10. huhtikuuta 2012

Polyamorinen suhde, parinvalinta ja vitutukseen kuoleminen

Luin Milenan mietteitä ja sieltä viimeisintä blogitekstiä "Mehiläispesän uusin jäsen".

Tänään jouduin nettisivuille, joissa on kerrottu erilaisista suhteista, polyamorisesta, järkiavioliitosta ja parin valinnasta yms. Jouduin monelle muullekin sivulle, missä sivuttiin ihmissuhteita ja seksiä.

Ihminen ei ehkä olekaan yksiavioinen, olisikohan se vain uskonnon mukanaan tuoma rajoitus? En osaa sanoa.

Ihmisellä kuitenkin on nykyään niin paljon erilaisia suhteita, että niistä voi ajatella, ettei yksiavioinen suhde riitä. Näkeehän sen avioerotilastoistakin.

Mutta johtuvatko avioerot siitä, että halutaan uusia suhteita, vai siitä, että ihminen on nykyään tottunut saamaan kaiken minkä haluaa, ja tylsistyttyään avioliitossa sitä ei jaksetakaan yrittää korjata, vaan lähdetään eri teille, etsimään uutta ja jännittävää suhdetta, oli sitten lapsia tai ei?

Tuohon en tietenkään osaa vastata. Kai siitä on tehty joitakin tutkimuksiakin, mutten etsi niitä tähän juttuun. Mielestäni saattaa olla perää siinä, ettei jakseta ylläpitää väljähtynyttä suhdetta, tai piristää sitä, vaan lähdetään etsimään uutta, jännittävämpää.

Kuitenkin siinä käy usein niin, että uusikin suhde väljähtyy ja taas lähdetään eri teille. Luin jostakin, että kakkossuhteella on vielä suurempi riski johtaa eroon kuin ykkössuhteella.

Kohta perheessä on sitten kahden tai kolmen eri suhteen lapsia, ja kumppaninkin parista edellisestä suhteesta olevia lapsia. Vuoroviikottainen suurperhe on muodostunut. Mutta kuinka tällainen elämä onnistuu, on taas toinen kysymys.

Jos meidän yhteiskunnassamme olisikin voimassa erilainen suhdesysteemi, eli ihmisillä voisikin olla useita kumppaneita, eikä siinä olisi mitään omituista muiden mielestä.

Kun yhdellä kumppanilla on menkat, toisella päänsärky, yksi viimeisillään raskaana ja sitten yksi olisi ehkäpä hyvinkin halukas petipuuhiin. Silloin miehellä olisi tosi lokosat oltavat ja hänen miehuutensa kukoistaisi, eikä hänen tarvitsisi elää "puutteessa".

Entäs sitten suhteen naiset, jos olisi niin, että miehellä voi olla useampi nainen? Mikä olisi naisen asema, ja miten nainen saisi tyydytetyksi omat tarpeensa? Riittäisikö yksi mies kaikkien naisten tarpeiden tyydyttäjäksi?

Luulen ettei - ainakaan sitten kun mieskin vanhenee, eikä jaksa enää. Onhan niitä naisia, joiden seksihalut ovat samaa luokkaa kuin miestenkin, eivätkä kaikki miehet ole seksirobotteja.

Nainenhan ei ole aina se alistuja, joka tekee mitä mies tahtoo, vaan hänellä on nykyään omakin tahto ja oikeus siihen. Eikä hänellä ole aina "päänsärky"! Tai jos on, ei se välttämättä aina ole naisen vika, voi sitä vikaa löytyä miehestäkin.

Entä jos suhteessa voisi olla sekä miehiä että naisia, ilman minkäänlaisia sääntöjä? Riittäisikö yksi nainen kolmelle miehelle? Entäs kun lapsia syntyy, eikä seksiä voi harrastaa vähään aikaan?

Polyamorisessa suhteessa on varmaan aika hankalaa olla, koska ihmisen omistushalu on kuitenkin aika usein hallitsevaa, tulee mustasukkaisuutta, omistushalua, ei yksinkertaisesti ehkä haluta jakaa toisen kanssa.

