12. elokuuta 2012

Lisää viinaa jos silmät liikkuu. . .


Inspiroiduin tästä aiheesta kun luin kolmen ihmisen haastattelun parin viikon takaisesta Me Naiset-lehdestä. Minua on usein ajatteluttanut tämä suomalainen yletön juomiskulttuuri, johon yhä nuoremmat ihmiset ajautuvat.

Tämän olen photoshopannut itse
ottamastani kuvasta.
 Em. lehdessä yksi nainen kertoi tavastaan juoda aika reippaasti viikottain, hän ei nähnyt siinä mitään ongelmaa vielä. Hän aikoikin tarttua siihen, jos ongelmia ilmenee. Mietin tekstiä lukiessani, että jos ongelma on ilmaantunut, siihen on jo vaikeampi puuttua, ennakointi olisi parempi. Sen neuvon haluaisin antaa tälle nuorelle naiselle.

Toinen naisista oli lopettanut juomisen kokonaan tajuttuaan alkoholiongelmansa. Siinä samalla oli tupakointikin loppunut ja kaikki muuttunut, lapset vain jäivät, muut elämäntavat ja kumppani menivät vaihtoon.

Tämä nainen oli huomannut, että hän tissuttelee kotona enemmän ja enemmän, kun on stressaavaa. Hän ei kuitenkaan vaadi uudelta kumppaniltaan samanlaista raittiutta, ei myöskään aikuisilta lapsiltaan.

Kolmas naisista on streittari, eli hän ei juo, muttei ole absolutistikaan. Tämä streittari oli juonut joskus niin paljon, että muisti pätki yhä useammin ja useammin, hän oli myös käyttäytynyt huonosti kännipäissään, ja toiset olivat joutuneet huolehtimaan hänestä.

Streittaus, Straight Edge, kuuluu osana hard core punk-kulttuuriin ja on vastaliike holtittomalle elämäntyylille ja päihteiden käytölle.

Streittari ja tämä nainen, joka juo edelleenkin reippaasti, ovat alle kolmekymppisiä, kokonaan lopettanut on viisikymppinen.

Tämä kokonaan lopettanut viisikymppinen nainen oli joutunut selittelemään juomattomuuttaan jopa läheisilleen, hän joutui usein puolustelemaan juomattomuuttaan myös paikoissa missä juotiin alkoholia; kotijuhlissa, ravintoloissa, työpaikan jutuissa yms.

Juomattomuus esim. firman pikkujouluissa on kuin punainen vaate joillekin, juomaton mielletään tarkkailijaksi, ja sellainen henkilö ei ole toivottu sellaisissa tilanteissa. Joillekin ystävän raitistuminen on kova paikka, koska se aiheuttaa sen, että he alkavat miettimään myös omia juomistottumuksiaan. 

Itse asiassa se, että joutuu puolustelemaan juomattomuuttaan, sai minun kirjoittamaan tämän tekstin. Olen nimittäin kokenut aivan samaa, jatkuvasti.

Itse en sylje lasiin, juon viiniä ja joskus jopa konjakin tai viskin. Konjakki on mielestäni hyvää, ja saatan haistella ja maistella kupulasissa olevaa juomaa koko illan juomatta lasia tyhjäksi, yksi riittää siis koko illaksi. Mutten koskaan juo alkoholia niin paljon että olisin humalassa, en yksinkertaisesti tykkää sellaisesta, enkä pysty edes juomaan niin paljon, jos en sitten väkisin kaada kurkkuuni.

Olen pari kertaa elämässäni, parikymppisenä, ollut humalassa, silloin kun kokeilin juomista ensimmäisiä kertoja. Se oli kamalaa!

Olen myös myöhemmin juonut useammankin drinkin kerrallaan, humaltumiseen asti, mutta se ei ole koskaan tuntunut hyvältä, joten sellainen juominen on jäänyt jo kauas monien vuosien taakse, ellei vuosikymmenien.

