Ihanaa kun kevät on tuonut vihreän luontoon! Vad skönt att det är lite grönt redan! It is very nice because it is a little green already!
28. huhtikuuta 2011
Vähän vihreää - lite grönt - a little green!
Ihanaa kun kevät on tuonut vihreän luontoon! Vad skönt att det är lite grönt redan! It is very nice because it is a little green already!
24. huhtikuuta 2011
Tiffanytyö
Tänään tein harjoituskappaleena yksinkertaisen tiffanytyön.
Minulla on isompi työ suunnitelmissa, tai olen jo leikannut jopa palat siihen valmiiksi. Ja nyt tuntui siltä että pitää kyllä harjoitella vähän enemmän ennen kuin aloittaa sen suuremman työn. Ajattelin että ei kannata kokeilla vain lasinpaloilla, vaan tulin siihen tulokseen että teen tuollaisen pikkutyön sen sijaan. Palat pitää joka tapauksessa hioa ja folioida, jos harjoittelee. Ei jotenkin motivoinut ajatus hioa ja folioida palasia jotka sitten joutuvat lasinkeräykseen.
Yhdessä asiassa onnistuin kyllä. Kalan silmä onnistui paremmin kuin kuvittelinkaan, luulin etten edes pysty tekemään sellaista, kun se on niin pieni. Tuntuu kivalta kun se onnistuikin. Jos en olisi onnistunut hiomaan tuota minikokoista lasinpalaa, olisin täyttänyt silmän reiän tinalla. Se reikäkin oli itse asiassa haaste, ja onnistui sekin!
Huomasin että tinakolvissani on liian suuri kärki, oli vaikeaa tehdä tasaista saumaa niin suurella kärjellä, tinakolvin lämpotilaa saatan kuitenkin säätää. Siihen on kyllä toinenkin kärki, mutta se taas on aivan liian ohut.
Vaikuttaa siltä, etten voi aloittaa sitä isompaa työtä ennen kuin olen hankkinut keskikokoisen kärjen kolviin.
En patinoinut kuparilla tai tummalla värillä, koska kalan elementtiin kuuluu tuo hopea väri. Yleensä patinoidaan aina, se peittää myös pieniä virheitä.
Laitan harjoituskappaleeni kuitenkin näytille tähän vaikka ei siitä niin hieno tullutkaan.
Oli tosi hieno päivä olla ulkona. Leikkasin, hioin, folioin ja tinasin tuon harjoituskappaleen terassilla. Olen myös leikannut sen isomman työn lasit terassilla eilen. Hion ne huomenna jos on yhtä hieno sää kuin tänään. Ei tarvitse niin tarkkaan siivota verrattuna siihen jos tekisi nuo jutut sisällä.
Viime kesänä rakentaman/remontoimani verstas on varjon puolella, joten siellä tulee vielä hiukan kylmä.
Minulla on isompi työ suunnitelmissa, tai olen jo leikannut jopa palat siihen valmiiksi. Ja nyt tuntui siltä että pitää kyllä harjoitella vähän enemmän ennen kuin aloittaa sen suuremman työn. Ajattelin että ei kannata kokeilla vain lasinpaloilla, vaan tulin siihen tulokseen että teen tuollaisen pikkutyön sen sijaan. Palat pitää joka tapauksessa hioa ja folioida, jos harjoittelee. Ei jotenkin motivoinut ajatus hioa ja folioida palasia jotka sitten joutuvat lasinkeräykseen.
Yhdessä asiassa onnistuin kyllä. Kalan silmä onnistui paremmin kuin kuvittelinkaan, luulin etten edes pysty tekemään sellaista, kun se on niin pieni. Tuntuu kivalta kun se onnistuikin. Jos en olisi onnistunut hiomaan tuota minikokoista lasinpalaa, olisin täyttänyt silmän reiän tinalla. Se reikäkin oli itse asiassa haaste, ja onnistui sekin!
Vaikuttaa siltä, etten voi aloittaa sitä isompaa työtä ennen kuin olen hankkinut keskikokoisen kärjen kolviin.
En patinoinut kuparilla tai tummalla värillä, koska kalan elementtiin kuuluu tuo hopea väri. Yleensä patinoidaan aina, se peittää myös pieniä virheitä.
Laitan harjoituskappaleeni kuitenkin näytille tähän vaikka ei siitä niin hieno tullutkaan.
Viime kesänä rakentaman/remontoimani verstas on varjon puolella, joten siellä tulee vielä hiukan kylmä.
23. huhtikuuta 2011
Valkosipulilammas, hasselbackin perunat ja salaatti
Tässä oli ruokareseptejä aikaisemmin, laitoin vahingossa tänne. Nyt olen muuttanut ne tuonne ruokablogiini:
Klikkaa yllä olevaa linkkiä tai tätä: http://laalinlaihdutus.blogspot.com/2011/04/perjantaina-tein-lammasta-omalla.html
Klikkaa yllä olevaa linkkiä tai tätä: http://laalinlaihdutus.blogspot.com/2011/04/perjantaina-tein-lammasta-omalla.html
19. huhtikuuta 2011
Keväinen kukkatervehdys Sinulle! Vårhälsning till dig!
Klikkaa alla olevaa linkkiä. Tulet mustalle sivulle. Klikkaa missä haluat sivulla, tai miksi et pitäisi hiiren korvaa alhaalla ja liikuta osoitinta kaikkialla sivulla.
Klicka på länken nedan. Du kommer till en svart sida. Klicka vart du vill över allt på sidan eller varför inte hålla musknappen nere och dra muspekaren över hela sidan..
Klikkaa tätä, sitten avautuva sivun mustaa taustaa, pidä hiiri alhaalla tai sitten ei!
Klicka på länken nedan. Du kommer till en svart sida. Klicka vart du vill över allt på sidan eller varför inte hålla musknappen nere och dra muspekaren över hela sidan..
Klikkaa tätä, sitten avautuva sivun mustaa taustaa, pidä hiiri alhaalla tai sitten ei!
8. huhtikuuta 2011
Krookukset jo kymmensenttisiä - krokusar redan tio centimeter!
Löysin eilen krookuksia jotka olivat jo kymmensenttisiä! Tuntuu keväältä vaikka juuri nyt onkin tosi ikävä keli, räntää tuli kun tulin töistä.Mutta reilu viikko sitten oli vielä puoli metriä lunta!
Hittade igår krokusar som är redan tio centimeter! Det känns som vår, även om det är jättetrist väder just nu, det regnade snöblandat när jag kom från jobbet!
Men drygt en vecka sedan fanns det ju en halv meter snö!
1. huhtikuuta 2011
Kauhistuksen kanahäkki!
Puoli tuntia sitten peljästyin ihan kamalasti!
Luulin että minusta oli tullut oikea noita-akka, ilman syylää kuitenkin.
Kävin iltapesulla, pesin naaman, laitoin ympärysvoiteet, seerumit yms. ja lopuksi yövoiteen, ihan tavallisessa järjestyksessä.
Sitten hellin vähän koireliineja, ja käväisin vielä toiletissa.
Ja mitä näinkään peilissä! Mun naamasta kasvoi kauhean paksu, musta karva, suoraan leuan keskeltä vinosti alaspäin vasemmalle. Reilun sentin pituinen. Ajattelin että Herrajumala, sen on ollut pakko olla monta päivää, kuinka moni on nähnyt sen???!!! Iiiiikkkk!
Peljästys oli niin kamala että meni polvet veteläksi. Sitten terästäydyin, otin pinsetit ja aloin nyppäisemään ilkiön pois! Mutta mutta, ei se ollutkaan kiinni juurineen minun naamassa! Leukaan oli jäänyt pieni nokare yövoidetta ja siihen oli tarttunut koiran karva!
Oli pakko juoda lasillinen Santa Helenan Cabernet Savignon-punkkua - ihan vain helpotuksen vuoksi! Okei, piti ottaa toinenkin!
Kaikkea se teettää aprillipäivänä. Ihan kuin ♥♥♥koirat ♥♥♥ olisivat sen tempun tahallaan tehneet!
Luulin että minusta oli tullut oikea noita-akka, ilman syylää kuitenkin.
Kävin iltapesulla, pesin naaman, laitoin ympärysvoiteet, seerumit yms. ja lopuksi yövoiteen, ihan tavallisessa järjestyksessä.
Sitten hellin vähän koireliineja, ja käväisin vielä toiletissa.
Ja mitä näinkään peilissä! Mun naamasta kasvoi kauhean paksu, musta karva, suoraan leuan keskeltä vinosti alaspäin vasemmalle. Reilun sentin pituinen. Ajattelin että Herrajumala, sen on ollut pakko olla monta päivää, kuinka moni on nähnyt sen???!!! Iiiiikkkk!
