Ystäväni Kaarina luki jostain blogistani, että
pyöräni on edelleenkin Ahvenanmaalla. Hän soitti, ja sanoi että hänellä on
ylimääräinen pyörä, että voin lainata sitä.
No, hain sen tänään, kun en aikaisemmin tällä
viikolla jaksanut. Menin Pimun kanssa kävelemällä hakemaan sen.
Sitten laitoin Pimun kiinni pyörään ja menimme
kauppaan. Pimu pelkäsi hiukan sitä pyörää, mutta kaikki meni loistavasti, onhan
hän ennenkin ollut pyörän kanssa liikkeellä.
Jätin sitten Pimun kaupan eteen kiinni, en
kylläkään pyörään. Pimu alkoi nimittäin rimpuilemaan, ja muka yhtäkkiä pelkäsi sitä
pyörää enemmänkin. Kun se rimpuili siinä, pyörä kaatui, ja Pimu pelästyi entistä enemmän.
No, sain taluttimen irti pyörästä ja vein Pimun sitten kauemmaksi varjoon,
kiinnitin vastapäisen kirjastotalon syöksytorveen, kun se paikka oli varjossa. Varsinainen ”koiraparkki”
oli auringossa, enkä halunnut jättää Pimua siihen näin helteellä.
Kaikki meni hienosti, Pimu loikoili ihan
rauhassa, kun tulin kaupasta. Mutta sitten alkoivatkin ongelmat!
Pimu ei suostunutkaan lähtemään pyörällä, ei
antanut mennä lähellekään pyörää, ja kun yritin väkisin, se kiemurteli irti
valjaista ja lähti juoksemaan pakoon. Minä tietenkin hätäännyksissäni perässä,
ja sainkin sen kiinni, kun se jäi pieneen puistikkoon seisomaan ja nuuskimaan.
No, menimme takaisin, ja yritin taas
kiinnittää koiran pyörään. Nyt näin, että Pimu aivan selvästi yritti
kiemurrella irti valjaista ja onnistuikin siinä. Nyt sitten pakoon kaupan
taakse, metsikköön missä pultsarit majailevat. Siellä on
puistonpenkkejä, ja tämä porukka oleskelee siellä kesäisin.
Näin, että Pimu meni sen puliremmin luokse luottavaisesti häntä heiluen,
siellä oli neljä miestä ja kaksi naista. Minä huusin, että ottakaa pojat
se koira kiinni. Lähestyin Pimua, eikä se halunnut kiinni. Puliremmi
alkoi sitten metsästämään Pimua, ja se säikähti sitä niin, että tuli turvaan
minun luokseni. Ja niin minä sain Pimun taas valjaisiin. Pimu tiesi, että oli tehnyt
jotain luvatonta, kun painautui maahan ja niin kuin alistui siihen, että
joutui kiinni. En ole koskaan lyönyt sitä, joten sitä se tuskin pelkäsi.
Kun sitten lähdin takaisin kauppaa ja pyörää
kohti, Pimu yritti taas kiemurrella irti valjaista. Mutta olin jo varautunut
siihen, eikä se päässyt irti. No, en voinut lähteä sinne kaupalle, kun siitä
olisi tullut ongelmia, ja Pimu olisi ehkä karannut nyt kauemmaksikin. En uskaltanut riskeerata kolmatta kertaa.
Lähdin
siis toiseen suuntaan, kiersin kaupan, kiinnitin Pimun erääseen sähkötolppaan
siellä lähistöllä ja kävin hakemassa kassini ja lukitsin pyörän. Jätin sen
siihen.
Sitten lähdin kävellen takaisin kotiin Pimu kiltisti valjaissa!
Nyt se Kaarinan pyörä sitten on kaupan edessä.
Taidan hakea sen huomenna ilman Pimua. Ei taida meidän pyöräilyistä tulla
mitään, mutta onhan se lainapyörä hyvä kauppapyöränä.
