Aamulla kaksi, ensin Nallen kanssa. Pimun kanssa tein ihka ensimmäisen lenkin koskaan. Ja Pimu oli kuin olisi aina juossut pyörän vierellä! Se pysytteli metrin verran takaoikealla, ja katseli aina sivusilmällä missä mentiin. Kun siirryin keskemmäski, Pimu siirtyi vastaavasti, ja taas sivummalle, ja taas Pimu seurasi. Testasin muutaman kerran, ja aina se vain teki aivan oikein. Viisas koiruliini minulla!
Kuvittelin että Pimun kanssa tulisi vaikeuksia, kun se on niin energinen. Mutta ei, kai se energia sitten meni siihen pyörän liikkeiden seuraamiseen ja juoksemiseen.
Toiset kaksi lenkkiä tein nyt iltapäivällä. Ensin taas Nallen kanssa, ja sitten Pimun. Ja Pimu oli edelleenkin yhtä fiksu!
Nalle on vanha konkari, ollaan pyöräilty vuosikausia, joten sillä ei tietenkään ollut mitään ongelmia. Se rakastaa pyöräilyä, ja varmaan Pimukin tykkää.Kävin vain lyhyen lenkin Pimun kanssa ne kaksi kertaa, koska on ensimmäinen kerta kun se on pyörälenkillä mukana eikä saa ottaa liian rankasti heti alusta. Alkaa muuten inhoamaan pyöräilyä eikä sitten lähde mielellään enää mukaan. Voihan tottumattomalle tulla paikatkin kipeäksi.
Oli tosi kivaa kun onnistui niin hyvin Pimun kanssa.
Nalle oli viime kesänä jotenkin kovin väsynyt, eikä jaksanut kovin paljon juosta pyörän vierellä. Kai se synnytysreilu edellisessä helmikuussa oli ottanut niin voimille, ja imetys sen jälkeen. Nyt Nalle juoksenteli taas kuin nuorempikin koira pyörän vierellä! Oli mukava nähdä, että Nallen kunto oli kohentunut vuoden aikana.
Nalle oli viime kesänä jotenkin kovin väsynyt, eikä jaksanut kovin paljon juosta pyörän vierellä. Kai se synnytysreilu edellisessä helmikuussa oli ottanut niin voimille, ja imetys sen jälkeen. Nyt Nalle juoksenteli taas kuin nuorempikin koira pyörän vierellä! Oli mukava nähdä, että Nallen kunto oli kohentunut vuoden aikana.
Yhdessä kuvassa Nalle kurkkii ruokapöydän alta, Pimu istuu vieressä. Muissa kuvissa on Pimu.
Jahka saamme pyöräkärryn valmiiksi, teemme pitempiä lenkkejä. Saan minäkin sitten kuntoilua.
Noniin, nyt illalla tuli taas tehdyksi kaksi lenkkiä, yksi kummankin koiran kanssa, eli kuusi pikkulenkkiä yhteensä tänään. Tulihan siitä muutama kilometri. Pimu osasi edelleen juosta hyvin pyörän vierellä. :D
Jahka saamme pyöräkärryn valmiiksi, teemme pitempiä lenkkejä. Saan minäkin sitten kuntoilua.
Noniin, nyt illalla tuli taas tehdyksi kaksi lenkkiä, yksi kummankin koiran kanssa, eli kuusi pikkulenkkiä yhteensä tänään. Tulihan siitä muutama kilometri. Pimu osasi edelleen juosta hyvin pyörän vierellä. :D
Ovatko Sinun koirat "kaiksikielisiä"? Kumpaa kieltä ne osaavat paremmin, suomea tai ruotsia?
VastaaPoistaKyllä ne ovat enemmän suomenkielisiä. Nalle ymmärtää erittäin hyvin myös ruotsia, kun sille on puhuttu niin paljon sitä, Pimulle vähemmän.
VastaaPoistaKäytän kuitenkin joitakin komentoja ruotsiksi, koska ne ovat helpompia tai lyhempiä. Ja ymmärtää se Pimu vähän kuitenkin. Puhun sillekin ruotsiksi välillä.
Pimun ruskeat kysyvät silmät: "Rakastatko minua?"
VastaaPoistaNiin, Pimu on aivan ihastuttava. Illalla se tulee viereen kiehnäämään, se haluaa että sitä pidetään hyvänä ja halitaan ja rapsutetaan. On se ihanaa, kun joku tykkää niin ehdoitta!
VastaaPoistaNalle on välillä ihan mustankipeä, mutta kyllä minä Nalleakin rapsuttelen ihan tasavertaisesti. Se vain ei tule ihan samalla tavalla halittavaksi, vaikka tulee sekin välillä. Pentuna ja nuorena koirana sekin oli enemmän halinkipeä, ihan kuin Pimu nyt.
Mahtavaa....kyllä pyöräily on hyvää koirien kannalta. Meillä on pyöräilty vain ajokoirien kanssa. Kerran Helinä teki tosi stopin ja isäntä oli lentänyt ku leppäkeihäs pyörän kyydistä...hih. Helinästä mukavia muistoja. Pepin kanssa kävin paljon pyörällä lenkillä. Naapurin pikkuinen koira...siis tosi, tosi pieni, hyökkäs Pepin kimppuun ja niin sitä mentiin pitkin ojaa. Raukka Pepi, iso ajokoira ja pelkäs sitä pikkusta tosi paljon. Mutta sitten taas mentiin...
VastaaPoistaHei systeri! Kiva kun kävit kylässä täällä!
VastaaPoistaVoi että! Harmi kun ne naapurin koirat hyökkää joskus!