Peljästys oli niin kamala että meni polvet veteläksi. Sitten terästäydyin, otin pinsetit ja aloin nyppäisemään ilkiön pois! Mutta mutta, ei se ollutkaan kiinni juurineen minun naamassa! Leukaan oli jäänyt pieni nokare yövoidetta ja siihen oli tarttunut koiran karva!Mikä helpotus!
Oli pakko juoda lasillinen Santa Helenan Cabernet Savignon-punkkua - ihan vain helpotuksen vuoksi! Okei, piti ottaa toinenkin!
Kaikkea se teettää aprillipäivänä. Ihan kuin ♥♥♥koirat ♥♥♥ olisivat sen tempun tahallaan tehneet!
30. maaliskuuta 2011
Pimu ja Nalle - Pimu och Nalle
29. maaliskuuta 2011
Kevät keikkuen tulevi - talvi taapertaa jo takana
Kävin eilen illalla ensimmäistä kertaa meren rannalla koirien kanssa tänä talvena.Koska tie on harvoin käytetty, siellä on ollut aika paljon lunta ja liukasta, joten siksi en ole käynyt siellä.
Nytkin oli paikoitellen superliukasta, sai olla varuillaan - Pimu vetää innoissaan, kun ollaan paikassa missä ei olla käyty pitkään aikaan. Nalle on vanhempi ja rauhallisempi, mutta kyllä sekin oli selvästi innoissaan "uusvanhoista" maisemista.
Oikealla olevassa kuvassa näkyvät tuulimyllyt taas eri suunnasta. Kuvat on otettu minun vanhalla kännykällä, joten eivät ole mitenkään superhyviä.
Oli jännän valoisaa vaikka kello oli jo puoli kuusi illalla.
Söin myöhäiseksi lounaaksi pinaattivihanneskeittoa ja Reissumiestä juuston kera. On kyllä hyvää! Nyt juon kahvia jälkkäriksi! :D
16. maaliskuuta 2011
Miehistä viis?
Aattelen että miehistä viis,
en jaksa niitä ajatella siis
Miehet vieköön kauas pois hiis
Älkää häiritkö miehet mua pliis
Ei tullut mulle miehestä iso onni
pois hänet vieköön jokisonni
Jos mies on tyhmä kuin monnieikä arvo ole edes tonni
Miksi uskon miehiin veit multa
kun luulin välttyväni surulta
Ei miehet enää sytytä mun tulta
mistä löytyis mulle uusi kulta
Ihan tyhmä teksti mutta olipa hauska riimitellä!
Tuli tällaista tekstiä päähän kun kuulin Chisun Miehistä viis-biisin Ripsiksen blogista.
8. maaliskuuta 2011
Ajatuksia naisten päivänä
Minä olen yksin, en yksinäinen, nautin siitä
Minä pidän ihmisistä, en vaadi heiltä mitään vastineeksi
Jos joku ei pidä minusta, se ei ole minun ongelmani
Jos minä en pidä jostakin ihmisestä, minun ei tarvitse toitottaa sitä joka puolelle
Jos joku sanoo minulle pahasti, en sano takaisin samalla mitalla
En koskaan halua loukata toista pahoilla sanoilla
Jos minä sanon vahingossa pahasti toiselle, pyydän anteeksi reilusti sitä tarkoittaen
Rakkaus on minulle olemassa oloa, yhteisyyttä, hiljaista hyväksymistä, kunnioitusta ja oman tilan antamista, tietoisuus siitä että toinen on - olemassa, myös minulle
Rakkaus tulee luonnostaan vaatimuksia ja rajoja asettamatta ja katoaa näiden myötä
Minä pidän ihmisistä, en vaadi heiltä mitään vastineeksi
Jos joku ei pidä minusta, se ei ole minun ongelmani
Jos minä en pidä jostakin ihmisestä, minun ei tarvitse toitottaa sitä joka puolelle
Jos joku sanoo minulle pahasti, en sano takaisin samalla mitalla
En koskaan halua loukata toista pahoilla sanoilla
Jos minä sanon vahingossa pahasti toiselle, pyydän anteeksi reilusti sitä tarkoittaen
Rakkaus on minulle olemassa oloa, yhteisyyttä, hiljaista hyväksymistä, kunnioitusta ja oman tilan antamista, tietoisuus siitä että toinen on - olemassa, myös minulle
Rakkaus tulee luonnostaan vaatimuksia ja rajoja asettamatta ja katoaa näiden myötä
26. helmikuuta 2011
Pojan tekemä koiravaunu
Tässä kuvia pojan tekemästä koira-asuntovaunusta. Tämä on hyvä laittaa hänen moottoripyöränsä perään. Ovat käyttäneet tavarankuljetustilana, kun ovat olleet retkeilemässä, mahtuu koira ja pari urheilukassia kyytiin.Kun poika tuli Helsingistä käymään täällä - koira oli kyydissä - eräs moottoripyöräporukka kääntyi perässä huoltoasemalle ja kysyi mistä tuollaisia saa. Poika sanoi että hän on tehnyt sen itse. Olisivat tilanneet itsellekin, mutta poika ei suostunut tekemään, sanoi että menee niin paljon tunteja ettei hän saa siitä niin paljon rahaa että kannattaisi tehdä. Huomioikaa että vaunussa on aito, ahvenanmaalainen rekisterikilpi! Poika muutti myöhemmin tänne.
Oli tarkoitus laittaa sellainen plexikupu tuohon päälle että koirakin näkisi ulos, mutta se jäi, näkee tuosta takaa kun siinä on läpinäkyvä plexi. Olisi se hauskan näköinen jos siinä olisi kupu ja siellä koiran pää näkyvissä. Nalle rakastaa tätä vaunua ja tykkää olla kyydissä.
Niin, pitää vielä mainita, että tuossa katossa on aurinkokennolla toimiva tuuletin!
http://ohjehaku.fi/kulkupelit/ohjeet/peravaunu-moottoripyoraan
http://ohjehaku.fi/kayttaja/Sergey ohjeita
19. helmikuuta 2011
Uusvanha Mersu!
Noniin, ostin Mersun eilen. Sain satasella.
Minä ja poikani Jan kaivettiin auto lumikinoksesta, mihin se syksyllä oli jäänyt. Meni kaiken kaikkiaan tunti kun lähdimme kotoa, kaivoimme auton esiin ja vedimme käyntiin. Siinä oli tien ja auton välissä tosi kova jääkantti, jonka särkemiseen meni suurin aika. Minä hinasin ja poika oli hinattavan ratissa. Piti ottaa irti nykäisemällä, mutta sitten olikin ihan helppoa.
Oli vähän jännää lähteä ylämäkeen sillä, kun pojan Mersu Coupen renkaat lipsuivat aikalailla vedettäessä ylämäkeen. Painoin vain kaasua ja kun tulimme ylämäessä risteykseen, ei onneksi tullut autoja ja sain rauhassa ajaa tielle "täyttä vauhtia" niin ettei tarvinnut pysähtyä. Ja sitten se hinattava lähtikin käyntiin ja sillä saattoi ajaa kotiin.
Tiesimme että autossa on vikaa jossakin, ja tänään ilmeni että starttimoottorin planeettavaihteistossa on hammasratas rikki. Kaikki muu toimii ihan hyvin.
Autolla on katsastuksen jälkeen ajettu parikymmentä kilometriä, omistaja oli katsastuksen jälkeen lähtenyt laivalla Kapellskäriin ja Norrtäljen tielle auto oli hänet jättänyt. Eli alle 20 km Kapellskärin satamasta. Hän oli hinauttanut auton takaisin tänne Ahvenanmaalle.
Kauppaan kuuluu sekä kesä- että talvirenkaat, ihan ajettavia vielä vaikka ei kovin hyviä. Mutta vanteet ovat oikein hyvät. Yllätys yllätys - siinä oli myös radio, jossa irrotettava etupaneeli.
Yllätys oli myös nuo kesärenkaat jotka olivat takakontissa. Tänään vasta huomattiin ne kun avattiin takaluukku eka kertaa!
25.2.2011: Nyt startti on vaihdettu. Haimme sen matkahuollosta töiden jälkeen. Nyt poika on koeajolla. Vaihtoon meni max vartti! Hieno juttu!
Minä ja poikani Jan kaivettiin auto lumikinoksesta, mihin se syksyllä oli jäänyt. Meni kaiken kaikkiaan tunti kun lähdimme kotoa, kaivoimme auton esiin ja vedimme käyntiin. Siinä oli tien ja auton välissä tosi kova jääkantti, jonka särkemiseen meni suurin aika. Minä hinasin ja poika oli hinattavan ratissa. Piti ottaa irti nykäisemällä, mutta sitten olikin ihan helppoa.
