Isänpäivänä – isän muistolle

Ei perheessämme viljelty rakkauden sanoja

siihen aikaan ei ollut sellaisia tapoja

Teot kaiken rakkauden näytti

se meidän talon aina lämmöllä täytti

Isä oli hiljainen ja hiukan ujo

muttei häntä piinannut alakulo

Hän oli taiteilija, moniosaaja ja viisas mies

muissa olosuhteissa tullut kuuluisaksikin kenties

Isä tykkäsi eläimistä,  ei halunnut hiirtäkään tappaa

lapsenlapset kuuntelivat kiinnostuneina pappaa

hän kertoi hassuja kertomuksia lapsuudestaan

lapset innostuivat hänen ilkikurisuudestaan

Hän ei koskaan kurittanut meitä, oli liian kiltti

meillä sai rakkauden lämmössä elää jokainen piltti

Mitä hän ei osannut ei tarvinnutkaan osata

eläkkeellä keittokirjankin läpi halusi äidille kokata

Vaatteet meille ompeli, kelkat teki, historiaa luki

ruotsinkielenkin oppi, siinä siskoni oppikirjan tuki

Isä oli myös hoksaavainen keksijäpelle

rakensi pieniä vempeleitä vaikkapa autoilijalle

Tauluja maalasi,  mandoliinit rakensi, nuotit kirjoitti

elannon hankkimiseksi aikansa rakennuksilla vietti

Könninkellot rakensi ja hammasrattaatkin itse hioi

eihän muuten itse rakentaneensa sanoa voi

Musiikkia hän intohimoisesti soitti ja opetti

kunnes sairaus rakkaat harrastukset lopetti

Silti isä soitteli loppuun asti

kunnes koitti aika, sitten hän lähti

Taivaalla tuikkii kaksi tähteä vierekkäin

oletteko te siellä, isä ja äiti - kaulakkain?

Isänpäivän mietteitä 2011