Jos ihmisillä olisikin polyamorinen suhde, olisi kai täydellistä, että suhteeseen kuuluisi usampi mies ja nainen. Yksi miehistä olisi oikea Hunks-tyyppi, komea, notkea, seksikäs - ja seksirobotti. Kaikki naiset haluaisivat häntä ainakin silloin tällöin. Yhden naisista pitäisi myös olla vastaavanlainen tyyppi, seksikäs kurvipimu jota miehet haluavat.

Sitten olisi se intellektuelli, sekä mies että nainen, he voisivat rakastella aivoillaan (taisin lukea tällaista tekstiä joko tuolta Milenan mietteistä tai sitten se oli AnnaY:n jossakin tekstissä, tai sitten AnnaY kommentoi niillä sanoilla Milenan tekstiä. Luen niin paljon, että eri jutut menevät sekaisin välillä.

Nämä intellektuellit sitten saattaisivat keskustella punaviinin, juuston ja patongin voimalla vaikka yöt läpeensä. Ja näitä intellektuelleja hetkiä kaipaavat vähän tyhmemmätkin välillä, eli vuorovaikutushalua löytyisi myös muilta näitä intellektuelleja kohtaan silloin, kun ei jaksa hoitaa huushollia, remontoida taloa tai harrastaa seksiä.

Ja tarvitsisihan siihen suhteeseen ne käytännön ihmisetkin, henkilön joka pitää huolen talouskassasta, jonkun joka korjaa paikat, pitää kämpän järjestyksessä, remontoi, nikkaroi ja duunaa. Sellainenkin mies ja nainen tarvitaan. Ja onhan Remontti-Reiskakin aika seksikäs monen mielestä, kuten myös kätevä emäntä!

Kaikkea löytyisi kaikille samasta polyamorisesta suhteesta ― täydellinen kuvio siis. Eli suhteessa pitäisi olla vähintään kuusi ihmistä. 666 - Pedon merkkikö?


Henry Laasanen kirjottaa parin valinnasta, ja siitä, että naiset valitsevat miehen helpommin fiiliksellä kuin järjellä, ja siksi joutuvat usein väkivaltaisen tai juopon miehen kumppaniksi. Hän mainitsee tekstissään myös naisten älyttömät pikkutarkat kriteerit, joilla ei ole mitään merkitystä suhteen onnistumisen kannalta.

En pidä tämän miehen rajoittuneisuudesta, ja suoranaisesta naisvihasta.

Tämän teksin sijasta aioin ensin kommentoida Milenan mietteitä, ja laittaa tämän Laasasen parinvalintalinkin sinne, mutta laitoinkin sitten tänne, kun tuli mieleeni niin paljon kirjoitettavaa näistä asioista enkä halua olla bloginvaltaaja.

Löysin Iltalehdestä jutun, jossa on selvitetty että vitutukseen voi kuolla, ja että se on enemmän miesten ongelma. Minä kyllä tunnen useamman naisen, jolla on krooninen vitutus päällä, en tunne läheskään niin monta miestä. Vaikka ei niitä naisiakaan ole kovin monta.

Sillä on merkitystä jos on positiivinen, tai jos vituttaa koko ajan. Uskon että hyvällä mielellä oleminen voikin pidentää ikää ja vittuuntunut ehkä elääkin lyhemmän elämän.

Tällainen sana kuin vituttaminen on aika inhottava, enkä pidä siitä. Se on kuitenkin jo vakiintunut niin paljon, etten laita edes asteriskeja (*-merkki) vi-tavun jälkeen, vaan kirjoitan koko sanan sen sijaan.

Ikävää että tällainen leimallisesti naisen elintä tarkoittava sana on tullut niin yleiseen käyttöön, että toiset käyttävät sitä melkeinpä pilkun sijasta. Ja koska tässä lehtiartikkelissa käytetään tätä sanaa, en ala muuttelemaan sitä häveliäisyyssyistä omaan tekstiinikään.

Törmäsin kaiken lisäksi Henriikka Rönkkösen kolumniin, jossa on aika roisia tekstiä. Laitan sen tähän, koska se jotenkin sopii tämän blogini aiheeseen. Rönkkönen kirjoittaa City-online-lehdessä. Hän on humanisti, joka kirjoittaa gradua kotimaisesta pornografisesta kirjallisuudesta.