Hyökkäsihän meidänkin kimppuun yksi labradorin noutaja. Nallen niskaan suoraan, ja minä kaaduin sekaan sinne ärhentelevien koirien sekaan pusikkoon!
Pelotti kyllä, kun se labbis on niin iso. Mutta Nalle osasi antaa takaisin, onneksi, päästiin pakoon, se oli ihan meidän lähellä.
Se sama koira hyökkäsi useampana iltana, enkä tiennyt mistä se tuli. Emme enää uskaltaneet mennä kunnolla ulos.
Sitten kysyin naapureilta, ja sain tietää kenen koira se on. Kävin sanomassa. Se loppui siihen, eivät enää päästäneet yksin ulos. Eivät tienneet että se oli niin aggressiivinen kun pääsi yksin ulos.
Eli samoja kokemuksia on! Jotkut ihan hauskojakin jälkeenpäin, jotkut ei.
Kyllä koirat ovat ihania
Onko sinulla juoksuvaijeri vai miten lenkität? Meilläkin koirat ovat aina saaneet pyörälenkkiä, mutta minä olen niin reppana että olen vain juossut niiden kanssa tai muuten vain kompuroinut mukana:)
VastaaPoistaMinulla on vain tavallinen flexi pyörässä kiinni, jos tulee autoja tai muita ihmisiä tai koiria, lyhennän narun pituutta pidän kiinni. Joskus pysähdyn varmuuden vuoksi.
VastaaPoistaYleensä koira ei lähde mihinkään siitä viereltä, mutta kannattaa silti olla varovainen, enkä uskaltaudukaan vilkkaasti liikennöidyille teille, menen mieluiten hiljaisia kyläteitä - tai sorateitä ja tukkiteitä - pitkin, mihin pääsee hyvin maastopyörällä, joka minulla on.
Itsehän ei kyllä saa niin paljon liikuntaa, kun ajan pyörällä, mutta kun minä niin tykkään pyöräilemisestä, joskus olen ollut Nallen kanssa neljäkin tuntia reissussa vkl. Eli on vettä ja eväätkin joskus mukana, pysähdellään ja katsellaan maisemia, ollaan siis retkellä, tulee yleensä vain parikymmentä kilometriä, mutta se on samalla niin mukavaa ja rentouttavaa.
Nyt sitten otan molemmat koirat mukaan, jahka saan koirakärryn kuntoon. Sitten voidaankin tehdä pitkiä lenkkejä viikonloppuisin. Jos väsyvät niin kyytiin molemmat! :D
Hellaumala mitä koissuja sulla on. Tai siis mellä ne on maailmankaikkeuden suloisimmat
VastaaPoistaNiin, maailmankaikkeuden suloisimmat koissut meillä! :D
VastaaPoistaHei,ja kiitti komentti vastauksesta.Minäkin olen ihan merihullu.Olemme asuneet merenrannalla kun asuin Suomessa.Helsingin Tammisalossa ja roihuvuoressa.Isä opetti purjehtimaan kun olin 8-vuotias.Muutin Espanjaan 18.vuotiaana ja sieltä Tänne Tukholmaan-84.Asun Mälaren rannalla n.1km päässä.Sanon sitä mereksi koska se johtaa merelle. Toiset pitävät sitä järvenä..Ålandissa olen käynyt vain pika risteilyillä, mutta usein olen haaveillut olevani siellä pitempään..Rakastan koiria, olen ollut koira dagiksessa harjoittelemassa..Pia
VastaaPoistaJoo, meri on ihana ja rauhoittava elementti, kun on ikänsä asunut meren lähellä, sitä kyllä kaipaa, jos on sisämaassa.
VastaaPoistaTammisalossa asui minun entinen työnantajani, tai luulen että se oli Tammisalossa, kävin joskus siellä kylässä.
Aika nuorena lähdit Espanjaan! Ystävättäreni muutti noin vuosi sitten sinne!
Mälaren on hienoa seutua! Itse asuin Lidingössä kun olin töissä Tukholman seudulla. Siellä oli kiva pyöräillä. Ja merihän ympäröi Lidingöäkin.
Asuin kyllä Kungens Kurvassakin vähän aikaa, mutta siellä oli vain sellainen työasunto, varsinaisesti asuin Ahvenanmaalla silloin.
Koirat ovat ihania, ja pakottavat lenkillekin, satoi tai paistoi, eikä se ole edes vastenmielistä, yksin ei tulisi lähdetyksi niin helposti.
Ahvenanmaa on kiva kesäturisteilupaikka! Ja pyöräily täällä saaristossa on kivaa.
ostin taas vaihteeksi kartan :) ja sitä tutkiessani löysin lemlandin! on se ihanan oloista seutua. minä vielä haaveilen meren rannalla asumisesta, tai ainakin jonkin veden...vaikka nyt muutankin kuivan maan rivitaloon...
VastaaPoistaMeri on kyllä ihana elementti, mutta voi olla myös kylmää, kun tuulee, kevätkin on aina myöhemmässä kuin muualla kun meri jäähdyttää. Mutta syksy onkin sitten pitkä ja lämmin, kun silloin meri lämmittää.
VastaaPoistaMeilläkin keittiön ikkunasta näkyy vettä, tien toisella puolella, ja se on privaattialuetta, joten sinne ei pääse. Mutta silmä lepää.
Meren rantaan on kilometri, ja sinne on kiva kävellä koirien kanssa, kylällä on siellä yhteinen uimarantakin.
Siis olet muuttamassa? Pidätkö Siniovisen kuitenkin?