Pienen Saippuapalan tarina

Tämän sadun kirjoitin kun olin yksitoista tai kaksitoista, ekalla tai tokalla keskikoulussa - ainekirjoitustunnilla. Jouduin lukemaan sen luokan edessä. En muista kaikkea aivan sanatarkasti mutta olen täydentänyt sitä sitten parhaani mukaan.

Pienen Saippuapalan tarina

Pienen pienessä punaisessa mökissä metsän reunassa asui pieni nainen. Hän oli iloisen näköinen, punaposkinen muori. Hänellä ei ollut juuri ollenkaan ryppyjä ja hänen ihonsa oli vieläkin terveen ja virkeän näköinen. Johtuneeko saippuasta jota hän käytti? Hän pesi itsensä joka päivä saippualla - kesällä kaivolla josta hän nosti veden ja talvella saunan lämmössä. Joskus hän pulahti kaivon vierellä olevaan puroon huuhtomaan saippuan pois.

Hän piti erittäin paljon saippuasta jonka hän aina keitti itse. Hänen mielestään kaupasta saatavat saippuat eivät ole hyviä ja niissä on liikaa vaarallisia aineita eivätkä ne tuoksukaan niin hyvälle kuin oma saippua. Ja ne kuivaavat ihonkin aivan korpuksi. Olihan hän kokeillut niitä. Siksipä hän keittikin saippuansa aina itse, oli ainakin varmaa millä pesi itsensä ja puhdasta tuli.

Eräänä päivänä hän taas keitti saippuaa. Hän oli lisännyt siihen rasvaa ja lipeää ja kaikenlaisia hyvänhajuisia kukkia ja yrttejä joita hän oli kerännyt metsästä. Nykyään oli kyllä hieman vaikeaa käydä keräämässä hajusteita saippuaan kun jalat olivat jo hieman huonossa kunnossa. Aina oli kompastumassa juurakoihin ja mättäisiin, toista se oli ennen kun jalka nousi ketterästi.

Tällä kertaa muori aikoikin tehdä suuren annoksen koska saippuan tekeminen oli nykyään aika työlästä. Eihän hän nuoremmaksi tästä muutu. Hän aikoi myös lähettää saippuaa joululahjaksi lapsilleen ja lapsenlapsilleen kaupunkiin.

Kun saippuakeitos oli valmis, muori kaatoi saippuan muotteihin jotka hän oli rakentanut laudoista ja tiivistänyt kunnolla. Hän peitti ne vanhoilla pellavapyyhkeillä jotka hän itse oli kutonut myötäjäisikseen ties kuinka monta vuotta sitten.

Muorin mies oli kuollut muutama vuosi aikaisemmin metsätöitä tehdessään. Olisipa ollut mukava kun mies olisi ollut auttamassa tässä asiassa. Mutta niin se elämä kulkee. Ei kai muorillakaan enää ole monta vuotta jäljellä kunnes hän pääsee rakkaan ukkorahjuksensa luo. Sitä aikaa hän odotti vaikka ei nykyisessä elämässä mitään vikaa ollutkaan, jalkavaivoista huolimatta.

Lapset ja lapsenlapset kävivät säännöllisesti tervehtimässä ja ottivat muutenkin yhteyttä. Mutta olisihan se kiva tavata oma ukkonsakin taas pitkästä aikaa. Hän oli aina niin kiltti ja auttavainen. Ja muori itse oli iloluontoinen ja kärkäs puhumaan.

Muori laittoi saippuamuotit vintille hyvin tuulettuvaan paikkaan jähmettymään. Kun tämä saippua olisi valmista parin päivän kuluttua, muori haki saippualaatikot leikatakseen saippuan sopiviksi paloiksi. Oli ihanaa taas saada uutta, hyväntuoksuista saippuaa. Edellinen annos olikin jo aivan loppumaisillaan.

Mutta kuinkas kävikään kun hän pihalla kaivonkannella, puron vierellä, leikkasi saippuaa! Pieni Saippuapala lipsahti kaivon kannelle ja siitä puroon ja lipui virran mukana pois! Muori yritti saada saippuapalaa kiinni mutta eihän hän onnistunut kipeillä jaloillaan, joten saippuapala hävisi pian näkyvistä iloisesti vedessä keikahdellen.

Mutta saippuapalahan sulaa vedessä ja häviää! Miten kävikään näin?

Iloinen Pieni Saippuapala jatkoi keikkumistaan ja eteni purossa aikamoista vauhtia. Tuossa meni ohi iso, katkennut puun oksa, tuossa vaahteran ja koivun lehtiä, tuossa oli iso kasa kuivuneita kaislanvarsia jonka päällä keikahteli lintu. Olisikohan se västäräkki?