Minulla on ollut aikaa kirjoittaa tämä teksti, kun tulin takaisin töistä yritettyäni tehdä töitä siellä puoli tuntia. Olen ollut pääsiäispyhät flunssassa (jota minulla ei olekaan ollut kolmeenkymmeneen vuoteen), enkä ole vieläkään ihan kunnossa, vaikka kohtalaisen terve olenkin. Päätin lähteä kotiin, koska lämmöt oli pantu pois päältä jo viime torstaina, ja toimistossa oli yksitoista astetta lämmintä, en halunnut riskeerata terveyttäni. Täällä on ollut aika viileät säät ja navakka tuuli. Toivottavasti siellä on lämpimämpää huomenna.

Toivotan kaikille mukavaa Pääsiäisen jälkeistä aikaa ja toivon todella että kesä alkaisi jo kolkuttelemaan ovelle. Nyt on navakka tuuli ja viileää, vaikka tuuleekin etelästä.

Tässä vielä linkki tuonne Laasasen tekstiin Hääohjelmat paljastavat sukupuolieron. Laasaselta löytyy aika hupaisia juttuja.

Uusi mielenkiintoinen linkki: Psychology Todayn pariutumisasiantutija Jeremy Nicholson

19 kommenttia:

  1. Kiva, Laali että toteutit ideasi ja blogitekstisin on oikein mielenkiintoinen! Toivottavasti, nuha antaa periksi, kun huomaa kuka on herra talossasi! ;)

    VastaaPoista
  2. Sinä sitä vaan jaksat ylläpitää näitä syvällisiä pohdintoja!

    Tämä tekstisi tosin meni melko kauas omasta intressistäni, mutta raapaisenpa vähän kuitenkin tähänkin:

    Minäkin olen sitä mieltä, että tuo yksiavioisuus todennäköisesti juontaa juurensa jostakin uskonlahkosta.
    Isossa kirjassa kyllä käskettiin täyttää maa, mutta tietooni ei ole kuitenkaan tullut sen tarkempia ohjeita tuon toteuttamisesta.

    Mitä taas tulee noihin runsaisiin avioeromääriin, näkisin niiden johtuvan pelkästään kotikaswvatuksesta ja yksilöiden vanhenemisesta.
    Itse ainakin sain aikoinani kasvatuksen, jossa ei suopein silmin katseltuna "kukasta kukkaan" hyppelyä.
    Jos kerran avioparilla on tasa-arvoiset suhteet, tuskinpa silloin kovin helposti tarvitseekaan vilkuilla "aidan taakse"!
    Kumpikin puoliso vanhenee saman kaavan mukaan.

    Mutta jomman kumman ollessa ns. vahvempi yksilö ja hän omaa enemmän sitä omaa tahtoa, silloinhan saattaa olla vaara aidan takaa löytääkin vihreämpää ruohoa!

    Tiedän, että seuraavasta kommentistani on taas vaarassa syntyä aikamoinen polemiikki:

    Ukot kun vanhenevat, heidän halunsa ja kykynsä väistämättä pienenevät.
    Mutta kun lukee joitakin saittisivuja, ainakin minulle tuntuisi muodostuvan yhä enemmän käsitystä, että näillä varttuneemmilla femakoilla tilanne saattaisi ollakin ihan päinvastoin?
    Eikö tämäkin voisi selittää hieman sitä "puumailmiötä"?

    Kaikesta huolimatta olen sitä mieltä, että tähän tekstiin liittyvät asiat ovat edelleenkin kahden eri yksilön nakemyksiä ja mieltymyksiä enkä käsittäisi niiden silloin kuuluvan enää kolmansille osapuolille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On noussut esiin uusi ilmiö, eli monisuhteisuus.

      Minua kiinnostavat kaikki ilmiöt yhteiskunnassa ja sen kehityksessä, myös tällaiset. Se ei tietenkään tarkoita että minä haluaisin toteuttaa sellaista - en nimittäin halua, mutta tietenkin voin kirjoittaa siitä ja pohtia sitä ilmiönä.

      Tämä ilmiö on kai tullut jäädäkseen yhteiskunnan vapaamielisyyden myötä, mene tiedä.