Se, että minun pitää selitellä miksi en juo, ärsyttää minua tosi paljon. Miksi minun pitää selitellä sitä, jos minä en tykkää siitä? Sellainen selitys ei kelpaa koskaan. Mielestäni pitäisi paremminkin selitellä jos juo, miksi juo. Miksei voi pitää hauskaa ilman viinaa?

Minulla ei ole koskaan ollut alkoholiongelmaa – tai no onhan se ollut, se etten juo ja muut eivät aina sitä hyväksy. 

Monen on vaikea tajuta ettei alkoholin käyttö ole minun juttuni siitä yksinkertaisesta syystä etten tykkää juoda päätäni täyteen.

Moni käsittää juomattomuuden toisten kyttäämiseksi. Minä kyllä osaan pitää hauskaa ilman juomistakin, eikä minun tarvitse kytätä toisten juomista. Kerron aina iloisesti, että minulla on syntymäviina päässä, siksi minun ei tarvitse juoda alkoholia. Olen kuitenkin joutunut tilaamaan drinkin tai lasillisen viiniä eteeni ravintolassa, ettei joku humalainen alkaisi jankkaamaan, miksi en juo. Se on todella ikävää, ja pilaa hauskankin tunnelman.

Olen myös todella usein joutunut tilanteeseen, että minun täytyy viedä örvellyskunnossa oleva ystävä tai ystävätär kotiin, tai hän jää muuten katuojaan sammuneena tai joutuu huonoon seuraan tai vahingoittaa itseään. Tällaiselle ihmiselle onkin selvin päin oleva ystävä ollut suureksi avuksi.

Eräskin ystävätär on kysynyt monena krapula-aamuna puhelimitse, olenko minä vienyt hänet kotiin vai miten hän on selviytynyt kotiin, kun pää on mennyt pimeäksi jo kello yhdeksän illalla. Onneksi näistäkin ajoista on kauan, ja ystävättärenikin on rauhoittunut alkoholin käytön suhteen. Hänen alkoholisoitumisensa oli mielestäni jo pitkällä.

Suomalaisessa alkoholikulttuurissa pidetään muistinmenetystä normaalina, mutta eihän se voi olla normaalia! Sehän tuhoaa aivoja ja aiheuttaa jos jonkinlaisia vahinkoja, kun se toistuu usein.

En silti saarnaa kenellekään alkoholin vaaroista, koska on jokaisen oma asia miten elämänsä elää, tuhoaako aivonsa vai ei. En myöskään halua että muut saarnaavat minulle siitä, etten juo tarpeeksi paljon, pari lasillista viiniä on minulle ihan hyvä määrä, muut saavat aivan yksinkertaisesti hyväksyä sen.

On vain niin surullista nähdä, että yhä nuoremmat juovat. Heidän harkintakykynsä on kokonaan toinen kuin aikuisena aloittavan. Vai onko?

Otsikko on lainattu Me Naiset-lehden 2.8.2012 julkaistusta lehdestä, tekstistä jossa haastatellaan Jenni Rantalaa.

13 kommenttia:

  1. Olen lukenut alkoholismista melkein kaiken, veljeni oli alkoholisti.
    Muistin lähteminen on ensimmäinen askel alkoholismiin. Itsekin käytin alkoholia merillä ollessani, aika rajusti toisinaan, nyt juon vain yhden tuopin silloin tällöin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kyllä se kohtuus on tärkeää.

      Minulla oli asuinkumppani, jolla oli alkoholiongelma, enkä jaksanut sitä reilua vuotta kauempaa. Hän oli ihana ihminen, mutta ei sitä jaksa, kun itse piti kuitenkin jaksaa käydä töissä.

      Asuinkumppanini oli eläkkeellä, ja kukkui humalassa yötä päivää, kun sattui putki päälle.

      Juuri alkoholistit ovat usein herkkiä ja empaattisia ihmisiä. Ehkä siksi sitten juovatkin, kun ottavat koko maailma murheet päälleen.

      Poista
  2. Hieno juttu tämä, mietin useinkin alkoholin käyttöäni ja sitä miten onnellinen ihminen on ilman turhaa viinaa.

