanoi siihen, että hyvä, ei hänen sitten tarvitsekaan maksaa! Minä siihen, että kyllä tarvitsee ja siihen voi tulla vielä jotain sakkojakin (en kyllä tiedä tuliko, ja voiko edes tulla), ja tuleehan siihen odotusajan palkkakin.

Minä sain myönteisen päätöksen ja rahani palkkaturvasta, ja myös odotusajan palkan... ja jatkoin töitä! Enhän voinut muutakaan! 

Palkat viivästyivät taas, eihän se mies oppinut mitään siitä, vaikka palkkaturvasta tuli maksulappu edellisistä myöhästymisistä.

Sitten onneksi eräs hänen kilpailijansa soitti, ja pyysi minua töihin - ja minä lähdin ilomielin. Oli kuullut käräjäoikeudesta ja oikeusasiamieheltä, että teen hyvää työtä. Palkkani entiseltä työnantajalta jäi saamatta, ja laitoin toisen hakemuksen palkkaturvaan.

Tuli kielteinen päätös. Tein valituksen.

Pulu kävelemässä käräjäoikeuteen Ruoholahdessa.
Se seurasi minua melkein ovelle asti. 
Meni kuukausia, vaihdoin jo uudelleen työnantajaa ja lähdin käräjäoikeuteen, vaikka mitään vikaa ei ollutkaan tässä toisessa lakiasiaintoimistossa, jonka omistaja soitti ja antoi minulle töitä. Hän maksoi palkat aina ajallaan, joskus jopa pari päivää liian aikaisin. Työ oli vain osa-aikaista, joten sillä oli hiukan hankalaa tulla toimeen, 75 %.

Entinen työnantajani lupasi palkkani moneen kertaan, antoi päivämääriä, kertoi, että oli muka maksanut väärän Railin tilille (hänen äitinsä nimi on Raili). Ihmettelin, eikö hän muka saa rahojaan takaisin äidiltään, jos on maksanut vahingossa hänelle. Eihän hän tietenkään ollut maksanut, keksi ketkale vain viivytyskeinoja. Joskus tuli parikymppiä rahaa, kerran tuli 180 euroa, mutta ei koko saatavaa, joka oli tuhansissa euroissa. 

Vihdoin kyllästyin ja uhkasin entistä työntantajaani sillä, että laitan hänet henkilökohtaiseen konkurssiin jos rahat eivät tule kahden viikon sisällä, annoin päivämääränkin. Kerroin saaneeni neuvoja nykyisen työpaikkani eli käräjäoikeuden tuomareilta ja kerroin myös että he olisivat sanoneet, ettei hän silloin saa harjoittaa liiketoimintaakaan.

Itsehän minä ne jutut keksin, en kysynyt keneltäkään mitään neuvoa!

Mies säikähti sitä niin paljon, että maksoi palkkarästini seuraavalla viikolla! Syyllisti minua vielä myöhemmin siitä, että vaadin rahojani ja hänen äitinsäkin oli kuollut. Mitenkä se liittyy minun oikeutettuihin palkkarahoihini, jäi ikuiseksi mysteeriksi.

Kai se viina oli sulattanut joitakin aivosoluja, mies oli/on nimittäin aika ankara juomamies, joskaan ei ollut humalassa töissä koskaan. Ei kyllä joka päivä jaksanut töihin.

Viime keväänä tuli ilmoitus, että kielteinen palkkaturvapäätös oli tehty väärin, ja että Ely-keskuksen pitäisi korjata se. Olisin voinut ilmoittaa sinne aikaisemmin, että olin jo saanut palkkani, mutta odotin päätöstä ihan piruuttani.

Kun valitukseni hyväksyttiin, ilmoitin, että asia ei ole enää ajankohtainen, koska olen saanut palkkani.

Oli jotenkin voitonriemuinen olo, että olin onnistunut kumoamaan ELY-keskuksen päätöksen valittamalla.