      Siinä on myös kolmansia ja neljänsiäkin osapuolia, joten asia kuuluu tietenkin myös heille.

      En usko että tuosta femakkoasiasta mitään ihmeempää polemiikkia syntyy, sehän on luonnollinen ja melko järkeen käypä juttu.

      En silti puhuisi femakoista, sanahan tarkoittaa jyrkkää naisasianaista tai jotain telaketjufeministiä. Urbaanin sanakirjan mukaan femakko on:

      Feministisika, vrt. sovinistisika miehestä

      Ylipainoinen yleensä helvetin ruma naisasianainen

      Feministi, joka tuo mielipiteensä selvästi julki. Naisasianainen.

      "Siveysvapaa" feministi, joka antaa vain naisille.


      Naisilla ehkä tämä kyky- tai haluasia voi muuttua "parempaan", koska ei ole enää pieniä lapsia huollettavana, hän jaksaa ja voi ajatella jo itseäänkin.

      Tosiasiahan on, että vielä tänäkin päivänä suurin hoitovastuu lapsista parisuhteessa on edelleenkin naisilla, vaikka se puoli onkin tasoittumassa.

      Kun naisella alkaa olemaan omaa aikaa, ja rahaakin ja jaksamista, asia ehkä muuttuu. Nainenkin voi vihdoinkin elää.

      Puumailmiö on miesten keksimä juttu, miehethän niitä puumia ovat aina olleet, ja saaneet olla. Nyt kun naiset ovat myös alkaneet käyttäytymään samoin, siitä sitten puhutaan joskus ISOIN OTSIKOIN. :D

      Olen kyllä sitä mieltä, että nykyään avioero otetaan liian heppoisesti, ei se välttämättä ole kotikasvatuksesta tai vanhenemisesta kiinni. Minäkin olen eronnut, vaikka meilläkään ei katsottu suopeasti kukasta kukkaan kulkemista. Pakko vain oli erota kun toinen osapuoli halusi.

      Toisen osapuolen kotona oltiin todella jyrkkiä tuollaisissa asioissa, joten ei se voi pelkästään kotikasvatuksesta johtua. Eikä se iästäkään johtunut.

      Mielestäni se johtuu enemmänkin yhteiskunnan vapautumisesta, ja siitä, että aina vaan halutaan lisää uutta, lisää jännitystä, lisää... lisää... lisää...

      Poista
  3. Siis intellektuelli ja myös sänkytaitoinen, tässä ovat vaatimukseni ja tyydyn niihin:) Rakkaus olisi tietenkin ihan kiva juttu, mutta kaikkea ei ehkä saa? Olen tästä miehen iästä vähän eri mieltä, eli kokemukseni ovat joskus olleet ihan päinvastaisia?

    Jos tykkää jostakin ja seksi sujuu hyvin, ei kaipaa kamalasti kokonaista mieshaaremia, mutta miehet useimmiten tykkäisivät ajatuksesta, että heillä olisi muutama lempivaimo takataskussa, mutta on taas heitäkin, joille se ajatus on täysin vieras vaikka naisia olisi ollut tarjollakin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, meitä on moneksi, onneksi!

      Ja kokemus on useimmiten vain hyvästä - sängyssäkin.

      Eihän se määrä, vaan se laatu... ;)

      Poista
  4. Mielenkiintoine aihe! Avioeroista olen sitä mieltä, että ero on aina paikallaan jos siihen tuntuu vahvasti olevan tarvetta! Ihmiset muuttuvat ajan kuluessa, eikä - onneksi - enää ole pakko vain pelkän tottumuksen tai tapojen takia olla yhdessä. Se, että nykyisin erotaan jo ensimmäisestä eripurasta on syvältä.

    Elämä on ainutkertainen mahdollisuus, mutta sen tarkoitus ei ole pelkästään oman edun etsiminen, vaikka niinkin voisi ajatella. Mun mielestäni on tärkeätä olla elämäänsä jotensakin tyytyväinen, ettei ala kasvattaa katkeruutta muita ihmisiä kohtaan.