Oli vähän jännää lähteä ylämäkeen sillä, kun pojan Mersu Coupen renkaat lipsuivat aikalailla vedettäessä ylämäkeen. Painoin vain kaasua ja kun tulimme ylämäessä risteykseen, ei onneksi tullut autoja ja sain rauhassa ajaa tielle "täyttä vauhtia" niin ettei tarvinnut pysähtyä. Ja sitten se hinattava lähtikin käyntiin ja sillä saattoi ajaa kotiin.
Tiesimme että autossa on vikaa jossakin, ja tänään ilmeni että starttimoottorin planeettavaihteistossa on hammasratas rikki. Kaikki muu toimii ihan hyvin.
Kauppaan kuuluu sekä kesä- että talvirenkaat, ihan ajettavia vielä vaikka ei kovin hyviä. Mutta vanteet ovat oikein hyvät. Yllätys yllätys - siinä oli myös radio, jossa irrotettava etupaneeli.
25.2.2011: Nyt startti on vaihdettu. Haimme sen matkahuollosta töiden jälkeen. Nyt poika on koeajolla. Vaihtoon meni max vartti! Hieno juttu!
29. tammikuuta 2011
Musiikkikappaleet jotka ovat koskettaneet eniten - koskettavat edelleenkin
Olen miettinyt kauan tätä asiaa mitä aion kirjoittaa.
Kun kuuntelee musiikkia, ne tuovat usein vanhoja, jo melkein unohtuneita tunteita pintaan.
Esimerkiksi Deep Purplen kappale Black Night, on yksi sellainen kappale jota voin kuvailla vain yhdellä sanalla "Nuoruus". Siihen sanaan kiteytyy kaikki, mitä koin nuorena, teini-iästä aikuisuuteen. Se aikakausi oli aika lyhyt, mutta vaikuttaa elämääni edelleenkin. Led Zeppelin oli myös suosikkini, ja on tietysti edelleenkin, samoin Black Sabbath.
Deep Purple - Black Night. Klikkaa tätä!
Kun katson tätä videolinkkiä, näen siinä myös itseni. En missään konsertissa jossain hallissa - en koskaan nähnyt näitä idoleitani livenä. Kuulin vain radiosta ja he olivat julisteina seinälläni, Suosikki- ja Intro-lehdistä irrotettuna.
Näen jostakin syystä kaksi siskoani siinä, ja toisen siskoni parhaan ystävän. Meillä on käsilaukut heitetty kasaan keskelle Seurojentalon tanssilattiaa. Siinä me siskot ja tämä ystävä sekä muita tuntemattomia henkilöitä sheikataan innolla. Ei kuulu tämä Deep Purplen Black Night, vaan Seppo Hanskin "Kerran mä erehdyin" tai Innasen "Ai ai jurban leddu" Kyösti Haapalan orkesterin soittamana. Nämä olivat ainoat "jytä"kappaleet, mitä se orkesteri osasi, ja suurin piirtein kaikki muutkin sen aikaiset orkesterit, jotka tulivat maalaispaikan tanssipaikalle soittamaan.
Led Zeppelin - Whole Lotta Love
Black Sabbathin Paranoid on vaan upea!
Black Sabbath - Paranoid
Tämä oli jotakin, josta tykkäsin tosi paljon. Nämä kolme edellä mainittua olivat ne ykkössuosikit.
Kyösti Haapalan orkesterilla oli yhtenäiset asut, viininpunainen pukutakki ja vaaleat, prässätyt housut. Siis aivan erilaiset kuin meidän vaateihanne oli. Ja he olivat vanhoja miehiäkin meidän mielestämme.
Olipa mahtavaa kun Jouko ja Kosti esiintyivät Seurojentalolla. Silloin oli paljon enemmän menoa, ja Kemistä ja Iistä tuli ihania poikia tansseihin. Niitä sitten ujoina vilkuiltiin, vaikka oli rohkea meikki ja silmiinpistävät vaatteet.
Me meikkasimme vahvasti, piirsimme jopa alaluomeen ripset yhteen aikaan. Ja paljon mascaraa. Tukka laitettiin leteille yöksi ja avattiin tansseihin lähtiessä..
Itse olimme muka hippejä, pukeuduttiin sillä tavalla. Mutta huumeet, viina ja tupakka eivät kuuluneet meidän kenenkään elämään, vaikka monen elämään se kuuluikin - eivät tosin huumeet meidän pikkukylällä, mutta lähikaupungissa Kemissä niitä jo kuulemma sai.
Meillä oli tosi värikkäät vaatteet. Kierreltiin kaikkien kylän mummojen vintit ja haettiin vaatteita mistä voi ommella esimerkiksi takin. Tuossa kuvassa missä minulla on baskeri päässä takkini on erään mummon vintiltä. Samoin siskoni takki. Muodistettuna tietenkin!
Radiosta kuunneltiin yöllä FabYkköstä ja oltiin nostalgisen surullisia - kun se ihana kundi ei huomannutkaan. Se suretti joskus kovasti.
Jokainen meistä siskoksista (4 kpl) haaveili näistä soittajista, tai ehkä nuorimmalla siskolla oli muut kiinnostuksen aiheet.
He olivat aivan ihania meidän mielestämme. Ja soittivat jytää niin että voitiin sheikata itsemme euforiaan! Sitä ihanuutta!
Tämä Expressen julkaisi levynkin, jonka nimi on jotain Anna, oma kulta Anna tai jotain sinne päin. Ja se laulaja "koiranpentu" ja Unski, urkuri!
Oooh, minä pyörryn! ☺
Kun kuuntelee musiikkia, ne tuovat usein vanhoja, jo melkein unohtuneita tunteita pintaan.
Esimerkiksi Deep Purplen kappale Black Night, on yksi sellainen kappale jota voin kuvailla vain yhdellä sanalla "Nuoruus". Siihen sanaan kiteytyy kaikki, mitä koin nuorena, teini-iästä aikuisuuteen. Se aikakausi oli aika lyhyt, mutta vaikuttaa elämääni edelleenkin. Led Zeppelin oli myös suosikkini, ja on tietysti edelleenkin, samoin Black Sabbath.
Deep Purple - Black Night. Klikkaa tätä!
Kun katson tätä videolinkkiä, näen siinä myös itseni. En missään konsertissa jossain hallissa - en koskaan nähnyt näitä idoleitani livenä. Kuulin vain radiosta ja he olivat julisteina seinälläni, Suosikki- ja Intro-lehdistä irrotettuna.
Näen jostakin syystä kaksi siskoani siinä, ja toisen siskoni parhaan ystävän. Meillä on käsilaukut heitetty kasaan keskelle Seurojentalon tanssilattiaa. Siinä me siskot ja tämä ystävä sekä muita tuntemattomia henkilöitä sheikataan innolla. Ei kuulu tämä Deep Purplen Black Night, vaan Seppo Hanskin "Kerran mä erehdyin" tai Innasen "Ai ai jurban leddu" Kyösti Haapalan orkesterin soittamana. Nämä olivat ainoat "jytä"kappaleet, mitä se orkesteri osasi, ja suurin piirtein kaikki muutkin sen aikaiset orkesterit, jotka tulivat maalaispaikan tanssipaikalle soittamaan.
Led Zeppelin - Whole Lotta Love
Black Sabbathin Paranoid on vaan upea!
Black Sabbath - Paranoid
Tämä oli jotakin, josta tykkäsin tosi paljon. Nämä kolme edellä mainittua olivat ne ykkössuosikit.
Kyösti Haapalan orkesterilla oli yhtenäiset asut, viininpunainen pukutakki ja vaaleat, prässätyt housut. Siis aivan erilaiset kuin meidän vaateihanne oli. Ja he olivat vanhoja miehiäkin meidän mielestämme.
Olipa mahtavaa kun Jouko ja Kosti esiintyivät Seurojentalolla. Silloin oli paljon enemmän menoa, ja Kemistä ja Iistä tuli ihania poikia tansseihin. Niitä sitten ujoina vilkuiltiin, vaikka oli rohkea meikki ja silmiinpistävät vaatteet.
 |
| 4-tiellä liftaamassa Kemiin Minä vasemmalla,sisko oikealla. |
 |
| Serkun luona Tyrnävän Partaalla. Itse ommellut vaatteet tietenkin! Olivat ne värikkäitä! |
Itse olimme muka hippejä, pukeuduttiin sillä tavalla. Mutta huumeet, viina ja tupakka eivät kuuluneet meidän kenenkään elämään, vaikka monen elämään se kuuluikin - eivät tosin huumeet meidän pikkukylällä, mutta lähikaupungissa Kemissä niitä jo kuulemma sai.
