2. tammikuuta 2012

Uudenvuodenpäivä 1.1.2012 - kiviaitoja ja maisemia

Tänään lähdin koirien kanssa päivälenkille. En aikonut tehdä pitkää lenkkiä, mutta kyllä siihen sitten loppujen lopuksi tuhrautuikin aikaa. Oli nimittäin kännykkä mukana, ja näin ollen myös kamera.

New Year's Day: I walked the dogs, and took pictures in the neighborhood in the early afternoon. The day was very nice, a little frosty, not wet. But it began raining later in the evening. 

I photographed some stone fences and round pole fences, there are several in this area near us. Of course, I took some picks of Pimu, too! 

Innostuin ottamaan kuvia lähistöllä olevista aidoista. Täällä on paljon kiviaitaa, mutta myös risuaitaa. No, tottakai tuli otetuksi kuvia myös koirista, mutta sain kivaa kuvaa myös naapurin hevosista ja muista maisemista.

Oli todella nätti päivä. Uudenvuoden yönä ja vielä aamullakin oli pari astetta pakkasta, ja maa oli siis kuivaa. Metsän siimeksessä hevoshaassa oleva lampikin oli saanut läpikuultavan jääkerroksen pinnalleen. Sain siitä aika kivan kuvan.
Hevoshaassa puiden siimeksessä oleva lampi on saanut jääriitteen harteilleen.
Pimu aivan naapurissa olevan kiviaidan päällä. Täällä asusti toissa kesänä
villikissoja. Naapurin täti ruokki niitä. Olivat ne kyllä suloisia. Syyspimeällä
näkyi vain neljä paria silmiä aidalla otsalampun loisteessa!
Nuo kiviaidat on varmaan tehty pelloilta kerätyistä kivistä. On siinä ollut maanviljelijöillä tekemistä! Niitä on tässä meidän talon lähistöllä useammassakin paikassa.

Oli vaikea saada "tärähtämättömiä" kuvia, kun oli kaksi koiraa nykimässä. Otin yli sata kuvaa, mutta en säästänyt kuin pienen osan niistä. Laitoin tännekin jonkin hiukan huonomman kuvan, koska ei ollut muutakaan mitä laittaa samasta aiheesta.

video

Tuossa videolla Pimu on syömässä ruusunmarjoja. Se tykkää niistä kovasti. Nallekin syö, muttei niin usein eikä innokkaasti!

Ahvenanmaa on tunnetusti karua ja merellistä aluetta, mutta tämä on myös tunnettu hyvin muhevana ja hedelmällisenä maanviljelysalueena, myös vauraana. Nykyisten maanviljelijöiden esi-isillä on silti ollut varmaankin kova työ saada maa tuottavaksi keräämällä esimerkiksi kivet pois.

Lähistöllä oleva risuaita.
Puolen yön aikaan sain seurata naapurin ilotulitusta. Siellä olikin aika hieno esitys, kun ajattelee, että tämä ilotulitus oli yksityinen, ei mikään kunnan tai kaupungin järjestämä.


Tämä Knutsboda, missä asun, on siitä erikoinen alue, että melkein kaikki ovat sukua keskenään täällä. Kylällä on reilut kymmenkunta taloa, ja varmaan jonkun suuren maatilan maat on aikanaan jaettu lapsille ja lapsenlapsille perintönä. No, me emme ole sukua, olemme Pohjois-Pohjanmaalta tulleita uudisasukkaita!  :D

Naapurimme on niitä, jotka kuuluvat tähän sukulaisjoukkoon. Varmaan nämä ilotulitteet oli ostettu yhteisvoimin, koska siellä oli paljon ihmisiä katsomassa ilotulitusta.

Minäkin sain ilmaisen esityksen, koska minulla oli suora näköyhteys noin viidenkymmenen metrin päähän pellolle, mistä tulitteet ammuttiin ilmaan.

Kun kuulin ensimmäisen kunnon paukun, tuli kiire ulos kuvaamaan, enkä ehtinyt laittaa edes kenkiä jalkaan. Siellä sitten seisoin kuvaamassa ilotulitusta muutaman asteen pakkasessa avojaloin.

No, eihän se minulle ole mitään epätavallista, että kuljen pakkasessa avojaloin, haen yleensä lehdenkin postilaatikosta avojaloin, oli kuinka kova pakkanen tahansa. 

Aamulla, kun oli vielä pari astetta pakkasta, näin terassin kuurassa jalanjälkeni, eipä tullut kuvatuksi. Nyt illalla nekin jäljet sitten häipyivät, kun alkoi taas satamaan vettä. 

