23. maaliskuuta 2012

Mies ja nainen - nainen ja mies


Tämän tekstin aioin laittaa ensin  Milenan  tekstiin "Suosiiko seksi suhdetta?" kommentiksi, mutten sitten halunnutkaan olla bloginvaltaaja.

Eilen illalla katsoin Ruotsin Kunskapskanalenilta ohjelman, jossa keskusteltiin kuusikymppisten naisten seksuaalisuudesta, ja haastateltiin muutamaa. Ohjelma on kai saksalainen:

"Hälsa och medicin. Vi möter fem kvinnor i 60-årsåldern med en gemensam, prestigelös hållning till sina erotiska behov och vikten av att leva ut sin sexualitet. De ger sin syn på livet, kvinnorollen, åldrande kroppar och den lust som möter motstånd och fortfarande är tabu. Även 24/03 och 27/03."

Siinä ennakkoluulottomat naiset kertoivat omista ajatuksistaan ja suhteestaan seksuaalisuuteen. Oli monta eri tyyppistä naista, mutta huomasin, että yksi - ehkä ainoa - heitä yhdistävä tekijä oli itseluottamus, usko omaan itseen.

Yksi  haastateltavista oli lesbo, ja hänellä oli paljon ja ennakkoluulotonta sanottavaa. Luulen, että hän oli tottunut elämään ennakkoluuloisten paineiden alla, eikä pelännyt kertoa omista ajatuksistaan ja seksuaalisuudestaan ja hänellä oli hyvin kehittynyt itseluottamus. Toisetkin olivat toki hyvin vapaamielisiä ja kertoivat omista ajatuksistaan avoimesti.

Minusta seksuaalisuuden pilaa usein juuri se, ettei usko omaan itseensä, uskoo olevansa ruma, lihava yms. raskausarpineen ja raskauden tuomine vyötärömakkaroineen vaikkei olisikaan ylipainoinen.

Miehet eivät ole aivan synnittömiä tämän itseluottamuksen puutteen luomisessa, mutteivat myöskään ainoa syntipukki. Naiset ehkä luovat vähän samansuuntaisia paineita miehiin.

Yhteiskunta luo todella suuria odotuksia naisille, nimenomaan heidän ulkonäöstään. Naisilta vaaditaan paljon ulkonäöllisesti, yhä enenevässä määrin. Pitää olla rakastava, pullantuoksuinen äiti, tehokas ja edustava työssään ja samalla ihana seksipommi miehelleen.

Joskus tämä yhdistelmä on mahdoton arjessa, töissä käynnin ja lastenhoidon myllerryksessä. Uupuu sitä vähemmästäkin. Yhä edelleen naisella on yleisesti ottaen suurin vastuu kodista, sen siisteydestä, ruuanlaitosta ja lapsista työssäkäynnin ohella, vaikka se onkin kovaa vauhtia muuttumassa - onneksi.

Ja onhan toki olemassa tasa-arvoisestikin toimivia perheitä yhä enemmän, varsinkin nuoremmassa ikäluokassa.

Tänään luin mielenkiintoisen tekstin Uuden Suomen verkkolehdestä. Siinä mietitään nuorten naisten seksuaalista haluttomuutta. Uskon että nämä ulkonäkö- ja työtehokkuusvaatimukset ovat sielläkin taustalla ainakin osittain. Ulkönäköpaineethan ovat vain vahvistuneet tänä päivänä.

Tässä linkki siihen tekstiin: Nuorten naisten seksielämä yllätti tutkijat

Milena kirjoittaa hauskasti ja järjellä nettituttavuuksista ja deittailusta netissä.

Nettituttavuus kyllä hajoaa useimmiten kuin ilmapallo heti tapaamisen jälkeen! Olen Ruotsissa asuessani tavannut kolme nettituttavaa, ja kaikki tapaamiset hajosivat omaan mahdottomuuteensa.

