8. heinäkuuta 2018

Virallisesti vanha - jäin eläkkeelle!

Oho! Jo toinen postaus tälle päivälle!

Väliin laitan kuvia, joita olen ottanut Kemin sisäsatamasta perjantai-iltana. Vein poikani kanssa amerikkalaisen vieraan/kaukaisen sukulaisen viettämään iltaa kauniiseen sisäsatamaamme.

Siellä on kahviloita ja ravintoloita, missä voi syödä tai juoda kahvia/olutta/drinkkejä, ja viettää aikaa mukavasti. Merilapin sää näyttikin parhaat puolensa!

Aloin eläkkeelle 1. heinäkuuta, eli olen virallisesti vanha, minulla on työeläkekorttikin, jolla saan eläkeläisten alennuksia! Täytin viime kuussa 65 v.

Eläke ei ole kummonen, mutta kyllä sillä pärjää, saan myös Ruotsista eläkettä, mutta summa on aivan mitätön.

Hassuinta tässä on se, että sain työtarjouksen kun eläkepäätökseni oli jo tullut! Kävin haastattelussa, ja otin työn vastaan. Voinhan minä vähän aikaa leventää leipääni eläkeläisenä, kun olen kituuttanut pienellä ansiosidonnaisella pitkään.

Sitten kun ei huvita tai en jaksa, sanon itseni irti, eikä ole pelkoa aktiivimallileikkauksista tai karanteeneista, minullahan on kiinteä tulolähde, eli eläke! Veroa varmaan menee reippaasti, mutta tuskin 100 %, joten pienikin lisäys on tervetuullut eläkkeen päälle.

Lisäksi se, että on kiva tehdä töitä, kun tuntee vielä itsensä terveeksi. Suostuin kuuden tunnin työpäivään, en halunnut tehdä kokopäiväistä työtä. Saan käyttää kielitaitoani ja muutakin ammattitaitoa uudessa työssäni.

Miksi työtarjous ei tullut aikana, jolloin olin työttömänä⁉ Olisihan ollut kivaa saada työ ja päästä pois työttömyyden kurjuudesta ja pienestä ansiosidonnaisesta. Kaiken lisäksi aktiivimalli leikkasi ansiosidonnaistani viimeiset pari kuukautta. Tein vaikka mitä, aktiivimalli leikkasi!

Olin erittäin aktiivinen työnhakijakin, TE-toimiston virkailija, joka soitti minulle, myönsi sen itsekin. Hän sanoi, että varmaan olen aktiivisin työnhakija hänen piirissään.

Joskus tuntui nololta hakea taas kerran työtehtävää yrityksssä, johon oli lähettänyt useita hakemuksia eri työtehtäviin.Tukahdutin nolouden tuntemukset ja hain -  ihan tosimielessä! Olen aika rohkea mieleltäni, joten uskallan tehdä kaikenlaista epätavallistakin saadakseni töitä.

Kerran sainkin työpaikan, kun kirjoitin yleisönosastoon lehdessä, että on outoa, että yli viisikymppisiä syrjitään rekrytoinnissa. Kerroin työkokemuksistani ja syrjimiskokemuksistani ja lopussa kirjoitin, että tämän voi ottaa myös työnhakuilmoituksena. Ja se tärppäsi, sain puhelinsoiton - ja työpaikan!

Eikä tässä kaikki!

Sain toisenkin työtarjouksen! Mutta olin lupautunut jo tähän edellä mainittuun paikkaan. Sanoivat minulle, että jos lopetan jostakin syystä, minun pitäisi ottaa yhteyttä. Se paikka on Haaparannassa, jonne täältä on vain noin 30 km. Eihän se olisi ollut varma paikka ennen haastattelussa käyntiä, mutta yksi mahdollisuus kuitenkin!

Siinäkin olisi vaadittu kielitaitoa! Hyvän ruotsinkielen taitoisia on vaikea löytää täältä pohjoisesta, vaikka Ruotsi on niin lähellä.

Aika jännää, että kun pääsee eläkkeelle, saa töitä, mutta ei ennen sitä, vaikka kuinka ahkerasti etsii!

Näyttää siltä, että ne todelliset työpaikat ovat muualla kuin julkisessa haussa. Niinhän moni on sanonutkin.

Aloitan työt 16.7.18.

2 kommenttia:

Kommentteja kiitos! Comments please! Oli pakko ottaa sanavahvistus käyttöön roskakommenttien vuoksi.