Olen miettinyt, onko todellakin näin, ettei työvoimatoimiston ole pakko antaa kirjallista ennakkopäätöstä sellaisessa asiassa jota kysyin.  

Eikä postausta ilman Pimua, ja Pimu-piristyksen lisäksi vielä siiliasiaa!

Viime viikolla oli niin kuivaa, että ruohikko rapisi jalan alla kuin kuiva jäkäläkangas. Käytin eräänä iltana hyvin myöhään Pimua ulkona, ja Pimu ihmetteli jotain rapisevaa puskissa talon kulmalla aidan ulkopuolella. No, puskistahan piipersi siili muutaman metrin päähän meistä kiepauttaen itsensä piikkipalloksi.

Katselimme sitä hetken aikaa, ja sitten menimme takaisin kotiin ja nukkumaan. En saanut unta, kun tuli mieleen, että siilillä on jano. Oli ihan pakko nousta ylös, pukeutua ja etsiä siilille sopiva vesikuppi. Löysin vanhan lautasen. Otin lautasen ja pullollisen vettä mukaan ja menin ulos laittamaan siilille vettä. Siili oli siellä puskassa hääräämässä.

Laitoin lautasen kaupungin puolelle, ettei taloyhtiön ihmisillä olisi narisemista. Seuraavana päivänä tein lautasen viereen taulun, jossa lukee "Siilin vettä. Saa täyttää".

Naapurin pikkupojat ja Pimun kaverit olivat innoissaan, kun kerroin, että hekin voivat käydä täyttämässä siilin vesiastiaa, jos haluavat. Sanoin, ettei siihen saa koskea, koska voi tarttua jotain sairauksia, mutta on tärkeää, että siilit saavat vettä.

Lautanen ja kyltti ovat vieläkin tallella. Olen täyttänyt lautasen muutaman kerran, mutta nyt on onneksi satanut, kohta voin kai kerätä lautasen ja kyltin pois.

Pimu ihmettelee siilin vesilautasta




20. heinäkuuta 2014

Pyöräilyä ja samoilua ruovikkoalueella

Maisema kuvattu lintutornista.
Laiduntavat eläimet ovat ylämaan karjaa.
On ollut hurjan kuumaa viimisen viikon aikana, keskellä päivää en ole voinut edes lähteä pyöräilemään, kun Pimulla tulisi liian kuuma. Itsestä ei niin väliä.

Ollaan sitten lähdetty pyörälenkille vasta puoli viisi iltapäivällä  kahtena edellisenä lauantaina. Pyöräiltiin ensin kaupunkiin, siellä joen rannan terassille syömään ja yhdelle kaljalle. No, Pimu ei kaljaa juo, vaan sillä on aina omat juomat mukana!

Tilasin eilen Wilhelm Å:ssa burgerin, kun en halunnut mitään isompaa ruokaa tilata. Kyllä siinä oli syömistä ihan tarpeeksi, muttei se mikään herkutteluruoka ollut. Pimu sai suurimman osan pihvistä ja minä mummersin pullamössöleivän ja vihannekset. Ei ihan minun makuuni, mutta ei se huonoa silti ollut, jos tykkää pullamössöruuasta, kuten moni.

Edellisenä lauantaina pyöräiltiin myös jokirantaan syömään, mutta silloin tilasin ravintolalaiva Glückaufin Glückaufin jokirannan terassilla Terrace Basketin. Se oli todella hyvää, sisälsi bratwurstia, naudan ulkofileepaloja, vihanneksia, ranskalaisia ja kahta aivan ihastuttavaa dippikastiketta. Ruoka oli halvempaakin siellä, mutta hintaero vain pari euroa.

Lintukin halusi osansa Glückaufin
hyvästä ruuasta! 
Ruokaa oli yhtä paljon ja riittävästi. Pimu sai ulkofileepalat kahta lukuun ottamatta, koska minä söin ne ja bratwurstit ja muut lisukkeet. Pimulla oli taas omat juomat mukana, minä sain tyytyä olueen!

