Siitä ei tullut yhtään ongelmia jälkeen päin. Murtuma parani hienosti, eikä tarvinnut paljon keppiä käyttää kipsin poiston jälkeen. Käytin kyllä varmuuden vuoksi yhtä, kun menin esim. parkkipaikalle, tai kävin kaupassa, ja jouduin kävelemään pidemmän matkan autolle/autolta.
 |
| Allu ja Pimun haluaisivat ulos. |
Menin pojanpoikaani Allua hoitelemaan, kun kipsi oli otettu pois ja kaikki sujuikin hyvin. Poika oli kipeänä, eikä jaksanut ihmeemmin juoksennella, joten mumminkaan ei tarvinnut!
Mutta kotiin ajaessani alkoi olo tuntumaan aika ikävältä, ja paheni seuraavana päivänä. Kolmantena päivänä sitten oli pakko lähteä lääkärille.
Minulla todettiin keuhkokuume! Senkka oli 225, eikä se kuulemma ole kovinkaan hyvä lukema. Tiedän, ettei olekaan. Huh... Ei ihme, että olo oli huono, natriumtasokin oli hiukan alentunut.
Meinasivat väkisin ottaa minut osastolle, mutta kieltäydyin tiukasti. Lääkäri määräsikin sitten tujut antibiootit, ja tiukan seurannan, sekä astmapiipun hengenahdistuksen varalle. Labrassa piti käydä joka toinen päivä ottamassa testit.
Minä sitten sinnittelin kotona muutaman päivän suurin piirtein sängynpohjalla, Pimu piti kuitenkin käyttää pissalla ja kakalla joka päivä. Senkka oli seuraavana maanantaina laskenut kuitenkin 179 hujakoille, ei paljon, mutta laskemaan päin kuitenkin. Sain diagnoosin edellisenä perjantaina.
Keskiviikkona oli jo alle sadan ja perjantaina jo alle 20, eli sehän sujui hyvin! Johan se olo alkoi paranemaan, ja kymmenen päivän antibioottikuurin jälkeen olo olikin ihan hyvä, mitä nyt vähän ärsyttävää yskää jäljellä. Siihen ostin limaa irrottavia pillereitä apteekista, ja yskäkin hävisi noin viikossa.
 |
| Pihan hiekkalaatikko on rikki, auraustraktori rikkoi sen lunta auratessaan. Se on jo kovattu uudella. Allua eivät tuollaiset pikkuasiat juuri häiritse. ❤️ |
Oikea polvenikin reistaili, kai oli rasittunut siitä, että jouduin tukeutumaan paljon oikealle jalalle, kun oli kipsi jalassa. Eli en päässyt Pimuakaan pissittämään ja kakattamaan kovin pitkiä matkoja kävelemällä, eikä se kipsattu jalkakaan olisi kestänyt vielä liikaa rasitusta.
Poika sitten sanoi, että mikset mene pyörällä, pyöräilyhän ei paljoa rasita. Ja tottahan se onkin! Aloin sitten käymään lyhyitä lenkkejä Pimun kanssa, koska Pimukin oli jo rapakunnossa. Hengästymiseen asti en uskaltanut lisätä vauhtia, koska keuhkokuumeen jäljiltä keuhkot olivat vielä vähän huonossa kunnossa, enkä halunnut riskeerata mitään.
 |
Nyt sekä luunmurtuma että keuhkot ovat hyvässä kunnossa. Onneksi ei tarvinnut koko kesää olla sängyn pohjalla tai jalka kipsissä!
Vasen jalka on vielä aika turvoksissa, kuvan ottohetkellä kipsin poistosta on vain pari päivää. Ensimmäisenä iltana nilkka ja jalkaterä olivat niin turvoksissa, että piti soittaa terveyskeskukseen ja kysyä asiasta. Kuulemma ei ollut huolta. Seuraava päivä olikin sitten erilainen, jalka alkoi näyttämään ihan normaalilta.
Päivitykset luunmurtuman osalta jäävätkin tähän, asia on kunnossa!
Kiitos Suomen hyvän terveydenhoidon, jota nyt ollaan rapauttamassa. Toivottavasti se kuitenkin pelastuu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentteja kiitos! Comments please! Oli pakko ottaa sanavahvistus käyttöön roskakommenttien vuoksi.