Meillä oli tosi värikkäät vaatteet. Kierreltiin kaikkien kylän mummojen vintit ja haettiin vaatteita mistä voi ommella esimerkiksi takin. Tuossa kuvassa missä minulla on baskeri päässä takkini on erään mummon vintiltä. Samoin siskoni takki. Muodistettuna tietenkin!
 |
| Naapurin mummon takki muodistettuna molemmilla. Rakastin tuota oranssia baskeria! |
 |
| Heinäpellolla kotitalon vieressä |
 |
| Minä uudessa joululahjaksi saamassani yöpaidassa ihailen julisteita. |
Olihan se ihanaa, kun sitten joku ihana, pitätukkainen poika tuli tanssimaan meidän rinkiin! Sitä onnea! Ja jos hän katsoi minua pitempään, sillä jo eli seuraavan viikon. Hänestä haaveilin ja seuravaalla kerralla kun nähtiin, saatettiinpa lähteä käsi kädessä uloskin. ...ja ne hitaat...! Voi sitä aikaa! ♥♫ ♪
Mentiin usein myös naapurikuntaan Simon Pirtille tansseihin. Siellä soitti useammin meidän mieleinen bändi. Oululainen Express oli meidän suosikkimme ja tutustuimmekin näihin soittajapoikiin jonkin verran.
Mentiin usein myös naapurikuntaan Simon Pirtille tansseihin. Siellä soitti useammin meidän mieleinen bändi. Oululainen Express oli meidän suosikkimme ja tutustuimmekin näihin soittajapoikiin jonkin verran.
 |
| Tässä poseeraan muodistamassani biisamihatussa. Tästä tein myöhemmin pojalleni lelun joka sai nimen Molli. |
 |
| Joskus 1969 |
He olivat aivan ihania meidän mielestämme. Ja soittivat jytää niin että voitiin sheikata itsemme euforiaan! Sitä ihanuutta!
Tämä Expressen julkaisi levynkin, jonka nimi on jotain Anna, oma kulta Anna tai jotain sinne päin. Ja se laulaja "koiranpentu" ja Unski, urkuri!
Oooh, minä pyörryn! ☺
Pääsimme näiden Expressin poikien kyydissä kerran Iin Karhusaareen nuoremman siskoni kanssa. Olimme liftaamassa ja kaksi näistä pojista olivat menossa Ouluun. Oltiin onnesta ymmyrkäisinä! Pojat soittivat Beatlesin Don't let me Down:ia ja meistä se oli aivan ihanaa!
Tykkään tästä kappaleesta edelleenkin!
 |
| Katolla amerikasta saadussa hameessa ja itse tehdyssä puserossa |
Kerran pääsin Dannyn konserttiin Kemiin, ja siellä lauloi Kirka! Voi kuinka ihana raspikurkku! Hän lauloi rockia niin että hiki lensi! Todella hienoa. Lauloi hän herkempiäkin lauluja.
Surullinen asia sattui niihin aikoihin kun Kirkan "Hetki lyö" soi usein radiossa. Entinen poikaystäväni teki itsemurhan, hän ampui itseään haulikolla.
 |
| Taitaa olla varhaisimpia teini-iän kuviani. |
Hän tuli koululla luokseni, sanoi rakastavansa minua aina, ja lähti. Minä ihmettelin mitä tämä nyt on, olimmehan jo eronneet aikoja sitten! Kaksi kuukautta on pitkä aika 16-vuotiaana!
Sitten hän lähti...
Sitten hän lähti...
Sain kuulla, että hän oli soittanut baarissa ennen "lähtöään" Kirkan Hetki lyö. Poliisi kertoi, ja myöhemmin kaveritkin.
Kun kuulen sen kappaleen, muistan sen aina.
 |
| Tähän kuvaan ranskalainen kirjeen- vaihtokaverini rakastui! |
Jälkeen päin kuuntelin aina Rolling Stonesien Paint it Black'ia, uudelleen ja uudelleen, en kuunnellut Hetki lyö-kappaletta vuosiin tapahtuman jälkeen.
Helvi-siskoni! Muistat kai BA73057?
On paljon muutakin musiikkia mistä pidän, mutta nämä ovat sellaisia mitä haen usein Youtubesta ja kuuntelen. Hevi, eli melodinen metalmusiikki on tullut myöhemmin suosiooni. Tai onhan edellä mainittukin muutama bändi, joka kuuluu samaan kategoriaan.
Tykkään raskaasta blues rock-kitarasta ja jylisevästä laulusta. Kitaran särösoundi on minusta hienoa, kun on hyvä soittaja sitä soittamassa.
Esim. Metallica, Jarkko Ahola ja Marco Hietala ovat sellaisia, joista tykkään ja joita kuuntelen, on toki paljon muitakin.
Tässä muutamia suosikkejani (klikkaa linkkiä):
Suosikkimusiikkiani toisaalla tässä blogissa - klikkaa tätä!
On paljon muutakin musiikkia mistä pidän, mutta nämä ovat sellaisia mitä haen usein Youtubesta ja kuuntelen. Hevi, eli melodinen metalmusiikki on tullut myöhemmin suosiooni. Tai onhan edellä mainittukin muutama bändi, joka kuuluu samaan kategoriaan.
Tykkään raskaasta blues rock-kitarasta ja jylisevästä laulusta. Kitaran särösoundi on minusta hienoa, kun on hyvä soittaja sitä soittamassa.
Esim. Metallica, Jarkko Ahola ja Marco Hietala ovat sellaisia, joista tykkään ja joita kuuntelen, on toki paljon muitakin.
Tässä muutamia suosikkejani (klikkaa linkkiä):
Suosikkimusiikkiani toisaalla tässä blogissa - klikkaa tätä!
Mandolinski orkestar "Kresimir" J.Brahms: Hungarian dance No.5 Isäni, muusikko ja taiteilija tulee tästä aina mieleeni, hän kun oli todella taitava mandoliinin soittaja! Hän myös rakensi mandoliineja. Tulee ikävä häntä kun kuuntelen tätä!
27. tammikuuta 2011
Urahaaveet ja loitsu
Lainaan erään ystävän, Pikku Myyn, sanoja tuolta samakasa-blogista, jossa me molemmat olemme kirjoittajina, niin kuin monta muutakin mukavaa ihmistä. Tämä teksti inspiroi minua kertomaan omasta työurastani.
http://samakasa.blogspot.com/2011/01/eero-ei-aika-mennyt-koskaan-palaa.html
"Mennyttä on sileä iho, neitsyys, tuuhea tukka ja haastavimmat urahaaveet......
Edessä sentään vielä jokunen vuosi..... paljon ryppyjä, luukato, dementia ja mieletöntä perintöä kärkkyvät sukulaiset."
Just, luukatoa mulla ei ole eikä varmaan tuukaan, mutta luuvalo on! :D
Urahaaveet: hmmm... ei niitä näin vanhana enää ole, vaikka taas on yksi uusi ammatti opiskelussa kun sain uuden työpaikan.
Niitä ammattejahan minulla on plakkarissa jo vaikka kuinka monta!
Nyt sitten olen lakitoimistossa sihteeri/assistenttina.
Ai niin, olen kääntänyt erään YLE:n ja Magnusborgin Studion TV-ohjelman, noin 40 min, englanniksi ja sitä on näytetty ympäri maailmaa. Se sai monta kansainvälistä palkintoakin, mutta tuskin käännökseni, vaan aivan muiden avujensa vuoksi.
Pitäisi minun osalle urahaaveet riittää jo! En koskaan saanut sitä ammattia minkä toivoin saavani, ja nyt olen liian vanha, mutta olen pärjännyt kohtalaisesti näilläkin sekätyöläisen hommilla. Työllä ei kyllä rikastu!
Tai sitten niitä haaveita ei vielä ole hävitetty mielestä kokonaan... olisi kiva lukea lakimieheksi, mutta en kai jaksa enää vanhoilla päivillä! Tai jos vaikka olisi varaa taiteilla kokopäiväisesti, sitä tekisin mielihyvin, mutta kun ei! Sitäpaitsi millä avuilla minä taiteilisin? Kun osaan kaikkea vähäsen mutta en mitään kunnolla!
...ja ateljee pitäisi saada, ja puusorvi, ja metallisorvi, lasinpolttouuni ja keramiikkauuni ja ja ja...
...ei, ky llä se saa nyt riittää!
Kun on se luuvalokin... :D
Loitsinpa pois sitä! Saatte lainata tätä loitsua pahan pois loitsimiseen ihan vapaasti!
Voi sinua, riisi rietta,
riisi rietta, riisi hylky,
piian pilkka, naisten nauru,
häpeä hyvän urohon,
rietta reiden juurehinen,
kaatiaiminen kavala!