Saippuapala jatkoi hurjaa vauhtia ohi kaikenlaisten lehtien ja oksien, ohi kivien ja hiekkaisten rantojen. Aiii….. nyt osui kiveen - mutta taas matka jatkui!

Mitenkähän minä tästä selviän sulamatta, ajatteli Pieni Saippuapala. Olisin niin mielelläni jäänyt muorin luo. Hän on niin kiltti ja helläkätinen. Toivottavasti muori ei ikävöi minua liikaa.

Saippuapala jatkoi kieppumistaan puron vedessä kohti kaukaista isoa jokea, joka jatkui aina suurelle merelle asti.

Vastaan tuli vene jossa mies oli kalassa. Hän näki hauen hyppäävän aivan vieressään - huiiiih! Se tarttui miehen uistimeen! Onneksi hauki ei saanut minua suupalakseen, ajatteli Pieni Saippuapala säikähtäneenä ja keikkui yhä kiihtyvällä vauhdilla eteenpäin purossa.

Mihinkähän tämä päätyy! Minähän sulan kohta tänne ja häviän kokonaan!

Mikähän tuolla on - välillä näkyy ja välillä menee veden alle? Jotain kellertävän vihreää väriäkin siinä on ja punainen kärki. Oiiih… ei kai vain mitään vaarallista! Pieni Saippuapala yrittää kääntää suuntaa, ettei osuisi mokoman kummallisen otuksen kohdalle mutta eihän se onnistu! Hän on aivan liian liukas ja kevyt.

Nyt se lähestyy, punainen kärki vain pomppii ylös alas, ylös alas. Sitten kolahtaa hänen vasemmalla puolellaan! Aiiiii,  huiiihhh, miten se nyt tuolla tavalla!

Anteeksi, sanoo möreä-ääninen, kellertävänvihreä punakärkinen olio. En nähnyt sinua kun olet niin pikkuinen. Ja nyt on puun oksakin meidän välissä ja me olemme molemmat juuttuneet siihen kiinni!

Ja matka jatkuu, sekä Pieni Saippuapala että möreä-ääninen olio ovat samassa keikkuvassa puun oksassa kiinni ja vauhti vain kiihtyy.

Pieni Saippuapala katselee hiukan varkain, ihan vain sivusilmällä, tuota kummallista oliota joka oli kohtelias ja pyysi anteeksi törmäystä. Vaikka taisi olla niin, että Pieni Saippuapala itse törmäsi tähän olioon koska hänellä oli suurempi vauhti. Eihän oliolla ollut mitään mahdollisuuksia väistää takaa tulevaa Pientä Saippuapalaa jota ei edes nähnyt!

Mikähän tuo olio oikein on miehiään? Saippuapala pomppi ja kääntyili ja keikkui mutta ei irronnut oksasta, ei myöskään tuo kummallinen, kohtelias olio.

Sitten olio kääntyikin Pientä Saippuapalaa kohti ja esittäytyi. Hei, olen Teppo Tiskiaine. Jouduin tähän puroon kun isäntäni kalastaja oli käynyt kaupassa ja oli menossa puroa ylittävän sillan yli kotiinsa. Kauppakassi oli liian täynnä ja minä sieltä jotenkin lipsahdin puroon eikä isäntä saanut minua enää kiinni. Tässä sitä sitten ollaan. Kuka sinä olet?

Minä olen Pieni Saippuapala, sanoi Pieni Saippuapala ujosti, ja muori joka minut leikkasi isosta saippuatangosta, lipsautti minut vahingossa puroon, jonka varrella hän leikkasi saippuapaloja. Hänellä on huonot jalat eikä hän jaksanut juosta niin lujaa kuin olisi tarvinnut saadakseen minut kiinni. Hän kyllä yritti. Joten tässä sitä sitten pyöritään kohti tuntematonta.

Jotenkin tuntuu turvallisemmalta nyt kun olet tässä minun vieressäni, herra Teppo Tiskiaine, sanoi Pieni Saippuapala ujona. Toivottavasti haluat jatkaa matkaa minun kanssani, jos vaikkapa onnistuisimme pääsemään rannalle täältä vedestä.

Mielelläni matkustan kanssasi, onhan kivaa saada juttuseuraa, sano Teppo Tiskiaine ja tuprautti pari kuplaa punaisesta kärjestään.

