Olin Ruotsissa, Luulajassa, koordinaattorina Ruotsin toiseksi suurimmassa elokuvayhtiössä 2000-luvun alkupuolella.
Meillä oli modernit, kunnostetut tilat rakennuksessa, joka oli vain yhtiön käytössä. Ulko-ovesta tultiin suoraan keittiötilaan, joka oli iso.
Meillä oli modernit, kunnostetut tilat rakennuksessa, joka oli vain yhtiön käytössä. Ulko-ovesta tultiin suoraan keittiötilaan, joka oli iso.
Istuimme siellä aamiaisella eräänä maanantaina. Yhtiö kustansi meille hulppean aamiaisen joka maanantai. Jokainen työntekijä hankki tarvikkeet ja teki aamiaisen vuorollaan, meitä oli aika monta, joten se ei käynyt rasittavaksi kenellekään.
Eräänä aamuna sisään tupsahti vanhempi mies, ja kysyi pomoamme. Hän ei ollut tavattavissa, ja sanoinkin hänelle, että voiko hän soittaa, kun tulee, ja sovittiinkin, että ilmoitan, että hänen pitäisi soittaa. Sitten kysyin, että keneltä saan sanoa terveiset. Mies sanoi, kuka hän on, enkä silloinkaan tunnistanut suurta nimeä. Hän oli nimittäin Sven Wollter. Sain puhelinnumeron, ja hän lähti siitä sitten pois.
Kun ovi meni kiinni hänen takanaan, kaikki huusivat yhteen ääneen "etkö tunne Sven Wollteria?!". Minä siihen, että en, kuka hän on.
Dokumenttielokuvista vastaava nainen sanoi, että hän halusi painua maan alle, kun kuuli kysymykseni. No, naurettiin sille sitten päälle.
Olin ollut Ruotsissa vasta pari vuotta, kun tämä tapahtui. Edellisen kerran olin Ruotsissa 1973-1981, mutta palasin sinne 1999. En edellisellä kerralla kuullut Wollterista, enkä ollut nytkään kuullut, kun olin huonekalumyymälöiden johtajana Tukholmassa ja Göteborgissa, ja työnjohtajana rautatieasemalla Luulajassa.
Mielestäni Wollter katsoikin minuun jotenkin huvittuneesti.
Elokuva-alalla Ruotsissa työskentelevä ei tunne ruotsalaisten elokuva- ja teatteri-ikonia!
Olin myöhemmin järjestelemässä Göteborgin elokuvafestivaalien osastoamme, ja näin siellä Wollterin. Hän tuli luokseni, ja jutteli jonkin aikaa. Sitten hän kutsui minut katsomaan Joulukalenterin tekoa SVT:n tiloihin. SVT/Sveriges Television on Ruotsin yleisradioyhtiö. Ja tottakai menin. En muista, minkä osan kuvaaminen oli kyseessä.
Oli mielenkiintoista nähdä, miten tv:ssä tehtiin, elokuvien tekoahan olinkin seurannut esim. Hotet-elokuvan (Uhka), Populärmusik från Vittula (Populäärimusiikkia Vittulajänkältä), Elina, som om jag inte fanns (Näkymätön Elina) yms. kuvauksissa.
 |
| Kuva on alle linkitetystä Aftonbladetin jutusta. |
Youtube
Tästä voi mennä ruotsinkieliselle sivulle, siellä on paljon enemmän asiaa, ja vaikuttava lista hänen elokuvistaan ja teatterikappaleistaan.
