Raivaus, radio ja minä

Ljudspåret nederst!

Raivasin kaikkea vanhaa tavaraa olohuoneesta, osan poltin nuotiossa, osan lahjoitan Emmaukselle. Tilanpuute on aikamoinen olkkarissa, ja sinne on kertynyt liikaa turhaa tavaraa.

Löysin vanhan cd:n vuodelta 2006! Olin unohtanut koko jutun.

Olin silloin perjantaivieraana Ålands radiossa ja sain cd:n sieltä. Siinä haastattelun lomassa soitettiin mielimusiikkiani. Vaikka ei siinä ehtinyt kolmea kipaletta enempää. Olin valinnut useampia.

Haastattelija kertoi jälkeenpäin, että monilta saa vetää sanat suusta suurin piirtein hohtimilla, ja siksi pitää valkata enemmän musiikkia, ettei tule vaivautunutta hiljaisuutta tms., siis voi soittaa vaikka musaa ja jutella haastateltavan kanssa siinä välissä, että saa "pehmenemään". Minua ei tarvitse pehmennellä, olen sellainen joka puhun missä vain. Siksi ei ehdittykään soittaa enempää.

Olin kyllä silti menettää puhekykyni, kun haastattelija alkoi kyselemään asiosta joista en tiennyt hänen tietävän. No, ei se tuossa raidalla kuulu ainakaan kovin paljon, se hämmästys. Vasta kotona sain tietää, että toimittaja oli soittanut pojalleni, ja hän oli kertonut kaikenlaista.

Täällä kun on pulaa uutisista ja uusista ihmisistä, ja kun aloin kylpylänjohtajana Maarianhaminan kaupungilla ja sen jälkeen vapaa-aikatoimen johtajana, olin sitten heidän mielestään mielenkiintoinen.

Kun tulin tänne kylpylänjohtajan sijaiseksi, jotkut ihmettelivät ja kyseenalaistivatkin valinnan, koska monen mielestä olisi pitänyt valita joku joka jo asui Ahvenanmaalla. No, ei sitä minulle tultu sanomaan suoraan, eikä kukaan ollut minua kohtaan negatiivinen.

Tämä radioseikkailu oli oikein miellyttävä kokemus.

Tämä ei ole video vaan ääniraita.

Den här är ingen video, utan ljudspår.

Pihatöitä ja suloinen auringonpaiste!

Tänään ei tuntunut syksyltä ollenkaan, kun aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta. Oli kuin keskikesä!

Niinpä pääsinkin töihin pihalle. Edellisenä viikonloppuna oli niin kostea keli ettei huvittanut.

Meillä on aika iso lautakasa autotallin vieressä ja se pitää saada suojaan sateelta. Joten aloin kuskaamaan niitä tontillamme olevaan pikkutaloon.

Siitä lautakasalta ei ole kai kahtakymmentä metriä pikkutalolle, mutta kun kannoin pari sylillistä niitä lautoja, ajattelin että täytyy keksiä jokin toinen keino. Laudat harottivat miten sattuu sylissä, kun kävelin pikkutalolle.

Hainkin sitten ruohonleikkurin, kiinnitin siihen peräkärryn ja lastasin lautoja siihen. Eihän siihen kovin painavaa lastia voi laittaa, mutta kuitenkin viisinkertaisen määrän mitä voin kantaa sylissäni.

Asia hoituikin sitten sutjakasti ja tallin vieressä oleva lautakasa aleni samalla kun pikkutalon kasa kohosi.

Poika harrasti polttopuun tekemistä siinä kun minä "lautailua". Hän sai kasan lautaa työpaikaltaan. Näitä lautoja on hyvä polttaa näin syksyllä, kun ei tarvitse kovin kuumaa. Nämä kuivaavat ilman hyvin ja lämmittävät sopivasti. Kyllä talven varalle pitää hankkia oikeaa polttopuuta kuitenkin.

Päivä kului mukavasti, ja energiaakin, joten on hyvä mieli.

Kun äsken käytin koiria lenkillä jalat olivat niin tönkkönä, etten meinannut päästä rappuja ylös, kun palasin.

No, huomenna jalat ovat taas entistä paremmassa kunnossa, saan kannetuksi loputkin laudat pikkutaloon.

Eilen Pimulla oli muita hommia, ruusunmarjat maistuivat. Tuuli aika reippaasi ja se kyllä kuuluu ikävästi videolla:

Rakastettava romu

Sain  Orvokilta hauskan haasteen, eli minun pitäisi kertoa jostakin rakastamastani vanhasta romusta.

Minulla on monta romua, jota rakastan, esim. vanha Nishiki-maastopyörä. Siitä minun piti luopua, kun vaihteiston hammasrattaat olivat kuluneet melkein kokonaan pois. Ostin uuden pyörän, lähes samanlaisen. Vanhan korjaaminen olisi ollut kalliimpaa kuin uuden pyörän hinta!