Nyt tuntuu kyllä kummalliselta, sanoi Pieni Saippuapala. Vauhti kiihtyy ihan kamalasti - mitä on tapahtumassa? Iiiiiikkkkk! Nyt minä putoan, pidä kiinni oksasta Teppo! Älä jätä minua! Älä päästä irti! Aiiii! Iiiikkkkk!

Uhhuhhh… mitä tapahtui! Teppo! Missä sinä olet! Pieni Saippuapala oli edelleenkin kiinni puun oksassa. Mutta missä Teppo oli! Oiiii! Tuntuu turvattomalta ilman isoa Teppoa! Teppooooo! Huhuuuuu! Missä olet? Ihme kun näin äkkiä tuo tuntematon turilas tuntui niin turvalliselta.

Sitten kuului pieniä plupsahduksia ja Pieni Saippuapala näki kaksi kuplaa jotka nousivat ilmaan veden pinnasta leijuen tiehensä. Ja jotain punaistakin siellä näkyi! Oi! Se on Teppo! Hän oli ollut upoksissa jonkin aikaa mutta nousi taas pintaan! Ihanaa, se on Teppo! Voitko hyvin Teppo?

Voin aivan hyvin, kiitos kysymästä, kuului möreä ääni yskähdellen. Olipas se kova keikaus! Upposin vähäksi aikaa! Mutta onneksi pysyimme yhdessä! Taisimme joutua pieneen putoukseen kun oli sellainen pudotus. Mutta nyt on kaikki rauhallista taas.

Molemmat keikkuivat purossa hiljalleen eteenpäin, edelleen kiinni samassa oksassa. Vauhti oli hiljentynyt huomattavasti. Varmaan vauhti oli kiihtynyt aikaisemmin niin paljon sen putouksen vuoksi.

Pienellä Saippuapalalla alkoi väsyttää ja silmät lupsahtelivat kiinni mutta hän ei oikein uskaltanut nukahtaa. Teppo Tiskiaine huomasi tämän, ja sanoi että nuku rauhassa, että jaksat, minä huolehdin, ettei sinulle tapahdu mitään pahaa. Herätän sinut heti jos tapahtuu jotain erikoista.

Ja niin Pieni Saippuapala nukahti autuaasti, keikuskellen purossa uuden ystävänsä Tepon kanssa. Oli kuin olikin turvallinen olo vaikka oltiin menossa kohti tuntematonta.

Pieni Saippuapala nukkui, nukkui ja nukkui. Olihan matka ollut pitkä ja rasittava.

Yhtäkkiä hän heräsi eikä tiennyt missä oli. Mitä oli tapahtunut? Oli niin hiljaista, ei solissut eikä porissut missään niin kuin aikaisemmin. Missä minä olen?

Pieni Saippuapala avasi silmänsä ja huudahti hämmästyksestä. Teppo! Missä me olemme, en näe rantaa missään?

Kyllä ranta tuolla on, et vain näe kun olet pieni. Kurkota vähän! Olemme tulleen isolle, leveälle joelle, puro laski tänne. Nyt olemme hiljaa matkalla eteenpäin. Tämä on kivaa kyytiä, rauhallista menoa.

Pieni saippuapala kurkotti ylöspäin minkä pystyi, oikein pompahteli yrittäen ponnahtaa pinnasta hieman nähdäkseen paremmin, katsoi ympärilleen. Totta tosiaan! Hän näki molemmilla puolillaan puiden ja rantojen hitaasti soljuvan taaksepäin! Ja virta oli rauhallinen. Ei ihme että hän oli nukkunut niin hyvin. Olivatkin hyvät unet! Ja sitten Pieni Saippuapala haukotteli oikein leveästi ja alkoi pirteästi katsella ympärilleen.

Teppo hyräili hänen vieressään jotakin laulua matalalla äänellään, hän ei kuullut kunnolla, mutta se tuntui mukavalta ja turvalliselta.

Mutta mitä tuolla näkyy, jokin pompahtelee hiljaa tuolla kaukana edessä, jokin punainen, hieman pienempi kuin Teppo. Mikähän se mahtaa olla? No, kohta sen tiedämme, sanoi Teppo, me saavutamme sitä. Sitten kului jonkin aikaa ja he saavuttivat tuota punaista oliota, ei se kyllä kovin pelottavalta näyttänyt. Mutta ei sitä koskaan tiedä!

No nyt kolahtaa! Oi voi, ei kai vaan kolahda kunnolla! Hankala väistää! Ja nyt osui! Ei onneksi tuntunut missään, puun oksa vain vähän keinahti ja punainen olio oli kiinni samassa oksassa kuin he!

