2. helmikuuta 2014

Tulihan sitä lunta meillekin!

Pimu kuulee jonkun koiran haukuntaa
Koko syksy ja talvi eiliseen saakka on oltu lähes ilman lunta, vain pari senttiä höttölunta on ollut maassa. Kylmää kyllä on ollut.

Eilen aamulla, kun lähdin Pimun kanssa aamulenkille, huomasin, että lunta oli tullut aika paljon yön aikana. Heräsin aamulla aikaisin traktorin ääneen, mutten kuvitellutkaan, että siellä oltiin aurauspuuhissa.

Ruusunmarjat ovat herkkua
Lapset juoksentelivat innoissaan lumessa. Olipa puiston reunaan kasattu parimetrinen lumikasakin lasten iloksi, traktori oli siellä kasaamassa lisää lunta.

Pimu innostui lumesta, niin kuin aina, ja juoksi edestakaisin, suu auki auraten lunta suuhunsa.

Hmmmm... makeita hajuja
Yhden yön lumisatoa
Tehtiinkin sitten mukavan pituinen lenkki, ei kuitenkaan lähdetty metsäpoluille tällä kertaa, koska siellä oli varmaan liikaa lunta.

Kukkulan kuningatar
Tänä aamuna mentiin kuitenkin metsään asti. Ja olihan siellä muutama koiran ulkoiluttaja jo ehtinyt tamppaamaan polun. Oli silti vähän hankalaa kulkea, kun sitä lunta oli jonkin verran, mutta olipahan tehokkaampaa kuntoilua!

Makeita hajuja takaisin tullessakin
Nyt kun on saatu lunta, se voisi pysyä pari viikkoa, ja sitten olisikin jo kevään vuoro - ja kesän!

Kävimme edellisenä sunnuntaina kävelyllä Humlan ulkoilumajalla. Se on talvisin hiihtolenkkien levähdyspaikka, ja siinä on kahvila. Ystävättäreni pitää kahvilaa siellä aina sään ollessa sopiva.

Ihan kuin kuuluisi haukkua jostakin...
Ennen asuin aivan valaistun hiihtoladun vieressä, tontiltamme pääsi latua pitkin Humlaan ja sieltä eri pituisille lenkeille. Lyhin lenkki on viisi kilometriä. Minä hiihdin sen useimmiten kaksi tai kolme kertaa, tai sitten tein pidemmän lenkin, josta tuli lähes 20 kilometriä, taitaa se latau olla nimeltään Holken.

Nyt ei ollut hiihtäjiä, kun ei siellä ollut luntakaan vielä silloin. Ehkä nyt sitten on.

Kyllä siellä vaan joku haukkuu
Kaarina tarjosi pullakahvit, ja Pimukin sai tulla kahvilaan sisälle, kunhan ei mennyt keittiöön. Siinä sitten turistiin ja aika kului mukavasti. Sitten kävelimme takaisin kotiin. Menin ensin autolla lähemmäksi majalle johtavaa autotietä, ja kävelin loppumatkan. Kotoa olisi tullut kävelymatkaa lähes kymmenen kilometriä.

Pitääpä tarkistaa tuleeko sieltä joku haukku
Kyllä siellä on joku! Täytyypä räyskyttää tiedoksi että minä määrään tällä polulla
Melkein takaisin kotona
Matkalla Humlan majalle edellisenä viikonloppuna
Vielä kilometri matkaa Humlan majalle
Tämä löytyi kun googlasin "Humlan maja".
Taitaa olla Kaarina  tuossa tiskin takana.
Tässä Porvoon kaupungin infoa Humlan majasta.

4 kommenttia:

  1. No niin viimeinkin saitte lunta ja ei nyt ihan vielä kesää odoteta kun on laskiaiset ja pääsiäisetkin välissä. Nättejä kuvia Pimusta, mukavaa lumilenkkelyä jatkossakin. Minäkin taivallan taas Moskiiton kanssa karjalan kunnailla ja kyllähän nuo pöheröpolut ihan lenkistä käy:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, on tuo lumi ihan kivaakin! Ei tule niin paljon hiekkaakaan sisälle. Ja mukavahan tuolla valoisammassa luonnossa on kulkea iki-ihanan Pimun kanssa.

      Ei mua haittais vaikka pääsiäinen olisi ihan kesäsäässä, laskiainen on kyllä hiukan eri juttu! :)

      Mukavaa jatkoa Moskiiton kanssa taivalluksiin!

      Poista

Kommentteja kiitos! Comments please! Oli pakko ottaa sanavahvistus käyttöön roskakommenttien vuoksi.