    Edelleenkin tulee otettua ehkä turhankin usein, vaikka välillä on pitkiäkin arki ja juhla-aikoja mennyt tiukkapipoasenteella ja aivan samoin olen huomannut että on kurja kun pitää selitellä ja joskus jopa joku loukkaantuu jos ei ota?? Lisäksi minua ärsyttää humalainen örveltäminen ja myös oma tyhmäily viinapäissä, lisäksi saatan olla hyvinkin kanttinen, kun otan, olen kyllä sitä muutenkin:)

    On kieltämättä paljon hauskempaa olla aina selvänä, herätä pirteänä, mutta sekin riippuu tietenkin seurueesta ja seurasta, itselläni alkoholinkäyttö on lähtenyt harmittomasta saunakaljasta, nuorena olin ihan raivoraitis. Viikkolaskuri on hyvä juttu, sillä huomaamattaan ei-ongelmainenkin saattaa ryystää aika paljon ilolientä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on ihan hullua kun ihminen ostaa rahalla itsensä kipeäksi, toiset jopa pöpilään asti.
      Kyllä se on hienoa kun pystyy sanomaan, EI kiitos!
      Se on paska puhetta, että ilo ilman viinaa on teeskenneltyä, EI OLE!!

      Poista
    2. Kyllähän ihminen, jolla ei ole alkoholiongelmaa, saattaa ottaa joskus paljonkin. Mutta kun pitää ne kerrat harvoina, ei tule ongelmaa. Mutta jos alkaa olemaan viikottaista niin pitää jo huolestua.

      Ihan nuorena minäkin olin raivoraitis, opettelin alkoholin käyttöä vasta kun seurustelin vakituisesti, eli lähes kaksikymppisenä. Mutta koskaan en silti ole käyttänyt suuria määriä, mitä nyt ne pari kertaa erehdyin, kun opettelin sitä juomisen jaloa taitoa! :D

      Joo, viikkolaskuri on varmaan ihan hyvä, jos käyttää alkoholia usein. Minä en käytä joka viikko enkä joka kuukausikaan. Mutta sitten saattaa käydä niin, että juon pari lasillista viiniä parina kolmena iltana peräkkäin, jos on esim. vieraita ja laitetaan hyvää ruokaa.

      Ja totta, ilo ilman viinaa on aitoa iloa, ei teeskentelyä!

      Mutta ehkä lasi pari auttaa hiukan rentoutumaan ja siitä saa ehkä rohkeuttakin, mutta kun se menee usein sitten yli, eikä osata rajoittaa vain muutamaan drinkkiin.

      Poista
  3. Nuorena minäkin jouduin selittelemään juomattomuuttani, olin kuvitellut että nykyään ihmiset ovat tottuneet sekä alkoholin käyttäjiin että siitä kieltäytyjiin niin ettei juomattomuuttaan enää tarvitsisi selitellä, vaan eipäs niin vaan olekaan! Lasin pari viiniä saatan ottaa, saunaoluen, konjakkitilkan joskus iltaisin, mutta se on sitten siinä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän sitä luulisi, että ovat tottuneet myös juomattomiin ihmisiin, mutta taitaa olla niin, että niitä juojia harmittaa se, kun he kuvittelevat että heidän toilailujaan seurataan.

      On kai sillä juomattomalla muutakin tekemistä kuin toisten juomatapojen seuraaminen, jos on juhlissa. Mutta tottahan toki ylenmääräinen juominen ja örvellys pistää väkisinkin silmään. :)

      Poista
  4. Pidän viinistä, mutta en hirveästi prosenteista. Konjakin ja calvadosin maut maistuvat myös.

    Yritän pitää alkon kurissa kohdallani, sillä määräänsä enempää sitä ei kannata lipittää. Näkyy naamassa ja tuntuu sydämessä!!

    Olin v:sta 1997 vuoteen 2006 ottamatta tippaakaan ja jouduin usein selittämään miksi en ota.

    Minulta kysyttiin kerran että onko minulla ongelma viinan suhteen. Katsoin kysyjää silmiin ja kysyin: Onko sinulla??

