Vihdoinkin se löytyi...

Nimittäin kuva talosta, jonka olen suunnitellut ja piirtänyt.

Kuvan on ottanut poikani Jan S.
Me asuimme vasemmalla puolella
olevassa asunnossa.

Tämä paritalo on Porvoossa, Emäsalossa. Se on aika suuri, reilut 550 neliötä kaiken kaikkiaan. Tässä uudempi juttu.

Suunnittelin tämän suurimmaksi osaksi itse, kuten erään toisen, pienemmän paritalon Porvoon Uddaksessa ja myös pari yksittäistä taloa, Kemissä ja Porvoossa. Olen myös suunnitellut erään toimistorakennuksen joka on Porvoossa eräällä teollisuusalueella. 

Silloin minulla ja ex-aviomiehellä oli rakennusyritys ja suunnittelin taloja ja sisustuksia rakennusprojekteihimme. Toteutin niitä myös, esim. väliseinien tekoa, seinänlevytyksiä, kittauksia, maalaamisia ja tapetointeja. Monissa taloissa on kipsilevyseinät ja väliseinän teko on aika helppoa. Paneloin myös sisäkatot ja tein myös esim. puolipaneeleja keittiöihin yms., hioin parkettilattiat ja lakkasin ne.

Oi niitä aikoja! Silloin tuli tehdyksi monenlaista hommaa, eikä jaksamisessakaan ollut vikaa!

Tähän Emäsalon taloon kaadettiin puut Pohjois-Pohjanmaalta, Iin Olhavassa. Ne olivat ylispuita, osittain exän serkun mailta, osittain valtion mailta.

Ja koska olin suunnitellut talon, halusin myös kaataa ainakin yhden puun sitä varten, ja kaadoinkin. Moottorisaha tuntui raskaalta, mutta onnistuin kuitenkin. Apulaisia oli tietenkin, ettei puu kaadu väärään suuntaan. Ylispuut olivat tosi komeita, paksuja ja suoria mäntyjä.

Exän serkku, maanviljelijä/rakentaja, sitten kuori nämä puut ja kasasi myös rungon omilla maillaan, tietenkin me olimme siinä apuna. Hirsien loveaminen ja salvoksien tekeminen on oikeastaan aika tarkkaa puuhaa, että talosta saa tiiviin. Hirret numeroitiin ja kuljetettiin sitten Emäsaloon uudelleen kasattavaksi.

Kuljetuksessa tapahtuikin aikamoinen haaveri, joka päättyi kuitenkin onnellisesti.

Kun tukkikuorma oli kääntymässä kapealle soratielle, sille tielle joka johti rakennuspaikalle, peräkärry kaatui. Tie oli vain hiukan parempi kuin joku tukkiautotie. Tukit vyöryivät erästä pikkutaloa kohti, joka oli siinä risteyksessä. Yksikään tukki ei osunut taloon, mutta muutama vieri aivan talon seinustalle. Olin itse auton takana omalla autollani, ja näin, kun peräkärry alkoi kaatumaan. Se oikaisi liikaa, ja meni ojan puolelle enkä pystynyt tekemään mitään. 

Onni onnettomuudessa oli, ettei ketään ollut sillä puolella taloa. Kahdeksankymppinen mummo, joka asui talossa, syöksyi kauhuissaan ulos, kun näki tukkikuorman vyöryvän kohti taloa. Onneksi ovi oli toisella puolella taloa.

Hän oli todella kauhuissaan. Osasin ruotsia, onneksi, ja pystyin rauhoittamaan hänet. Hän ei osannut suomea ollenkaan. Emäsalossa oli vielä siihen aikaan paljonkin asukkaita, jotka eivät osanneet suomea, eritoten vanhoja ihmisiä.

Lähistöllä töitä tehnyt tuttava tuli kaivinkonellaan apuun kääntämään peräkärryn takaisin pyörilleen ja hirret lastattiin uudelleen kyytiin. Kyllä siinä aikaa vierähti.

Siinä rytäkässä vahingoittui talon pensasaita, muttei sekään pahoin. Se palautui jo seuraavana vuonna. Me tietenkin tarjottiin korvausta siitä pensasaidasta ja harmista, mutta mummo ei millään halunnut ottaa rahaa vastaan. Jätimme kuitenkin hänelle rahaa, että hän voi ostaa uusia pensasaitataimia, jos ne eivät palautuisikaan. Kävin tädin luona myöhemminkin kylässä kahvilla muutaman kerran, ja joskus pysähdyin rupattelemaan hänen kanssaan, kun tulin töistä kotiin. Oikein mukava mummeli.