Mistäs sa tulit tupahan,
sait on sammalhuonehesen
Tuonne tuskat tungetahan
Kirkon kirjavan sivuhun,
satalaudan lappeahan,
miesten tappotanterille,
uurille sotikedoille,
kuolleitten kotiin,
missä on luutonta lihaa syötäväksi
Pimeään Pohjolaan,
Lapinmaahan laukeaan,
Rutjan koskeen kovaan,
laajaan mereen,
yhdeksän meren ylitse
Sinne tuskat tungetahan...
http://kansankulttuuri.110mb.com/
http://kansankulttuuri.110mb.com/Suomen_kirjallisuus_I/toivotukset.htm
http://samakasa.blogspot.com/2011/01/eero-ei-aika-mennyt-koskaan-palaa.html
"Mennyttä on sileä iho, neitsyys, tuuhea tukka ja haastavimmat urahaaveet......
Edessä sentään vielä jokunen vuosi..... paljon ryppyjä, luukato, dementia ja mieletöntä perintöä kärkkyvät sukulaiset."
Just, luukatoa mulla ei ole eikä varmaan tuukaan, mutta luuvalo on! :D
Urahaaveet: hmmm... ei niitä näin vanhana enää ole, vaikka taas on yksi uusi ammatti opiskelussa kun sain uuden työpaikan.
Niitä ammattejahan minulla on plakkarissa jo vaikka kuinka monta!
- instrumenttiasentaja (styr- och reglermekaniker-koulutus Ruotsissa)
- gymnasieekonom Ruotsissa (vastaa suurinpiirtein merkonomia)
- ja lääkärinsihteeri, Ruotsissa sekin
- myymälänhoitaja, myymälänjohtaja, toimitusjohaja (ruokakauppa, huonekalukauppa, tyylihuonekaluliike, Suomessa ja Ruotsissa)
- elokuvateollisuuden palveluksessa koordinaattorina, henkilöstövastaavana, kurssivastaavana ja toimistonhoitajana Ruotsissa
- rautatieasemalla ravintolatoiminnan työnjohtajana, sekin Ruotsissa
- kylpylänjohtajana täällä Ahvenanmaalla, sijaisuus (omistaja Maarianhaminan kaupunki)
- sitten kylpylänjohtajan pomona, eli vapaa-aikatoimenjohtajana, sekin sijaisuus. Kuuluin kaupungin johtoryhmään.
Nyt sitten olen lakitoimistossa sihteeri/assistenttina.
- Ompelinpa hakasia rintsikoihin Swegmarkin tehtaalla Boråsissas vuonna 1973, ja ompelin myös uimapukuja
- olin pankissa töissä Ruotsissa
- sekä lukiossa toimistossa ja talouslinjan apuopettajana ja kielenkääntäjänä, joo joo, Ruotsissa...
- Suomessakin olen ollut pankissa töissä.
- ja sitten vielä olen ollut kolmen rakennusliikkeen osaomistaja/johtaja/talousjohtaja
- omistin jopa sellaisen liikkeen jonka nimi oli Ruuvirouva, se oli Porvoossa, nimi kertoo alan. Niitä harvoja juttuja minkä onnistuin myymään pois voitollisesti, yleensähän käytetystä tavarasta ei saa uuden hintaa, mutta tästä "käytetystä" ruuviliikkeestä sain! :)
- ja sitten vielä olen ollut Porvoon kaupungilla asuntosihteerin sijaisena
- sairaalassa Porvoossa kassanhoitajana ja johtavan lääkärin sihteerinä.
- ja olinpa ihan nuorena kirvesmiehen apulaisena Veitsiluodon tehtaallakin, tein myös kuormalavoja, eli olin sahurina siellä myös
- olen ollut rakennussiivoojakin nuorena.
- Hotelli Marskia olen ollut remontoimassa, puunasin myös valmiita hotellihuoneita peruskorjauksen jälkeen, rahtasin purkujätettä (kiviseinää)
- olin myös muurarin apulaisena, eli laahasin tiililetkoja paikkoihin missä muurattiin
- olin remontoimassa myös koulua joka muutettiin asunnoiksi Hesassa.
- toimin siellä myös tasoittajana, eli tasoitin piiput ja hormit että rapparit pääsivät tekemään työn sileälle pinnalle
- muurasin myös muutaman hormin leca-harkoista - ja siivosin, keräsin purkujätettä ja kaikkea mahdollista omana yrityksenä vuonna 1996-97.
- niin, olehan piirtänyt muutaman omakotitalonkin, lisäksi kaksi paritaloa ja yhden toimistorakennuksen! Huom! Ne on myös rakennettu!
- Virossakin olin hommissa vielä kaiken lisäksi.
- siellä toimitimme massapuuta Suomeen paperitehtaille ja teimme lautatavaraa Suomen markkinoille, oli oma tukkirekka ja kenttäsirkkeli siellä ja pari metsäkoneyrittäjää kaatamassa ja karsimassa.
- konsultoin neuvostoliittolaisia (Viro oli silloin Neuvostoliittoa) yrtyksiä säilykeruuan hankinnassa Keski-Euroopasta, välitin yhteyksiä, en tehnyt kauppoja. Ruokapula oli suuri ja tein sellaistakin hommaa, myös autokauppaan Saksasta välitin kontakteja.
- Novgorodissa aloiteltiin samaa hommaa, mutta mafia tuli vaatimaan suojelurahoja, joten lopetimme siellä.
Ai niin, olen kääntänyt erään YLE:n ja Magnusborgin Studion TV-ohjelman, noin 40 min, englanniksi ja sitä on näytetty ympäri maailmaa. Se sai monta kansainvälistä palkintoakin, mutta tuskin käännökseni, vaan aivan muiden avujensa vuoksi.
Pitäisi minun osalle urahaaveet riittää jo! En koskaan saanut sitä ammattia minkä toivoin saavani, ja nyt olen liian vanha, mutta olen pärjännyt kohtalaisesti näilläkin sekätyöläisen hommilla. Työllä ei kyllä rikastu!
Tai sitten niitä haaveita ei vielä ole hävitetty mielestä kokonaan... olisi kiva lukea lakimieheksi, mutta en kai jaksa enää vanhoilla päivillä! Tai jos vaikka olisi varaa taiteilla kokopäiväisesti, sitä tekisin mielihyvin, mutta kun ei! Sitäpaitsi millä avuilla minä taiteilisin? Kun osaan kaikkea vähäsen mutta en mitään kunnolla!
...ja ateljee pitäisi saada, ja puusorvi, ja metallisorvi, lasinpolttouuni ja keramiikkauuni ja ja ja...
...ei, ky llä se saa nyt riittää!
Kun on se luuvalokin... :D
Loitsinpa pois sitä! Saatte lainata tätä loitsua pahan pois loitsimiseen ihan vapaasti!
Voi sinua, riisi rietta,
riisi rietta, riisi hylky,
piian pilkka, naisten nauru,
häpeä hyvän urohon,
rietta reiden juurehinen,
kaatiaiminen kavala!
Mistäs sa tulit tupahan,
sait on sammalhuonehesen
Tuonne tuskat tungetahan
Kirkon kirjavan sivuhun,
satalaudan lappeahan,
miesten tappotanterille,
uurille sotikedoille,
kuolleitten kotiin,
missä on luutonta lihaa syötäväksi
Pimeään Pohjolaan,
Lapinmaahan laukeaan,
Rutjan koskeen kovaan,
laajaan mereen,
yhdeksän meren ylitse
Sinne tuskat tungetahan...
http://kansankulttuuri.110mb.com/
http://kansankulttuuri.110mb.com/Suomen_kirjallisuus_I/toivotukset.htm
22. tammikuuta 2011
Onni on...
- istun meren rannalla, laineet liplattavat, lokit kirkuvat, koirat kirmailevat vedessä, voin istua aivan hyvin yksinkin, onnellisuus ei siitä pienene. Jossakin kaukaisuudessa kolkottaa kuulamoottori, vetää kai jotain tukkilauttaa...
- kuljen metsässä, polku on kapea ja havunneulasia ja kahisevia lehtiä täynnä. Tuoksuu huumaavasti metsälle. Puiden turvallinen humina. Käpy rapsahtaa maahan... tikka nakuttaa jossakin.
- hiihdän merellä, meri on suunnaton, aava lumilakeus. Joskus on reppu mukana, siellä muutama polttopuu ja makkaraa sekä kuumaa kahvia termoksessa. Teen tulet jäälle, paistan nuotiomakkaran, se hiiltyy vähän, kuten aina, istun syömässä sitä ja nautin maisemasta jota ei oikeastaan edes ole, vain valkoinen lakeus.
