17. kesäkuuta 2012

Yöttömän yön juhla - juhannusmuistoja

Sain inspiraation kertoa omista juhannusmuistoistani Petriinan omat jutut-blogista. Kannattaa käydä lukemassa hänen tekstejään, ovat tosi kivoja.

Talsti virvoitusjuomia
Kun olimme pieniä, juhannus oli odotettu ja suuri juhla. Ehkäpä se on sitä tänäänkin. Muistan kun odotimme sitä innolla.

Köyhällä perheellämme ei ollut useinkaan varaa ostaa limuja tai vaikkapa karkkia lapsille. Mutta juhannus oli poikkeus. Silloin saimme kokonaisen korillisen limuja, siinä oli punaista ja keltaista jaffaa, "sittisuutaa" eli sitruunasoodaa, Pommacia, ja mitä silloin 60-luvu puolivälissä olikaan.

Muistan vieläkin kun isä toi limukorin ja laski sen olohuoneen lattialle ja me lapset siinä innoissamme pyörimme korin ympärillä vesi kielellä. Limukka oli harvinaista herkkua.

Isä joi aika harvoin alkoholia, ja hän oli ostanutkin itselleen pullon Koskenkorvaa tai Jaloviinaa juhannukseksi. Äiti ei juonut koskaan. Meistä lapsista oli kiva kun isä otti "näkäräisiä" juhannuksena, silloin hän muuttui kiltistä entistäkin kiltimmäksi, ja antoi meille rahaa. Sillä sitten ostimme jätskiä tai karkkia.

Eräänä juhannuksena, kun me olimme jo muka isoja tyttöjä, 12-13 v, saimme lähteä juhannusretkelle keskenämme. Mukana oli ainakin minun vanhin siskoni ja hänen paras ystävättärensä, mahdollisesti myös vuoden nuorempi siskoni, en muista tarkkaan.

Lähdimme läheiselle soramontulle viettämään juhannusta, montussa oli vettä, ja siellä voi uida.

Leiriydyimme montulle, laitoimme viltit hiekalle, ja aloimme "juhlimaan", limupullot avattiin ja oli meillä voileipäevästäkin mukana. Emme silti aikoneet olla yötä siellä.

Minä kävelin avojaloin hiukan kauempana olevalle hiekkakasalle, ja kas kummaa! Mikä yllätys, upposin lumihankeen! Paikka oli montussa rinteen varjopuolella, ja pinnalla oleva hiekka oli suojannut lunta sulamasta.

Mikä ihmetys siitäkin syntyi! Meistä se oli jännää, kun oli lunta ja sitten saatoimme mennä uimaan! En muista oliko vesi kylmää vai lämmintä. Ehkä olimme karaistuneempia kuin nykyajan lapset. Siellä montulla me polskuttelimme. Ei meillä mitään uimapukuja ollut, alushousuissa uimme, saattoi olla joku "laumapaitaki" päällä, en muista sitäkään kovin tarkkaan.

Mutta sen muistan, kun kuulimme jotain rapinaa sieltä montun pusikoista. Ja pelästyimme oikein kunnolla. Ihmettelimme mikä siellä voisi olla. Lähdimme varovasti katsomaan mikä poro tai hirvi siellä on, siihen aikaan oli porojakin Kuivaniemellä, juoksimme joskus niitä karkuun metsässä.

Yhtäkkiä sieltä pusikosta lähti kaksi poikaa karkuun täyttä vauhtia. Nämä pojathan olivat tirkistelemässä meitä tyttöjä! Isosiskon ystävättären vanhempi veli ja hänen kaverinsahan siellä olivat tyttöjä salaa tiiraamassa!

Kyllä pojat kuulivat kunniansa pikkusiskoltaan myöhemmin. Hän oli aika ärhäkkä tyttö ja tosi vihainen tirkistelystä. No, eihän siinä mitään vahinkoa tapahtunut, mutta ujoina tyttöinä meitä hirvitti mitä pojat olivat nähneet.

Siitä sitten lähdimmekin pikkuhiljaa kotiin, kun limukat oli juotu ja eväät syöty, itikatkin alkoivat häiritsemään ja vilukin tuli. Kello ei ollut varmaan kahdeksaakaan illalla kun jo palasimme kotiin.