Nalle oli huolissaan paukkeesta koko illan. Se värisi ja pelkäsi, ja kulki perässäni kuin turvaa hakien. Välillä se oli sängynkin alla. Pimu sen sijaan, Nallen pentu, kohta kaksivuotias neiti, ei ollut millänsäkään. Luulin, että Pimulle tulisi vaikeuksia, kun se on hiukan arka. Mutta ei tosiaankaan.

Kun menimme pihalle alkkuillasta, lapset paukuttelivat jo rakettejaan ja papattejaan. Nalle ei tykännyt yhtään, se pissasi ihan portaiden lähelle, ja sitten se istahti keskelle pihaa ja alkoi ulvomaan kohti tähtitaivasta. Yleensä se haluaa mennä tielle ja sitten vielä toisella puolella olevaan ojaan tekemään tarpeitaan. 

Nyt se lähti hetken ulvottuaan kiireesti takaisin portaille, hypähti ovea vasten kuin olisi halunnut itse avata oven. Sitä se ei yleensä koskaan tee, eikä halua  sisällekään, kun on kerran ulos päässyt. No, en minä halunnut sen kärsimystä pidentää, joten menimme  heti takaisin sisälle. Ei silti Nallekaan ollut sellainen hysteerisesti pelkäävä, mutta kuitenkin oli selvästi huolissaan vieraista kovista äänistä.

Pimu sen sijaan olisi halunnut mennä sinne missä paukkui, veti sinne päin, että eikö me nyt voitaisi mennä katsomaan! Kumma otus, onko se koira ollenkaan?  :D

Pimu huomasi herkkupensaan, ruusunmarjoja, nam! :D

Merimaisema
Naapurin hevosia. Meidän talo on ihan tässä lähellä,
rakennusten takana vasemmalla.

Pimu kiviaidalla

Tämä on kävelyreittimme varrella.
Kukkulan Kuningatar Pimu.

Pimu katsoo kotiin päin. 
Nam! Vihdoinkin pääsee syömään ruusunmarjoja. Kuvassa Pimu.



Risuaita aika lähellä kotiani, vajaat puoli kilometriä. Meri näkyy taustalla.






11 kommenttia:

  1. Huippuja kuvia, siskoseni. Teille kaikille ihanaa uutta vuotta!

    VastaaPoista
  2. Kivi- ja risuaitaa aivan kuin lapsuuteni maisemissa, mutta muuten Sinun näkymäsi ovat avarammat kuin ne etelä-Savon tienoot, joissa varhaislapsuuteni vietin.

    VastaaPoista
  3. Kiitos rakas Helvi-sisko! Hyvää Uutta Vuotta teillekin!♥

    Petriina: Kotimaisemissani Pohjois-Pohjanmaalla ei näkynyt paljon kiviaitoja, mutta kylläkin tuota risuaitaa, mummolassakin oli sellaista. Meillä oli metsäinen maisema, mutta myös avara meri ja peltoja lähellä.

    Täällä juuri meidän talon ympärillä on avaria peltoja, mutta muuten on aika metsäistä täälläkin.

    Pääsen kunnon metsäpoluille lenkille kävelemällä parisataa metriä, ja myös meren rantaan kävelemällä hiukan pidemmälle.

    Hyvä, kun saa valita kulloinkin, millaisessa maisemassa haluaa kulkea!

    Merimaisema on kiehtova, mutta tykkään myös kulkea metsässä.

    Nyt kun kulkee metsässä, puiden latvoissa suhisee samalla tavalla kuin keväisin, kun lumi on sulanut. Jotenkin outoa!

    Tykkään tästä luonnosta tosi paljon!

    VastaaPoista
  4. Kiva kuvasarja. Täällä on hiukka enemmän lunta.

    Poikani teki lapsensa kanssa ison lyhdyn lumipalloista ja lumiukon, mutta ukko kellistyi iltaa kohden, kun sade muuttui vetiseksi ja lyhdyn kynttilät (n. 10 kynttilää, oli niin iso) sammuivat katon romahdettua päälle,mutta ilman kattoa se toimii vieläkin:)

    Nyt on maa valkea ja sopivasti pakkasta.

    Tuollaisia aitoja ei ollut mun kotini ympäristössä, vain tavallisia piikkilanka-aitoja haan ympäreillä.
    Täälläkään ei minulla ole kuin epämääräinen kuusiaita, jonka istututin muutettuamme tänne.

    Tuollaisesta vanhasta risuaidasta kyllä haaveilin, mutta tekemättä jäi, samoin kiviaidan pätkäkin jäi tekemättä, jonka tilalle istutin sitten ruusuja aidaksi.