Asuimme talossa kaksi vuotta, toisella puolella asui liikekumppanimme amerikkalaisine vaimoineen.

Talo myytiin myöhemmin Venäjän Federaatiolle, sen kaupalliselle edustustolle.

Paritalon puolikkaana ollessaan sen oleskelutila oli kai jotain reilut 60 neliötä, ja takka seinän vieressä. Siinä oli mukava istuskella takkatulen loisteessa syksyn sateilla ja talven kylmillä. Siitä tulikin suosittu oleskelupaikka. Telkkari oli takan vieressä olevalla tasolla.

Paritalon puolikkaassa oli ylhäällä kolme makuuhuonetta ja iso kylpyhuone. Yhdestä makuuhuoneesta oli tarkoitus tehdä pukeutumis/vaatehuone. Ylhäältä näki alas olohuoneeseen, aukko noin 20 neliötä. Huoneen korkeus kuutisen metriä. Olohuoneessa oli avoin portaikko, josta pääsi ylös aulaan. Aulaan mahtui täysikokoinen biljardipöytä, ja sellainen meillä olikin. Siellä oli mukava pelata biljardia ja kun järjestettiin juhlia, siellä oli aina pelaajia. Alhaalla oli kaksi makuuhuonetta ja makuuhuoneiden välissä iso kylppäri. Keittiön yhteydessä oli kylppäri ja sauna. Keittiössä oli avoin näköyhteys ruokailutilaan ja oleskelutilaan. Välissä oli tarjoilutiski. Talon puolikkaat olivat identtisiä.

Talo oli suunniteltu niin, että siitä saattoi helposti tehdä edustustilan. Asuntojen väliseinän saattoi purkaa, lattia oli yhtenäinen, leveää, lakattua lankkua. Takkakin oli tehty niin, että väliseinän purkamisen jälkeen oli yksi iso takka, jossa saattoi pitää tulta kahdella puolella. Takka oli silloin keskellä noin 130-neliöistä oleskelutilaa. Venäjän Federaatio purkikin sitten sen väliseinän ja otti talon edustuskäyttöön.

Sinne tulikin suuret edustustilat, ja useampikin vieras saattoi yöpyä; kuusi makuuhuonetta ja kaksi isoa kylppäriä ylhäällä, neljä makuuhuonetta alhaalla. Kaksi vielä isompaa kylppäriä oli alhaalla, noin kymmenen neliötä. Lisäksi kylppäri ja sauna molemmilla puolilla. Kylppärissä, missä oli sauna vieressä, oli iso, kahden hengen poreallas, kummassakin asunnossa. Suosittu paikka se poreallaskin!

Yksi alakerran makuuhuoneista oli sisustettu kirjasto/tupakkahuoneeksi englantilaisilla huonekaluilla, nahkapäällysteinen, mahonkinen kirjoituspöytä, siihen sopiva nahkainen, muhkea kirjoituspöydän tuoli, mahonkinen lasivitriini sekä kaksi aitoa chesterfield-nojatuolia. Verhot siihen huoneeseen ostin Lontoosta siellä käydessäni, nekin tummat ja paksut, sopivat "herrojen" sikarihuoneeseen.

Eli kylppäreitä oli kaiken kaikkiaan kuusi kappaletta, kahdessa poreallas, ja lisäksi kaksi saunaa, yksi  naisille ja yksi miehille.

Seinät olivat valkoista marmoria, lattiat samoin. Keittiössä oli musta graniittinen työtaso, jossa välkähteli pieniä spektroliittipaloja sateenkaaren väreissä. Keittiön kaapistot olivat maalarinvalkoista, joiden urissa oli harmaansininen raita.