Tuli kyllä hiukkasen hiki Pimunmetsästyksessä! Kävihän sekin kuntoilusta kun juoksin Pimun perässä.
Jouduin tänään juoksemaan Helsingissäkin. Lähdin aikaisemmalla bussilla kotiin, ja laskin ajan, jolloin pitää lähteä töistä, hiukan väärin. No, ehdin metrojunaan pari sekuntia ennen kuin ovet sulkeutuivat, juoksin kyllä täysillä alas metron rappuset ehtiäkseni. Mahtoi se olla näky!
Jos en olisi ehtinyt siihen, seuraavaan metrolähtöön olisi ollut aikaa viisi minuuttia, ja olisin myöhästynyt bussista. Olisin joutunut odottamaan puolitoista tuntia seuraavan bussin lähtöön, ei oikein huvittanut.
No, ei hätää, ehdin kyytiin ja sieltä meni pari minuuttia Kamppiin, mistä bussi lähti. Siihenkin ehdin juuri ja juuri, mutta ehdin kuitenkin! Jouduin hikipäässä juoksemaan kaikki metron portaat alas ja ylös. Yleensä juoksen vain alas! Taisi tulla henkilökohtainen ennätys metron portaiden alasjuoksussa!
Reitin vasemmasta alakulmasta näkee, että on juoksenneltu kauppakeskuksen ympäri! |
Voi herranjestas sentään....aikamoista touhua ollut sulla, hih :)
VastaaPoistaNiin, sattuu ja tapahtuu. :)
PoistaOnneksi kaikki meni hyvin, eikä tarvinnut alkaa ilmoittamaan kadonneesta koirasta. Olisihan se kauheaa!
Kiitos aamunauruista! Onneks mullei oo koiraa...
VastaaPoistaNauratti minullakin jälkeenpäin, muttei juuri sillä hetkellä! :D
PoistaOnneksi mulla on koira, kyllä elämä olisi jotenkin yksinäistä ilman Pimua, eikä tulisi lähdetyksi ulos seikkailuihin. Nyt kun siihen on tottunut, tuntuu ettei osaisi olla ilman.
Vaikka jotkut seikkailut voisivatkin jäädä tapahtumatta! :D
Mukavaa viikonloppua!
Sulla oli varmaan itku ja nauru sekä hengästyminen samalla kertaa. Missä Pimu on silloin kun olet töissä pitkän päivän, onko hyvää hoitotätiä ? En jaksaisi millään olla koiran "äitinä".
VastaaPoistaJoo, kyllä kaikki nuo tuntemukset meinasivat sekoittua sillä pahimmalla hetkellä. :)
PoistaKauheimmalta tuntui se, että olin unohtanut laittaa Pimun pannan takaisin kaulaanOtin sen pois kun käytin sitä suihkussa edellisenä päivänä. En halunnut laittaa pantaa märän turkin päälle, että sai kuivua rauhassa.
Pannassa on laatta jossa Pimun nimi, minun etunimi ja puhelinnumero. Nyt kun PImu olisi karannut ilman pantaa, ei löytäjä olisi tiennyt kenen koira.
On sillä kyllä siru niskanahassa, joten eläinlääkäri olisi kyllä skannannut nimen sieltä esiin jos sinne asti olisi päätynyt.
Ei meillä ole hoitotätiä eikä -setää, joskus naapuri käyttää sitä ulkona. Haluaisi enemmänkin, varsikin että hänen poikansa leikkisivät Pimun kanssa ja olisivat pihalla, mutta pojat ovat mielestäni vielä liian pieniä. Pimu saa leikkiä poikien kanssa iltaisin kun minä ja poikien isä ollaan paikalla. Onkin niillä hauskaa.
Pimu pärjää oikein hienosti yksin, vaikka päivät ovat turhan pitkiä. Naapuri ihmetteli, ettei koskaan kuule haukkua päivällä kun olen poissa. Toisessa naapurissa haukkuu iso koira jatkuvasti päivisin.