Glückaufin reissulla pyöräilimme Sikosaaren sillalle, ja sieltäkin on hienot näkymät.

Sikosaaren silta, osa Sakta fartenin
venesatamasta näkyy taustalla
Kun olimme eilisen reissulla istuskelleet pari tuntia Wilhelm Åssa katsellen Porvoon menoa, lähdimme takaisin kotiin päin. Tällä kertaa päätinkin sitten mennä linnunsuojelualueen kautta lintutornille.

Sikosaaren silta
Olen asunut Porvoossa yhteensä parikymmentä vuotta, enkä ole ikinä käynyt siellä, ja nyt sitten tuumasta toimeen. Edellisen viikon lauantaina pyöräiltiin myös linnunsuojelualueen ohi, mutta emme poikenneet sinne.

Silloin päätin, että ensi kerralla mennään sitä kautta.

Matkalla jokirannasta Sakta farteniin
Matkalla jokirannasta
Pyöräilen lähes aina kotiin kaupungista sitä kautta, koska on mukavaa pyöräillä pitkin jokirantaa Sakta farteniin ja sieltä vielä eteenpäin. Tie johtaa lähelle Kevätkumpua, jossa asun. Koirapuistokin on siinä matkan varrella, tai kaksikin. Toisessa, lähempänä kotiani sijaitsevassa, käytiin Pimun kanssa eilen. Siellä Pimu saikin sitten vaihtaa haukkuja 11-kuukautisen Jodan kanssa.

Pimu poseeraa
Heti alkumatkasta lintutornille huomasin, että pitkospuita pitkin on hankala kuljettaa pyörää, joten jätin sen sovinnolla pusikkoon ja jatkoin matkaa jalan. Pimu tietenkin iloisena mukana.

Matkalla jokirannasta Sakta farteniin
Oli todella tukahduttavan kuuma, ja varsinkin tällä ruovikkoalueella, jossa ei ollut pienintäkään tuulenvirettä. En ole joutunut hyttystenkään pistämäksi tänä kesänä, eivät ne yleensä tykkää pistää minua, mutta nyt sekin sitten piti kokea!

Sakta fartenissa
Ei kyllä harmita yhtään, että lähdin sinne. Lintutornista on tosi mahtavat maisemat ruovikon yli. Ja täältä luonnon aarreaitasta on matkaa kotiini vain reilut kaksi kilometriä!

Kello oli jo yli yhdeksän illalla, kun palasimme kotiin, reissu kesti siis viitisen tuntia! Mutta se kannatti.

Kaiken kaikkiaan tuli kilometrejä lähes kymmenen, eli 9.84 km SportsTrackerin mukaan. Edellisenä lauantaina tuli 9,72 km. Näiden ajeluiden välissä olen pyöräillyt muutaman kerran Pimun kanssa noin viiden kilometri pyrähdyksiä.



Itikat pistivät nilkkoihin! 
Kohta lähdetään taas pyöräilemään, mutta tällä kertaa ei mennä kaupunkiin, vaan risteillään Kevätkummun metsäpoluilla.

Pitihän se selfiekin ottaa!
Tässä vielä video pyöräretkestä



Lintutornin polun alussa
Menossa lintutornille
Lintutorni
Mahtava maisema lintutornista kuvattuna

Alas lintutornista
Tulossa lintutornista
Noniin, takaisin kotiin päin
Pitkospuut
Lauantain12.7. reissu
Lauantain 19.7. reissu
Kuvassa alhaalla hiukan keskeltä oikealle näkyy koukkaus lintutornille.

23. toukokuuta 2014

Sabotaasia vai ei?

Tänään lähdin töistä jotain vartin yli kolme, ja ajettuani muutaman kilometrin alkoi kuulumaan kolinaa auton alta.

Pysäytin auton moottoritien reunaan hätävilkut päällä, ja konttasin myös tarkistamaan auton alustan. Ei mitään vikaa. Tarkistin renkaat, potkin niitä, ja heilutin autoa, mitä nyt pysyin. Ei mitään näkyvää/tuntuvaa/kuuluvaa ongelmaa.