Yksi mies halusi heti viinaa, ei jaksanut istua kahvilassa, missä tapasimme, edes puolta tuntia. Hän oli pikkuhiprakassa jo kahvilaan tullessaan. Piti siirtyä ravintolaan. Sieltä olisi sitten pitänyt lähteä kotiin seksiä harrastamaan, jo tunnin kuluttua änkyräkännissä olevan miehen kanssa! Lähdin yksin kotiin ja mies sai raivarin siitä.

Toinen oli vanhempi, oikein fiksu ruotsalainen mies, mutta hänelle oli tärkeämpää hänen jättikokoinen, hieno pienoismallirautatiensä. Hän ihmetteli myös kenkiäni, pukeudun joskus vähän räväkästi, hiukan hippi/rokkityyliin, mutta tajuan silti ikäni rajoitukset, enkä ole todellakaan huomiota herättävä. Mies oli melkolailla kaavoihinsa kangistunut ja vakavan oloinen, minä taas olen yleensä iloinen ja uusista asioista kiinnostunut. Ei synkannut, mutta erottiin ystävinä ja tavattiinkin kahvin merkeissä joskus. Asiallinen tyyppi sinänsä.

Nykyään en ole ollenkaan innostunut seurustelusuhteesta, sain niin tarpeekseni viimeisimmästä.

Olen kyllä ollut eräällä nettideittisivustolla, mutta hyvä jos jaksan käydä katsomassa siellä kerran pari kuussa. Yhteydenottoja tulee, mutta mikä kumma siinä on, että he ovat kaikki ulkomaalaisia, italialaisia tai englantilaisia? Yksi on kyllä suomalainen Australiassa. Joidenkin viestit on käännetty Googlella, ja sen huomaa, joitakin lauseita ei edes ymmärrä.

Yhteistä osalla näistä miehistä on se, että heidän vaimonsa on kuollut joko liikenneonnettomuudessa tai syöpään. Pitäneekö edes paikkaansa, vai yrittävätkö säälipisteitä?

Yksi yhteyttä ottaneista miehistä on englantilainen, suomalaisessa yliopistossa työskentelevä mies, vaimo kuulemma kuollut liikenneonnettomuudessa. Hän kirjoittaa itse, eikä käännätä Googlella, sen kyllä huomaa, mutta teksti on niin kummallista ja täynnä pikkuvirheitä (ei googlevirheitä, ne erottuvat), että englantilainen ei tekisi sellaisia virheitä. Esim. naisesta hän sanoo he, vaikka pitäisi sanoa she, yhtenä esimerkkinä. Tällaisessa ei aito englantilainen koskaan tee virheitä. Yksi mies on italialainen, joka asuu Englannissa, ja vaimo kuoli syöpään. Hän kääntää Googlella, vaikka sanoin, että minulle voi kirjoittaa englanniksi. Osanneeko edes englantia, vaikka kuulemma asuu siellä? Siis vastasin tälle miehelle, ja myös englantilaiselle.

Sain pitkät vastaukset heti molemmilta, ja australialaiselta sain Skype-numeron, että voin soittaa. En ole vielä vastannut näille takaisin. En tiedä vastaanko, ja vastaanko niin, ettei kannata jatkaa kirjoittamiseta. Askarruttaa nämä kummalliset seikat näiden miesten jutuissa.

Taannoin sain viestin mieheltä, joka on sanojensa mukaan yhdysvaltalainen, joka on Afganistanissa rauhanturvaoperaatiossa. Hänen vaimonsa on myös kuollut auto-onnettomuudessa. En ole vielä vastannut, enkä ehkä vastaakaan. Tämäkin viesti on ilmiselvää googlekäännöstä.

Viime kesänä ja syksynä chattailin erään englantilaisen miehen kanssa Messengerissä - tai hän oli norjalaissyntyinen lapsuudesta asti Lontoossa asunut. Hän oli koko ajan tulossa kylään, ja suuttui, kun sanoin, ettei vielä, soitetaan ja puhutaan ensin. Kun hän sitten soitti, hän puhui niin kummallista englantia, etten ymmärtänyt juuri mitään, ja osaan kyllä myös keskusteluenglantia puhelimitse. Tätä oli aivan mahdotonta ymmärtää. Mies ei antanut periksi, Messengerissä hän vaati että hän saisi tulla käymään, ja minä kieltäydyin. Hän suuttui lopullisesti. No, en usko että menetin mitään, eikä asia harmita, enhän ymmärtänyt edes hänen puhettaan!