No, en laita siitä vanhan pyörän kuvaa tähän, koska en löydä sitä tiedostoistani tähän hätään, tietokone tilttasi, ja piti laittaa uusi kovalevy. Vanha on tallella, pitää vain etsiä sieltä ne talletetut kuvat joku päivä.

Laitan sen sijaan kuvan toisesta romusta, joka on 82 vuotta vanhempi kuin tuo mainitsemani rakas pyörä.

Se on vanha puntari. Se ei ole ollut minulla kauan aikaa, vaan se löytyi talosta, kun muutin tänne neljä vuotta sitten. Mutta se on IHANA! Valmistusleimakin näkyy, eli se on valmistettu vuonna 1907.

Kahvan puuosa on melkein kulunut pois, mutta on siinä sentään vielä jotain jäljellä. Ja vaikka ruoste on raiskannut aika reippaasti, puntari toimii. Testasimme sitä siten, että mittasimme elektronisella vaa'alla erilaisia painoja ja verrattiin sitten mitä tämä puntari näyttää. Aika tarkka se on, eli jos tällä punnitsee esim. kalan, ei mene kalavaleen puolelle!

Kiitos Orvokki tästä hauskasta romumatkasta!

Vihdoinkin se löytyi...

Nimittäin kuva talosta, jonka olen suunnitellut ja piirtänyt.

Kuvan on ottanut poikani Jan S.
Me asuimme vasemmalla puolella
olevassa asunnossa.

Tämä paritalo on Porvoossa, Emäsalossa. Se on aika suuri, reilut 550 neliötä kaiken kaikkiaan. Tässä uudempi juttu.

Suunnittelin tämän suurimmaksi osaksi itse, kuten erään toisen, pienemmän paritalon Porvoon Uddaksessa ja myös pari yksittäistä taloa, Kemissä ja Porvoossa. Olen myös suunnitellut erään toimistorakennuksen joka on Porvoossa eräällä teollisuusalueella. 

Silloin minulla ja ex-aviomiehellä oli rakennusyritys ja suunnittelin taloja ja sisustuksia rakennusprojekteihimme. Toteutin niitä myös, esim. väliseinien tekoa, seinänlevytyksiä, kittauksia, maalaamisia ja tapetointeja. Monissa taloissa on kipsilevyseinät ja väliseinän teko on aika helppoa. Paneloin myös sisäkatot ja tein myös esim. puolipaneeleja keittiöihin yms., hioin parkettilattiat ja lakkasin ne.

Oi niitä aikoja! Silloin tuli tehdyksi monenlaista hommaa, eikä jaksamisessakaan ollut vikaa!

Tähän Emäsalon taloon kaadettiin puut Pohjois-Pohjanmaalta, Iin Olhavassa. Ne olivat ylispuita, osittain exän serkun mailta, osittain valtion mailta.

Ja koska olin suunnitellut talon, halusin myös kaataa ainakin yhden puun sitä varten, ja kaadoinkin. Moottorisaha tuntui raskaalta, mutta onnistuin kuitenkin. Apulaisia oli tietenkin, ettei puu kaadu väärään suuntaan. Ylispuut olivat tosi komeita, paksuja ja suoria mäntyjä.

Exän serkku, maanviljelijä/rakentaja, sitten kuori nämä puut ja kasasi myös rungon omilla maillaan, tietenkin me olimme siinä apuna. Hirsien loveaminen ja salvoksien tekeminen on oikeastaan aika tarkkaa puuhaa, että talosta saa tiiviin. Hirret numeroitiin ja kuljetettiin sitten Emäsaloon uudelleen kasattavaksi.

Kuljetuksessa tapahtuikin aikamoinen haaveri, joka päättyi kuitenkin onnellisesti.

Kun tukkikuorma oli kääntymässä kapealle soratielle, sille tielle joka johti rakennuspaikalle, peräkärry kaatui. Tie oli vain hiukan parempi kuin joku tukkiautotie. Tukit vyöryivät erästä pikkutaloa kohti, joka oli siinä risteyksessä. Yksikään tukki ei osunut taloon, mutta muutama vieri aivan talon seinustalle. Olin itse auton takana omalla autollani, ja näin, kun peräkärry alkoi kaatumaan. Se oikaisi liikaa, ja meni ojan puolelle enkä pystynyt tekemään mitään. 

Onni onnettomuudessa oli, ettei ketään ollut sillä puolella taloa. Kahdeksankymppinen mummo, joka asui talossa, syöksyi kauhuissaan ulos, kun näki tukkikuorman vyöryvän kohti taloa. Onneksi ovi oli toisella puolella taloa.