- tunturissa tavallisilla suksilla. Kierrän tunturia, siellä on aika paljon ihmisiä, pysähdyn kahvikodalle kahville - turisen ihmisten kanssa. Jatkan matkaa, lasken jyrkätkin mäet täysillä, kaadunkin joskus. Ei se haittaa. Kiipeän takaisin ylös jos joku mäki oli ihana laskea, taas kerran, ja taas kerran. Viuuh vaan ja taas alas. Sitten seuraavalle kahvikodalle. Illalla mökillä saunan jälkeen on tosi mahtavan onnellinen olo. Väsyttää... uni maistuu.
- järven rannalla, saunan piipusta kohoaa mukavantuoksuinen savu, istun laiturilla, olen juuri käynyt saunassa ja pulahtanut järveen. Rauhallinen, kaunis sisäjärven maisema. Muutama itikkakin siellä inisee...
- etelässä, pyöräretki vuoristoon, ylös, ylös, ylös, kuusi seitsemän tuntia. Ajan metsätietä yli puron, ja pelkään hevosta joka on juomassa purosta. Otan vauhtia, epäröin, uskallanko, kun tuo hevonen on siellä, no, uskallan vihdoinkin. Puro osoittautuukin puoli metriä syväksi, pysyn juuri ja juuri satulassa, vesi loiskuu, jalat kastuvat. Hevonen pelkää minua yhtä paljon kuin minä sitä ja laukkaa täysillä toiseen suuntaan. Kohta tapaan lammaslauman, lauma lähtee seuraamaan minua määkien, yritän eksyttää sen ja vihdoin lampaat jäävät taakse. Kädet hikoavat, meinaavat luiskahtaa ohjaustangolta kovassa alamäessä. Löydän appelsiinin, pysähdyn, syön sen janoisena, ja se auttaa. Huomaan että appelsiinin kuori tekee kädet nihkeiksi, ei luista ohjaustangolla niin paljon. Hieron appelsiinin kuorta käsiini. Tunti täyttä vauhtia alas vuoristoa ja olen takaisin siellä mistä lähdin seitsemän tuntia sitten.
- etelässä patikkaretki rotkossa kevätkesällä. Ensin alas noin 600 metriä kallioon tehtyjä portaita pitkin. Sitten patikointi kivikkoista puron pohjaa. Välillä juon vettä purosta, se on hyvin raikkaan makuista ja viileää, en juo mukana olevasta pullosta ollenkaan. Puro on melkein kuiva. Kuulen että joskus se tulvii ja on vienyt turisteja mennessään. Kivikkoa on joka puolella, pitää katsoa tarkkaan mihin astuu, ei tasaista missään. Patikoiminen tällaisessa kivikossa on aika rankkaa. Kivet ovat kuitenkin veden kuluttamia ja sileän pyöreitä, isoja ja pieniä. Matka jatkuu, monet jäävät jälkeen, olen erään tanskalaisryhmän mukana, muutama ruotsalainen ja kaksi meitä suomalaisia. Oppaat sanovat että monet yrittävät lähteä kännissä tai pahassa rapulassa mutta heidät käännytetään. On se sen verran rankka matka. Monet matkalla mukana olevat suomalaiset makaavat hotellihuoneissaan krapulassa, osa lähti pikkukrapuloissaan rotkon suulta meren rannalta kolmen kilometrin lenkille, meitä vastaan, me vaellamme koko matkan vuoristosta meren rantaan, vajaat 20 km. Olemme ensimmäisten viiden joukossa perillä. Tulemme rantaan, mustaa laavahiekkaa joka puolella. Uimapuku on repussa. Menen kumollaan olevan veneen taakse vaihtamaan uimapuvun päälle. Kävelen hiekalle, se on tulikuumaa, pitää palata takaisin, ei voi astua avojaloin! Kokeilen uudelleen, on tosi kuumaa, tuntuu että jalat palavat. Sitten päätän, etteivät ne kuitenkaan pala vaikka siltä tuntuukin, on pakko päästä mereen jäähdyttelemään rankan reissun jälkeen. Jalatkin turvoksissa kuumuudesta. Karaisen mieleni ja juoksen ne parikymmentä metriä ja pulahdan viileän raikkaaseen Libyan mereen! Mikä onnen tunne, kellua tyynessä, hiljaisessa meressä katsoen taivasta. Turvonneet jalat rauhoittuvat, mieli on hyvä. Tein sen! ~ Syksyllä luen että rotko on tulvinut ja monta turistia on menettänyt henkensä.
Nämä kaikki ovat tapahtumia mitä nyt muistelen, en ole laittanut paikan nimiä.
Fleetwood Macin Albatross kuvaa täydellisesti tunnetta mikä minulla on, kun istun kauniina iltana meren rannalla auringon laskiessa.
Siinä mielestäni kuuluu lokin laulu ja maininkien loiske rantaan. Kaukaisuudessa näen lintujen mustat siluetit...
Huomaan että olen kirjoittanut asioita joita teen joskus yksin, mutta nämä samat asiat ovat aivan yhtä ihania, jolleivat ihanampiakin, kaksin, jonkun ihastuttavan henkilön kanssa.
Ihan kuin olisin erakko, mutta rakastan ihmisiä ja olen seurallinen, viihdyn kuitenkin hyvin myös yksin.
19. tammikuuta 2011
Laali: Harmi, hyvä komedia menee hukkaan!
Sarah Palin on menettänyt mahdollisuutensa presidentinvaaliehdokkaaksi. Menee hyvä komedia hukkaan kun Obama ei saa häntä vastaehdokkaaksi.
~ ~ ~
17. tammikuuta 2011
Leivon leivon leipäsiä... kolaan pihaa... Pääkallokelikin kaiken lisäksi!
Tein lauantaina patonkitaikinan hapattumaan ja leivoin ne patongeiksi eilen! Voi että oli hyvää, kun laitoin voita vielä lämpimän leivän päälle ja kun leivässä on rapea kuori! Nam, söin kolme siivua ja otin evääksi töihinkin!
Kolasin pihankin eilen iltapäivällä. Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä kello yksi oli vielä lähes -20 pakkasta. Aamulla olikin sitten +4. Yöllä oli satanut tosi paljon lunta, tai satoi sitä aamullakin mutta tuossa yhdentoista pintaan tuo lämmin sitten tuli.
Kolasin siis pihan enkä ole ikinä kolannut niin raskasta lunta! Kolasin lumet tielle, niin kuin minulla on tapana, ja sitten kolaan ne vähän matkan päähän, missä on matalammat lumikantit mistä on helpompi lapioida ne pois tieltä.
No, kun olin kolannut osan lumesta tielle, tuli auraustraktori täyttä vauhtia ja sain tuplamäärän lunta takaisin pihalle, osa tuli autojenkin päälle! Olishan se voinut rauhallisemmastikin ajaa, nyt vain lumiloska lensi minunkin päälle! No, eiku uusi, sitkeä yritys!
Kun olin saanut lumikasat siirretyksi tieltä sinne kauemmaksi ja lapioiduksi ne sitten sinne nietosten päälle, tuli naapuri traktorillaan! Olisi se nyt voinut tulla aikaisemmin! Edellisellä kerralla olin ehtinyt kolaamaan lumet tielle kun hän tuli ja säästi minut siltä lapiohommalta. Nyt olin liian aikaisessa! Hmph....
No, eipä tarvinnut kuntoilla eilen, ja sain hyvällä omalla tunnolla syödä nuo kieltämättä aika voipitoiset leipäsiivut!
Tässäpä kuva eilisen kolausaherruksen jälkeen! Ei ole paljon kuivaa paikkaa noissa päällyshousuissa. Alla oli legginsit ja nekin aivan litimärät. Olin märkä aluspaitaa myöten, en hiestä vaan vesisateesta, vaikka tuli siellä pikkuhikikin. Vettä satoi siis ihan oikeasti ja monta tuntia, ei mitään tihkua!
Minulla on tässä ylläni lasketteluvaatteita 80-luvun lopulta. Ovat nykyään aika isoja! Ja ovat ne kohtalaisen värikkäitäkin!
Tänään töihin mennessä oli sitten aivan todellinen, totaalinen, aito pääkallokeli!
Osasin arvata sen jo, kun kävin ulkoiluttamassa koirat aikaisemmin aamulla. Oli niin liukasta etten meinannut päästä parkkipaikalta tielle, siinä kun on pientä nousua tielle. Onneksi Pimu-pentu veti, vaikka muuten en tykkääkään siitä että se tekee sitä!
Sitten kun kävelin tiellä, ei voinut mennä pitkälle, koska oli niin liukasta, piti kävellä tien sivun lumisohjossa, koska tie oli liukas kuin olisi kävellyt saippuaisella, sileällä kalliolla!