Tapetit tilattiin Englannista K-Raudan kautta, myös niihin sopivat makuuhuoneiden kankaat sängynpäällisiin, tyynyliinoihin yms. Tilattiin myös helmalakanoita yms. joissa toistui samoja kuvioita kuin tapetissa, jotkut kankaat olivat täsmälleen samoilla kuvioilla kuin tapetitkin. Huoneiden värit olivat vaaleaa, hillittyä sinistä, roosaa ja beigevalkoista, jokaisessa yksi väriteema. Yläaulan tapetti oli ylhäällä hillittykukallista, kellertävää ja vihertävää, alaosa samoja sävyjä olevaa ohutta raitaa, välissä leveä boordi erottamassa eri tapetteja. Biljardipöydän yläpuolella oli tietenkin kolmiosainen biljardivalaisin jossa kolme vihreää kuuppaa ja messinkiset metalliosat. Kuupat olivat sisäpuolelta valkoista lasia.

Oli se upea talo, täytyy sanoa, vaikka itse sen suunnittelinkin! Mutta se tehtiinkin myytäväksi ja sisustettiin sitä silmällä pitäen. 

Olen aina tykännyt sisustamisesta ja värien kanssa leikkimisestä. Tykkäsin siitä työstä tosi paljon. Kun olin tyylihuonekaluliikkeen myymälänhoitajana, kävin asiakkaiden luona suunnittelemassa sisustuksia. Samoin, kun teimme korjauksia isoihin taloihin, olin osallisena sisustuksen suunnittelussa, joskaan en aina.

Esim. Villa Hellbergin sisustuksen suunnitteli eräs kohtalaisen kuuluisa sisustusarkkitehti, Ehrnrootin sukua, mutta sain olla mukana siinä hommassa, hänen apunaan. Siihen taloon tuli Laura Ashleyta. Hellberg oli muistaakseni silloin von Rettigin omistuksessa. Siinä oli rallipiireissä olevia omistajia tai osakkuuksia, en oikein tiedä. Tapasin kuitenkin esim. Juha Kankkusen siellä monta kertaa. Hän oli silloin ujohko ja konstailematon mies.

Haikon Kartanon yökerhokin me remontoitiin ja sisustettiin. Satu Tiivola oli todella mukava ihminen, aina niin ystävällinen ja avoin, kun kävin siellä mittailemassa. Hän piti tekemästämme suunnitelmasta tosi paljon, ja se toteutettiinkin yökerhossa, jonka nimeksi tuli muistaakseni Albert E tai sitten koko sukunimellä Edelfelt. En muista tarkkaan. Tätä en suunnitellut itse, vaan olin mukana ideoimassa, exäni suunnitteli sen suurimmaksi osaksi.

Avajaisten cocktail-tilaisuudessa oli kyllä aikamoisen amerikkalaista meininkiä, siellä seisottiin viimeisen päälle pukeutuneena lasi kädessä ja kuljettiin seurueesta toiseen smalltalkia harrastaen. Tuollaisessa mingel-tilaisuudessa en ollut aikaisemmin ollutkaan. Oli ihan ok tavallaan, mutta minun mielestäni aika jäykkää ja jotenkin keinotekoisen iloista meininkiä. No, kyllähän jotkut julkkikset sitten päihtyivätkin aikalailla, ja käytös oli sen mukaista. Nämä olivat oikein julkkisbileet. 

Jännä että yksi kuva saa aikaan tällaisen nostalgiapläjäyksen, ja mieleen muistuu jo unohtuneita asioita!

Laitan lisää kuvia, kunhan löydän niitä ja jos muistan.

Porvoossa, Puimatiellä oleva,
 piirtämäni talo. Pieni rinnetalo, joka oli
 ensimmäinen rakentamamme koti
Suomessa. Muutimme Ruotsista ja
 aloimme rakentamaan tätä.

Tuo yllä oleva kuva Emäsalon talosta on otettu joku vuosi sen jälkeen, kun talo myytiin. Siinä on tällä hetkellä tosi suuri terassi edessä, ja kapeampi ympäri talon, aivan kuin suunnittelinkin. Siinä on merenrantaakin pikkupätkä, tontti on hehtaarin kokoinen.

Tässä ihka ensimmäinen
piirtämäni talo Kemissä.

Tämä on piirtämäni paritalo
Porvoon Uddaksessa. Istutukset
ovat niin reheviä, ettei taloa näy
paljon ollenkaan.

Tässä piirtämäni toimistorakennus
Porvoossa. Meidän toimisto oli
tässä tien puoleisessa päädyssä,
kolme vuokralaista toisessa
päässä.

Kuvat on napattu Google mapsista, lukuunottamatta ylimmäistä kuvaa.