Hän oli todella kauhuissaan. Osasin ruotsia, onneksi, ja pystyin rauhoittamaan hänet. Hän ei osannut suomea ollenkaan. Emäsalossa oli vielä siihen aikaan paljonkin asukkaita, jotka eivät osanneet suomea, eritoten vanhoja ihmisiä.

Lähistöllä töitä tehnyt tuttava tuli kaivinkonellaan apuun kääntämään peräkärryn takaisin pyörilleen ja hirret lastattiin uudelleen kyytiin. Kyllä siinä aikaa vierähti.

Siinä rytäkässä vahingoittui talon pensasaita, muttei sekään pahoin. Se palautui jo seuraavana vuonna. Me tietenkin tarjottiin korvausta siitä pensasaidasta ja harmista, mutta mummo ei millään halunnut ottaa rahaa vastaan. Jätimme kuitenkin hänelle rahaa, että hän voi ostaa uusia pensasaitataimia, jos ne eivät palautuisikaan. Kävin tädin luona myöhemminkin kylässä kahvilla muutaman kerran, ja joskus pysähdyin rupattelemaan hänen kanssaan, kun tulin töistä kotiin. Oikein mukava mummeli.

Asuimme talossa kaksi vuotta, toisella puolella asui liikekumppanimme amerikkalaisine vaimoineen.

Talo myytiin myöhemmin Venäjän Federaatiolle, sen kaupalliselle edustustolle.

Paritalon puolikkaana ollessaan sen oleskelutila oli kai jotain reilut 60 neliötä, ja takka seinän vieressä. Siinä oli mukava istuskella takkatulen loisteessa syksyn sateilla ja talven kylmillä. Siitä tulikin suosittu oleskelupaikka. Telkkari oli takan vieressä olevalla tasolla.

Paritalon puolikkaassa oli ylhäällä kolme makuuhuonetta ja iso kylpyhuone. Yhdestä makuuhuoneesta oli tarkoitus tehdä pukeutumis/vaatehuone. Ylhäältä näki alas olohuoneeseen, aukko noin 20 neliötä. Huoneen korkeus kuutisen metriä. Olohuoneessa oli avoin portaikko, josta pääsi ylös aulaan. Aulaan mahtui täysikokoinen biljardipöytä, ja sellainen meillä olikin. Siellä oli mukava pelata biljardia ja kun järjestettiin juhlia, siellä oli aina pelaajia. Alhaalla oli kaksi makuuhuonetta ja makuuhuoneiden välissä iso kylppäri. Keittiön yhteydessä oli kylppäri ja sauna. Keittiössä oli avoin näköyhteys ruokailutilaan ja oleskelutilaan. Välissä oli tarjoilutiski. Talon puolikkaat olivat identtisiä.

Talo oli suunniteltu niin, että siitä saattoi helposti tehdä edustustilan. Asuntojen väliseinän saattoi purkaa, lattia oli yhtenäinen, leveää, lakattua lankkua. Takkakin oli tehty niin, että väliseinän purkamisen jälkeen oli yksi iso takka, jossa saattoi pitää tulta kahdella puolella. Takka oli silloin keskellä noin 130-neliöistä oleskelutilaa. Venäjän Federaatio purkikin sitten sen väliseinän ja otti talon edustuskäyttöön.

Sinne tulikin suuret edustustilat, ja useampikin vieras saattoi yöpyä; kuusi makuuhuonetta ja kaksi isoa kylppäriä ylhäällä, neljä makuuhuonetta alhaalla. Kaksi vielä isompaa kylppäriä oli alhaalla, noin kymmenen neliötä. Lisäksi kylppäri ja sauna molemmilla puolilla. Kylppärissä, missä oli sauna vieressä, oli iso, kahden hengen poreallas, kummassakin asunnossa. Suosittu paikka se poreallaskin!

Yksi alakerran makuuhuoneista oli sisustettu kirjasto/tupakkahuoneeksi englantilaisilla huonekaluilla, nahkapäällysteinen, mahonkinen kirjoituspöytä, siihen sopiva nahkainen, muhkea kirjoituspöydän tuoli, mahonkinen lasivitriini sekä kaksi aitoa chesterfield-nojatuolia. Verhot siihen huoneeseen ostin Lontoosta siellä käydessäni, nekin tummat ja paksut, sopivat "herrojen" sikarihuoneeseen.

Eli kylppäreitä oli kaiken kaikkiaan kuusi kappaletta, kahdessa poreallas, ja lisäksi kaksi saunaa, yksi  naisille ja yksi miehille.

Seinät olivat valkoista marmoria, lattiat samoin. Keittiössä oli musta graniittinen työtaso, jossa välkähteli pieniä spektroliittipaloja sateenkaaren väreissä. Keittiön kaapistot olivat maalarinvalkoista, joiden urissa oli harmaansininen raita.