    Erilaiset yhdessäelämisen ja - kokemisen muodot ovat mielenkiintoisia. Moniavioisuus on varmaan ollut jossakin ihmisen kehityksen vaiheessa tarpeen, sillä miehet ovat sotineet ja metsästäneet, eikä heistä ole silloin riittänyt omaa jokaiselle naiselle. Nykymies ei metsästä sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta siltikin jo tässä meidänkin ikäluokassa miehiä on vähemmän kuin naisia. Sallisiko se jonkinlaisen moniavioisuuden?

    Toisaalta TK:n mainitsema naisten ja miesten eroottisten tarpeiden ja kykyjen epäsuhta ei suosi ajatusta siitä, että yhdellä ikääntyvällä miehellä olisi monta naista; puutteessahan me naisparat... tämä on vitsivitsivitsi....

    Olisipa mielenkiintoinen keskustelunaihe vaikkapa kasan "pääsivulle" loppuviikosta. Vai mitä Laali?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, avioero on monesti se paras vaihtoehto, kaikkia osapuolia ajatellen, mutta monesti se tehdään liian helposti ja ajattelematta. Samoin kuin yhteen asettuminenkin ja lasten hankinta.

      Harkintaa pitäisi olla enemmän jo alkuvaiheessa, eikä pitäisi kulkea suomukset silmillä kunnes ne kivellen putoavat.

      Siis järki käteen jo alkuvaiheessa!

      Varsinkin vanhemmassa ikäluokassa naisia on enemmän, joten naiset ovat kai enemmän puutteessa kuin miehet! ;)

      Joo, aihe olisi varmaan hyvä tuonna samakasan puolelle.

      Poista
  5. Ai niin... loppuviikosta siksi, että osallistuisin mielelläni asiasta vääntämiseen, mutta olen poissa koneen äärestä huomiseen.

    Tämä tärkeää; en missään nimessä halua teemaa pois Sinun blogistasi, täällä on hyvä jatkaa, olisi vain niin mukavaa, jos "ruususen unta" uinuva kasammekin olisi taas vaihteeksi ihan oikea keskustelualue....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kasa on uinunut ruususen unta jonkin aikaa, joten jotain keskustelua pitäisi saada aikaan.

      Tuo tekstini on aivan liian pitkä kasan sivulle, mutta voisihan siitä aiheen kehittää. Enkä todellakaan ymmärrä asiaa väärin. Kasassa on niin paljon enemmän lukijoita, että siitä voisi tulla kiva keskustelu.

      On monia jotka eivät halua kommata minun sivuillani, eikä käydäkään, joten samakasassa saataisiin ehkä elävä keskustelu käyntiin, ja sellaisetkin, jotka välttävät minua tai tekstejäni, voisivat osallistua.

      Ei yhtään hullumpi idea! Tämähän on kuitenkin asia, joka saattaa jopa kuohuttaa joitakin ihmisiä ja siten tuoda hiukan kirpeyttäkin keittoon!

      Poista
  6. Nyt on sitten pieni vaatimaton täky haudattu tuonne kasaan. Käykääpä etsimässä, jos kiinnostaa!

    VastaaPoista
  7. tää aihe ei ny paljo kiinnosta, mut se kiinnostas tietää mikä on tilanne, 20.5.? maksan risteilyn 4.5. tarvitsen lähtijän nimen ja syntymävuoden, jos lähdet mun on ilmoitettava siitä vielä viikkarin toimistoon ja täytettävä osallistuja lista. tarvitsen varmistukset aika pian. Hinta jaetaan osallistujen kanssa tasan. maksut laivalla minulle. nyt olisi kolme yhteen hyttii. eli tekee 22euroa per henkilö. Voit kirjoittaa aikunblogi@gmail.com

    VastaaPoista
  8. Moikka Aikku, pitkästä aikaa!

    Mun täytyy katsoa tuo päivämäärä tarkemmin, ilmoitan ajoissa mailiin!

    Hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
  9. heko heko...käyn tääl lukemas hyvin usein:)) nytkin oli sivu auki, kun seikkailen muualla.. jep ilmoita ny viikon sisällä

    VastaaPoista
  10. Käy, laali, mun blogissa, siellä n jotain sulle.

    VastaaPoista

Kommentteja kiitos! Comments please! Oli pakko ottaa sanavahvistus käyttöön roskakommenttien vuoksi.