10 kommenttia:

  1. Oi kultainen nuoruus... minulle tuli heti niitä ihania juhannusmuistoja tulvimalla.. täytyypä miettiä kirjoittaisinko jonkun niistä.

    kyllä nykyiset nuoret nauravat meidän nuoruutemme naiviudelle tai ainakin minun. Silloin 15-20vuotiaana, olin vielä ujo. En aina pälättämässä. Olin hyvin lapsellinen ja myös tietämätön monista asioista, esim: seksistä ei ollut kukaan kertonut mitään asiat selvisivät pikkuhiljaa.. heh, muistan kun yks kaunis poika kysyi saatilla että: - haluut sä? Mä olin ihan hölmö, ja tivasin, että mitä ihmettä mun pitäs nyt haluta, muuta kuin mennä kotia, enneku kello on liian paljon. kotiintuloaoka oli niinkauan kuin kotona asuin kello 23.00 viimeistään. jos ylitis ajan tuli remmiä!

    VastaaPoista
  2. Joo, minä olin myös hirmuisen ujo, ihan tuonne parikymppiseksi asti ja myös naiivi, ei silloin tiennyt maailmasta paljon mitään! Oli kyllä ronskimpiakin tyttöjä, jotkut joivatkin, ja hyvin moni poltti tupakkaa. Minä en voinut kuvitellakaan kokeilevani kumpaakaan. Alkoholiakin maistoin vasta täysi-ikäisenä ensimmäisen kerran.

    Oi niitä aikoja!

    VastaaPoista
  3. Aivan ihana muisto, Raili. Minäkin olin siellä....olen monesti muistellut tuota ja sitä lumikasaa siellä:=))))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä kyllä hiukan mietinkin, että olit varmaan siellä mukana pikkusisko! En vain ollut aivan varma!

      ♥♪♫♥♪♫♥♪♫♥♪♫

      Poista
  4. Mukavia muistoja, meilläkään ei ollut varaa ostella lapsille karkkeja sun muuta, mutta minä kävin poimimassa pieniä kielokimppuja ja möin niitä naapureille ja niillä rahoilla ostin sulatejuustoa ja limsaa ja näkkäriä oli voileiviksi. Sitten kokoonnuimme yhdelle saarelle Kiiminkijoelle.

    Iloista Jussia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, ei läheskään kaikilla ollut varaa ylellisyyksiin kuten karkkiin tai limsaaan, ja silloin se oli ihan ok, ei sitä sen enempää ihmetelty tai napistu.

      Iloista Jussia teillekin! :D

      Poista
  5. Kiitos, Laali! Punaisen limu maku ja tuoksu muistui minunkin mieleeni tätä lukiessa.

    VastaaPoista
  6. Mukava kirjoitus. Emme mekään saaneet muuta kuin Pommacia tai Jaffaa, joskus harvoin jäätelön tai purukumin. Ankarat vanhemmat - ei lapset saaneet olla äänessä - vanhempia oli toteltava. Ei ihme että meistä tuli ujoja - ja ne selkäsaunat. Mutta juhannusmuistoista on kait enemmän jäänyt mieleen
    saunan lämmityksen haju ja saunominen vihdan kanssa.
    Hyvää juhannusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä taisi olla aika vapaa kasvatus, isä oli boheemi ja ujo itsekin, ja kiltti, meillä ei ollut selkäsaunoista tietoakaan. Naapurin lapset saivat vitsaa aika useinkin, mutta emme me.

      Jos jotain kuritettavaa oli, sen hoiti äiti, joskus pikkusen tukisti, eikä paljon muuta, ja joskus karjahtikin. Isä ei koskaan.

      Saunan lämmitys ja koivut portaan pielissä olivat ne joista ei meillä tingitty, ja oli kivaa hakea ne koivut isän kanssa.

      Kiitos kommista, ja hyvää juhannusta Sinullekin! :D

      Poista

Kommentteja kiitos! Comments please! Oli pakko ottaa sanavahvistus käyttöön roskakommenttien vuoksi.