Lähdin ajelemaan, ja sitten ei kuulunutkaan mitään muutamaan kilometriin. Sitten alkoi kolisemaan ja pysäytin taas hätävilkut päällä, tarkistin, heiluttelin autoa, potkin renkaita ja konttasin auton alle - enkä löytänyt vikaa.

Soitin sitten Janne-pojalleni, ja hän sanoi, että ajele hiljalleen Länsisalmen tielle, niin hänen yksi kaverinsa tulee katsomaan, mikä autoa vaivaa. Olin silloin Porvoon moottoritiellä pientareella vähän ennen Fazeria Kehä 3:lle menevän liittymän kohdalla, sata-parisataa metriä ennen ramppia.

No, lähdin lonkkasemaan sitten noin kymppiä-viittätoista moottoritien ramppia alas Kehä 3:lle aikomuksena kääntyä Länsisalmentielle seuraavista liikennevaloista.

Kivasti maata syleilevä ote noilla jarrulevyillä!
Pääsin hiljakseen ajaen risteyksen yli ja ryhmityin vasemmalle Länsisalmentielle. Sitten noin sata metriä ennen liikennevaloja rysähti - auto aurasi vasemmalta edestä asfalttia.

Hätävilkut olivat jo päällä ja ohjasin auton kaistan vasempaan reunaan matalan metallisen aidan viereen niin, että sain oven auki päästäkseni ulos.

Menin sitten katsomaan, ja näin kauhukseni, että auton vasen etuosa oli jarrulevyn varassa asfaltilla, ja rengas köllötteli noin kolme metriä auton takana metalliaitaa vasten. Onneksi vauhti oli niin pieni, että sain pysäytetyksi noin kolmen-viiden metrin matkalla.

Matkaa kaiken kaikkiaan siitä moottoritien pientareelta renkaan irtoamiseen on ehkä maksimissaan 500 metriä.

Menin katsomaan rengasta, ja siinä oli vielä kaksi pulttia jäljellä, olivat pysyneet rei'issään.

Mietin mitä minä tekisin, ja soitin uudelleen Jannelle. Hän suositteli hinausfirmaa, ja laittoi puhelinnumeron WhatsAppilla minulle.

Soitin, ja sieltä sitten tulikin nuorukainen reilun puolen tunnin kuluttua. Janne oli ehdottanut, että mies voisi yrittää laittaa renkaan takaisin paikoilleen, jos ei ole mitään mennyt rikki, ja niin tehtiinkin.

Odotellessani istuskelin tien reunan matalalla kaiteella, vastaantulevien kaistalle oli matkaa, koska välissä oli leveä suoja-alue.

Yksi auto pysähtyi sinä aikana kun odottelin, kysyi ruotsiksi tarvitsenko apua. Kai huomasi Ahvenanmaan rekkarit. Tarkoittaako tämä sitä, että me suomenkieliset emme oikein välitä muista, vai olemmeko arkoja kysymään, jos on pelko, että toinen ei ymmärrä suomea? Vai mistä tämä voisi johtua?

Olen huomannut saman asian Pimua ulkoiluttaessani. Keskustelen enimmäkseen ruotsia äidinkielenään puhuvien kanssa, kun kohtaan koiran ulkoiluttajia. Tämä on askarruttanut minua joskus. 

Löytyi vain kaksi pulttia
Olisin itsekin voinut laittaa renkaan paikoilleen, mutten saanut tunkkia alle, kun auto oli niin alhaalla, koska rengas puuttui.

Kun hinausauto saapui, hinurimiehelläkin tuli vähän tenkkapoo. Auto nostettiinkin sitten kahden tunkin avulla ylös, etuosan alle ei voinut laittaa tunkkia mataluuden vuoksi, ja siksi nostettiin ensin takarenkaiden edestä. 

