 |
| Kuva netistä |
Minulle soitettiin seuraavana päivänä, että röntgenkuvassa näkyy murtuma. Ajoin sitten sairaalalle toimenpiteitä varten.
Murtuma näytti röntgenkuvassa ohuelta tasaiselta vinoviivalta alhaalta ylöspäin. Napsahdus, jonka kuulin kaatuessani, oli kai se murtumisääni. Pohjeluu (fibula) oli napsahtanut poikki. Kuvassa merkitsin murtuman punaisella, murtuma on alhaalta ylöspäin, ja hyvin siisti, ei rosoja.
Päättivät, ettei leikata, vaikka se oli yhtenä vaihtoehtona. Luu oli irtipoikki, mutta paikoillaan, ei ollut liikahtanut sivusuuntaan murtumakohdasta yhtään.
Sain lasikuitukipsin jalkaani. Ensi viikolla terveyskeskukseen ja natiiviröntgeniin tarkistukseen.
Kaiken kaikkiaan sairaalassa meni kaksi tuntia. Minusta se on aika lyhyt aika, kun kävin sentään useammassa paikassa jonottamassa. Ensin odotin muutaman minuutin akuutilla, missä tarkistivat lähetteen, sitten minut ohjattiin eilen jalkaa tutkineelle lääkärille, jota jouduin odottelemaan max. puoli tuntia, sitten kirurgille, ja sitten kipsaajalle.
Kirurgi tarkisti jalan ja se kuvattiin vielä siinä tutkimushuoneessa ja kipsaaja laittoi kipsinkin siinä samassa huoneessa.
Olipas näppärä ja nopea homma. Kysyin, miksi he eivät poistu huoneesta, kun ottavat kuvan. Kirurgi sanoi, että laite ei säteile läheskään niin paljon kuin normaali röntgenlaite, ja että heillä on suojavaatteet päällä.
Kipsauksen jälkeen mietin, miten ajaminen kotiin onnistuu kipsin kanssa, että miten jalka mahtuu kytkinpolkimelle. Menihän se oikein hyvin. Jalka mahtui hyvin sinne, ja kun painoi kytkinpoljinta, oli parempikin kuin ilman kipsiä. En kylläkään tuntenut, missä se poljin oli ja oliko pohjassa, mutta painoin kunnolla ja nostin ylös kunnolla.
Piti pysähtyä vain yksiin liikennevaloihin, enkä vaihtanut ollenkaan, kun pidin vaihteen koko ajan kakkosella, myös liikkeelle lähtiessäni.
Körö körö mummi körötteli. Minulla on onneksi sairaalalle matkaa vain reilut kaksi kilometriä.
Ei voi moittia Kemin terveyskeskusta tai Länsi-Pohjan Keskussairaalaa tehottomuudesta. Aika paljon siellä oli potilaita odotushuoneissa, ja silti homma hoitui.
Olen joskus leikannut vanhoista, löysistä legginseistä shortsit. Käytän niitä nyt, kun on vain yhdet (fleese)housut, jonka lahkeeseen kipsijalka mahtuu. Shortsi-idea olikin hyvä, jalka on paljon vilpoisampi.
Onneksi lääkäriin mennessä hoksasin laittaa fleesehousut jalkaan, kun arvelin, että jos kipsi laitetaan, jalka ei mahdu lahkeeseen.
Murtuma näytti röntgenkuvassa ohuelta tasaiselta vinoviivalta alhaalta ylöspäin. Napsahdus, jonka kuulin kaatuessani, oli kai se murtumisääni. Pohjeluu (fibula) oli napsahtanut poikki. Kuvassa merkitsin murtuman punaisella, murtuma on alhaalta ylöspäin, ja hyvin siisti, ei rosoja.
Päättivät, ettei leikata, vaikka se oli yhtenä vaihtoehtona. Luu oli irtipoikki, mutta paikoillaan, ei ollut liikahtanut sivusuuntaan murtumakohdasta yhtään.
Sain lasikuitukipsin jalkaani. Ensi viikolla terveyskeskukseen ja natiiviröntgeniin tarkistukseen.