Tapetit tilattiin Englannista K-Raudan kautta, myös niihin sopivat makuuhuoneiden kankaat sängynpäällisiin, tyynyliinoihin yms. Tilattiin myös helmalakanoita yms. joissa toistui samoja kuvioita kuin tapetissa, jotkut kankaat olivat täsmälleen samoilla kuvioilla kuin tapetitkin. Huoneiden värit olivat vaaleaa, hillittyä sinistä, roosaa ja beigevalkoista, jokaisessa yksi väriteema. Yläaulan tapetti oli ylhäällä hillittykukallista, kellertävää ja vihertävää, alaosa samoja sävyjä olevaa ohutta raitaa, välissä leveä boordi erottamassa eri tapetteja. Biljardipöydän yläpuolella oli tietenkin kolmiosainen biljardivalaisin jossa kolme vihreää kuuppaa ja messinkiset metalliosat. Kuupat olivat sisäpuolelta valkoista lasia.

Oli se upea talo, täytyy sanoa, vaikka itse sen suunnittelinkin! Mutta se tehtiinkin myytäväksi ja sisustettiin sitä silmällä pitäen. 

Olen aina tykännyt sisustamisesta ja värien kanssa leikkimisestä. Tykkäsin siitä työstä tosi paljon. Kun olin tyylihuonekaluliikkeen myymälänhoitajana, kävin asiakkaiden luona suunnittelemassa sisustuksia. Samoin, kun teimme korjauksia isoihin taloihin, olin osallisena sisustuksen suunnittelussa, joskaan en aina.

Esim. Villa Hellbergin sisustuksen suunnitteli eräs kohtalaisen kuuluisa sisustusarkkitehti, Ehrnrootin sukua, mutta sain olla mukana siinä hommassa, hänen apunaan. Siihen taloon tuli Laura Ashleyta. Hellberg oli muistaakseni silloin von Rettigin omistuksessa. Siinä oli rallipiireissä olevia omistajia tai osakkuuksia, en oikein tiedä. Tapasin kuitenkin esim. Juha Kankkusen siellä monta kertaa. Hän oli silloin ujohko ja konstailematon mies.

Haikon Kartanon yökerhokin me remontoitiin ja sisustettiin. Satu Tiivola oli todella mukava ihminen, aina niin ystävällinen ja avoin, kun kävin siellä mittailemassa. Hän piti tekemästämme suunnitelmasta tosi paljon, ja se toteutettiinkin yökerhossa, jonka nimeksi tuli muistaakseni Albert E tai sitten koko sukunimellä Edelfelt. En muista tarkkaan. Tätä en suunnitellut itse, vaan olin mukana ideoimassa, exäni suunnitteli sen suurimmaksi osaksi.

Avajaisten cocktail-tilaisuudessa oli kyllä aikamoisen amerikkalaista meininkiä, siellä seisottiin viimeisen päälle pukeutuneena lasi kädessä ja kuljettiin seurueesta toiseen smalltalkia harrastaen. Tuollaisessa mingel-tilaisuudessa en ollut aikaisemmin ollutkaan. Oli ihan ok tavallaan, mutta minun mielestäni aika jäykkää ja jotenkin keinotekoisen iloista meininkiä. No, kyllähän jotkut julkkikset sitten päihtyivätkin aikalailla, ja käytös oli sen mukaista. Nämä olivat oikein julkkisbileet. 

Jännä että yksi kuva saa aikaan tällaisen nostalgiapläjäyksen, ja mieleen muistuu jo unohtuneita asioita!

Laitan lisää kuvia, kunhan löydän niitä ja jos muistan.

Porvoossa, Puimatiellä oleva,
 piirtämäni talo. Pieni rinnetalo, joka oli
 ensimmäinen rakentamamme koti
Suomessa. Muutimme Ruotsista ja
 aloimme rakentamaan tätä.

Tuo yllä oleva kuva Emäsalon talosta on otettu joku vuosi sen jälkeen, kun talo myytiin. Siinä on tällä hetkellä tosi suuri terassi edessä, ja kapeampi ympäri talon, aivan kuin suunnittelinkin. Siinä on merenrantaakin pikkupätkä, tontti on hehtaarin kokoinen.

Tässä ihka ensimmäinen
piirtämäni talo Kemissä.

Tämä on piirtämäni paritalo
Porvoon Uddaksessa. Istutukset
ovat niin reheviä, ettei taloa näy
paljon ollenkaan.

Tässä piirtämäni toimistorakennus
Porvoossa. Meidän toimisto oli
tässä tien puoleisessa päädyssä,
kolme vuokralaista toisessa
päässä.

Kuvat on napattu Google mapsista, lukuunottamatta ylimmäistä kuvaa.