Pieni saippuapala vilkuili vaivihkaa uutta oliota joka oli nyt hänen oikealla puolellaan oksassa kiinni. Se keinui ja kiepahteli hiljaa vedessä. Onkohan se edes elossa, ihmetteli Pieni Saippuapala mielessään.

Sitten Teppo Tiskiaine sanoi. Hei, minä olen Teppo Tiskiaine ja tämä minun pikkuinen kaverini on Pieni Saippuapala. Kukahan sinä olet?

Tämä punainen olio kiepahteli vedessä ja kääntyi sitten kohti Teppoa ja sanoi. Minä olen Sanni Shampoo. Miten te olette joutuneet tänne? Teppo kertoi ja Pieni Saippuapala myötäili ujosti. Tämä punainen olio oli aika kaunis hänen mielestään. Ja ilmeisesti Teponkin mielestä koska hän koko ajan yritti kääntyä Sannia kohti.

Miten sinä jouduit tänne, piipitti Pieni Saippuapala ujosti.

Minun emäntäni, nuori tyttö, oli tuolla joen rannalla ottamassa aurinkoa ja hän aikoi peseytyä sen jälkeen joessa. Hän kahlasi syvemmälle jokeen ja alkoi pestä hiuksiaan. Minä jotenkin liukastuin hänen käsistään ja päädyin kellumaan jokeen. Emäntäni yritti kyllä uida minut kiinni mutta kelluin liian nopeasti poispäin ja joki on vuolas ja leveä, joten hänen täytyi jättää yritykset saada minut kiinni. Tässä sitä nyt ollaan.

Olipa kiva kun tartuin teidän oksaanne, sanoi Sanni Shampoo hetken kuluttua. Mukava tehdä matkaa yhdessä, vaikutatte molemmat kilteiltä.

Kiitos, sanoi Teppo, me olemmekin kilttejä. Tämä Pieni Saippuapala tässä on ollut tosi väsynyt mutta hän nukkui jonkin aikaa joten hänkin on piristynyt jo. Meidän pitää huolehtia hänestä kuin olisimme hänen isänsä ja äitinsä. Eikö niin Sanni?

Joo, mielelläni olen äitinä tuolle pikkuiselle. Hän vaikuttaa kiltiltä lapselta.

Mihinkähän me vielä päädymme? Kysyi Sanni.

Me varmaan joudumme meren rantaan vielä tämän päivän aikana, joki levenee koko ajan.

Puun oksa jatkoi matkaansa vieraat mukanaan. Pieni Saippuapala, Teppo Tiskiaine ja Sanni Shampoo pysyivät nyt helposti mukana koska virta ei ollut mitenkään kova, mutta voimaa siinä oli. Rauhallisesti he jatkoivat matkaa ja keskustelivat kaikenlaisista asioista.

Pienellä Saippuapalalla huoletti että hän liukenee kokonaan veteen ja häviää. Teppo oli myös vähän huolissaan siitä mutta ei paljastanut sitä pikku ystävälleen. Hän toivoi että he ehtisivät meren rantaan ennen kuin mitään sellaista tapahtuisi.

Sanni Shampoo ja Teppo Tiskiaine juttelivat nyt vilkkaasti, katsoivat vain välillä hieman huolissaan pikkuista ystäväänsä.

Näytti siltä että Teppo olisi hieman ihastunut kauniiseen Sanniin. Eikä Sannillakaan näkynyt olevan mitään Teppoa vastaan. Olisikohan siinä tuleva nuoripari? Näytti hieman siltä. Mutta miten Pienen Saippuapalan kävisi? Siitä kaikki olivat hieman huolissaan.

Nyt tuolla tapahtuu jotain! Mitähän se on? Kuuluu kummaa kohahtelua. Voi, minua pelottaa, sanoi Pieni Saippuapala. Nuorella on hyvät ja tarkat korvat, Pieni Saippuapala kuuli kaiken ennen kuin muut.

Älä pelkää, me suojelemme sinua, sanoivat Teppo ja Sanni yhteen ääneen. Ja niin Pieni Saippuapala rauhoittui jälleen.

Nyt he näkivät sen! He olivat tulossa meren rantaan! Vettä silmänkantamattomiin! Pitkälti hiekkarantaa oikealla puolella - ja pieni mökki! Voi kun osuisimme tuonne rannalle!

Ja aivan oikein, tuuli puhalsi juuri niin että se työnsi puun oksan ja siinä kiinni olevat olennot rantaan, aivan pienen mökin laiturin viereen. Puun oksa kalahti laituria vasten ja siinä he olivat! He eivät liikkuneet eteen eivätkä taaksepäin. Onpa ihanaa vihdoinkin saada levätä, huudahti Pieni Saippuapala aivan voipuneena. Eikä hän ollut vielä edes sulanut!