Kaiken kaikkiaan sairaalassa meni kaksi tuntia. Minusta se on aika lyhyt aika, kun kävin sentään useammassa paikassa jonottamassa. Ensin odotin muutaman minuutin akuutilla, missä tarkistivat lähetteen, sitten minut ohjattiin eilen jalkaa tutkineelle lääkärille, jota jouduin odottelemaan max. puoli tuntia, sitten kirurgille, ja sitten kipsaajalle.
Kirurgi tarkisti jalan ja se kuvattiin vielä siinä tutkimushuoneessa ja kipsaaja laittoi kipsinkin siinä samassa huoneessa.
Olipas näppärä ja nopea homma. Kysyin, miksi he eivät poistu huoneesta, kun ottavat kuvan. Kirurgi sanoi, että laite ei säteile läheskään niin paljon kuin normaali röntgenlaite, ja että heillä on suojavaatteet päällä.
Kipsauksen jälkeen mietin, miten ajaminen kotiin onnistuu kipsin kanssa, että miten jalka mahtuu kytkinpolkimelle. Menihän se oikein hyvin. Jalka mahtui hyvin sinne, ja kun painoi kytkinpoljinta, oli parempikin kuin ilman kipsiä. En kylläkään tuntenut, missä se poljin oli ja oliko pohjassa, mutta painoin kunnolla ja nostin ylös kunnolla.
Piti pysähtyä vain yksiin liikennevaloihin, enkä vaihtanut ollenkaan, kun pidin vaihteen koko ajan kakkosella, myös liikkeelle lähtiessäni.
Körö körö mummi körötteli. Minulla on onneksi sairaalalle matkaa vain reilut kaksi kilometriä.
Ei voi moittia Kemin terveyskeskusta tai Länsi-Pohjan Keskussairaalaa tehottomuudesta. Aika paljon siellä oli potilaita odotushuoneissa, ja silti homma hoitui.
Olen joskus leikannut vanhoista, löysistä legginseistä shortsit. Käytän niitä nyt, kun on vain yhdet (fleese)housut, jonka lahkeeseen kipsijalka mahtuu. Shortsi-idea olikin hyvä, jalka on paljon vilpoisampi.
Onneksi lääkäriin mennessä hoksasin laittaa fleesehousut jalkaan, kun arvelin, että jos kipsi laitetaan, jalka ei mahdu lahkeeseen.
Kipsaaja kertoi, että on monen monta kertaa joutunut lainaamaan kipsattavalle sairaalan "muotihousuja", koska farkkuja ei voinut käyttää, eikä kukaan halua, että lahje katkaistaan. Mahtuisiko kipsijalka edes ulos farkkuhousuista, vaikka lahje olisikin leikattu reiden kohdalta? Nehän ovat usein hyvinkin tiukkoja.
Kuvasta ehkä huomaa, kumpi jalka on kipsattu! Sain upouuden kipsikengänkin, ei ollut käytettyä sopivan kokoista!
Kun nyt klenkkaan asunnossani edestakaisin lasikuitukipsi jalassa, täytyy koko ajan miettiä vanhaa sanontaa "vie mennessäsi, tuo tullessasi".
Kun nyt klenkkaan asunnossani edestakaisin lasikuitukipsi jalassa, täytyy koko ajan miettiä vanhaa sanontaa "vie mennessäsi, tuo tullessasi".
Ja tietysti käytän vanhaa ja tunnettua kikkaa kipsin suojaksi, kun menen suihkuun, eli teippaan muovipussin kipsin päälle.
Pimulla on ollut hiukan vaikeaa, kun se ei ole saanut lenkitystä, mutta onneksi sisko on käynyt sen kanssa ulkona pari kertaa, ja tulee tänään uudelleen. Kaupassakin hän on käynyt minulle, samoin toinen sisko. On se hyvä, että on ihania siskoja lähettyvillä. ❤️❤️
Ja tietysti tässä pitää olla Pimunkin kuva!
Se on otettu helmikuussa. ❤️❤️
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentteja kiitos! Comments please! Oli pakko ottaa sanavahvistus käyttöön roskakommenttien vuoksi.