Sitten otettiin molemmista takarenkaista yksi pultti, kun kaksi puuttui. Huomenna pitää hakea pultit taakse, ja pitää se autokin tarkistuttaa, ettei ole isompaa ongelmaa. Jarrulevyen reunat olivat vähän rosoiset.Mullakin oli kourat mustana, kun hinurimiehellä ei ollut neljää kättä. Jarrulevy piti saada kohilleen renkaiden kanssa, oli löysässä ja väisti koko ajan, ja minä sitten avitin.

Onneksi on vakuutus ilman omavastuuta tuollaista varten. Meni pari tuntia kaiken kaikkiaan ylimääräistä aikaa tuohon touhuun. Ajelin varovasti kotiin.

Just viikonlopulla tarkistin rengaspaineet yms. eikä ollut mitään erityistä.

Luulen, että Itäkeskuksessa on sabotoitu minun autoani! Miten se rengas muuten olisi irronnut, pultit siis olivat löysällä? Minähän olin tarkistanut ne muutamaa päivää aikaisemmin. Ei olisi ollut eka kerta kun minun ahvenanmaalaista autoani sabotoidaan!

Kiristin kaikki muutkin pultit, löysää ei kuitenkaan ollut muissa. Ajelin sitten kotiin Vanhaa Porvoontietä, eikä nyt kuulunut kolinoita eikä mitään muutakaan epäilyttävää. 

Olin tietenkin huolissani Pimusta, kun kotiin pääseminen viivästyi parilla tunnilla. Siellä se oli iloisena vastaanottamassa, eikä vaikuttanut olevan isompaa hätää. 

Minä pesin mustat kourani, ja lähdettiin sitten pyörällä kaupunkiin. Ajattelin, että repäsen oikein kunnolla, ja syön jokirannassa jollakin terassilla ruuat. Olin syönyt aamulla töissä yhden Reissumiehen kahdeksalta ja lounaaksi puolikkaan. Olin kotona vasta seitsemältä illalla, ja nälkä oli siis hirmuinen!

Selfie
No, kaupungissa menin sille terassille, missä ollaan ennenkin Pimun kanssa käyty syömässä. Sain ruokalistan eteeni, ja olin pyörtyä! Hirveät hinnat! Viime kesänä oli puolet halvemmat. Ja sitten tajusinkin, ettei ravintolan nimikään ollut enää sama. 

Lähdin vähin äänin pyöräilemään kotiin. Kaupunkiin tullessa olin ostanut Siwasta paketin grillimakkaraa. Annoin heti kotiin tultuani Pimulle yhden, ja sitten söin minäkin. Syönti meni siis puoli yhdeksään illalla! 

Punaisen nuolen kohdalla jäi matka kesken. Kuva: Google
On ollut tosi kuuma päivä! Moottoritien varressa hinuria odottaessa meinasi tulla jo liiankin kuuma siellä pakokaasujen joukossa.

Nyt olen ehtinyt jo juoda lasillisen punkkua tuoremehun ja jäiden kera.



18. toukokuuta 2014

Säikähdyttävä tapahtuma

Toinen juttu samalle päivälle! Johan nyt!

Kun olin käynyt pyöräilemässä Pimun kanssa, ja menin uudelleen ulos, talon takapuolella, mattotelineen vieressä makasi nuorehko mies ihan elottoman näköisenä. Tarkistin pulssin ja hengityksen. Miehellä oli naarmuja ohimossa ja silmä mustana. Kai tapellut viime yönä jossakin. Hain asunnosta puhelimen ja soitin hätäkeskukseen.

Kerroin mitä oli tapahtunut, ja sanoivat lähettävänsä partion, pyysivät odottamaan. Odotin ja odotin, ja odotin. Partiota ei tullut. Tarkistin välillä miehen kunnon.