Tällaisia tuli mieleen Milenan tekstistä!  

16 kommenttia:

  1. Laali, ihan mielenkiintoista tekstiä. Herättää monta kysymystä. Siis olen aina miettinyt, ja nyt kun jopa Mustis mainitsi "aamulookinsa" ja AnnaY lihavuuteen liittyvät seikat, että mitä nk. rumat naiset tekevät, miten he houkuttelevat miestä itselleen, kun tämä yhteiskunta on niin keskittynyt naisen ulkonäköön. Miksi kaikkien mallien pitää olla nuoria, laihoja tyttölapsia?

    VastaaPoista
  2. Kai he yrittävät olla niin kuin muutkin, kauniita ja seksikkäitä, omilla resursseillaan. Löysät vaatteet, meikki yms.

    Useinhan ei kyllä saa seuraa, vaikka kuinka hakee, kun ulkonäköasiat eivät ole omaksi eduksi. Kuitenkin ihmisen sisimmän luulisi silti olevan tärkeintä, mutta monelle se ei ole vielä valjennut. Lisäksi monet miehet pelkäävät älykkäitä naisia.

    Monelle miehelle on myös tärkeää, että voi ylpeillen esitellä kauniin, nuoren vaimon/tyttöystävän, vaikka tämä olisi kuinka bimbo tahansa. Se korostaa hänen miehekkyyttään ja vetovoimaansa, älyllä ei niin väliä.

    Vanhempi, kuluneempi ja väsyneempi, mutta älykäs vaimo/tyttöystävä ei ole läheskään niin kiinnostava.

    Täytyy kyllä myöntää että katsovat ne naisetkin miehen ulkonäköä, ja monet ovat tarkkoja siitä, ketä "jaagaavat".

    Ei tämä välttämättä ole naisten ongelma, kyllä miehetkin syrjäytyvät oman ulkonäkönsä takia varmaan aika usein, varsinkin jos ei ole statusammatissa, kuuluisa tai rikas.

    Onhan nyt onneksi joissakin muotihuoneissa jopa huomattu, että runsaammat mallit myös voivat esitellä vaatteita, ja ehkä saattavat vetää uudenlaista asiakaskuntaa.

    Tänä päivänä pitää silti olla laiha, kuuluisa ja rikas.

    VastaaPoista
  3. Hyvä kysymys Milena! Ja rehellinen avaus. Mitä nk. rumat naiset tekevät? Siihen samaan kastiin aika monet miehet lukevat myös pulskat naiset.

    Olen ollut pullukka. Pukeutunut säkkeihin ja ripotellut tuhkaa päälleni. Monet miehet eivät edes nähneet minua.

    Nyt olen hoikka, kuljen farkuissa, korkkareissa ja nahkapusakassa ja uskokaa pois - saan potkia rumimpia miehiä kauemmaksi!!

    Niin se vain on, kyllä ulkonäkö - valitettavasti - ratkaisee monessa paikassa ja aivan liian monta asiaa!

    VastaaPoista
  4. Näin se on, valitettavasti. Pulskat ja rumat ovat seinäkukkasia. Hiukan röyhkeät ja kauniit pääsevät pitemmälle ja heitä piiritetään.

    Minäkin laihdutin, ja taas olen lihonut takaisin monta kiloa. Pitäisi taas ottaa itseään niskasta kiinni. Elämä on...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kamalintahan siinä on, että alkaa itse pitää itseään rumana ja epäkelpona! Ei enää pukeudu kauniisti, eikä ajattele itsestään hyvää. Se on sen näkymättömyyden pimeä puoli.

      Ajan markkinat suosivat "Kauniita ja Rohkeita". Jos et ole sellainen - et kuulu joukkoon ja se on niin väärin kuin olla voi!