Töissä en voinut jättää autoa parkkiin työpaikan viereen, koska siinä on T-risteys. Siinä oli niin liukasta että varmaan joku auto olisi liukunut autoni päälle, jos olisin parkkeerannut normaalisti siihen T:n yläsakaraan. Piti palata takaisin, ja parkkeerasin sairaalan parkkipaikalle, siitä on muutama sata metriä töihin, ehkä 300-400 m. Kun kävelin alas sitä katua missä olen töissä, talo on viimeisenä kadulla, ja lievä alamäki, piti kahlata lumessa tien sivussa kun tie oli niin niljakas! Oli onni että minulla oli nelivetoinen auto, Audi Quattro, olisin ehkä muuten jäänyt kiinni sinne talon kohdalle, kun jouduin palaamaan takaisin!
Parempi olisi kun olisi muutama aste pakkasta koko talven ja sitten suoraan kevät maaliskuussa!
Kolasin pihankin eilen iltapäivällä. Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä kello yksi oli vielä lähes -20 pakkasta. Aamulla olikin sitten +4. Yöllä oli satanut tosi paljon lunta, tai satoi sitä aamullakin mutta tuossa yhdentoista pintaan tuo lämmin sitten tuli.
Kolasin siis pihan enkä ole ikinä kolannut niin raskasta lunta! Kolasin lumet tielle, niin kuin minulla on tapana, ja sitten kolaan ne vähän matkan päähän, missä on matalammat lumikantit mistä on helpompi lapioida ne pois tieltä.
No, kun olin kolannut osan lumesta tielle, tuli auraustraktori täyttä vauhtia ja sain tuplamäärän lunta takaisin pihalle, osa tuli autojenkin päälle! Olishan se voinut rauhallisemmastikin ajaa, nyt vain lumiloska lensi minunkin päälle! No, eiku uusi, sitkeä yritys!
Kun olin saanut lumikasat siirretyksi tieltä sinne kauemmaksi ja lapioiduksi ne sitten sinne nietosten päälle, tuli naapuri traktorillaan! Olisi se nyt voinut tulla aikaisemmin! Edellisellä kerralla olin ehtinyt kolaamaan lumet tielle kun hän tuli ja säästi minut siltä lapiohommalta. Nyt olin liian aikaisessa! Hmph....
No, eipä tarvinnut kuntoilla eilen, ja sain hyvällä omalla tunnolla syödä nuo kieltämättä aika voipitoiset leipäsiivut!Tässäpä kuva eilisen kolausaherruksen jälkeen! Ei ole paljon kuivaa paikkaa noissa päällyshousuissa. Alla oli legginsit ja nekin aivan litimärät. Olin märkä aluspaitaa myöten, en hiestä vaan vesisateesta, vaikka tuli siellä pikkuhikikin. Vettä satoi siis ihan oikeasti ja monta tuntia, ei mitään tihkua!
Minulla on tässä ylläni lasketteluvaatteita 80-luvun lopulta. Ovat nykyään aika isoja! Ja ovat ne kohtalaisen värikkäitäkin!
Tänään töihin mennessä oli sitten aivan todellinen, totaalinen, aito pääkallokeli!
Osasin arvata sen jo, kun kävin ulkoiluttamassa koirat aikaisemmin aamulla. Oli niin liukasta etten meinannut päästä parkkipaikalta tielle, siinä kun on pientä nousua tielle. Onneksi Pimu-pentu veti, vaikka muuten en tykkääkään siitä että se tekee sitä!
Sitten kun kävelin tiellä, ei voinut mennä pitkälle, koska oli niin liukasta, piti kävellä tien sivun lumisohjossa, koska tie oli liukas kuin olisi kävellyt saippuaisella, sileällä kalliolla!
Töissä en voinut jättää autoa parkkiin työpaikan viereen, koska siinä on T-risteys. Siinä oli niin liukasta että varmaan joku auto olisi liukunut autoni päälle, jos olisin parkkeerannut normaalisti siihen T:n yläsakaraan. Piti palata takaisin, ja parkkeerasin sairaalan parkkipaikalle, siitä on muutama sata metriä töihin, ehkä 300-400 m. Kun kävelin alas sitä katua missä olen töissä, talo on viimeisenä kadulla, ja lievä alamäki, piti kahlata lumessa tien sivussa kun tie oli niin niljakas! Oli onni että minulla oli nelivetoinen auto, Audi Quattro, olisin ehkä muuten jäänyt kiinni sinne talon kohdalle, kun jouduin palaamaan takaisin!
Parempi olisi kun olisi muutama aste pakkasta koko talven ja sitten suoraan kevät maaliskuussa!
Tästä näkee kuinka hankala on jos on liukas ja auto tulee tuolta ylämäestä!
14. tammikuuta 2011
Hexat ja muut
Laitoin pienen, ystävällisen kommentin tuonne pörisijäblogiin. Ja mitä sainkaan vastaukseksi...
No, eipä se minua paljon hetkauta, mutta hauskaa tämä oikeastaan on, kun tällä tavalla reagoidaan.
http://noitakuvakuva.vuodatus.net/blog/2779539#comments
Laali kirjoitti 13.01.2011 - 14:02
Tottunut jo, mustis!
Eikä minua häiritse nämä kirjoitukset - näitähän on kiva käydä tsekkaamassa joskus! Käyn kyllä tarkistamassa ainakin kerran viikossa - ettäs tiedätte!
:)
Laali kirjoitti 13.01.2011 - 14:03
Ja käykää nyt ihmeessä kaikki katsomassa mun ihania koiruliineja!
http://samakasa.blogspot.com/2011/01/laali-hulluilla-on-halvat-huvit.html
http://samakasa.blogspot.com/2011/01/laali-hulluilla-on-halvat-huvit.html
Hexadecimal kirjoitti 13.01.2011 - 18:28
No meehän lallattaja ittees! Mitä järkee on tulla toisten blogiin mainostamaan ittensä blogia. Hävytöntä! Hesariin voi laittaa rivi-ilmoituksia, jos ei muuten saa lukijoita mielestään tarpeeksi. Niin, ja kirjoitappa joskus jotain lukemisen arvoista.
Plätty kirjoitti 13.01.2011 - 21:05
Hexadecimal, mitä järkee on tämän blogin kirjoittajan kirjoittaa toisten kirjoituksista samakasasta? Tämä on hävytöntä. Eihän kärpäsellä olisi montakaan lukijaa ilman samakasan kirjoituksia. Suo siellä, vetelä täällä.
Jos meistä kerran täällä kirjoitetaan, niin kai meilläkin on oikeus vaikka mainostaa sitä, mistä täällä kerrotaan. Saahan kärpänenkin meistä lukijoita piirturiinsa:D
Jos meistä kerran täällä kirjoitetaan, niin kai meilläkin on oikeus vaikka mainostaa sitä, mistä täällä kerrotaan. Saahan kärpänenkin meistä lukijoita piirturiinsa:D
Hexadecimal kirjoitti 13.01.2011 - 22:01
Kävinpä joskus aikojen alussa kasaa kattomassakin, ja totesin, että ei ole erityistä syytä käydä lukemassa päivästä toiseen vuorotellen toistensa kiittelyä olemattomista jutuista, sehän on tylsää. Kärpäsen siipien huiske sen sijaan ihan mukavaa luettavaa ja kuten on nähty, niin monia letunpaistajiakin kovin ärsyttävää. Erittäin totta on, että ilman ...sitä...kasaa ei olisi kärpästäkään, tiedetäänhän se ihan kansakoulupohjaltakin, mihin kärpäset suuntaavat.
En ole nähnyt kärpäshilkan vielä mainostavan itseään kenenkään blogissa ja tuskin näänkään. Eikä taida kirjoittaja hirveästi piitata kuka tai ketkä hänen juttujaan lukevat vai lukeeko kukaan. Sieluni silmin nään kyllä kärpäsen katonrajassa kyyhöttämässä, yrittäen siivillään peittää pärstäpuolensa... ja nauraa kihertää.
En ole nähnyt kärpäshilkan vielä mainostavan itseään kenenkään blogissa ja tuskin näänkään. Eikä taida kirjoittaja hirveästi piitata kuka tai ketkä hänen juttujaan lukevat vai lukeeko kukaan. Sieluni silmin nään kyllä kärpäsen katonrajassa kyyhöttämässä, yrittäen siivillään peittää pärstäpuolensa... ja nauraa kihertää.
Laali kirjoitti 13.01.2011 - 23:19
Mikä ihme Hexadecimaliin nyt meni kun noin änkyröi minulle? Olenko jotenkin loukannut sinua jossakin? En ole edes koskaan nähnyt kyseistä nimimerkkiä aikaisemmin.
