Renkku rantteella - ja koira-asiaa, kuinkas muuten?

Tässä minun suloisuudet.
Pimu vasemmalla ja mamma Nalle oikealla.

Nyt kun teen vain osapäivätyötä (vasten tahtoani) on enemmän aikaa kotihommiin, mikä on ihan hyvä puoli tässä muuten ikävässä asiassa.

Minulla on vapaata neljä päivää viikossa, mikä tuntuu ruhtinaalliselta, muttei silloin kun on palkkapäivä.

En minä tästä mitään talousongelmien narinablogia aikonut tehdä, vaan aioin kertoa mitä olen tehnyt pitkän viikonlopun aikana.

Poika on hankkinut aika paljon puutavaraa polttopuuksi, eli rakennustyömaalta naulatonta lautaa ja lankkua, jätepuuta. Minä olen ottanut asiakseni järjestää ne polttopuuksi, eli sahata klapeiksi.

Uudella Makitalla se onkin tosi mukavaa puuhaa. Kuitenkin tämä alkoi ottamaan selän päälle, kun minulla ovat nämä puut olleet ladottuna eurolavan päälle, ja siitä olen sitten vain sahannut läpi,  joutunut kyykkimään eikä vanha selkä kestäkään!

Tuntuu hassulta, ettei kroppa enää olekaan samassa kunnossa kuin parikymmentä vuotta sitten. Voi että se on turhauttavaa!

Kun selkä alkoi olla jo niin kipeä, että piti kävellä ihan vinossa, kuin laitamyötäisessä, päätin että puusouvini ei jää kesken, vaan teen asialle jotain.

Eli rakensin itselleni renkun. No, renkku on sahapukki, jos joku ei sitä tiedä! Renkuksi kutsutaan joskus myös puunkatotelinettä, ja joskus joku siltakin voi olla renkkusilta.

Nyt on sitten hyvä olla rantteella sahaamassa puita hyvän renkun avulla! Rante? No, se on sellainen paikka missä sahataan puita, yleensä puuliiterin edustalla, tai jopa sisällä.

Sainpa yhden kasan sahatuksi pihalta. Seuraavaksi siirrän renkun toiseen paikkaan, talon taakse, missä on toinen kasa tavaraa. Tämä kasa onkin talon yläkerrasta purettua paneelia ja vähän hirttäkin. Nekin vaan polttopuuksi, mitään ei tuhlata!

Miten koirat kuuluvat sitten tähän juttuun? No siten, että ne ovat niin ihania, ne kuuluvat kaikkialle missä minä olen!  Minun rakkaat ja uskolliset seuralaiseni!