Yhtäkkiä olivat Teppo ja Sanni aivan vierekkäin, ja Pienestä Saippuapalasta näytti siltä että he olisivat halanneet - ja pussanneetkin! Pientä Saippuapalaa aivan ujostutti katsoa heitä.

Yhtäkkiä kuului pientä töminää. Sieltähän tulee kaksi ihmistä, mummo ja vaari, kohti laituria kalaverkot käsissään. Nyt he astuivat laiturille ja vanha laituri hieman notkahti heidän painostaan. Vaari astui laiturin toisella puolella olevaan veneeseen verkkopinonsa kanssa ja mummo irrotti köyden astuen hänkin veneeseen.

Sitten mummo alkoi soutaa kohti merta ja vaari alkoi laskea verkkoja. Siellä he soutivat ja huopasivat aikansa. Vesi vain kimalteli verkoissa. Sillä aikaa Pieni Saippuapala, Teppo Tiskiaine ja Sanni Shampoo lepäsivät laiturin vieressä. He olivat aivan väsyneitä eivätkä jaksaneet edes puhua.

Nyt mummo ja vaari tulevat takaisin, huudahti Pieni Saippuapala. He olivat saaneet verkot veteen ja näyttivät tyytyväisiltä. Verkot he kävisivät kokemassa huomenna. Jospa sieltä tulisi kalaa niin että saisi ruuaksi ja vielä torillekin myytäväksi, kuuluivat he jutustelevan keskenään.

Sitten kuuluu yhtäkkiä: Mutta herranen aika! Mitä täällä on? Hei vaari, tules nyt katsomaan, sanoo mummo, ja osoittaa äsken saapuneita olentoja! Täällä on melkein täysi tiskiainepullo ja shampoopullo sekä vielä Pieni Saippuapala! Mikä onni! Näitä me juuri tarvitsemmekin! Nyt ei tarvitse mennä kauppaan pitkään aikaan, varsinkaan jos vielä tulee kalaa jonka voimme laittaa ruuaksi.

Mummo kurkottaa ja ottaa Teppo Tiskiaineen, Pienen Saippuapalan ja Sanni Shampoon ja näyttää vaarille. Sitten hän asettaa ne pieneen koriinsa jonka hän oli jättänyt rannalle.

Tämä korihan on oikein mukava, ainakin kuiva, sanoo Pieni Saippuapala ja tirkistelee korin raoista ulos. 

Kori keikahtelee mummon askelten tahdissa ja Teppo, Sanni ja Pieni Saippuapala ovat milloin korin toisessa laidassa, milloin toisessa, mutta ei se haittaa! Ei ole enää märkää!

Vaari jutteli niitä näitä ja avasi mökin oven mummolle. Mummo kilkatteli iloisena asioitaan.

Mummo otti korinsa ja asetti sen pöydälle. Mitähän nyt tapahtuu?

Mummo nosti shampoon, tiskiaineen ja saippuapalan pienen pesupöydän päälle. Siinä ne sitten nököttivät kuivina ja kauniina vieri vieressä, Pieni Saippuapala keskimmäisenä.

Teppo tiskiaine kääntelehtii ja vääntelehtii hetken aikaa - näyttää että hän olisi hieman vaivaantunut - ja vihdoin hän kysyy aran oloisesti haluaako Sanni olla hänen vaimonsa ja haluaako Pieni Saippuapala olla heidän lapsensa. Sanni sanoi että ilomielin, hän on aina halunnut olla vaimo ja äiti. Nyt hänellä on mies ja lapsi! Mikä sen ihanampaa kuin omistaa oma perhe!

Pieni Saippuapala oli onnellinen. Hän sanoi että hän haluaa olla Tepon ja Sannin lapsi. Nyt hänellä oli sekä isä että äiti, ja hän oli turvassa!

Muorilla, joka oli keittänyt saippuan, oli monta saippuapalaa jäljellä. Hän ei toivottavasti surrut Pienen Saippuapalan menettämistä. Hän varmaan aavistaa että Pieni Saippuapala on löytänyt uuden kodin ja vanhemmat ja että hän on onnellinen uudessa kodissaan.

Mummo ja vaari puuhailevat arkisia askareitaan. Pieni Saippuapala, Teppo Tiskiaine ja Sanni Shampoo hymyilevät onnellisen perheen hymyä pesupöydän pienellä hyllyllä.