    Kysymyksen kuuli koko seurue eikä sen jälkeen siinä porukassa asiasta kukaan kysellyt! Se oli yhden yhdistyksen hallitus ja työvaliokunta.

    On kurjaa, että alkoholi on monella tavalla tabuasia. paljon vähemmän kiinnitti huomiota se, että siihen elämänaikaan söin vain kasvisruokaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin pidän viineistä. Ennen jopa yritin keräillä jotain pulloja, ja tein merkintöjä vihkoon eri viineistä ja niiden mausta.

      Nykyään en ole tehnyt sitä, kun ei oikein ole varaa ostaa parempia viinejä. Tosin nykyään löytyy halvemmistakin viineistä ihan hyviä.

      Punaviinit ovat suosikkejani.

      Näinhän se on, että alkoholi on melko tabu nykyäänkin. Alkoholin käytöstä ei puhuta edes esim. kaverien kesken juuri ollenkaan. Se tabu pitäisi todellakin poistaa.

      Poista
  5. Mulla on hyvvää kotiviiniä ja joskus otamme sitä pari, kolme lasillista ku laulamme karaokkeeta, pittää sopivasti suun kosteena:D
    Onneksi ei kaverikkaa ota koskaan liikaa ja vuoroin ollaan kuskeinaki ku lähetään muualle laulamaan:)

    Minä oon ollu työssä ja vapaa-aikanakin monelle tukihenkilönä, jotka ovat yrittäneet päästä eroon liiallisesta juopottelusta, se ei oo todellakaan kaunista kateltavaa, asiaa puhut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin tein kotiviiniä tuossa toukokuun lopulla, voikukkaviiniä voikukkien kukinnoista.

      Maistoin viime viikolla sitä, ja se on tosi makeaa, ei ihan minun mieleeni. Saa nähdä mitä siitä tulee, kun se on valmista vasta noin vuoden kuluttua.

      Itse tykkään sokerittomista, mutta kai tämä jonkinlaisesta likööristä tai makeasta viinistä käy. Jos ei, niin sitten johonkin booliin. :)

      Ei se juopottelu tosiaankaan oli kovin kaunista katseltavaa, ja siitähän kärsii usein koko perhe, mahdollisesti työyhteisö ja kaveritkin.

      Kohtuus kaikessa on ihan hyvä tässäkin.

      Poista
  6. Kyllä kait tässä pitää itsekin tunnustaa, että alkoholi tai sen puute ei ole minullekaan mikään ongelma.
    Ensinnäkin, en juuri edes pidä alkoholin mausta.
    Viinitkin ovat minulle liian happamia, eivät käy!
    Edes olut ei kuulu herkkuihini vaikka joskus saatan sitä pullollisenkin nauttia.
    Onneksi sairauteni nyt estää oikein lääkärin siunaamana alkoholin käyttämisenkin.

    Ja siitä huolimatta olen niin tuiterissa, että tahtoo nuo nimetkin vähän väliä unohtua. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä vähemmän muistan.
    Nyt voin jo puolittain ilolla todeta, että en ole koskaan edes niin paljoa humalassa että laulaisin.
    Jo aikoinaan kansakoulussa saivat mittani tässä suhteessa täyttymään!

    Puolestani muut saavat juoda ja rypeä aivan niin paljon kuin haluavat, kunhan eivät tule meidän tontille meuhkaamaan!

    Maukkaita Asperineja vaan niitä tarvitseville!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saa tuntea itsensä onnekkaaksi ettei ole joutunut alkoholikierteeseen, se on niin helppoa. Ja saa kiittää myös siitä ettei omat lapset ole joutuneet siihen kierteesee, se on nimittäin tosi helppoa tänä päivänä. Kun poikkeaa kaavasta, katsotaan kieroon, eikä monella nuorella ole rohkeutta olla juomatta, kun kaveripiiri painostaa.

      Onneksi suurin osa nuorista on edelleenkin kunnollista porukkaa.

      Poista

Kommentteja kiitos! Comments please! Oli pakko ottaa sanavahvistus käyttöön roskakommenttien vuoksi.