      Poista
    2. Niinhän se on, kaikkihan on pääkopan sisällä, ja sitten antaa huonon olon näkyä uloskin päin.

      Jos on itsevarmuutta, se näkyy, vaikka ei olisi hurjan kauniskaan, ja se taas kiinnostaa toistakin sukupuolta. Mutta nämä asiat ovat tosi hankalia!

      Poista
  5. Ikää myöten ihmisen ulkonäkö muuttuu. Ruusu muuttuu risukasaksi. Kun tutustuu ihmiseen, hänen ulkonäkönsä vähitellen muuttuu toisenlaiseksi. Läheisellä ystävällä on aina rakkaat kasvot. Ensimmäisillä treffeillä haluaisi kuitenkin näyttää hyvältä. Mitä kiinnostuneempi on vastapuolesta, sitä enemmän alemmuskompleksejä syntyy... ainakin minä pelkään miehen kalpenevan edessäni ja pakenevan pois... ;))

    En toistaiseksi ole potkinut ketään eikä ketään ole potkinut minua, AnnaY! ;DD Tyytyisin rumaankin mutta mielenkiintoiseen mieheen, jottei minun tarvitsisi pelätä hylkemistä ulkonäköni takia!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se rumimpien potkiminen oli vain eräänlainen heitto - ehkä tarkoituksena hiukan provosoidakin.

      En ole koskaan potkinut ketään kauemmaksi, olen aina korrektisti ja kauniisti sanonut: "Kiitos mutta ei kiitos!

      Silmäni valitsevat silti ja siihen olen antanut itselleni ihan luvan!

      Tähän ikään ihmisellä on paljon peiteltävää. Ne riippuvat puutarhat Semiramiin kaupungissa on kovin vaikeata paljastaa ekaa kertaa uudelle kumppanille. Niihin eivät farkut eivätkä pitsikorsetit enää auta.

      Paljaana on oltava toisen edessä ja vain odotettava mitä tapahtuu....

      Poista
    2. Monesti kuihtunut ruusukin on kaunis, siinä on sitä jotain, näkyy, että sekin on elänyt, ollut kaunis ja tuoksuvan houkutteleva. Ja voi olla edelleenkin. Sieltä kätköistä voi löytyä vaikka mitä aarteita, kunhan ymmärtää etsiä!

      Tuo pois potkiminen oli hauska heitto! Ja olisihan se aivan mahtavaa, että olisi niin paljon seurankipeitä miehiä ympärillä, että joutuisi ylimääräisiä "potkimaan" pois tieltä.

      Kohteliashan tosiaankin aina pitää olla, eivät ne kemiat aina kohtaa, oli vaikka kuinka komea adonis tai ruma rupisammakko!

      Poista
    3. Milena. Sinä kirjoitat niin mukavasti ja hauskan hersyvästi, että kyllä varmaan joudut "potkimaan" liikoja tuppautuvia pois jaloista!

      En usko että kukaan mies kalpenee sinut nähdessään!

      Poista
    4. Laali, olen saanut ihailijan, joka ehkä tykkäisi potkuista toisessa mielessä ;)) - en tiedä, mutta pelkään kyllä kaikenlaista, silloin kun kiinnostun miehestä.. jostain syystä arvoni laskee, kun taas toisen arvo nousee taivaaseen,koska hän voi tarjota minulle ihania kokemuksia...

      Kuten AnnaY toteaa hauskasti puutarhasta ja myös hienotuntuisesti... kun joutuu olemaan paljaana toisen edessä... ei ole helppo tilanne... mutta lisäksi ajatus siitä, että toinen joutuu ulospäin toteamaan maailmalle, että hän seurustelen rupisammakon kanssa! ;))

      Poista
    5. Ihailijoitahan on kiva olla, vaikka tykkäisikin "potkuista" toisessa mielessä! ;)

      Kun kiinnostut miehestä, lasket itse oman arvosi alas? Se on kai aika yleistä, tuntuu siltä. Mutta pitää vain pitää järki päässä ja.... enpä sanokaan! :D

      Silti helpommin sanottu kuin tehty!

      Ei mikään ole helppoa, ei tosiaankaan!