Kaljaa ja ruokaa vieressä, ja liikaa alkoholia päässä
Laitoin kuvan päälle kukkasia, ettei ihmistä tunnista
kuvasta, vaikka uskonkin, ettei tunnista.
Mies alkoi osoittamaan elonmerkkejä, ja joku nainenkin tuli siihen, ja huomasi että mies oli joku tuttu. Hän yritti saada miestä elpymään huutelemalla "A..., mitä sinä tässä teet, nouse ylös", mutta mies vain örisi - näytti olevan sammunut. Nainen lähti tiehensä.

Kohta mies kuitenkin kauheasti öristen ja huitoen nousi ylös, ja nainen palasi. Kai se nainen oli jäänyt seuraamaan tilannetta. 

Mies sanoi naiselle kovaäänisesti öristen "siinähän se minun huora on" ja sitten "ai ei olekaan!" Ja mutisi jotain lisää huorasta. Kai erehtyi naisesta. Mies nousi kuitenkin ylös, horjahteli kaatui mattotelinettä vasten, ja lähti askeleita tapaillen naisen perään. Kun mies kaatui mattotelinettä vasten vaarallisen näköisesti, sanoin naiselle, että sehän tappaa vielä itsensä, sinun pitää tukea sitä. Nainen ei sanonut mitään.

Miehellä oli vieressä kaljapakki ja pussi, jossa jotain ruokaa, ja täysi reppu selässä. Nainen otti miehen kantamukset ja siitä he siirtyivät sitten viereiseen rappuun. 

Miehen ystävä, tämä nainen, ei noteerannut apuani mitenkään, ei ollut näkevinäänkään. Olisi voinut edes sanoa, että kiitti kun autoitte. Mutta kissa kiitoksella elää, jos edes kissa!

Poliisia ei kuulunut.

Kun odottelin poliiseja, huomasin, että olin hädissäni unohtanut avaimet sisään, eli en päässyt kotiin. Soitin huoltomiehelle, ja hän tuli kohta avaamaan. Kerroin, miksi olin pihalla, ja miksi avain oli jäänyt kotiin. Näytin ottamani kuvankin.

Tässä lähdetään mattotelineen
päältä hiukan horjahtelevin askelin
Huoltomies sanoi, ettei hän viitsi periä mitään sellaiselta, joka on kiltisti tehnyt kansalaisvelvollisuutensa, kutsunut apua ja itse jäänyt odottamaan ja unohtanut avaimet sisään kaikessa kiireessä ja hädässä. Heidän kuulemma pitäisi periä siitä 50 euroa. Kiitin vuolaasti että ymmärsivät asian.

Olisi se kumma, jos velvollisuutensa täyttämisestä joutuisikin maksamaan 50 euroa! Kiltteydestä sakotetaan joskus, mutta onneksi ei nyt.

Pääsin siis kotiin ja kohta kuulin avoimesta ikkunasta, kun naapurin pikkupojat huusivat pihalla, että nyt se poliisiauto tuli. Pojat olivat olleet siinä pihalla odottamassa poliisia minun kanssani, kun eivät suostuneet menemään poiskaan. Pojista se oli jännää. Riensin alas ja ulos ja kerroin poliisille mitä tapahtui, ja miksi ketään ei olekaan maassa makaamassa. Meni 45 minuuttia ennen kuin poliisi tuli. Ja resursseja pienennetään edelleen.

Turha hälytyshän tämäkin oli, mutta eihän sitä koskaan tiedä mitä on tapahtunut, kun näkee ihmisen tuupertuneena maahan, naama on naarmuilla ohimosta, ja silmäkin mustana. Maallikon on vaikea tietää milloin tarvitaan oikeasti apua. En edes tiennyt, kuinka kauan mies oli maannut siellä. 

Myöhemmin olin naapurissa kutsuttuna vieraana syömässä näiden poikien isän luona, grillattiin parvekkeella. Kerroimme pojille, että voi käydä huonosti, kuten oli käynyt tälle maassa makaavalle, jos juo liikaa alkoholia. Pojat ovat 6-8-vuotiaita.

Pojat menivät sitten ulos leikkimään, ja he leikkivät nyt poliisia!