    No, haaveillahan aina voi, katsoin eilen jostain tv-kanavasta hienoja puutarhadokumentteja maailmalta, aivan mahtavia, oli yksi saarikin, jota omistaja oli rakentanut 40 vuotta, siinä oli aitoja, seiniä, portaita sun muuta tehty kivistä ja kasveista, aivan upeita. Sellaisia ei ihan yksinään tee kukaan, eikä ilman varallisuutta:D

    Mukavia kuvausretkiä edelleen!

    VastaaPoista
  5. Kitos Plätty!

    Meillä sataa nyt vettä, on tosi tylsän näköistä. Jännä juttu että juuri uudenvuoden aatto ja päivä olivat hiukan pakkasen puolella, ja oli siis mukava keli. Näkyivät myös ilotulitukset hyvin.

    Minäkin muistan piikkilanka-aidat kotiseudultani, niitähän ne enimmäkseen olivat.

    Risuaita on kivan näköinen sopivassa paikassa myös modernissa ympäristössä, kiviaita on aika työläs, eikä nykyään niitä kiviäkään niin helposti löydä, jos ei ole omia maita mistä kaivella.

    Minäkin haaveilen aina hienosta ja kauniista puutarhasta, mutta en jaksa eikä ole varaakaan tehdä niin hienoja, ei ole niin paljon kiinnostustakaan, eikä varsinkaan rahaa. Muiden pihoja ja puutarhoja on kiva ihailla. Siskoillani on tosi hienot puutarhat! Minun on niin valtavan isokin, että vaatisi aika paljon.

    Olen aika innokas kuvaamaan, kun vain olisi kunnon kamera. Vanha sanoi sopimuksen irti! :(

    Mutta tulee tuolla kännykälläkin ihan ok kuvia, kunhan sitä oppisi käyttämään! :D

    Mukavaa alkanutta vuotta!

    VastaaPoista
  6. Hyvää alkanutta vuotta Sinulle, Laali. Tuokoon vuosi uuden kameran tai oppimisen riemun kännykänkäyttöön :)

    Toi toka vika kuva on tosi hyvä. Siinä on kaikki olellinen, ja risuaita on pääosassa, värit ja tasapaino paikallaan jne jne.
    (mä olen sitten haka arvostelemaan... heh)

    VastaaPoista
  7. Kiitos Orvokki!

    Tietenkin olet mielestäni oikein haka arvostelemaan, kun noilla sanoilla arvostelit! ;) Kiitos!

    Hyvää alkanutta vuotta Sinullekin!

    VastaaPoista
  8. Aivan mahtava idea Laali ja hyvin toteutettu, ihastuttavia kuvia ja Pimukin oli niin leuhkan näköinen siellä kukkulallaan:)

    VastaaPoista
  9. Kiitos Mustis!

    Pimu on niin leuhka penikka että... Olisko sillä peräti leuhkat eväät? ;)

    Oikea kukkulan kuningas! :D

    VastaaPoista
  10. kyllä on viisaita koiruuksia kun syövät ruusunmarjoja, niissä on paljon vitamiinia ja vielä luonnonantimina. Kuvat on kiva sarja, sumuinen sää vain teki monista vähän "usvaisia"
    Sellaista tämä sää nyt on. Vaaleaa harmaata ja tummaa harmaata. Jää muisto jota voi ihmetellä joskus taas kun on luminen uusivuosi, että katsoppas kun oli -12 vettä vaan ja hile riite lammen pinnalla. Terv ;kaima

    VastaaPoista
  11. Kiitos kaima!

    Taitaa tuo kuvan usvaisuus olla ainakin osittain kuvaajan vika! En oikein osaa ottaa älypuhelimeni kameralla kuvia, ja kun vielä koiruudetkin nykivät! :D

    Oli kyllä melko tasaisen harmaa sääkin, ei juurikaan saanut sävyjä näkyviin.

    Mutta kunnon kameralla olisi saanut hiukan parempia kuvia huonommankin kuvaajan taidoilla. :D

    Meidän koiruudet syövät päivittäin porkkanaa, aika usein kaalia, ja ulkona sitten noita ruusunmarjoja, niin kauan kuin niitä riittää puskissa.

    Syksyllä myös mustikat ja puolukat kelpaavat, myös ahomansiat tien varrelta kesällä. Ruohoa ne oikein laiduntavat kun ovat kesällä ulkona pitempiä aikoja! Fiksuja koiria! Kai ne luonnostaan tietävät mitä tarvitsevat!

    VastaaPoista

Kommentteja kiitos! Comments please! Oli pakko ottaa sanavahvistus käyttöön roskakommenttien vuoksi.