      Olen itsekin syyllistynyt ajatukseen "mitä ihmettä tuo mies/nainen näkee tuossa naisessa/miehessä?" Ja tietenkin olen hävennyt typerää ajatustani saman tien.

      Ei koskaan voi tietää millainen toinen ihminen on sisimmässään. Ulkonäkö on aivan liian ratkaiseva nykyään partnerin löytämisessä tai hyväksymisessä.

      Olen huomannut nettideittisivuilla, että miehet etsivät itseään nuorempia naisia, joskus huomattavasti nuorempia, ja usein on merkitty painorajakin, ja sana hoikka niihin vaatimuksiin. Naisten profiileissa on harvemmin sellaisia rajoituksia, vaikka niitäkin löytyy, tietenkin.

      Varmaan joku tutkiikin noita deittisivustoja ja analysoi eri ikäisten ihmisten vaatimuksia ja toiveita. Tutkimustuloksia olisi kiva nähdä joskus, ihan tieteteellisiä.

      Minulle on tullut kontaktipyyntöjä miehiltä, joilla on painoraja ja hoikkuusvaatimus profiilissaan. En edes välitä vastata niihin millään tavalla, se ärsyttää niin kamalasti - hakekoon niitä hoikkia.

      Miksi ottaa minuun yhteyttä jos on tuollaiset rajat, kuvista näkee etten täytä vaatimuksia? Profiilissanikin on tieto millainen olen; pyöreä, pullukka, ylipainoinen, mitä siellä nyt sitten onkaan vaihtoehtoina.

      Itse haluaisin ikäistäni seuraa, ihmisen jonka kanssa on henkinen yhteys, joka lukee paljon ja on kiinnostunut maailmasta ja kulttuurista, jonka ajatuksissa seksi ei ole päällimmäisenä. Seksi hoituu minun mielestäni mainiosti, jos on hyvä henkinen yhteys. Silloin kaikki saattaa loksahtaa paikoilleen aivan luonnollisesti.

      En halua paljon vanhempaa enkä nuorempaa miestä. Vain muutamankin vuoden vanhempien miesten olen huomannut olevan niin kaukana omasta maailmastani, ettei suhde tulisi toimimaan. Nuoremmat taas eivät itse haluaisi minua kumppanikseen.

      Olen kai tosi kaukana suomalaisen miehen maailmasta tai ihanteesta, johtuneeko siitä, että olen asunut Ruotsissa niin kauan? En silti aivan usko niin, olen vain erilainen.

      Poista
    6. Älä turhaan häpeile Laali, minäkin sorrun joskus siihen, että mitä tuo nainen näkee tuossa miehessä, harvemmin kyllä niin, että mitä mies näkee naisessa, koska näen muut naiset aina kauniimpina kuin esim. itseni.

      Poista
    7. Tuollaisia taipumuksia mullakin on! Minä näen kaikki naiset kauniimpina kuin minä itse. :D

      Poista
  6. Ostin lauantaina korsetin;-)

    Miehet ovat kautta aikain katselleet kauniita naisia, katsokaamme me miehiä, jotka miellyttävät meitä.

    Naisten ulkonäköpaineet ovat mielettömän kovat. Minusta miehillä ei ole sama, sillä monet riippumahatkin kuvittelevat saavansa naista;-) Nainen heittää tuossa kohtaa jo tuhkaa päälleen.

    Minusta nainen on aina kaunis, jos hän on eloisa ja kiinnostunut momesta sekä terveen itsetietoinen. Tämä siis iästä viis!

    VastaaPoista
  7. Joo, totta puhut Leena!

    Naisilla on tosiaankin kovemmat paineet.

    Eihän todellakaan ikä ole se tärkein juttu, sehän on ihmisestä kiinni, miten itse elää ja on ja ajattelee elämästä.

    Wow, korsetin ostit. Voi vitsit, mä en varmaan löytäis edes niin suurta! ;)

    VastaaPoista

Kommentteja kiitos! Comments please! Oli pakko ottaa sanavahvistus käyttöön roskakommenttien vuoksi.