En jotenkin ymmärrä tuollaista tosikkomaisuutta. Mutta kukin taaplaa tietenkin tyylillään.
Se blogi, jota mainostin, oli samakasa, johon kirjoitin mun suloisista koiruliineista, ei minun oma, joten meni tuo veetuilu vähän pieleen! En ole etsimässä omaan blogiini lukijoita, kun kirjoitankin niin harvoin.
Minun kirjoitukseni ovat joillekin lukemisen arvoisia, joillekin ei. Niinhän se menee. Onpa niitä siteerattu jopa täällä.
Halusin vain jakaa muillekin iloa näteistä koirista ja tosista koiratarinoista hieman pilke silmäkulmassa, mutta joillakin näköjään kokonainen halko siellä, kuten Hexalla.
Koira on sudelle sukua.
En jotenkin ymmärrä tuollaista tosikkomaisuutta. Mutta kukin taaplaa tietenkin tyylillään.
Se blogi, jota mainostin, oli samakasa, johon kirjoitin mun suloisista koiruliineista, ei minun oma, joten meni tuo veetuilu vähän pieleen! En ole etsimässä omaan blogiini lukijoita, kun kirjoitankin niin harvoin.
Minun kirjoitukseni ovat joillekin lukemisen arvoisia, joillekin ei. Niinhän se menee. Onpa niitä siteerattu jopa täällä.
Halusin vain jakaa muillekin iloa näteistä koirista ja tosista koiratarinoista hieman pilke silmäkulmassa, mutta joillakin näköjään kokonainen halko siellä, kuten Hexalla.
Koira on sudelle sukua.
Plätty kirjoitti 14.01.2011 - 00:45
Heksalle, Kylläpä ainakin kärpästä kiinnostaa lukea kaikki samakasan jutut, eihän se muuten osaisi irvaillen meistä kirjoittaa. Mielenkiintoista on vain havaita, että kärpänen lukee vain sen yhteisen blogin kirjoituksia, johon ei kirjoiteta mitään pitkiä juttuja. Sitähän käytetään enimmäkseen vain tiedotusvälineenä ja siihen kirjoitellaan vain lyhyitä juttuja ja ne omat ovat sitten niitä varsinaisia kirjoituksia itsekullakin. Samakasahan on sellainen kokoava elin ja sekin on paljon kehittynyt ja muovautunut siitä alkuvaikeuksista.
Eiköhän tämä kärpänen itse mainosta eniten sitä yhteisöämme näillä kirjoituksillaan.
Sitä et voi kieltää, etteikö tänne ole tullut lukijoita runsaasti juuri sen kasan kautta.
Onhan tämä mukavaa luettavaa, sehän on todistettu, että ihmisiä kiinnostaa kaikki ala-arvoinen ja pahuus, ollaan niin kamalan uteliaita ja vahingoniloisia.
Osaan siis minäkin, letunpaistaja, ärsyttää jotain, kuten kommentoija Heksadesimaalia:D
Eiköhän tämä kärpänen itse mainosta eniten sitä yhteisöämme näillä kirjoituksillaan.
Sitä et voi kieltää, etteikö tänne ole tullut lukijoita runsaasti juuri sen kasan kautta.
Onhan tämä mukavaa luettavaa, sehän on todistettu, että ihmisiä kiinnostaa kaikki ala-arvoinen ja pahuus, ollaan niin kamalan uteliaita ja vahingoniloisia.
Osaan siis minäkin, letunpaistaja, ärsyttää jotain, kuten kommentoija Heksadesimaalia:D
http://noitakuvakuva.vuodatus.net/blog/2779539#comments
9. tammikuuta 2011
No voihan petkele!
Minä olen tänään poistanut jäätä parkkipaikalta petkeleellä pari tuntia. Kolasin myös tosi raskasta lunta pois pihalta ja parkkipaikalta. Vaikea päästä autolla ylös sieltä kun on niin liukasta, ja on plussakeli.
Minulla on nelivetoinen Audi Quattro joten ei ole ongelmaa mutta pojalla on auto jonka kanssa voi olla hankala päästä pois. Hänen pitää päästä aamuyöstä Turkuun sairaalaan jälkitarkastukseen, laiva lähtee puoli neljä aamulla. Siksi tein tuon työn just nyt. Hän ei voi tehdä tuollaista kun on vasta selkä leikattu.
Kolaan lumet ensin tielle, kun ei muualle mahdu, ja sen jälkeen lapioin ne ojan puolelle. Nyt on jo aika korkeat reunat, joten joudun kuskaamaan lumen aika pitkälle ennen kuin voin lapioida pois tieltä matalimmasta kohdasta.
Minulla on nelivetoinen Audi Quattro joten ei ole ongelmaa mutta pojalla on auto jonka kanssa voi olla hankala päästä pois. Hänen pitää päästä aamuyöstä Turkuun sairaalaan jälkitarkastukseen, laiva lähtee puoli neljä aamulla. Siksi tein tuon työn just nyt. Hän ei voi tehdä tuollaista kun on vasta selkä leikattu.
Kolaan lumet ensin tielle, kun ei muualle mahdu, ja sen jälkeen lapioin ne ojan puolelle. Nyt on jo aika korkeat reunat, joten joudun kuskaamaan lumen aika pitkälle ennen kuin voin lapioida pois tieltä matalimmasta kohdasta.
Tänään kävi hyvä tuuri. Kun olin saanut ne lumet sinne kylätielle, tuli naapuri traktorin kanssa ja työnsi pois eikä minun tarvinnutkaan. Säästyi ainakin tunti töitä.
Aamulla oli autotallin katolta romahtanut kaikki lumet - tielle tietenkin, autotalli on ihan tien vieressä. Puoli tietä oli tukossa. Ja taas sattui tuuria, auraustraktori tuli ennen kuin ehdin kolaamaan/lapioimaan!
Olisi se ollutkin kova työ kun lumi painaa tosi paljon.
Mutta kyllä se parin tunnin petkeleellä hakkaaminenkin käy työstä! Nyt tuntuu olkapäissä ja niskassa asti. Mutta onpa asfaltti nyt näkyvissä! Laitoin vähän tuhkaa siihen päälle.
18. joulukuuta 2010
Riisijauhelihahyrrät torttutaikinasta
Tänään olin leipomispäällä mutta en jaksanut tehdä taikinaa, joten tein riisijauhelihahyrriä valmiista torttutaikinalevyistä.
Jauhelihariisisekoitus:
Kaulin valmiin levyn puolitoista kertaa pitemmäksi kuin alkuperäinen. Kaulin myös vähän leveyttä siihen.
Sitten laitoin päälle tekemääni jauhelihariisisekoitusta ja rullasin. Laitoin sauma alaspäin jääkaappiin puoleksi tunniksi ja sitten leikkasin viisi kiekkoa/taikinalevy. Laitoin kiekot pullavuokiin, penslasin kananmunavesiseoksella ja sitten uuniin, 225 astetta, 10-15 minuuttia. Pidin ilman kiertoa päällä vajaat puolet ajasta.
Tein myös "nyyttejä" samoista torttutaikinalevyistä, rullasin vain toisin päin, niin että tuli pitkiä rullia, laitoin saumapuoli alaspäin jääkaappiin puoleksi tunniksi, sitten leikkasin nekin viiteen osaan. Niistä tuli siten pitkänomaisia pötkylöitä. Penslasin nekin kananmunavesiseoksella ja paistoin suurin piirtein saman ajan kuin noita hyrriäkin. Tuli hyviä!
Paistoin jauhelihaa ja sipulia.
Mausteita mielen mukaan, laitoin vähän pippuria, vähän aromisuolaa, vähän sitä sun tätä. Lisäsin myös valkosipulirouhetta. Jäähdytin.
Lisäsin keitettyä, kylmää riisiä jauhelihan joukkoon sekä raastettua juustoa. Sitten sekoitin siihen kaksi kananmunaa. Minulla oli 500 g jauhelihaa, joten jos on pienempi määrä riittää yksi muna, voi olla ettei tarvitse ollenkaan, koska juustokin pitää sitä kasassa.
Kaulin valmiin levyn puolitoista kertaa pitemmäksi kuin alkuperäinen. Kaulin myös vähän leveyttä siihen.
Sitten laitoin päälle tekemääni jauhelihariisisekoitusta ja rullasin. Laitoin sauma alaspäin jääkaappiin puoleksi tunniksi ja sitten leikkasin viisi kiekkoa/taikinalevy. Laitoin kiekot pullavuokiin, penslasin kananmunavesiseoksella ja sitten uuniin, 225 astetta, 10-15 minuuttia. Pidin ilman kiertoa päällä vajaat puolet ajasta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)